”Tiesitkö?” on Pelaajalehti.comin artikkelisarja, jossa kerromme faktoja pelialan, sen ikonien ja tekijöiden taustoista ja salaisuuksista.
Parin kuluneen vuoden aikana pinnalle ponnahdelleet virtuaalilasit kuten Oculus Rift, Valven ja HTC:n Vive ja Sonyn Project Morpheus eivät suinkaan ole ensimmäisiä yrityksiä syventää pelikokemusta. Virtuaalitodellisuutta yritettiin tuoda pelaajien olohuoneisiin monen kilpailevan firman voimin viimeksi 1990-luvulla.
Ensimmäisenä apajille ehti Sega. Yhtiö esitteli Sega VR -kakkulat vuonna 1991 ja lupasi mullistaa pelaamisen. Kun laitetta viimein näytettiin vuoden 1993 Consumer Electronics Show -messuilla, se tehtiin suljettujen ovien takana. Laitteen oli määrä toimia samaan tapaan kuin nykyään kehitteillä olevien lasienkin, niin että kuva liikkuisi pään liikkeiden mukaisesti.
Kaksi vuotta kestänyttä myllytystä ja hypen herättelyä seurasi kuitenkin mahalasku. Laseja testanneet kuvasivat virtuaalikokemusta vaisuksi ja osa kertoi voineensa pahoin. Sega selitti huonovointisuutta liian todentuntuisella keinotodellisuudella. Selityksistä huolimatta Sega VR jäi kuitenkin lopulta raakileasteelle ja se vedettiin tuotannosta kaikessa hiljaisuudessa.
Segan kannoilla roikkui Nintendo. Yhtiö toi oman, erillisillä jaloillaan seisovan, kannettavana konsolina toimineen Virtual Boy -laitteensa markkinoille vuonna 1995. Vaikka laite käytti 32-bittistä prosessoria samaan tapaan kuin samana vuonna ilmestynyt PlayStation, eivät sen grafiikat muistuttaneet edes etäisesti 32-bittistä. Virtual Boyn piirsi keinotodellisuutensa nimittäin punaiselle LED-näytölle.
Myös Nintendon yritys tehdä uusia aluevaltauksia tyssäsi nopeasti vanhentuneeseen grafiikkaan ja laitteen korkeaan hintaan. Virtual Boy vedettiin markkinoilta alle vuosi myyntiin tulonsa jälkeen, ja se on listattu yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmin myyneistä konsoleista.
Vaikka sekä Segan että Nintendon yritykset astua virtuaalitodellisuuteen jäivät aikanaan torsoiksi, ne vaikuttivat kenttään omalla tavallaan. Sega VR otettiin muutama vuosi julkaisunsa jälkeen käyttöön Segan pelihalleissa. Päivitetty versio oli yhdistetty liikesimulaattoriin ja se kykeni kohtalaisen tarkasti seuraamaan pään liikkeitä. Vastaavasti myöskään Virtual Boy ei ottanut tuulta alleen julkaisunsa yhteydessä, mutta sen keskeinen ajatus – kolmiulotteiselta tuntuva maailma – siirtyi sellaisenaan melkein kaksi vuosikymmentä myöhemmin ilmestyneeseen Nintendo 3DS-käsikonsoliin. Vaikka aika ei olisi vieläkään kypsä virtuaalitodellisuudelle, Oculus Riftin ja Project Morpheuksen kaltaiset kokeilut takuulla muuttavat tapaa jolla pelaamme.
Lue lisää:
Tech Time Warp of the Week: Before Oculus Rift, There Was Nintendo’s Disastrous Virtual Boy
The Sega VR Headset That Never Was