Retrosunnuntai: Yoshi’s Story

Retroklassikoiden esittely jatkuu

14.9.2011 22:21

Tervetuloa toiseen Retrosunnuntaihin! Edellisviikon Super Metroidin jälkeen esittelyssä nähdään Nintendo 64:n…

Yoshi’s Story

Tekijä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Alkuperäislaite: Nintendo 64
Julkaisu: Japani 21.12.1997, USA 1.3.1998, Eurooppa 10.5.1998
Saatavuus: Saatavilla Wiin Virtual Console -palvelusta 1 000 pisteen eli kymmenen euron hintaan. Alkuperäinen eurooppalainen julkaisu kustantanee koteloineen ja ohjeineen noin 40 euroa, irtokasetti lähtee noin puolella tästä.

Pelien siirtyessä kolmanteen ulottuvuuteen PlayStationin, Nintendo 64:n ja Satur… no, ehkä ei Saturnin myötä, oli moni vanha lajityyppi uhattuna. Kaksiulotteiset sivuttain rullaavat tasoloikka- ja toimintapelit elivät kultakauttaan Super Nintendolla ja Segan MegaDrivella, vain tullakseen jyrätyksi uusien konsolien keskinkertaisten kolmiulotteisten yritelmien alle. Nykyään kaksiulotteiset loikat ovat taas muodissa, ainakin konsolien latauspalveluissa. Vuonna 1997 ne taas tuntuivat rumilta ankanpoikasilta, huolimatta siitä, miten hyviä pelit olivat.

Harvoja kaksiulotteisia valopilkkuja kuitenkin löytyi. Yksi näistä on Yoshi’s Story, Nintendon hellyttävä osoitus siitä, että kaksiulotteinen tasoloikka ei ollut kuollut.

Pelin rakenne on normista poikkeava, peruskentissä ei pyritä muiden tasohyppelyiden tapaan pääsemään kentän loppuun, vaan kenttä päättyy kun Yoshi on saanut syötyä kentässä 30 hedelmää. Joskus tämä tarkoittaa vain kentän läpi juoksemista, toisinaan taas täytyy koluta kaikki nurkat, jotta tarvittavat hedelmät löytyvät. Parhaat pisteet tosin saa, jos etsii pelkästään tietyntyyppiset hedelmät. Jokaisen maailman lopussa sitten kellistetään toinen toistaan kekseliäämmin toteutettu pomo.

Näitä maailmoja Yoshi’s Storyssa on kuusi, ja joka maailmassa on neljä kenttää. Kaikkien kenttien avaaminen vaatii todella tarkkaa kenttien tutkimista, tosin pelin pääsee varsin nopeastikin läpi, mikäli vain yrittää mennä sieltä mistä aita on matalin.

Graafisesti peli on uskomattoman rehevä. Kenttien teemat pohjautuvat erilaisiin materiaaleihin, kuten paperiin, kankaaseen, muovailuvahaan tai jopa nahkasohvaan. Kaikki on renderoitu todella eloisan näköisesti ja väripaletissa ei ole säästelty. Äänimaailma taas menee pirteyden puolesta melkein överiksi jo Nintendonkin mittapuulla, ja musiikkeja ja riemunkiljahduksia ei voi ottaa neutraalisti – niitä on pakko joko vihata tai rakastaa.

”Story” pelin nimessä viittaa pelin esitystapaan. Alkuanimaatio ja kenttien välikkeet esitetään kuin satukirjan avulla, jonka sivuilta nousevat paperiset hahmot ja maisemat, ja tarinaa kerrotaan pienten värssyjen kautta. Pelin juoni on sulaa kultaa, sillä perimmäinen tarkoitus on pelastaa Super Happy Tree ilkeän Baby Bowserin kynsistä!

Pelin perusmekaniikat ovat aitoa Yoshia, tässäkin pelissä syödään vihollisia, muutetaan niitä muniksi ja sitten heitellään näitä munia. Moni pitää Yoshi’s Storya yksinkertaisena pelinä, ja tämä ehkä juontaa juurensa pelin helposta vaikeustasosta. Silti pelistä löytyy graafisen ilmeen lisäksi todella paljon vaihtelua myös pelillisesti, ja tuoreita ideoita on alusta loppuun. Monia erilaisia kiipeily- ja hyppyosioita helpottaa Yoshin kyky polkea hypylleen pituutta ja korkeutta, mikä osaltaan erottaa Yoshi’s Storyn esim. Marioista. Hyppyjen ei siis tarvitse olla pikselintarkkoja, eikä tämä oikein luonteva vaatimus olisikaan Yoshi’s Storyn graafisesti hulppeissa kentissä.

Yoshi’s Story sai aikanaan pääosin vain keskitason arvosteluja, mikä menee pitkälti pelin kaksiulotteisuuden piikkiin. Tuolloin kun kaiken piti olla kolmedeetä. Pelin verrattaen lyhyt kesto toki myös pisti ajattelemaan sitä, miten mielellään siitä maksaa sen Nintendo 64 -pelien 500-600 markkaa (85-100 euroa). Kannattaa siis viimeistään nyt nauttia tästä aliarvostetusta helmestä, kun sen suhteellisen halvalla vaikkapa Virtual Consolesta saa.

Lisää luettavaa