”Tiesitkö?” on Pelaajalehti.comin artikkelisarja, jossa kerromme faktoja pelialan, sen ikonien ja tekijöiden taustoista ja salaisuuksista.
Suurten Hollywood-projektien pohjalta askarreltujen lisenssipelien ei voi sanoa varsinaisesti loistaneen maineellaan ennen Rocksteadyn yleisöä yllättänyttä Arkham-sarjaa ja Telltale Gamesin sukkelia seikkailuteoksia. Videopelihistorian varhaisemmatkin vaiheet kätkevät sisäänsä kuitenkin harvoja laatuteoksia, joista ainakin yksi on peräisin koto-Suomen korvesta.
Vuoden 1986 ilmestyneen Uuno Turhapuro muuttaa maalle –komediahitin pohjalta syntyi Suomen ensimmäiseksi lisenssipeliksi tituleerattu samanniminen Commodore 64 -peli. Myöhemmin Frozenbyteltäkin tavattu Petter Kinnunen ideoi ja toteutti tekeleen yhdessä ohjelmoija Pasi Hytösen kanssa, ja Uunon tunnusmusiikin peliin sopivaan muotoon sovitteli Petrik Salovaara. Teoksen julkaisi 1980-luvulla lapun luukulle kannattamattomana laittanut Amersoft.
Siunaus pelin luomiselle saatiin itse viihdelegenda Pertti ”Spede” Pasaselta, jonka Kinnuselle myöntämät lisenssioikeudet kuitenkin raukesivat ennen mahdollisten jatko-osien kehittämistä. Kahden miehen kehittäjätiimi tahkosi maalle vaimonsa perässä muuttavasta Uuno Turhapurosta kertovan tuotteen valmiiksi parissa kuukaudessa ehtiäkseen joulumarkkinoille.
Hätäiseksi lisenssipeliksi kolmikenttäinen Uuno Turhapuro muuttaa maalle on yllättävän osuva Uuno-kuvauksessaan yksityiskohtaine hahmoineen ja tunnistettavine kohtauksineen, mutta pelimekaniikoillaan teos ei vakuuta. Ulkonäöllisesti toisistaan eriävät kentät toimivat kukin täsmälleen samaan tapaan: Uuno juoksentelee ja vesihiihtää pitkin sivulle vierivää kenttää milloin mistäkin syystä kiviä ja muita esteitä väistellen. Pistemittarina toimiva rahakasa karttuu sitä mukaa, mitä pidemmälle Uuno pötkii kompastumatta, ja pelin lopputavoitteena on ostaa hövelin sankarin keräämällä käteisellä kartano.
Varsinaisen pelisisällön yksinkertaisuutta tekele paikkailee paremman puutteessa legendaarisen tuskastuttavalla vaikeusasteella. Kinnusen mukaan kauppojen hyllyille saapunut versio pelistä oli Hytösen visiota helpompi läpäistä, mutta harva näki pelin kolmatta kenttää siitäkään huolimatta. Nykypeleistä tutun nightmare-vaikeusasteen virkaa toimitti ”kaamea” vaikeusvaihtoehto.
Vain 2000 kappaleen painoksena julkaistu Uuno Turhapuro –peli on tätä nykyä varsinainen harvinaisuus suomalaisissa keräilijäpiireissä. Viime vuonna nimettömäksi jäänyt perheenäiti nettosi kolmen euron lähtöhinnalla myyntiin laittamastaan pelikasetista Huuto.net-verkkohuutokaupassa pyöreät 250 euroa.
Lue lisää:
Näin syntyi Uuno Turhapuro –peli
Suomalaisen pelialan varhaiset vuodet ja ensimmäiset suomalaiset pelit
Juho Kuorikoski: Sinivalkoinen pelikirja – ”Mies Uunon takana”