Tämänviikkoinen retropläjäys on hieman erikoisempi tapaus. Esittelyssä on yksi kaikkien aikojen kulteimmista konsoleista, ja esiteltävää riittää sen verran, että ensimmäinen osa tulee näin lauantaina ja toinen osa huomenna sunnuntaina. Saammeko esitellä,
NEO-GEO
Kaikki alkoi siitä, kun SNK (Shin Nihon Kikaku, eli New Japan Project) päätti vuonna 1989 tehdä uudenlaisen arcade-laitteen. Sellaisen, johon voi sovittaa vaihdettavia pelikasetteja, ja vieläpä useita kappaleita yhteen emolevyyn (emolevyjä on 1-, 2-, 4- tai 6-slottisia). Tämä oli houkuttelevaa pelihallin omistajille, koska heidän ei tarvinnut ostaa yhtä konetta yhtä peliä varten tai käydä läpi vaativaa vaihtoprosessia. Nappia painamalla asiakas sai vaihdettua haluamaansa peliin, ja kun aika koitti, uusi peli voitiin kätevästi vaihtaa sisään. Tämä laite tunnetaan nimellä Neo-Geo MVS (Multi Video System)
Se oli menestys. Supersuosittuja kolikkopelejä haluttiin toki pelata myös kotona, mutta senaikaisten konsoleiden tehot eivät riittäneet lähellekään Neo-Geon vaatimuksia. SNK tekikin ainutlaatuisen ratkaisun Neo-Geo AES-konetta (Advanced Entertainment System) suunnitellessaan, sillä se pitää sisällään täydet arcade-laitteen sisukset (1 slotilla). Näin taattiin se monesti luvattu, harvoin toteutettu ”arcade-perfect port”, eli täydellinen käännös pelistä. Ulkokuoria lukuunottamatta, pelikasetit olivat siis identtisiä sisuskaluiltaan, joten et pelannut vain käännöstä, vaan pelasit OIKEAA arcade-peliä kotonasi. Lisäksi Neo-Geo AES oli ensimmäinen konsoli, joka käytti muistikorttia. Mielenkiintoista oli myös se, että arcade-MVS hyödynsi niinikään muistikorttia, eli pystyit tallentamaan tilanteesi ja jatkamaan joku toinen kerta. Ja jos oikein halusit kikkailla (ja omistit kotona saman pelin), pystyit vaikkapa tallentamaan kolikkopelissä saavuttamasi pisteet ja viemään ne kotiisi, tai sitten pelaamaan kotona tappelupelin loppupomoon asti ja kävelemään sitten pelihalliin näyttämään, miten se kellistetään.
Ne pelit, ne pelit
Neo-Geolla on lukuisia pelisarjoja, jotka voidaan luokitella legendaarisiksi. Koneelle on muun muassa ilmestynyt kuusi Metal Slugia, kymmenen King of Fightersia, kuusi Samurai Shodownia ja kahdeksan Fatal Furya. Kone tunnetaan erityisesti tappelupeleistään, mutta koneelta löytyy myös ongelmanratkaisupelejä, esimerkiksi Puzzle Bobble on saanut alkunsa Neo-Geolla.
Tässä muutamia poimintoja kovimmista peleistä:
Last Blade 2
Metal Slug 3
Blazing Star
Neo Turf Masters
The King of Fighters 2003
Puzzle Bobble 2
Garou: Mark of the Wolves
Koska kyse on kolikkopeleistä, pelasitpa niitä sitten kotona tai pelihallissa, on koko pelivalikoimalla oma leimansa. Ne on kaikki suunniteltu pelattavaksi muutaman minuutin annoksissa ja sopivan haasteellisiksi, että kaivat kuvetta aina kun kuolema koittaa. Mitään roolipelejä ei siis Neo-Geolla nähdä. Ilman mod-piiriä kotikoneella voi sentään muuttaa pelien vaikeustasoa, mutta jokaiseen peliin sinulle annetaan vain neljä krediittiä, joilla pelata peli läpi. Käytännössä kaikki Neo-Geo-pelit sisältävät kaksinpelin, ja kilpailu kaverin kanssa on tietysti osa sitä parasta pelihallitunnelmaa.
Suuri on kaunista
1980- ja 1990-luvuilla suurin syy käydä pelihalleissa oli ehdottomasti pelikoneiden upeat grafiikat verrattuna kotikoneiden huonoihin käännöksiin. Koti-Neo-Geossakin oli siis tehoa kuin pienessä pitäjässä. Ja merkittävämmäksi tämän tekee se, että elettiin vielä NESin loppuaikoja. Neo-Geo eli pitkän elämän, ja se on täydellinen esimerkki siitä, mihin vanhan konsoliteknologian optimoinnilla oikein pääsee. Varsinkin loppuaikojen pelit olivat todella upeita. Myös pelikasettien tilavuudella oli oma roolinsa; kun suurin SNES-peli oli 32 megaa, Neo-Geon 1,5 kertaa VHS-kasettien kokoisille, lähes kilon painoisille tiiliskiville mahtui parhaimmillaan 716 megaa tavaraa (The King of Fighters 2003). Pelikasettien suuri tila käytettiin esim. äänenlaatuun ja määrään, tappelupelin hahmojen määrään tai hahmojen runsaisiin animaatiofreimeihin.
YLLÄ: Neo-Geo ja vakiona (!) mukana tullut arcadetikkuohjain. CD-levy kuvassa antamassa perspektiiviä koosta.
YLLÄ: Pelikotelo edestä.
YLLÄ: Pelikotelo sivusta.
YLLÄ: Pelikotelo avattuna. Kuvassa myös pelikasetti, ohjekirja ja ohjekirjan suojapussi.
Teknistä ylivoimaa
SNK myös toitotti Neo-Geon tehoja kuluttajille ja tekikin varmasti raflaavimpia videopelimainoksia heti Segan jälkeen. Tässä pari esimerkkiä, ensiksi normaali vertailu eri konsolien kesken, toisena kuuluisa hot dog -mainos:
It’s all about the $$$
Mutta laadulla oli toki myös hintansa. Kone itse maksoi USA:ssa noin 650 dollaria, ja pelit 200 dollaria. Harvat vanhemmat olivat niin hulluja, että ostaisivat lapselleen pelikoneen, jonka hintaan saisi – kuten Edge-lehti sanoi – ”SNESin, Marion ja vielä käytetyn auton”. Joten maailmanvalloitus jäi sikseen, ja koneesta tuli välitön kultti. Suomessa Neo-Geoa ei koskaan myyty kaupoissa, harmaata tuontia lukuun ottamatta.
Neo-Geo on tänä päivänä yksi kiehtovimmista ja kalleimmista keräilykohteista, mitä videopelien maailmasta löytyy. Kovimpia keräilykohteita ja vinkkejä koneen hankkimiseen seuraa tämän artikkelin huomisessa puoliskossa.
Uudet yritykset
Luonnollisesti koneen ja pelien hinnat eivät siis olleet suurten massojen makuun. Tästä johtuen SNK julkaisi Neo-Geo CD:n. Myös arcadetikku sai väistyä nelinappisen padin tieltä. Neo-Geo CD oli sinänsä hyvä laite; sillä oli useita (ei kaikkia) samoja mainioita pelejä kuin kasettipohjaisella isoveljelläänkin, ja myös jotain yksinoikeuksiakin, kuten roolipeli Samurai Shodown RPG. CD-pelien hintakin oli kohdallaan, mutta latausajat vain olivat painajaismaiset. Esimerkiksi jonkin vähän näyttävämmän tappelupelin yhden kierroksen latausajat saattoivat olla yhteensä jopa yli kolme minuuttia (lataustaukoja ennen hahmovalintaa, ennen ensimmäistä erää, toista erää, kolmatta erää, voittaja-ruutua…). Ja kun samalla markkinoille tuli Saturn ja PlayStation, ei edes nopeammin lataava CDZ-malli estänyt Neo-Geo CD:n tuhoa.
SNK yritti päästä mukaan myös kannettavien pelikoneiden markkinoille julkaisemalla Neo-Geo Pocketin ja Neo-Geo Pocket Colorin, jotka olivat ylivertaisia verrattuna esim. Game Boyhin ja Game Boy Coloriin, mutta käsittämättömät markkinointivirheet tuhosivat koneiden mahdollisuudet.
Jatkoa seuraa
Vastoinkäymisistä huolimatta SNK panosti edelleen kolikkopeleihin ja samalla myös Neo-Geo-kotikonsoliin, mutta tämä tarina kerrotaan loppuun vasta artikkelin toisessa osassa.
