Viime viikolla esittelyssä oli Contra / Probotector, ja Konami-ylistys jatkuu tälläkin viikolla.
Castlevania: Symphony of the Night
Kehittäjä: Konami Computer Entertainment Tokyo
Julkaisija: Konami
Laitteet: PlayStation, Saturn, (PSP: osana Castlevania: The Dracula X Chroniclesia)
Alkuperäinen julkaisu: PS: Japani 20.3.1997, USA 2.10.1997, Eurooppa 1.11.1997. Saturn: Japani 25.6.1998.
Saatavuus: PlayStation-hinnat alkavat perusversion vajaasta 50 eurosta keräilyversion yli 100 euroon. Ladattavana Live Arcadesta 800 pisteellä.
Castlevania on pitkät perinteet omaava pelisarja. Kolme osaa NESillä ja neljäs osa Super NESillä ovat monille tuttuja ja rakkaita. Sarjan ylivoimaisesti parhaana osana pidetään kuitenkin alunperin PlayStationille julkaistua Symphony of the Nightia.
Alkuperäiset Castlevaniat olivat varsin perinteisiä toimintapelejä, joissa sivulta kuvattu hahmo kulkee läpi kentän sivallellen vihulaisia ruoskallaan tai päästäen niitä päiviltä muutamien erikoisaseiden voimin. SOTN pisti kaiken uusiksi, alkaen koko pelin rakenteesta.
Metroidvania
Castlevania-sarjan uuden suunnan juuret ovat eittämättä Super Metroidissa. Pelimaailma on suuri, niin sivu- kuin pystysuunnassakin, ja joka puolella on alueita, joihin pääsee vasta tietyn esineen tai erikoiskyvyn hankkimisen jälkeen. Joka puolella on myös salaisia käytäviä. Super Metroid toi suuren seikkailun tuntua ennen niin lineaariseen pelattavuuteen nojaavaan lajityyppiin. Castlevania: Symphony of the Night käyttää tätä samaa konseptia upeasti hyväkseen, keksien myös monia uusia ideoita seikkailuunsa Draculan kirotussa linnassa. Kaikki kuusi jälkeenpäin ilmestynyttä GBA:n ja DS:n Castlevaniaa on veistetty samasta puusta, ja näistä peleistä moni puhuukin nimellä Metroidvania.
SOTN:in toinen neronleimaus kuitenkin erottaa sen Super Metroidista, nimittäin sen roolipelielementit.
Pientä säätöö se vaatii vaan
Pelissä on mieletön määrä erilaisia vihollisia, esineitä, aseita ja statistiikkoja. Mukana ovat kokemuspisteet, jotka karttuvat vihollisia peittoamalla, ja siten pelaaja pääsee nousemaan tasoja ja nostamaan kykyjään. Kyvyt määräävät muun muassa tekemäsi ja ottamasi vaurion sekä loitsimiskykysi, ja nämä muokkautuvat eri aseiden, varusteiden ja loitsujen myötä.
Erilaisia aseita ja esineitä pelissä on monta sataa, ja harvinaisimpia niistä löytyy erittäin harvoin joiltain tietyiltä kovilta vihollisilta. Kaikkien esineiden hankkiminen ja pelihahmon nostaminen maksimitasoille on aivan oma taiteenlajinsa, johon vain omistautuneimmat uskaltavat ryhtyä, ja silloinkin vain, jos löytyy tarpeeksi luppoaikaa.
Suuren seikkailun tuntua
Peli on todella upean näköinen. Eloisat kaksiulotteiset viholliset ja komean yksityiskohtaiset taustat ovat läsnä jatkuvasti. Ympäristöt ovat todella vaihtelevia, ja kokenut pelaaja tietää kyllä heti, missä päin karttaa kulkee, vaikka näkisi pelistä vain yhden ruudun.
Draculan linna on satojen huoneiden kokoinen. Pikkuhiljaa uusien kykyjen myötä kaikki alueet ja huoneet aukeavat, ja lopulta tie vie lopputaisteluun linnan korkeimpaan torniin. Tämän jälkeen tapahtuu yksi pelihistorian hienoimmista käänteistä (kirjaimellisesti), kun pelin läpipääsyn sijaan pelaaja pääseekin alkuperäisen linnan peilikuvaan. Uusi linna on ylösalaisin, ja seikkailu jatkuu ruudun yläreunan sijaan aivan alhaalta. Tässä ollaankin vasta pelin puolessa välissä!
Tätä ominaisuutta fanit aina muistelevat housut märkinä. Missään ei varsinaisesti ole huijattu, vaan lattia on katto ja katto lattia. On uskomatonta, miten hienosti pelin kentät on suunniteltu, kun ne toimivat yhtä hyvin miten päin tahansa. Toki uudessa linnassa on omat salaisuutensa ja vihollisensa, eli kyseessä ei ole mikään halpamainen yritys nostaa pelin pituutta. Mainio keksintö.
Vanhaa ja uutta
SOTN:in päähahmona on ”ovelasti” nimetty Alucard, Draculan poika, joka tosin on eri maata kuin häijyhkö isänsä. Peli kuitenkin alkaa ohjaamalla edellisen pelin, Castlevania Dracula X:n, päähahmoa Richter Belmontia. Belmontin klaani on taistellut Draculaa vastaan Castlevania-peleissä lukuisasti, mutta tällä kertaa Richter joutuukin pahan valtaan, ja Alucardin on pelastettava hänet. Pelin alku Richterinä muistuttaa myöskin hieman Super Metroidia, sillä heti ensimmäiseksi vastaan tulee pomotaistelu.
Kunhan pelin pääsee läpi, sen jälkeen koko pelin voi pelata läpi Richter Belmontina, ja tässä ”retro”-pelimuodossa ei voi vaihtaa aseita eikä hankkia kokemustasoja, kuten ei vanhemmissakaan Castlevanioissa. Pelin Saturn-versio, vaikka onkin teknisesti kehnompi, sisältää pelattavana hahmona myös Marian, Belmontin klaaniin adoptoidun tytön, johon pelissä normaalisti Alucardina pelattaessa törmää toisinaan. Myös Kuoleman kanssa vaihdetaan sekä sanoja että iskuja.
Helppo tai vaikea tie
Alkuperäinen eurooppalainen Castlevania: Symphony of the Night on haluttu ja arvokas peli. Mikäli alkuperäisen hankkiminen ei nappaa, on peli saatavilla myös Xbox 360:n Live Arcadesta. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen latauspalveluihin ilmestynyt peli, jonka alkuperäinen versio oli keräilykohde sekä suhteellisen arvokas sellainen, mutta tämä ei silti ole paljoa vaikuttanut alkuperäisen pelin hintoihin. Myös toinen mahdollisuus on PSP:lle julkaistu Castlevania: The Dracula X Chronicles, jossa SOTN on lisätty vieläkin arvokkaamman Castlevanian mukaan, PC Enginelle ilmestyneen Akumajo Dracula X Chi no Rondo -remaken kaveriksi.
Toki tyylikkäin paketti on eurooppalainen Limited Edition, jossa mukana on myös Castlevania-sarjan musiikki-cd sekä upea taidekirja.
