Retrosunnuntai: Donkey Kong Country

Aikansa upeinta grafiikkaa

14.9.2011 22:26

Donkey Kong Country

Kehittäjä: Rare
Julkaisija: Nintendo
Laitteet: Super Nintendo (Versiot myös Game Boy Colorille ja Advancelle)
Julkaisu: Eurooppa 24.11.1994, USA 25.11.1994, Japani 26.11.1994
Saatavuus: Hintaa alkuperäisellä pelillä on 30-50 euroa. Hinta Wiin Virtual Consolessa 800 pistettä.

Nykyään Microsoftin omistuksessa oleva brittiläinen pelitalo Rare oli pitkään Nintendon luotettavin kumppani, mitä tuli pelien laatuun. Super Nintendon ja erityisesti Nintendo 64:n aikaan Rare loihti pelejä, jotka olivat vähintään yhtä laadukkaita kuin Nintendon omat tuotokset.

Raren pitkät perinteet alkoivat jo vuonna 1982 kotimikroilla, mutta heidän tutuimmat vanhat tuotoksensa löytyvät varmaankin NESiltä, Battletoadsin ja R.C. Pro-Amin muodossa. Lopullisesti Rare puhkesi kukkaansa ja sinetöi yhteistyönsä Nintendon kanssa, kun Nintendo osti 25 % yrityksestä ja Rare alkoi tehdä uutta Donkey Kong -peliä, Donkey Kong Countrya.

Tämä oli pelialalle ja faneille pienimuotoinen shokki, sillä Nintendo oli aina pitänyt tärkeimmistä peleistään kiinni kynsin ja hampain. Ja niin valtavan brandin kuin Donkey Kongin ulkoistaminen kuulosti alkuksi todella hurjalta. Loppu onkin historiaa, eli aivan fantastinen tasoloikkapeli.

My eyes!

Aivan ensimmäiseksi pitää tietenkin ottaa puheeksi se, mistä peli parhaiten tunnetaan ja mistä aikanaan kohistiin, ja minkä pelaaja tänäkin päivänä heti ensimmäiseksi huomaa. Donkey Kong Country oli uskomattoman upean näköinen.

DKC oli yksi ensimmäisiä esirenderoitua grafiikkaa käyttäviä konsolipelejä. Mainospuheissa pelin rehevä grafiikka tuli ACM:ksi ristitystä tekniikasta, eli Advanced Computer Modelingista. Peli näytti niin hyvältä, että aluksi sitä luultiin Nintendon seuraavan sukupolven konsolin peliksi, jättihän se nykyiset Super Nintendo- ja Segan MegaDrive-pelit niin kauas taakseen. Ja kaikki tämä vielä ilman edellisenä vuotena Starfox-pelissä debytoinutta, lisätehoa tuonutta Super FX-piiriä. Kiitos kuului Raren koodaustaidoille ja heidän uudelle, kalliille Silicon Graphics -työasemalleen.

Ei pelkkää loikkaa

Tasoloikkapelinä DKC on todella vaihteleva. Sarjan tunnistettavana ominaisuutena pääsit välillä ampumaan itseäsi tynnyreistä toiseen, ja viimeksihän tätä päästiin harjoittamaan myös Wiin Super Smash Bros. Brawlin seikkailumoodissa. Nokituksena Super Mario Worldin Yoshi-ratsastukselle Donkey Kong pääsee myös ratsastamaan neljällä eri ratsulla, jyräävällä Rambi-sarvikuonolla, nopealla Expresso-strutsilla, hyppivällä Winky-sammakolla ja uintikentissä auttavalla Enguarde-miekkakalalla.

Super Mario Bros. 3:sta lähtien jokaisessa itseään kunnioittavassa tasoloikassa mentiin kenttiin erillisestä maailmankartasta, ja Donkey Kong Country ei ole poikkeus.

Omalaatuisena ominaisuutena pelissä pelataan kahdella hahmolla, joista toinen roikkuu koko ajan mukana. Donkeyn ja Diddy Kongin välillä voit vaihtaa milloin vain. Donkey pystyy muun muassa takomaan maata, etsien salareittejä, kun taas Diddy on ketterämpi ja parempi hyppelykohdissa.

Sukupuu

Donkey Kong Country on jotain aivan muuta kuin aiemmat DK-pelit.

Vuoden 1981 yksiruutuisesta ja yksinkertaisesta tasoloikan pioneerista oli tultu pitkä matka, eikä pelkästään sen takia, että ohjattava hahmo vaihtui Mariosta itse ensimmäisen pelin pahikseen, Donkey Kongiin. Tai no, itseasissa DKC:ssa seikkailee alkuperäisen Donkey Kongin poika, tuttu muun muassa Donkey Kong Jr. -pelistä. Alkuperäinen ruudun yläreunassa mylvivä Donkey Kong on myös mukana Countryssa, vanhana ja ryppyisenä Cranky Kongina.

Salaisuuksien juhlaa

DKC on verrattain lyhyt peli. Helpoksikin joku on sitä haukkunut, eikä hän täysin väärässä ole. Totuus kuitenkin on, että kun peli näytti tältä, olisi sisältö voinut olla ihan mitä vaan, ja silti klassinen pelilehti Super Power olisi antanut pelille kuuluisat 100/100 pistettä. Onneksi peli oli kuitenkin valtavan monipuolinen todella vaihtelevine hyppelykenttineen, eläimineen, uinteineen ja kaivoskärryineen. Kenttiin on myös piilotettu roppakaupalla salaisuuksia, ja pelin 100 % läpäisy onkin aivan eri asia kuin pelin pääseminen ”vain läpi”.

Kenttiin on ripoteltu paljon erilaista kerättävää. Lisäelämiä saa ilmapalloista, keräämällä sata banaania, ja keräämällä K-O-N-G-sanan neljä kirjainta. Lisäksi kustakin neljästä ratsastettavasta eläimestä löytyy kultaisia merkkejä, joita kolme keräämällä pääsee erityiseen bonuskenttään kyseisen eläimen kanssa.

Super Nintendolla peli poiki kaksi jatko-osaa, kaikki toteutettuna samalla graafisella tyylillä, mutta alati hienommilla tehosteilla. Pelit ovat varsin arvostettuja keräilijöiden keskuudessa, ja täydellisessä kunnossa olevista versioista pitää varautua maksamaan jopa yli 50 euroa. Mutta ei auta marista hinnoista, DKC-pelit kuuluvat jokaisen Super Nintendoistin peliarkistoihin.

Lisää luettavaa