Top 5: Nämä olivat Wiin viisi turhinta ja typerintä lisälaitetta / Uutiset / pelaaja.fi

Top 5: Nämä olivat Wiin viisi turhinta ja typerintä lisälaitetta

21.03.2015 // Kirjoittanut: Ville Arvekari
14
Top 5: Wiin viisi turhinta ja typerintä lisälaitteet

Viikonloppu on taas täällä. Se tietää uutta Top 5 -listausta, jossa tällä kertaa listataan Wiin viisi turhinta lisälaitetta.

Lista julkaistiin alunperin Pelaaja-lehden numerossa 144 (elokuu 2014). Oletko valintojen kanssa samaa mieltä vai puuttuuko siitä omat suosikkisi? Kerro oma Top 5 -listasi alla olevalla kommentointisarakkeella! Mikäli et ole rekisteröitynyt sivustolle, asian voi korjata täältä!

(Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä)
Top 5: Viisi turhinta Wii-lisälaitetta

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi.

Kommentit

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Näistä näkeekin kenelle Wii oli tarkoitettu ja kenelle se 100 miljoonaa konsolia myytiin. Ei ainakaan core-pelaajalle. Jo vehkeen vakio-ohjain on kamalin härveli ikinä.

Käyttäjän Norsukampa kuva
Norsukampa

Huutonaurut Tikka-härpäkkeelle. Ei sentään Babysitting Mama-pelin vauva-ohjainta (jossa siis vauvanuken selkään tungettiin Wiimote) päässyt listalle.

Lainaus käyttäjältä snaketus

Näistä näkeekin kenelle Wii oli tarkoitettu ja kenelle se 100 miljoonaa konsolia myytiin. Ei ainakaan core-pelaajalle. Jo vehkeen vakio-ohjain on kamalin härveli ikinä.

Huutonaurut myös tälle. Aika viattomia 3rd party-muoviroskiahan noista valtaosa on joten miksi viha? Itse en omista noista ainoaakaan ja silti sain Wii-peleistäni irti enemmän hupia kuin monesta "corebadassmothafuckacallofduty"-pelaajille tarkoitetusta nimikkeestä. Yhtä urpoa noita on suhteessa käyttää kuin rämpytellä junttirokin tahdissa muovikitaraa jonka kaulassa on viisi värinappia.

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Viha siksi, että Nintendo pissi "oikean" pelaajan naamaan hymy huulilla Wiin kanssa. GamCubessa oli sentään yritystä ja sisälsi vakiona hyvän ohjaimen, yhden parhaista ikinä tehdyn. Itsellä on Wii vain GC-pelien pelaamista varten, koska siihen saa komponenttikaapelin kympillä, kun GC:n kaapeli maksaa pari hunttia.

Laitan nuo muovikitarat ja muut turhakkeet muilla alustoilla samaan roskikseen näiden Wiin romujen kanssa. Sinne samaan koppaan lentäis Wii motekin, mutta sitä tarvitaan laitteen operointiin. Televisioni kaukodäädin toimii samalla periaatteella, mutta sata kertaa paremmin, ilman typerää vastaanotinta television päällä rumentamassa olohuonettani.

Surullisinta tässä on se, että Wiillä olisi oikeasti hyviäkin pelejä, mutta kaiken pilaa tuo typerä ohjain. Sekä se, että ihmiset pitävät Wiitä menestystarinana ja bisnesmielessä sitä ehkä onkin, mutta ei siitä "oikeita" pelaajia kannata kiittää.

Wii U myynneillään kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, enkä vihaa sitä sillä minulla on myös Wii U ja tykkään siitä, kunpa sillä voisi pelata GC-pelejä ja GC-ohjain toimisi sillä myös Wii-peleissä jotka tukee sitä. Nintendokin voisi tuottaa lisää niitä ohjainadatereita, koska jäin ilman ja täten uusi Smash Bros. kerää vain pölyä hyllyssä. Amiiboista ja niiden tuotantomääristä en edes aloita. Nintendo on ihan kujalla siitä miten maailma pyörii nykyään.

PS. En pelaa Call of Dutyä. Viimeksi nelosta ja sitäkin yksinpelinä, online ei ole pärissyt koskaan.

Käyttäjän Norsukampa kuva
Norsukampa
Lainaus käyttäjältä snaketus

Sekä se, että ihmiset pitävät Wiitä menestystarinana ja bisnesmielessä sitä ehkä onkin, mutta ei siitä "oikeita" pelaajia kannata kiittää.

Eli mielestäsi pelaamisen pitäisi nykypäivänäkin olla ns. pienten stereotyyppisten piirien hupia jonka ainoa mainstreamiin viittaava aspekti olisi vuodessa uusimman änärin ja Call Of Dutyn ostava Pertti Perusäijä? Wiitä ja Guitar Heroa on pitkälti kiittäminen siitä että pelaaminen nousi suuren yleisön tietoisuudessa aivan käsittämättömiin sfääreihin 2000-luvun puolivälin jälkeen joten vaikka kuinka nämä naurettavat "core"-pelaajat asiasta itkisivätkin, olisi heidänkin syytä nostaa vaan sitä kättä lippaan. Se mitä vuoden 2006 jälkeen tapahtui, on verrattavissa samaan mitä ensimmäinen Playstation teki 90-luvulla ja lähinnä Wiin ja GH-pelien aikaansaaman buumin takia pelaaminen on nykyisin niinkin yleistä ja ns. normaalia mitä se on.

Käyttäjän Peep kuva
Peep
Lainaus käyttäjältä snaketus

Jo vehkeen vakio-ohjain on kamalin härveli ikinä.

Että mitä että? Omasta mielestäni Wiin ohjain oli mainio. Itseäni ei niinkään kiinnostanut pelit, jossa ohjaimella piti hutkia minne sattuu ja toivoa, että ruudulla tapahtuu se mitä yritän. Kuitenkin ohjaimen jakaminen kahteen osaan vapautti kädet siitä pakonomaisesta "peukalot vastakkain" asennosta. Pelaaminen oli ikään kuin rennompaa puuhaa. Erityisesti nautin Super Mario Galaxyistä Wiin ohjaimella. Se satunnainen kapulan heiluttelukaan ei tuntunut hirveältä, kun kaikki toimi niin hyvin. Tilanne on täysin päinvastoin Wii U:n ohjaimen kanssa, johon en ole vieläkään tottunut vaikka laite on ollut hyllyssä julkaisusta asti. Näyttö on hyvä idea, mutta ohjaimesta on vaikea pitää kiinni, kun sormia ei saa kahvojen ympärille.

Käyttäjän Yerted kuva
Yerted
Lainaus käyttäjältä Norsukampa

Lainaus käyttäjältä snaketusSekä se, että ihmiset pitävät Wiitä menestystarinana ja bisnesmielessä sitä ehkä onkin, mutta ei siitä "oikeita" pelaajia kannata kiittää.
Eli mielestäsi pelaamisen pitäisi nykypäivänäkin olla ns. pienten stereotyyppisten piirien hupia jonka ainoa mainstreamiin viittaava aspekti olisi vuodessa uusimman änärin ja Call Of Dutyn ostava Pertti Perusäijä? Wiitä ja Guitar Heroa on pitkälti kiittäminen siitä että pelaaminen nousi suuren yleisön tietoisuudessa aivan käsittämättömiin sfääreihin 2000-luvun puolivälin jälkeen joten vaikka kuinka nämä naurettavat "core"-pelaajat asiasta itkisivätkin, olisi heidänkin syytä nostaa vaan sitä kättä lippaan. Se mitä vuoden 2006 jälkeen tapahtui, on verrattavissa samaan mitä ensimmäinen Playstation teki 90-luvulla ja lähinnä Wiin ja GH-pelien aikaansaaman buumin takia pelaaminen on nykyisin niinkin yleistä ja ns. normaalia mitä se on.

Suurin osa peleistä oli hyviä ennen suurta yleisöä, suurin osa tämän päivän peleistä ei ole hyviä suuren yleisön takia. Kyllä, todistan tätä kuraa pelialalla. Ennen oli pelit etusijalla ja sitten raha, nyt se on raha ja ehkä peli.

Ei millään pahalla ketään kohtaa mutta mielummin olisin vaikka sitten pitänyt sen pienen stereotyyppisen porukan jotka pelasivat pelejä. Nyt kun meitä pelaajia on paljon, niin riemu repesi hei nythän näillä voidaan rikastua! Ja sitten on näitä surullisen kuuluisia tarinoita kuten Call of Duty joka oli aikoinaan vain PC peli ja vakavasti otettava turnauspeli, nyt siinä muuttuu (kärjistetysti) vain mapit ja grafiikat joka vuosi. Osa varmasti jo ajattelee että olen "PC Master race rageeja". Olin semmoinen ennen mutta en enää.

Onneksi koko peliala ei sentään ole näin ja saamme tänäkin päivänä hyviä pelejä (kuten Cities Skylines, jonka tuotti Tampereen 13 henkinen studio Unity pelimoottorilla.)

Pelejä ei tehdä pyhällä hengellä mutta omasta mielestä pelialalla on liikaa ahneutta nyt. Toivottavasti asia muuttuu.

Käyttäjän Oskulock kuva
Oskulock
Lainaus käyttäjältä Yerted

vakavasti otettava turnauspeli

Huutonaurua.

Ei tainnut olla Call of Duty 1/2 koskaan pahemmin sanottavaa UT2k4, Quake 3 Arena/Live tai Counter-Strike 1.6/Source turnauksiin. En siis väitä etteikö noita kahta olisi niissä koskaan pelattu, mutta "vakavasti otettavana" ei todellakaan. :D

Edit: Myönnettäköön että oli ne kyllä silti parempia pelejä neloseen asti, mutta minkäs teet kun rahaa tulee. Ei se ole tyhmä joka kysyy vaan se joka maksaa.

Käyttäjän Irezawa kuva
Irezawa

Siinä vaiheessa kun aletaan puhua "oikeista" pelaajista niin loppu on pelkkää sanahelinää, oli lainausmerkkejä miten paljon hyvänsä. Eiköhän jokainen pelien parissa edes jossain määrin viihtyvä ole ihan tarpeeksi "oikea" pelaaja. Tuollainen rajaviivojen vetely kielii lähinnä siitä että haluaa erotella itsensä jostain mitä pitää uhkana ja jos jostain Wiillä kerran kuussa keilaavasta perheenäidistä ahdistuu niin kannattaa pitää kiinni pumpuleistaan, maailma saattaa paljastua aika karuksi paikaksi.

Mitä pelialan nykytilaan tulee... Totta, on nähtävissä että kun maksava asiakaskunta on kasvanut räjähdysmäisesti on peliteollisuudesta tullut yhä enemmän ja enemmän rahaa pumppaavaa massatuotantoa. Saman voidaan sanoa tapahtuneen elokuvien ja musiikin saralla. Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin: Koska asiakkaita on niin paljon, on omien jakeluverkkojen (Steam, konsoleiden omat nettikaupat) pyörittäminen kannattavaa bisnestä. Näihin verkkoihin voi ottaa jakeluun myös muiden tekemiä pelejä pienellä vaivalla ja lähes olemattomilla kustannuksilla. Tämä tarjoaa valtavat mahdollisuudet indie-studioille. Niille yhden tai muutaman hengen kotipajoille joissa vielä tavoitellaan unelmia ja toteutetaan visioita. Niistähän peliala alunperin koostuikin suurimmaksi osin.

Nettikaupat ovat tulvillaan amatöörien ja puoliammattilaisten tuotoksia joita on kiva pelata mutta joista ei totuuden nimissä viitsisi maksaa sitä vitosta tai kymppiä enempää koska, no, sen arvoisia ne ovat. Koska vielä kymmenen vuotta sitten konsolipelin myynti tarkoitti yksinomaan kiinteän kopion tuottamista, jälleenmyyjille toimittamista ja 60 euron hintalappua, ei indie-skeneä konsolipuolella ollut käytännössä lainkaan. PC-puolellakin toiminta oli selkeästi vähäisempää nykyiseen verrattuna.

Minusta nykytilanne on aivan loistava. Tuotoksensa saavat myyntiin ja myydyksi sekä valtavat superhypertuottajat että pienet nyrkkipajat ja kaikki siltä väliltä. Ja mikä parasta, minä saan ihan itse päättää minkä pelin ostan.

Käyttäjän Marioysikax kuva
Marioysikax

Snaketuksella nyt selvästi mennyt herne nenään :D
Siinä on totta että Wiillä on kaikki parhainta pelata cuben pelejä, kun saa komponenttikaapelin ja modatessa pakotetun laajakuvan sekä 480p tarvittaessa käyttöön ja pelit voi asentaa näppärästi kovolle. Muistan cuben ohjaimen olleen jo pienenä kaverin luona tosi mukavan oloinen ja vielä näin aikuisiälläkin edelleen on kärjessä. Varmaan käyttäisin useammassakin tilanteessa jos ei moderneissa peleissä muutaman napin uupuminen haittaisi.

Sanotaanko näin että ne oikeasti hyvät pelit mitä Wiille löytyy, ovat juuri mahtavia juurikin sen wiimoten takia ja sen vuoksi jääneet paremmin mieleen. No More Heroessissa katanan lataaminen ohjainta kirjaimellisesti runkkaamalla, Okamin pelasin itseasiassa PS3:lla Movella, mutta juurikin tuo maalaaminen on kuin tehty liikeohjaukselle, Pikminissä managerointi on järkyttävän paljon helpompaa kun on lähes kursorin tasoinen osoitinlaite tatin sijaan, Warioware antoi lähes yhtä hyvät naurut mitä DS:n vastakappale, Trauma Centerikin toimi yllättävän hyvin ja odotan todella että tajuaisivat tuoda Wii U version. Olisin tykännyt saada Motion Plussalle enemmänkin pelattavaa kuin Skyward Swordin, mutta minkäs teet.
Madworld tuli löydettyä tuossa vähän aika sitten, päässyt platinumin makuun niin pitäisi sekin tässä joku päivä pelailla.

Liikeohjaus, varsinkin Move ja Motion Plus, ovat jättäneet tosi positiiviset kuvat. Harmi vain että Wii U on nyt sitten enemmän sitä perusohjainta välillä kosketusnäyttöä hyödyntäen ja Move jäänyt enemmän marginaalituotteeksi.

Sitten nuo muovipaskat voi ihan suosiolla vain unohtaa. Se että niitä on olemassa ei tarkoita että niistä pitäisi itse henkilökohtaisesti välittää tai että se jotenkin maagisesti muutaa ohjaimen sekä konsolin huonoksi. Suurin osa noista onkin vain juuri kasuaalipelaajille immersiota luomaan ja koska niitä on yhtä helppoa valmistaa mitä Nokia 3310 kuoria, niin tottakai niitä kannattaa tehdä. Ainoa muovihärpäke mikä hieman kiinnosti oli Mario Kartin ratti, mutta se taisikin olla ainoita pelejä missä vihasin liikeohjausta muutenkin.

Käyttäjän Yerted kuva
Yerted

Oskulock, itsekkin pelasin mielummin cs 1.5 / cs 1.6 aikoinaan mutta Call Of Duty oli vaan niin osuva esimerkki miten sen kehityskaari on muuttunut sitten Call of Duty 4:sen

Nostoja