Final Fantasy VII

Kehittäjä: Square
Julkaisija: Sony Computer Entertainment Europe
Laitteet: PlayStation, pc
Julkaisu: Eurooppa 17.11.1997 (Japani 31.1.1997, Yhdysvallat 7.9.1997)
Saatavuus: Täysikuntoisen pelin alkuperäisen painoksen hinta käytettynä 50+ euroa. Platinum version hinta käytettynä 35+ euroa.

Squaren Final Fantasy -roolipelit ovat aina olleet suuressa suosiossa kotimaassaan Japanissa. Länsimaissa sarja nautti pikemminkin vankkumattomasta kulttimaineesta, sillä pääsarjan kuudesta ensimmäisestä osasta vain kolme kantautui Yhdysvaltoihin – Eurooppaan ei virallisesti yksikään. Final Fantasy VII toi mukanaan muutoksen.

Seitsemäs fantasia ei ainoastaan ollut ensimmäinen Euroopassa julkaistu Final Fantasy, se oli sarjan ensimmäinen kolmiulotteinen osa. Suurin muutos oli kuitenkin pelin julkaisualusta, joka edellisosista poiketen ei ollut Nintendon konsoli, vaan Sonyn uusi ja trendikäs PlayStation. Ratkaisevaksi tekijäksi valinnalle nousi pelikasetteja tilavampi cd-formaatti, jonka avulla Squaren väki pystyi toteuttamaan mittavan visionsa. Loikkaus oli kova kolaus Nintendo-kansalle, joka odotti fantasia-annostaan Nintendo 64:lle.

Alkujaan Final Fantasy VII:ää kehitettiinkin Nintendon lipun alla. Kertoman mukaan Super Nintendo -projektina käynnistynyt seikkailu oli hyvin erilainen peli kuin jona se nykyään tunnetaan, sillä alkuperäisten suunnitelmien mukaan pelistä oli määrä tulla lähitulevaisuuden New Yorkiin sijoittuva dekkarihenkinen tarina. Squaren muut projektit kuitenkin söivät kehittäjiä ja ideoita FFVII-tiimistä, minkä seurauksena suuren seikkailun kehitys venyi aina uuden konsolisukupolven nousuun asti.

Ikimuistoinen fantasia

Final Fantasy VII oli ilmestyessään jotakin ennennäkemätöntä. Näyttävät grafiikat, monivivahteinen tarina, syvälliset hahmot, tunnelmallinen musiikki, valikkopohjaiset taistelut sekä upeat välianimaatiot muodostivat yhdistelmän, joka vei pelaajat mennessään. Itsekin jouduin vannoutuneena Nintendo-fanina nöyrtymään PlayStationin ostoon, kun olin testannut peliä kaverin luona vajaan puolisen tuntia. Jo seikkailun ikivihreä alkuanimaatio, jossa kuva loittonee vilkasliikenteisellä kadulla kulkevasta kukkakauppias Aeriksesta Midgarin synkän teollisuuskaupungin ylle, antoi vaikutelman jostakin ainutlaatuisesta.

Animemaiset hahmot olivat melko erilaisia sarjan kaavaan tottuneille, sillä hahmosuunnittelusta vastasi ensimmäistä kertaa Tetsyua Nomura. Pääsankarina toimii ex-sotilas Cloud, joka heiveröisestä olemuksestaan huolimatta kantaa aseenaan itseään huomattavasti suurempaa miekkaa. Aktivistiryhmä Avalanchen riveissä mies saa rinnalleen asekätisen ja kuumahermoisen Barretin sekä oman lapsuudenihastuksensa Tifan. Yhdessä he taistelevat planeetan mako-elinvoimaa riistävää Shinra-energiayhtiötä vastaan.

Pian selviää, että makon keräämisen lisäksi Shinralla ja sen työntekijöillä on lukuisia muitakin synkkiä salaisuuksia. Mutta yhtiötäkin suuremmaksi uhaksi nousee kuolleeksi luultu supersotilas Sephiroth, joka on ottanut elämäntehtäväkseen planeetan tuhoamisen. Matka kohti lopputekstejä kattaa peräti kolme cd-levyllistä pelattavaa, minkä aikana haukotaan henkeä ja pidätellään kyyneleitäkin. Pitkän taipaleen varrella pelaajan riveihin eksyy lukuisia rakastettuja hahmoja kuten Aeris, Cid, Red XIII, Cait Sith sekä salahahmot Yuffie ja Vincent.

Uskollinen, mutta mullistava

Hahmokaartin kasvaessa myös maisemat vaihtuvat tiheään tahtiin. Tuohon aikaan tunne oli käsittämätön, kun useita tunteja kestäneen Midgar-osuuden jälkeen kaupunki osoittautuu pieneksi pläntiksi suurella maailmankartalla. Lukuisten kaupunkien, kylien ja luolastojen lisäksi päästiin tukimaan vieläpä merenpohjaa sekä pääsankari Cloudin mielen syövereitä.

Kolmiulotteisuudestaan huolimatta pelikaavan tunnisti yhä Final Fantasyksi. Pelialueille vaelletaan kaikessa rauhassa hahmoja jututtaen, käynnistäen satunnaisesti valikkopohjaisia Active Time Battle -taisteluita. Yhteenottojen keskeiseksi piirteeksi nousivat eriväriset materia-pallot, joilla hahmoille saatiin vaivattomasti taikoja ja taitoja, sekä näiden yhdistelmiä. Huomattavimmat olivat Summon-taiat, jotka käynnistivät yleensä pitkän ja näyttävän hyökkäysanimaation, joissa tuhoa syntyy melkoisesti.

Merkittävin ero aiempaan oli kuitenkin entistä elokuvamaisempi ja futuristisempi tarina, jonka kerrontaa korostettiin aikansa näyttävimmillä välianimaatioilla. Musiikkipuoli oli luonnollisesti Squaren tuolloisen hovisäveltäjä Nobuo Uematsun käsialaa, ja useat Final Fantasy VII:n teemat ovat yhä muistettavimpia säveliä koko sarjasta.

Final Fantasy VII oli kaikin puolin merkkipaalu, johon muita pelejä verrattiin vielä pitkään sen julkaisun jälkeenkin. Kyseessä on peli, joka nosti japanilaiset roolipelit maailmankartalle myös länsimaissa sekä innosti yhä useampia länsimaalaisia animen ja mangan pariin. Suosiosta kertonee myös se, että Square Enix on monista muista Final Fantasyistä poiketen täydentänyt tarinaa jälkeenpäin lukuisten pelien ja jopa elokuvan muodossa.

Lisää luettavaa