Pitkän linjan räiskintäpelisarja Thunder Force on kuudessa osassaan ja muutamassa erikoisversiossaan esiintynyt monessa muodossa ja monella eri alustalla.
Se aloitti taipaleensa vuonna 1983 saapuessaan muutamille eri kotimikroille, ja pelin ylhäältäpäin kuvattua avaruusalusta pääsi lentämään kaikkiin ilmansuuntiin. Pelin toinen osa Thunder Force II (1989) taas sisälsi puoliksi tällaisia tehtäviä ja puoliksi horisontaalista räiskintää. Tästä eteenpäin pelit olivatkin kaikki sivultapäin kuvattuja, ja siinä lajinsa aivan kirkkainta kärkeä.
Thunder Force
Thunder Force II
Thunder Force III (1990) räjäyttikin sitten pankin. Peli oli niin hyvä ja suosittu MegaDrivella, että siitä tehtiin käännös kolikkopeliksi eikä toisinpäin, kuten yleensä. Thunder Force AC sisälsi joitakin pieniä muutoksia, ja sen pohjalta tehtiin vuonna 1992 myös versio Super Nintendolle nimellä Thunder Spirits. Nimenmuutos piti tehdä sen takia, että arkkivihollinen Sega omisti osan oikeuksista Thunder Forceen.
Thunder Force III
Kolmas MegaDrivelle saapunut osa, sarjan neljäs peli, olikin mielikuvituksellisesti nimetty Thunder Force IV:ksi. Tai no, voittaa se pelin amerikkalaisen nimen: Lightening Force: Quest for the Darkstar. Tästä kenties koko sukupolven parhaasta räiskintäpelistä enemmän seuraavaksi. Sarjan viides osa Thunder Force V vaihtoikin jo konsolia, ja siitä saatiin nauttia sekä Saturnilla (1997) että PlayStationilla (1998). Grafiikat päivitettiin kolmiulotteisiksi, mutta pelattavuus pysyi edelleen kaksiulotteisena. Näin myös sarjan uusimmassa osassa, vuoden 2008 loppupuolella Japanissa PlayStation 2:lle ilmestyneessä Thunder Force VI:ssä.
Thunder Force V
Thunder Force VI
Itse en V:ttä ole valitettavasti vielä päässyt pelaamaan, mutta VI oli hieman väsynyt tuotos. Toiminta oli hieman hidasta ja kankeaa, ja jotkin graafiset efektit sotkivat peliä. Minusta koko sarjan huippuhetki olikin neljäs osa, ja nyt enemmän asiaa siitä.
Thunder Force IV
Kehittäjä: Technosoft
Julkaisija: Technosoft
Laitteet: MegaDrive
Julkaisu: Japani ja Yhdysvallat 1992, Eurooppa 1993
Saatavuus: Käytetyn pelin hinta on noin 20 euroa.
Räiskintäpelien ystävien keskuudessa on käyty kovaa väittelyä siitä, kumpi oikeastaan on parempi peli, Thunder Force III vai IV. Molemmat ovat sisimmältään perinteisiä räiskintöjä, jossa yhdestä osumasta kuolee, ja pelaajalla on tietty määrä jatkomahdollisuuksia.
Thunder Force III toi kuitenkin suuren määrän innovaatioita mukanaan, ja monet näistä hienoista ominaisuuksista pätevät myös neljänteen osaan.
Syvyyttä
Ensimmäinen eteentuleva ominaisuus on mahdollisuus valita ensimmäisten neljän kentän peluujärjestys. Näin varmistetaan, että vaikka pelissä ei hyvin pärjääkään, pääsee silti näkemään useita eri kenttiä ja että eri peluukerroilla voit virkistää mieltä pelaamalla kentät eri järjestyksessä. Muuten peli on varsin pitkä, neljän alkukentän jälkeen tulee vielä kuusi muuta kenttää.
Räiskintäpeleissä olen aina ollut poweruppien suuri ystävä. Vaikka Ikaruga onkin loistava peli, kaipaan silti perinteistä lisätulivoimaa antavien pallojen keräämistä. Thunder Forcet ovat tällä saralla huippuluokkaa, ja eri aseluokkia löytyy viisi, ja kussakin luokassa löytyy vielä eri voimakkuuksia. Räiskintäpelien pahinta turhautumista aiheuttava asia, eli tehojen menettäminen kuollessa, on Thunder Force IV:ssä ratkaistu niin, että pelaaja menettää vain sen aseen, joka on kuollessa ollut käytössä. Kerättävissä on myös suoja, jonka kanssa kestää muutaman osuman kuolematta.
Käytännöllinen ominaisuus on myös aluksen nopeuden muuttaminen. Nopein nopeus on joskus liian epätarkkaa, joten taktinen hidastaminen voi helpottaa tiettyjen kohtien pelaamista.
Hauskana yksityiskohtana pitää mainita kahden pelaajan peli, vaikka sitä ei virallisesti olemassa olekaan. Esimerkiksi ohjekirjassa ei ole siitä mitään mainintaa. Kahdella ohjaimella peliä kuitenkin pystyy pelaamaan niin, että toinen pelaaja ohjaa alusta ja säätelee nopeutta, kun taas toinen voi vaihdella aseita ja ampua. Tällaisesta ei pahemmin ole hyötyä pelissä selvitymisessä, mutta se on kuitenkin mukava lisä, mikäli haluaa kokea pelin kaverin kanssa.
Kyllä jytisee
Jo alkudemosta tietää, että luvassa on asiallista meininkiä. Kova rokki soi niin alkudemossa kuin myös joissakin kentissä, kun taas muista kentistä löytyy pirteämpiäkin biisejä. Koko soundtrackista huokuu tietty megadrivemaisuus, ja se siis on ehdoton kohteliaisuus.
Ulkoisesti peli on erittäin korea, ruudulla on paljon tavaraa ja nopeutta piisaa. PAL-versiokin on huippulaatua, ja sen vauhti on optimoitu eikä se pyöri jenkkiversiota hitaammin, kuten 99 % muista MegaDriven peleistä.
Pelin kentät ovat erittäin vaihtelevia, ja pakollisten avaruuskenttien lisäksi (joista muut pelit monesti koostuvat kokonaan) pelistä löytyy myös aavikkokenttä sekä meren päällä ja veden alla tapahtuvat kentät. Erikoisuutena monet kentät ovat myös yli tuplasti korkeampia kuin mitä ruudulla näkyy, eli aluksella on paljon liikkumavaraa pystysuunnassa.
Räisikintäpelejä ei myöskään voi tehdä ilman pomoja, ja TFIV on toki huippuluokkaa tälläkin saralla. Pomot ovat graafisesti upeita ja usein niissä on paljon liikkuvia osia, kuten käsiä tai häntiä, mitä väistellä ammusryöppyjen lisäksi.
Thunder Force IV on minusta yksi parhaita räiskintäpelejä ikinä. Horisontaalisesti rullaavista räiskinnöistä kenties jopa paras, vaikka kilpailu onkin kovaa Gradius V:n kanssa. Varsinkin jokaisen MegaDriven omistajan kuuluu omistaa ainakin yksi Thunder Force -peli, ja nelonen on näistä minun suositukseni.
Mulle kans
Sarjan pelejä ei ole saatavilla nykykonsolien latauspalveluista, mutta koska niitä on julkaistu niin monille laitteille, pitäisi edes jonkin osan pelaaminen olla suhteellisen yksinkertaista nettihuutokauppojen koluajille. Kaiken haluava pääsee helpoimmin eteenpäin Sega Saturnilla, jolle on V:n lisäksi tullut myös Thunder Force Gold Packit 1 ja 2, jotka sisältävät pelit II ja III sekä IV ja AC.
Tässä vielä allekirjoittaneen Thunder Force -kokoelma. Seuraavaksi tähtäimessä on tietenkin osa V, ja siitä Saturnille tullut Special Pack -versio, jossa mukana on myös sarjan musiikkia sisältävä CD.
