Retrosunnuntai: Spider-Man / Uutiset / pelaaja.fi

Retrosunnuntai: Spider-Man

15.03.2009 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
74

Tämän viikkoisessa katsauksessa nostetaan jalustalle Neversoftin kehittämä Spider-Man-peli.

Spider-Man

Kehittäjä: Neversoft
Julkaisija: Activision
Laitteet: PlayStation
Julkaisu: Elokuu 2000
Saatavuus: Täysikuntoisen pelin alkuperäisen painoksen hinta käytettynä kymmenisen euroa.

Nykyään Guitar Herosta parhaiten tunnettu Neversoft nousi suuren pelikansan tietoisuuteen vuonna 1998 alkaneella Tony Hawk's Pro Skater -pelisarjallaan. Skeittimeiningistä siirryttiin hieman yllättäen hevimpiin seitteihin ja Marvel-sarjakuvien maailmaan. Peter Parkerin sinipunaisiin trikoisiin sonnustautuneen alter egon vauhdikkaisiin seikkailuihin keskittyvä Spider-Man oli aikansa ehdottomasti parhaimpia sarjakuvasankaripelejä.

Se, mikä vanhana Hämis-fanina pelissä iski silmään, oli huolellinen panostus hahmoihin, erikoiskykyihin ja Marvel-mytologiaan. Jo heti alkuruudussa pärähti soimaan 60-luvun piirrettysarjasta tuttu tunnusmusiikki, joka on myöhemmin napattu myös tuoreisiin Hämähäkkimies-leffoihin - muun muassa Michael Bublén jazzahtavana tulkintana. Kuultiinpa Spider-Man -pelin kertojana itse hahmon luoja, sarjakuvalegenda ja mahtipontisia sanailuja harrastava Stan Lee.

Tarinallisesti ja tunnelmallisesti peli lainasi 1994 käynnistyneen Spider-Man: The Animated Series -piirretyn otetta, etenkin kepeän huumorinsa osalta. Toki mukana oli hienovaraisia vittauksia myös klassisiin sarjakuviin, ja vilahtipa pelissä nimekkäitä Marvel-sankareita, kuten Kapteeni Amerikka, Daredevil, Tuomari, Musta Kissa sekä Ihmenelosten Liekki.

Superkonnia vilisevän tarinan lähtökohtana oli vale-Hämähäkkimiehen tekemä varkaus, vieläpä elämäntapamuutoksen tehneen tohtori Mustekalan tiedenäyttelystä. Rikoksen käynnistämän tapahtumaketjun seurauksena seittisingon kimppuun kävivät Skorpionin, Mysteerion, Sarvikuonon ja Carnagen kaltaisten pahisten lisäksi niin perusgangsterit, pankkirosvot, vihamieliset symbiootit kuin New Yorkin virkavalta.

Erityisen suuressa roolissa nähtiin sarjakuvafanipoikien suursuosikki, torahampainen ja pitkäkielinen symbiootti Venom, joka selkäsaunan jälkeen yhdisti voimansa verkkopään kanssa. Vaikka pelattavaksi hahmoksi otusta ei kuitenkaan saatu, liitosta seurasi entistä hupaisampaa dialogia kaksikon välille. "Surf the web, surf the web!"

Suuri lisenssi tuo mukanaan suuren vastuun

Spider-Man hyödynsi samaa pelimoottoria kuin Neversoftin toinen peli, Tony Hawk's Skateboarding. Moottori taipui Hämiksen seittisinkoiluun erinomaisesti. New Yorkin pilvenpiirtäjien ja muiden maisemakattausten puitteissa heiluminen oli hauskaa ja vauhdikasta, eikä peli tarvinnut siinä onnistuakseen laajaa ja silmänkantamattomiin näkyvää pelimaailmaa.

Itse asiassa ulkokentissä piirtoetäisyydet olivat hyvin rajoittuneita, mikä onnistuttiin ovelasti pistämään tarinan piikkiin: salaperäinen pääkonna verhosi kaupungin sakean sumun peittoon varastamallaan laitteella. Kentät olivat täynnä hyvin suunniteltuja pelitilanteita, jotka toivat arkisempaan ahertamiseen sopivasti vaihtelua. Pelaajat pääsivät hyödyntämään Hämähäkkimiehen seittisinkoja ja kiipeilytaitoja niin jahtaavien helikoptereiden välttelemiseen kuin seittisinkoilukilpailuun Venomin kanssa.

Hauska yksityiskohta oli, ettei eteneminen vaatinut seitin osumista mihinkään pintaan. Kavereiden keskuudessa vitsailtiinkin, että Hämiksen verkko ilmeisesti kantoi kuuhun asti, kun verkkopää heilui katolta toiselle paljaan taivaan alla. Epäloogisuudestaan huolimatta ratkaisu ajoi asiansa erinomaisesti peli-ilon kannalta. Pelaajan piti vain pitää huoli, että edessäpäin todella häämötti rakennus, jotta singahdus onnistuisi.

Muutkin hämähäkkitaidot olivat aikoinaan käsittämättömän upeita. Sankari pystyi kiipeilemään kaikilla seinillä, sisätiloissa myös katossa. Tämä mahdollisti vihollisten yllättämisen hykerryttävillä tavoilla, kuten kutomalla konnat sievään pakettiin tavanomaisella seitillä. Tarjolla oli myös vihollisista varoittavan hämähäkkivaiston sekä pallomaisten tyrmäysseittien kaltaisia tavaramerkkiominaisuuksia, jotka todella saivat pelaajat tuntemaan itsensä Hämähäkkimieheksi. Jopa nyrkkitappelut toimivat sujuvasti ja pomotaistelut olivat vaihtelevia, kuten kerrostalon kokoiseksi venähtänyttä Mysteeriota vastaan taistellessa voi todeta.

Bonuspuolella hellittiin erityisesti pitkän linjan Hämähäkkimies-faneja. Kenttiin oli esimerkiksi ripoteltu klassisten sarjakuvanumeroiden kansikuvia kerättäväksi, minkä lisäksi seittisingolle avautui jatkuvasti uusia pukuja. Tyylimuunnosten ohella asusteilla saattoi olla erikoiskykyjä, esimerkiksi musta symbioottipuku takasi loputtomat seittivarastot. Massayleisölle kenties tuntemattomampia ilmestyksiä olivat metallihaarniska, Ben Reillyn Purppurahämähäkki-asu sekä vuoden 2099 Hämähäkkimiehen futuristisen tyylikkäät trikoot. Kaiken muun ohella kenttiin saatiin pieniä uutuuskäänteitä erikoisella What if -moodilla.

Joskus käy näinkin

On kuitenkin myönnettävä, että niinkin hieno kokemus kuin Spider-Man oli ilmestyessään vuonna 2000, peli ei ole vanhentunut aivan yhtä arvokkaasti kuin kiistattomimmat PlayStation-klassikot. Kontrollit ja Hämähäkkimiehen selän taakse hakeutuva kamera ovat nykypelien sulavuuteen tottuneena turhan kankeahkoja. Seikka ei kuitenkaan estä viihtymästä pelin parissa nostalgiankaipuun iskiessä. Se ei myöskään pilaa lukuisia sydäntä lämmittäviä muistoja, joita tämän aikansa parhaimpiin lisenssipeleihin lukeutuvan seikkailun parissa on kertynyt.

Loppuun mainittakoon vielä lyhykäisesti, että Spider-Man kääntyi kilpaileville konsoleille muiden kehitystiimien kuin Neversoftin toimesta. Edge of Reality vastasi Nintendo 64 -käännöksestä ja Treyarch Dreamcast-versiosta. Game Boy Colorin seikkailusta vastannut Vicarious Visions kehitti myös PlayStation-jatko-osan, Spider-Man 2: Enter Electron, joka hyödynsi alkuperäisen pelin moottoria.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi.

Kommentit

Käyttäjän Anonymous kuva
Anonymous (ei varmistettu)

Paras Spidey -peli on kuitenki ehdottomasti viime genin Spider-Man 2, joka on ihan oikeasti hyvä peli , lisenssipelistä puhumattakaan

Käyttäjän Mooy kuva
Mooy

Ihmeteltiinkin aikoinaan kavereiden kanssa, miksi esim. Captain America esiintyy pelissä :D

Käyttäjän FIN-Guerrilla- kuva
FIN-Guerrilla-

Peli tuli pelattua paljon :)

Käyttäjän FIN-Guerrilla- kuva
FIN-Guerrilla-

korjaus: Peliä tule pelattua paljon :)

Käyttäjän Nesveri kuva
Nesveri

Tämähän on se peli jota kaverilla tuli pelattua pienenä ! En kyllä itse pelistä muista oikein mitään. :D

Käyttäjän Anonymous kuva
Anonymous (ei varmistettu)

Ja itseltänipäs löytyy kyseinen teos. Pitänee odottaa vielä jonkin aikaa, että myyntihinta nousee tuosta kymmenestä eurosta. :D

Käyttäjän Kranni kuva
Kranni

Tätä tuli nuorempana pelattua PALJON.

Käyttäjän Sodanjumala kuva
Sodanjumala

Oi sitä riemua kun tämän sain aikoinaan joululahjaksi. Joululoma hulpahti Spideyn kanssa hujauksessa. Tässä Hämis-pelissä on yhä paras sarjakuvamainen fiilis.

Käyttäjän Anonymous kuva
Anonymous (ei varmistettu)

Heh, tämän (ja PS2/Boxin Spider-Man 2:en) vuoksi pidän Spider-Man-peleistä. Kerättävää ja ekstroja on todella paljon ja uudelleenpeluuarvo on taivaissa. Tämä on yksi niistä peleistä, jotka ovat jääneet vailla ansaitun arvostuksen (pelin arvosanat ovat kyllä olleet varsin korkeita). Tämä ja Spider-Man 2 (siis se lisenssipeli) ovat sekä konsoliensa "nukkuvia helmiä" että videopeleinä ihan oikeasti laadukkaita tekeleitä.

Käyttäjän Talvitie kuva
Talvitie

Tämä on kyllä yksi parhaista. Pelasin pelin läpi useaan otteeseen ja pyrin yllättämään pahikset joka kerta eri tavalla. Peli oli tehty niin hyvin että se vielä onnistui.

Se missä tämä hakkaa nykyiset Hämis-pelit on Villen mainitsema sisältö. Sarjakuvan hahmot on tuotu elävästi mukaan peliin ja varsinkin J. Jonah Jamesonin pelastaminen Skorpionilta päätyi kustantajan kivaan kiitokseen.

Spider-Man kakkonen on loistava peli, mutta siinä ärsytti tuo hämiksen persoonan puuttuminen peliympäristöstä. Ihmiset kiittelevät joka kerta kun Hämis pelastaa päivän, eikä kukaan ikinä syytä tapahtuneesta, tai hauku friikiksi.

Pelit näyttää nykyään pirun hienoilta ja fysiikat on myös saatu kivaan kuntoon, mutta persoonallisuus ja sisältö meinaa jäädä usein pois.

Nooo... uutta Batmania odotellessa.

Nostoja