Contra
Kehittäjä: Konami
Julkaisija: Konami
Laitteet: Arcade, NES, MSX 2, ZX Spectrum, Amstrad CPC, Commodore 64, pc
Alkuperäinen julkaisu: 20.2.1987
Saatavuus: Hintaa täysikuntoisella NES-versiolla noin 25 euroa. Alkuperäinen kolikkopeliversio ladattavissa Xbox 360 Live Arcadesta 400 Microsoft-pisteellä.
Alkuperäisen Contran merkitystä ei voi vähätellä, saati sitten Konamin. Vuonna 1985 julkaistu Green Beret (tunnetaan myös nimellä Rush’n’Attack) ja vuonna 1987 julkaistu Contra olivat ns. Run and Gun -lajityypin uranuurtajia. Varsinkin Contra nosti riman kerralla niin korkealle sulavilla kontrolleillaan, powerupeillaan ja yhtäaikaisella kaksinpelillään, että peliä kelpaa todella pelata tänäkin päivänä.
Kolikkopelissä oli erikoisesti pystysuuntainen ruutu, jota käytettiin normaalisti (ja käytetään vieläkin) pystysuunnassa vierivien räiskintöjen kohdalla. Sivusuuntaisen Contran kentät oli tosin suunniteltu käyttämään korkeuksia hyväkseen, ja mukana oli myös kenttiä, joissa hypittiin ylöspäin.
Useissa Contra-peleissä on myös erikoiskenttiä, kuten kolmannen osan ylhäältäpäin kuvatut osiot sekä tämän ensimmäisen ”tukikohta”-osiot, joissa juostiin pitkin tunnelia aina pysähtyen putsaamaan ruutu vihollisista. Nämä osiot olivat todella kovasta vaikeustasostaan tunnetun Contran ehdottomasti helpoimpia osuuksia, mutta ne toivat mukavaa vaihtelua pelattavuuteen.
Pelin ympäristöt olivat muutenkin todella vaihtelevia, alkaen viidakosta ja päättyen avaruushirviöiden visvaisiin luoliin.
Suosittu kolikkopeli käännettiin toki myös kotikoneille, ja tunnetuin versio näistä on luonnollisesti 8-bittisen Nintendon käännös. Japsi- ja jenkkiversioiden Arnold Schwarzenegger ja Sylvester Stallone -kopiot muutettiin Euroopassa roboteiksi, kuten myös heidän ihmisvastustajansa, ilmeisesti peläten ihmislahtauksen aiheuttamaa negatiivista julkisuutta. Euroopassa nimi vaihtui Probotector-muotoon, ja tällä nimellä sarjan pelit ilmestyivät Euroopassa vuosikausia.
Alkuperäistä kolikkopeliä en ole pelannut, mutta sen tarkkoja käännöksiä kylläkin. Ruudun pystysuoruus ei sinänsä haittaa, vaikka NESin normaalilla ruudulla peliä enemmän pelanneena se hieman oudolta tuntuukin. Olen silti vilpittömästi sitä mieltä, että NES-versio on alkuperäistä parempi. Kenties lapsuuden muistot ovat liian vahvoina mielessä, mutta kun näin jälkeenpäin kokeilee molempia versioita, tuntuu NESillä olevan kenttäsuunnittelu parempaa sekä kontrollit tarkemmat. Musiikitkin ovat ehdottomasti paremmat NESillä, mutta nostalgiset piipitykset nyt ovatkin monien tämän ikäpolven pelaajien heikko kohta.
Peli on yllättävän pitkä. Kun elämät ja jatkomahdollisuudet alkavat kulua loppuun, pelaaja alkaa jo toivoa viimeistä pomoa vastaansa, vain saadakseen eteensä lisää peruskenttiä. Contra/Probotector on erittäin vaikean pelin maineessa, mutta itse pidän peliä varsin realistisena ja muutaman illan treenamisen jälkeen läpäistävänä. Ja missään nimessä se ei ole epäreilu, kuten niin moni muu aikalaisensa. Pelissä eteneminen tuntuu palkitsevalta. Klassinen ”Konami code” tosin toimii tässäkin pelissä antaen 30 lisäelämää, mutta suositeltavaa on vain purra hammasta ja yrittää läpäistä peliä puhtaasti.
Peli ratsasti jonkin verran tutuilla populaarikulttuurin hahmoilla, kuten NES-version kannen hahmoista voikin päätellä. Predatorin Dutch ja Rambohan ne siinä. Pelin päävitsauksena olivat täysin häpeämättömät Alien-kopiot, kuvassa keskellä.
Contrasta tuli sittemmin yksi Konamin pisimmistä ja legendaarisimmista pelisarjoista. Jatkoa seurasi muun muassa NESillä, SNESillä, Game Boylla, MegaDrivella ja perinteistä kaksiulotteista toimintaa nähtiin jopa PlayStation 2:lla, Contra: Shattered Soldierin muodossa.
Järjestysnumerollisista peleistä kaksi ensimmäistä siis nähtiin muun muassa kolikkopelinä sekä NESillä. Pelihalleissa Contraa ei sittemmin enää nähty, ja sarjan kolmas osa, Contra III: The Alien Wars / Super Probotector: Alien Rebels olikin uskomattoman hieno tykitys Super Nintendolla. Seuraava Konamin mielestä järjestysnumeron arvoinen osa tuli vasta 15 vuotta myöhemmin DS:lle. Contra 4 on hieno paketti, sisältäen myös sarjan historiikkia sekä kahden ensimmäisen pelin täydet NES-versiot.
Lisäksi Xbox 360:lle on ladattavissa ensimmäisen pelin kolikkopeliversio, kun Wiin Virtual Consolesta taas löytyy Probotector 2, eli ilman retrovehkeitäkin pelejä pääsee pelaamaan helposti. Silti se minulle paras, eli NESin versio ensimmäisestä pelistä, on eurooppalaisille tarjolla vain sen aidon ja oikean kautta.