Space Hulk: Vengeance of the Blood Angels
Kehittäjä: Key Game
Julkaisija: Electronic Arts
Laitteet ja julkaisu: 3DO (1995), Saturn, PlayStation, pc (1996).
Saatavuus: Hintaa käytetyllä pelillä noin 10 euroa.
Space Hulkin juuret ovat Warhammer 40,000 miniatyyrisotapelin maailmassa. In the grim darkness of the far future, there is only WAR. Warhammer-peleistä on tehty myös useita erikoistuneita pelejä, kuten Space Hulk.
Space Hulkissa Imperiumin eliittisotilaat Terminaattorit menevät pelin nimen mukaisiin rikkoutuneista avaruusaluksista ja muusta romusta muodostuneisiin avaruudessa kelluviin valtaviin hylkyihin. Nämä hylyt kantavat sisällään vihamielisiä organismeja, jotka aiheuttavat uhan Imperiumille, mutta toisaalta hylyt myös voivat sisältää uutta ja auttavaa teknologiaa. Terminaattorit hommataan siis paikan päälle.
Alkuperäinen lautapeli ilmestyi vuonna 1989, ja ensimmäinen pelikäännös tuli pc:lle ja Amigalle vuonna 1993. Vuonna 1995 peli sai jatkoa, ja tähän peliin, Space Hulk: Vengeance of the Blood Angelsiin keskitytään tässä artikkelissa.
Taktista toimintaa
Peli on tiivistunnelmainen ensimmäisen persoonan räiskintä, jossa on mukana vahvoja taktisia elementtejä. Pelaaminen siis tapahtuu pääasiassa hahmon silmistä kuvattuna, mutta pelin voi myös laittaa tauolle ja jakaa ryhmän jäsenille ohjeita, kuten tietyn alueen partiointi edestakaisin tai yhteen suuntaan katsominen vihollisten varalta. Taktiikkaruutua ei kuitenkaan voi pitää päällä loputtomiin, vaan sen käyttöaika latautuu pikkuhiljaa taas täyteen, kun ruudusta poistuu. Pelissä voi milloin tahansa hypätä kenen tahansa Terminaattorin saappaisiin, ja kaikki tärkeät tehtävät onkin hyvä hoitaa itse, jättäen tietokoneen ohjaamille ryhmäläisille vain monotonisempia tehtäv.
Onpa täällä ahdasta…
Kuten valtavaan kokohaarniskaan pukeutuneilta sotilailta voi odottaakin, Terminaattorit liikkuvat kuin täi tervassa. Kävelytahti on hidas ja kääntyminen vielä hitaampaa. Tämä osaltaan tuo mahtavaa klaustrofobian tunnetta, kun vihollisina on nopeasti juoksevia Genestealer-olioita, hieman Alienin mukaan mallinnettuja nelikätisiä raatelijoita. Pelissä ei ole ollenkaan musiikkia, vaan taustaääninä toimivat vain radiosta kuultavat ryhmäläisten jutustelut. Aluksi radiosta tulee vain normaalia raportointia siitä, että hylyn käytävät ovat tyhjiä, ja sitten yhtäkkiä sieltä alkaakin kuulua korahduksia, kun miehiä alkaa kuolla kuin kärpäsiä.
Genestealereita löytyy perussoturin lisäksi muutamia eri tyyppejä, kuten heiveröisempi mutta asetta kantava ihmisen ja Genestealerin hybridi sekä suuret psyykkiset voimat omaava Patriarkka.
Kamat kantoon
Ennen tehtävän alkua valitaan aseet, jotka vaihtelevat raskaista tykeistä energiamiekkoihin. Ampuminen vaatii vain oikeaan suuntaan roiskimista, lähitaisteluaseet vaativat tarkkaa ajoitusta ja vihollisten käsien liikkeiden tarkkailua. Taktiikka alkaa siis jo asevalinnasta, sillä mukaan on tarkoitus saada mahdollisimman monipuolinen ryhmä, joka selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta. Yksi klassinen kikka antamaan turvallisuudentunnetta on laittaa tietokoneen ohjaamalle ryhmäläiselle energiakynnet käsiin. Tämä toimii 100 %:sen varmana tulppana kapealla käytävällä, vaikka vastassa olisi Genestealereita millainen jono tahansa, eivätkä kortilla olevat ammuksetkaan lopu kesken. Jos selustaan taas jättää seisomaan jollain muulla tavalla varustetun kaverin, on ennemmin tai myöhemmin syytä varautua hyytävään kuolinhuutoon tiimin radiosta, ja suunnitella pakoreitti valmiiksi. Mutta yksi Terminaattori nyt on aina uhrattavissa, jos se on antanut muulle ryhmälle aikaa.
Kuten aiemmin esitelty Alien vs. Predatorkin, peli on teknisesti varsin rajoittunut, sillä siinä liikutaan vain yhdellä tasolla. Tämä luonnollisesti on osaltaan jäänne lautapelistä, mutta hylkyjen koukeroiset käytävät eivät todellakaan vaadi enempää kerroksia, sillä yhdenkin tason läpi taistelemisessa on tarpeeksi taktikointia. Vanhentuneesta ulkomuodostaan huolimatta pelissä on tiettyä rosoista tenhoa.
Maltti on valttia
Space Hulkin tehtävien tavoitteena on pääsääntöisesti päästä paikasta A paikkaan B, joskus tosin paikan C kautta, jossa pitää esim. puhdistaa saastunut huone liekinheittimellä tai poimia tärkeä tavara ylös. Paineita onnistumiseen lisää se, että vaikka kentän pääsee läpi yhdenkin Terminaattorin päästessä perille, pitää useimmissa kentissä jatkaa vanhalla miehityksellä. Vaikka silloin tällöin siis tuleekin miehistötäydennyksiä, on jokainen kenttä otettava tosissaan, sillä seuraava kenttä voi periaatteessa olla mahdoton läpäistävä liian vähillä miehillä. Tämä on hieno systeemi, ja parhaiten koin tämän, kun pitkän, ilman täydennyksiä jatkuneen rupeaman lopulla onnistuin vastoin kaikkia odotuksia pakittamaan viimeisellä sotilaallani uloskäynnille asti. Tämän tehtävän jälkeen sainkin sitten seitsemän uutta Terminaattoria joukkoihini.
Alun perin peli ilmestyi 3DO-konsolille, ja se olikin kevyesti tämän epäonnistuneen koneen parhaita pelejä. Isommalle yleisölle peli aukeni seuraavana vuonna Saturn-, PS1- ja pc-versioiden saapumisen myötä. Space Hulk: Vengeance of the Blood Angels on varsin aliarvostettu peli, ja siksi peliä löytääkin varsin halvalla nykyään. Sen hitaan taktinen tyyli ja korkea vaikeustaso eivät kuitenkaan sovi kaikille, joten tätä voin suositella vain pienellä varauksella.
