Retrosunnuntai: Pilotwings

Pelit joissa ei tuhota eikä taistella

14.9.2011 22:31

Retrosunnuntai palaa joulutauoltaan tuplaiskun kera. Tällä kertaa esittelyssä on kaksi huippupeliä, joiden kummankin olisi pitänyt olla aikanaan suositumpia, Pilotwings ja Pilotwings 64.

Pilotwings

Kehittäjä: Nintendo EAD
Julkaisija: Nintendo
Laitteet: Super Nintendo
Julkaisu: Japani 21.12.1990, Yhdysvallat 13.8.1991, Eurooppa 21.3.1993
Saatavuus: Käytetyn pelin hinta on noin 15 euroa.

Super Nintendon julkaisupeleistä kovin leuanloksauttaja oli ehdottomasti F-Zero. Vahvan kolmiulotteisen vaikutelman mahdollistanut Mode 7 -tehoste, jossa ”maa” on yksi iso pyörivä kaksiulotteinen kuva, näyttää tänäkin päivänä varsin toimivalta, joten 1990-luvun alussa se oli jotain ihan muuta. Vain kuukautta myöhemmin ilmestynyt Pilotwings käyttää samaa tekniikkaa ja ansaitsee osaltaan myös kunnian uranuurtajana.

Pilotwings-pelit ovat piristäviä poikkeuksia muiden pelien joukossa. Aikana, jolloin kaikki pelit olivat joko toimintaa tai seikkailua, oli Pilotwingsin rauhallinen ja rauhanomainen tunnelma hienoa vaihtelua.

Pelissä ohjataan kaikenlaisia ilmassa kulkevia vehkeitä. Valittavana on kaksitasokone, rakettireppu sekä riippuliidin, joiden kanssa lentää mahdollisimman nopeasti ja tarkasti eri reittien läpi, ja sen jälkeen pitää laskeutua pehmeästi ja tarkasti kiitoradalle tai maalialueelle. Mukana on myös laskuvarjohyppy, jossa ensin kerätään pisteitä vapaassa pudotuksessa ja sen jälkeen tähdätään laskeutumisalueelle.

Se on verissä, jos on

Peli siis on suorittamista. Vauhtihirmut eivät pelistä vakuutu, kyseessä on enemmän kieli keskellä suuta tähtäämistä, vauhdin säätelyä ja saapumiskulmien ennakointia. Pilotwings on kuitenkin selkeästi pelimäinen, vakavaksi simulaatioksi tätä ei ole sentään tarkoitettu. Täydellisten pisteiden hankkiminen on kova pala kovimmillekin pelaajille, kenties siksi, että pelkällä adrenaliinilla ja reflekseillä ei vain pärjää.

Yhtä erinäisten bonusosioiden sekaan heitettyä helikopteriosuutta lukuun ottamatta pelissä ei ammuta eikä tuhota mitään. Tämä varmastikin on johtanut pelin suhteellisen vaatimattomaan myyntimenestykseen, mutta kunhan peliä alkaa pelata, huomaa, että lisätoimintaa ei todellakaan jää kaipaamaan. Peli on aivan tarpeeksi vaativa ilman vihollisiakin.

Pilotwings on hieno valopilkku Super Nintendon pelivalikoimassa. Teknisten edistysaskeleiden myötä oltiin pohdittu, mitä uutta voitaisiinkaan luoda, ja tuloksena oli muista peleistä hyvin poikkeava tuotos, vaikka se ei kaikkiin pelaajiin vedonnutkaan. Yleensä Nintendon pelit saavat kymmenen jatko-osaa, mutta ilmeisesti Pilotwings ei ole ollut tarpeeksi iso menestys saadakseen tätä kohtelua. Jatko-osia on vain yksi, mutta se on sitäkin parempi.

Pilotwings 64

Kehittäjä: Paradigm Entertainment
Julkaisija: Nintendo
Laitteet: Nintendo 64
Julkaisu: Japani 23.6.1996, Yhdysvallat 29.9.1996, Eurooppa 1.3.1997
Saatavuus: Käytetyn pelin hinta on noin 15 euroa.

Nintendo 64:n julkaisupelivalikoima oli lukumäärältään karua katsottavaa. Euroopassa kone julkaistiin vaivaisten kolmen pelin voimin, mutta pelien keskimääräinen laatu olikin sitten kenties parasta ikinä. Super Mario 64 lähti käytännössä kaikkien koneen ostajien matkaan, mutta toista peliä halajaville oli tarjolla kaksi hyvin erilaista kokemusta. Verinen FPS-räiskintä Turok jättikin varjoonsa Pilotwings 64 -raukan, vaikka jälkimmäinen onkin sittemmin vanhentunut äärettömästi paremmin.

Pilotwings 64 vie Pilotwingsin henkeä kaikin tavoin eteenpäin. Sen ytimenä on edelleen erinäisten lentoratojen ja reittien lentäminen mahdollisimman tarkasti, niin riippuliitimellä, rakettirepulla kuin kaksitasokoneen korvanneella gyrokopterillakin. Nyt kun pelimaailmat ovat oikeasti kolmiulotteisia, puhkeaa Pilotwings lopullisesti kukkaansa, sekä maisemien että pelin monipuolisuuden ja realistisuudenkin osalta.

Lempivälineeni on varmaankin riippuliidin. Alkuperäisen pelin ideaa lämpimistä ilmavirtauksista nosteen antajana on viety vielä eteenpäin, ja täten täysin omavaraisesti lentävällä riippuliitimellä lentäessä on aivan oma, rauhallinen tunnelmansa. Riippuliito on temmoltaan erittäin hidasta, mutta silti kädet ovat hikiset, kun liidin on saatu lopulta alas maalialueelle. Mahtava fiilis.

Kaikkea löytyy

Kaikista perustehtävistä kultamitalin saaminen on saavutus sinänsä, mutta pelattavaa löytyy vielä tuplasti lisää. Normaalien lentolaitteiden lisäksi mukana on enemmän kieli poskessa toteutettuja lajeja, kuten ihmistykinkuulan ampuminen maastoon sijoiteltuihin maalitauluihin ja jousikengillä hyppiminen pitkin maita ja mantuja. Mutta ensimmäisestä osasta tekee paluun myös laskuvarjohyppy, jonka vapaassa pudotuksessa tehdään tällä kertaa leijuntamuodostelmia tietokoneen ohjaamien hahmojen kanssa. Pilotwings 64:ssä on valtavasti vaihtelua.

Mukana on myös täysin tehtävätön ja kiireetön Birdman-moodi, jossa voi vain lentää ympäri kenttiä ilman mitään paineita. Se on hieno kiteytys Pilotwingsin omalaatuisesta asenteesta. Omat silauksensa antavat myös pienet yllätykset, kuten Marion naama Mount Rushmoressa ja sen muuttuminen Warioksi sitä ammuttaessa!

Kumpaakaan Pilotwingsiä ei ole saatavilla Wiin Virtual Consolesta, mutta varmasti ne molemmat sinne joskus vielä saapuvat. Mutta jos vain alkuperäinen laitteistö löytyy, on kumpikin pelikasetti suhteellisen edullinen hankinta. Uutta osaa odotellessa…

Lisää luettavaa