Kun katsoo Tony Hawk’s -sarjan uusimpia osia, on hankala uskoa, että sarjan pelit kuuluivat ennen vanhaan videopelien ehdottomaan eliittiin. Tony Hawk’s -pelit esiintyivät lukuisten pelilehtien kansissa, keräsivät niin paljon kehuja, että ne jättivät taakseen käytännössä lähes kaikki muut pelit, ja mikä tärkeintä, pelisarja myi miljoonittain vuodesta toiseen.
Ajat ovat muuttuneet. Tony Hawk’s Proving Ground ilmestyi vuonna 2007, otti murska-arvostelut, myi hassut parisataatuhatta kappaletta eikä kiinnostanut ketään. Loiston päivät ovat takana. Seuraava Tony Hawk’s tulee kokonaan uudelta tiimiltä, ja sen sanotaan olevan jotain täysin erilaista. Mutta kelataanpa aikaa hieman taaksepäin, ja katsotaan, mikä niissä vanhoissa ajoissa oli niin paljon paremmin.
Tony Hawk’s Skateboarding
Tony Hawk’s Skateboarding (Yhdysvalloissa Pro Skater) julkaistiin PlayStationille vuonna 1999. Tätä ennen markkinoilla oli jo nähty EA:n julkaisema Street Skater, mutta Tony Hawk’s oli toista maata. Street Skaterissa liikuttiin vain lineaarista rataa pitkin ja heiteltiin hyppyreissä tilannekohtaisesti erilaisia temppuja. Vaikka Street Skater olikin yllättävän toimiva, jäi se täysin jalkoihin, kun Tony Hawk’s saapui markkinoille.
Nykyisin testattuna Tony Hawk’s Skateboarding tuntuu jo vanhentuneelta. Se ei pyöri kovin sulavasti, manual-temput puuttuvat kokonaan ja ohjaus on hieman tönkköä. Modernit haukat ovat purreet ensimmäisestä osasta jo terävimmän kärjen irti. Vuonna 1999 Tony Hawk’s oli kuitenkin kaikkien aikojen toimivimpia kolmiulotteisia pelejä. Kaikki pinnat olivat pelaajan käytettävissä. Grindaaminen onnistui kaiteilla, ramppien reunoilla, penkeillä, bokseilla ja missä vain. Rampit, hyppyrit ja boksit olivat myös erinomaisia paikkoja ottaa vähän ilmaa.
Pelattavuus ja hyvät kentät koukuttivat tunneiksi. Itse peli oli nopeasti vedetty, mutta ennätyspisteitä jaksoi metsästää vielä pitkään. Nettiyhteyden puutteen vuoksi High Score -vertailut piti tehdä koulujen pihoilla kavereiden kesken. Tämä vaikeutti vertailua, mutta kohotti samalla pelien yhteisöllisyyttä. Internet tekee nykyisin kaiken vähän turhan helpoksi.
Pelissä pelattiin kenttiä kahden minuutin mittaisissa erissä. Pelaajalla on aina kaksi minuuttia aikaa suorittaa annetut tehtävät. Kun tarpeeksi tehtäviä on suoritettu, pääsee pelissä seuraavalle tasolle. Neliöstä tehtiin flipit, ympyrästä grabit ja kolmiosta grindattiin. Nämä kontrollit kopioitiin sellaisinaan käytännössä kaikkiin muihin extreme-peleihin.
Rankka asenne, loistava soundtrack ja erinomainen pelattavuus tekivät tehtävänsä. Tony Hawk’s Skateboarding oli loistava peli.
Ensimmäinen osa siis rokkasi täysillä. Skeittilaudalla erilaisten tasojen päällä hyppimisessä ja pistemetsästyksessä oli jotain todella koukuttavaa. Vaikka pelin aihepiiri kiinnostikin aluksi vain extreme-urheilijoita, peli onnistui loistavalla pelattavuudellaan houkuttelemaan kaikenkarvaiset pelaajat luokseen. Niinpä myös jatko-osa oli vääjäämätön... Ja niin vuonna 2000 nähtiin:
Tony Hawk’s Pro Skater 2
Tony Hawk’s Pro Skater 2:lta odotettiin lähinnä uusia kenttiä ja pienehköjä pelillisiä muutoksia. Ensimmäistä osaa pidettiin lähes täydellisenä pelinä, joten nyt kaivattiin vain lisää samaa. Neversoft toi mukaan uusien kenttien lisäksi huomattavasti aiempaa sujuvamman pelattavuuden, hieman parantuneen ulkoasun, kenttäeditorin sekä manualin, jonka avulla temppuja voi linkittää yhteen ja tehdä näin hurjia pisteketjuja.
Tony Hawk’s Pro Skater 2:sta kertonee jotain se, että sitä pidetään vielä nykyisinkin kaikkien aikojen parhaana skeittipelinä, tai siis ainakin EA:n Skaten julkaisuun asti pidettiin. Sama tuttu meininki jatkui, mutta parannukset pitivät homman raikkaana. THPS2 on edelleen Metacriticin mukaan kaikkien aikojen toisiksi paras videopeli. Haukalle siis sateli tonneittain hyvää palautetta sekä pelaajilta että medialta.
Laajasta arvostuksesta huolimatta, tämä toinen Tony Hawk sai myös pientä kritiikkiä. Joidenkin tahojen mielestä Neversoft oli luonut hieman ykkösosaa heikommat kentät Tony Hawk’s 2:een. Sonyn hypetetty superkonsoli PS2 oli myös aivan nurkan takana, joten toiset ihmettelivät, miksei THPS2:ta julkaistu suoraan sille.
Niin tai näin, THPS2 oli vuorenvarma jatko-osa, jota vääntää edelleen oikein mielellään. Sen soundtrackillä oli muun muassa Rage Against the Machinea, Bad Religionia, Public Enemyä ja Naughty by Naturea. Manualin ansiosta myös pisteiden keräys oli reilusti aiempaa koukuttavampaa.
Neversoft onnistui mahdottomassa. Se kehitti jatko-osan, joka oli täydellisenä pidettyä ykkösosaa parempi, eikä vain marginaalisesti, vaan reilusti lähes kaikilla osa-alueilla. Mutta seuraavaksi edessä ovat uudet haasteet. Kolmas Tony Hawk veisi sarjan uudelle sukupolvelle, Sonyn PS2:lle.
Tony Hawk’s Pro Skater 3
Tony Hawk’s Pro Skater 3:a kohtaan asetettiin niin huikeat odotukset, että niihin yltäminen olisi mahdoton urakka jopa Neversoftille. Toisaalta onnistuminen tietäisi puolijumalan asemaa, puhumattakaan miljoonista dollareista, jotka se toisi pelin kehittäjälle ja julkaisijalle.
Neversoftilla oli selkeästi hyvä suunnitelma sarjan varalle. Tony Hawk’s Pro Skater 3 oli PS2:n mahtavimpia pelejä. Se vei sarjaa uusille urille, muuttamatta kuitenkaan sen perusrakennetta liikaa. THPS3 oli edelleen skeittausta, mutta nyt enemmän tasoloikinnan hengessä. Manuaalin kanssa tasapainoileminen oli aiempaa helpompaa, ja niinpä THPS3:ssa pystyi luomaan täysin järjettömän pitkiä temppusarjoja. Pelattavuus oli erinomaista jo kahdessa ensimmäisessä osassa, mutta THPS3:ssa ohjaus oli täydellistä. Soundtrack oli tiukka ja sarjan ympärillä alkoi kukkia omalaatuinen huumori, joka antoi peleille omaleimaisuutta. Tämä oli sitä uutta sukupolvea!
Osa vanhoista skeittaajaparroista ei innostunut siitä suunnasta, johon THPS3 pelisarjaa vei. On kuitenkin turvallista sanoa, että sarjan tuomat uudistukset palvelivat melko tasapuolisesti sekä uusia pelaajia että vanhoja faneja.
Ruudunpäivitys oli reilusti aiempaa sulavampaa ja skeittaaja liikkui huikealla vauhdilla. Pelin pelaamisen oppi hetkessä, mutta kymmenien miljoonien kombojen tekemiseen tuhraantui kuukausia. Yksinpelikampanjassa pelaajalle annettiin kaksi minuuttia aikaa suorittaa kentän haasteet. Kun tarpeeksi haasteita oli suoritettu, päästiin etenemään seuraavalle tasolle. Kuten kahdessa aiemmassakin pelissä, haasteissa kerättiin kirjainsarjoja, yritettiin saavuttaa tietty pistemäärä, kaadettiin taskuvarkaita lentokentällä ja niin edelleen. Pelin objektit tarjosivat mukavaa tekemistä skeittailun ohella, mutta pelin todellinen sielu piilee piste-ennätyksissä.
Pelin kentät ampuivat yli juuri sopivasti. Mukana oli perinteisiä skeittipuistoja, mutta joukkoon mahtui myös hurjempia kenttiä. Rullaportaita, kaiteita ja lukuisia muita grindauspaikkoja sisältävä Airport oli loistava paikka opetella linkittämään grindejä yhteen. Cruiser-kenttä oli taas huvijahti, jonka altaissa temppuilemalla pystyi tekemään vaikutuksen aurinkoa ottaviin Neversoft-typsyihin. Kolmannen osan kenttävalikoima oli erinomainen.
Hieno saavutus, Neversoft. Kolme Tony Hawk’s -peliä, jotka kaikki paransivat reilusti aiemmasta osasta ja toivat myös uutta ilmettä peliin. Nyt ei tule mieleen yhtäkään toista pelisarjaa, joka olisi pystynyt samaan. Eritoten kun muistetaan, että uusia Hawk’s-pelejä ilmestyi vuoden välein. Mikä muu peli on koskaan pystynyt samaan?
Täytyy myös muistaa, että THPS3 oli PS2:n ensimmäinen peli, joka sisälsi nettipelimahdollisuuden.
Tony Hawk’s Pro Skater 4
Tony Hawk’s Pro Skater 4:ssä mentiin ehkä pikkuisen alamäkeen. Kyseessä oli jälleen loistava peli, jonka pelattavuus oli totutun täydellistä. Nyt kahden minuutin aikaraja oli kokonaan poistettu ja pelaaja pystyi skeittaamaan kenttien sisällä vapaasti ja etsimään erikseen suoritettavia haasteita.
Peliin oli tuotu mukavasti muutoksia, mutta neljännessä osassa meno alkoi tuntua jo nähdyltä. Tony Hawk’sin parhaat päivät olivat selvästi takanapäin. THPS4 oli kuitenkin loistava peli, jossa on edelleen loistava meininki. Siinä oli parannuksia, mutta se ei enää onnistunut tekemään samanlaista vaikutusta kuin kolme edeltävää peliä. Tätä ei tosin voi pitää minään yllätyksenä.
Kentät olivat neljännessä osassa hyviä, mutta nyt mentiin jo reilusti enemmän tasoloikan puolelle. Esimerkiksi Alcatraz-kenttä sisälsi huikeita korkeuseroja ja älyttömän määrän erilaisia tasoja, joita pitkin grindata ja loikkia. Pelin kentät olivat loistavia, mutta niissä oli annettu mielikuvitukselle aika paljon lisää tilaa, mikä häiritsi joitakin skeittauksen ystäviä.
THPS4 oli edelleen loistava peli, jota pelasi todella mielellään. Erinomainen pelattavuus, hyvä kenttäsuunnittelu, tiukka soundtrack, hyvät tehtävät sekä Neversoftille ominainen hyvä meininki ja huumori purivat. Tämä oli vain nähty jo kolmena peräkkäisenä vuotena, joten se ei enää onnistunut iskemään samanlaisella voimalla kuin tähän asti. Se ei myöskään enää onnistunut tuomaan kolmen ensimmäisen pelin tavoin mitään uutta sarjaan. THPS4 on kuitenkin hyvä ”lisää samaa” -tyylinen jatko-osa.
Tony Hawk’s Underground
Tony Hawk’s Underground on hieman ristiriitainen osa. Sitä pidetään viimeisenä hyvänä Tony Hawk -pelinä. Samaan aikaan toiset pitävät sitä kaikkien aikojen parhaana sarjan osana. Neversoftin ideat alkoivat kuitenkin selvästi olla lopussa, mutta uusi peli oli puskettava markkinoille vuoden välein. Miljoonia myyvät Hawkit olivat loistavaa bisnestä Activisionille, ja ehkä juuri tämä ajoikin Neversoftin ja heidän pelisarjansa loppuun. Uusi peli vuodessa on kova tahti mille tahansa pelisarjalle, ja jossain vaiheessa sen on koettava inflaatio.
Tony Hawk’s Underground (THUG) oli kuitenkin vielä erinomainen peli, ja se onnistui hieman ravistelemaan lajityyppiä ja vanhentunutta pelisarjaa. Tällä kertaa sarjassa oli aiempaa realistisempi ilme ja ote. Itse skeittaaminen oli kuitenkin edelleen vanhaa tuttua. Mukaan tuotiin mahdollisuus kävellä, kiipeillä, hyppiä, ajaa autoa ja ties mitä. Jalan kulkeminen oli loistava ominaisuus, mutta muut uudistukset olivat enemmän tai vähemmän vain päälle liimattua todistetta siitä, ettei sarjaa voi enää juurikaan parantaa.
THUG oli sarjan ensimmäinen osa, joka sisälsi oikean tarinatilan. Siinä tavattiin ammattilaisskeittareita, jotka antoivat pelaajalle erinäisiä tehtäviä. Pelissä edettiin pikku hiljaa skeittimaailman huipulle ja päästiin skeittaamaan itsensä Tony Hawkin kanssa. Pelin värimaailma oli aina tähän asti ollut pirteän värikästä, mutta THUG oli poikkeus. Siinä seikkailtiin ja skeittailtiin huomattavasti synkemmässä maailmassa. Tämä miellytti osaa pelaajista, mutta myös häiritsi monia.
Vaikka sarja alkoikin pikku hiljaa olla kriisissä, täytyy muistaa, että THUG oli vielä arvostettu osa, joka voitti eritoten kovan luokan Tony Hawk’s -fanit puolelleen. Tuhannet aktiiviset Tony Hawk’s -pelaajat ovat edelleen sitä mieltä, että THUG tarjoaa parhaan mahdollisen alustan pistemetsästykselle.
Viidennen osan jälkeinen maailma
Tony Hawk’s -sarja oli ravistellut pelimaailmaa viidellä loistavalla pelillä. Kolme ensimmäistä näistä ovat kiistattomia klassikkoja, mutta myös THPS4 ja THUG olivat edelleen loistavia pelejä, jotka keräsivät sekä median että pelaajien kehut. Tästä lähti kuitenkin sarjan alamäki. Tony Hawk’s Underground 2:n pääosassa oli Hawkin itsensä lisäksi Jackass-sekoilija Bam Margera. Tämä linjaus ei ollut monenkaan skeittarin mieleen, eikä peli myöskään kerännyt enää pelkkiä kehuja pelimedialta. Niinpä seuraavaksi lähdettiinkin rikkomaan taas rajoja Tony Hawk’s American Wastelandilla, joka tarjosi vapaasti tutkittavan pelimaailman. Peli sai ristiriitaisen vastaanoton. Osa kehui, mutta peliä myös lytättiin pelimediassa aika reilulla kädellä.
Seuraava Tony Hawk’s oli Neversoftin Xbox 360:n ehdoilla kehittämä Tony Hawk’s Project 8. Grafiikka muuttui selvästi nätimmäksi uuden sukupolven myötä. Sarjaan panostettiin, mutta kahdeksanteen osaan päässeen sarjan on hankala enää tehdä suurta vaikutusta. Seuraavana vuonna saapunut Tony Hawk’s Proving Ground taas lytättiin lähes täydellisesti, sillä samana syksynä EA:n uusia tuulia tuonut Skate uudisti koko lajityypin, eikä ajan hampaan runtelema Tony Hawk’s onnistunut enää kilpailemaan nuoren haastajansa kanssa. Samalla Tony Hawkin taru oli lähes lopussa, sillä Proving Ground myi noin puolet vähemmän, kuin kohtuullisesti myynyt Skate. Vanhasta huippupelistä oli tullut kehäraakki.
Edessä vielä uusi alku?
Kaukana ovat ne ajat, jolloin Tony Hawk’sit olivat pelien parhaimmistoa. Pelisarjaan tehtiin kolme erinomaista osaa, joita seurasi kaksi todella hyvää peliä. Pelisarja oli vuosia pelimaailman puhutuimpia pelejä. Tony Hawk’s ravisutti maailmaa loistavilla peleillä, mutta ikävä kyllä pelisarja ajettiin täysin loppuun. Mutta vaikka sarjan viimeiset osat eivät enää olekaan olleet totutussa laatuluokassa, pelisarja jätti pysyvät jäljet pelimaailmaan. Se myös nosti extreme-pelien asemaa ja teki Tony Hawkista itsestään ehdottoman legendan, myös muiden kuin skeittimaailmaa tuntevien silmissä.
Ensimmäisen Tony Hawk’sin jälkeen nähtiin muun muassa Trasher: Skate and Destroy, Grind Session, Aggressive Inline sekä tietenkin EA:n Skate, jotka ovat kaikki vähintäänkin päteviä pelejä. On vaikea sanoa, mitä olisi tapahtunut, jos Neversoft olisi saanut pitää pari vuotta taukoa sarjasta ja tehdä uuden Tony Hawk’s -pelin kaikessa rauhassa. Olisiko firmalla ollut edelleen ideoita uuteen osaan, vai oliko alati uusia osia saava Tony Hawk’s vääjäämättä matkalla kohti omaa turmiotaan?
Tony Hawk’s -pelisarja ei kuitenkaan ole vielä kuollut. Activisionin mukaan kymmenes osa pelistä on työn alla. Sitä kehittää uusi tiimi, ja sen sanotaan olevan kokonaan jotain uutta.
Kommentit
*tasapainolauta :)
Nyt alkaa jo olemaan "omilta ajoilta" pelejä :)
Tämä toi mieleeni ajat, kun haukkoja väännettiin pleikkari 1:llä ja ihmeteltiin lähes kaikkea vastaan tulevaa. Muistan myös sen kuinka ihmettelimme pro skater 2:den hämmästyttävän hyvää grafiikkaa.
trasher: Skate & Destroy ownas täböö way back moe! kuka muistaa?
Heetkonen... Kirjottanut Eemeli Rekunen???
Itse pidän Tony Hawk's sarjaa yhtenä parhaimpana ikinä. Tykkään myös Haukkojen arcademaisuudesta ja hauskasta menosta enemmän, kun Skaten uber realistisesta, joka käy tylsäksi. Skatet ovat kuitenkin myös hyviä pelejä. Odotan innolla uutta Haukkaa.
Loistava retrosunnuntai!
Uudemmat Tony Hawk's:it eivät kelpaa edes takansytykkeeksi, mutta nämä vanhat osat ovat todellisia helmiä niin oman genrensä kuin muutenkin pelien mittapuulla. Pelaaminen on hyvin sujuvaa ja koukuttavaa. Lisäksi sarjan osat sisälsivät mainioita ekstraominaisuuksia, kuten kenttä- ja hahmoeditorin, joita kaipailisi erinäisiin peleihin nykyaikanakin.
Valitettavasti THPS2 on jäänyt itselläni vain parin minuutin testaukseen enkä sitä sittemmin ole pelidivaareista löytänyt. Kolmos- ja nelososat löytyvät ensimmäiselle pleikkarille ja ne ovat pelkästään kyseisellä konsolilla jo äärimmäisen nautittavia (mahtavat olla vielä parempia PS2:lla ja GC:llä). Genre ei ole millään tavalla mieleiseni, mutta kyllä näitä kelpaa pelailla vielä nykyaikanakin. Hyvä osoitus siitä, että hyvä peli voi olla hyvä myös sellaisen mielestä, jolle genre ei iske lainkaan (hyvä pelihän on aina hyvä peli).
Ensimmäistä Tony Hawkia tuli aikoinaan tahkottua sormet ruvella. Muihin osiin ei ole tullut tutustuttua.
"Heetkonen… Kirjottanut Eemeli Rekunen???"
Ja viimeksi oli Ville Arvekari. Retrosunnuntaita kirjoittelee kolme eri tyyppiä.
Aiai! Voi niitä muistoja kun sai ensimmäisen THPS:n. Se oli jotain niin älytöntä. Ensimmäinen KUNNON skeittipeli ja senkin jälkeiset ovat olleet surkeita kopioita lukuunottamatta Skate-pelejä.
THPS:t on ollut Underground 1:ee asti hyviä, mutta sen jälkeiset on menny ehkä vähän liian 'kaupalliseen' suuntaan.
Pelasinkin tuossa pari päivää sitten tuota ensimmäistä ja fiilikset oli kyllä katossa. :)
Hyvä Retrosunnuntai ja kiitos hyvien muistojen palauttamisesta!