Milloin mitäkin, erittäin sattumanvaraisesti. Joskus kiinnostaa sellainen joka on mennyt aikanaan ohi, joskus sellainen jota on tullut pelattua paljonkin mutta jonka pelaaminen nykyään vaatisi ns. teknisiä erityisratkaisuja. Sen verran villiä länttä nuo remasteroinnit kuitenkin ovat, että pyrin odottamaan edes jonkinlaisia arvosteluja ja/tai käyttäjäkokemuksia. Toteutuksen laatu kun heittelee laidasta laitaan seinät paukkuen.

Kyllä jos on joku vanhempi peli jota haluaa pelata uudelleen tai joku ns. klassikko, joka jäänyt pelaamatta aikoinaan. Tosin ainoastaan siinä tapauksessa että remasteria ei ole ryssitty, niin kuin iso osa nykyremastereista tuntuu nykyään olevan. Ja näyttävät tai pyörivät huonommin kuin alkuperäinen peli. Remaket yleensä keskimäärin parempaa kamaa kuin remasterit, koska niihin julkaisija on yleensä panostanut hieman enemmän, eivätkä ole halpoja portteja joltain random-firmalta. Tosin eivät nekään aina ole priimaa.

Monia ehostettuja painoksia olen ostanut, uusin taitaa olla Alan Wake Remastered. Aina ennakkoon luonnollisesti tsekkaan, kuinka laadukas tekele kyseinen versio on, niin ei ole tullut vielä ainakaan pettymyksiä kohdattua. Pidän näitä remastereita positiivisena asiana, kunhan ne tehdään huolella. On pakko mainita tähän väliin, että vaikka ekasta Dead Spacesta onkin tulossa remake, ei remaster, on kyseessä yksi kiinnostavimmista (ilmeisesti) tänä vuonna ilmestyvistä projekteista!

riippuu pelistä ja remasterista

Hyvin usein kyllä vaikka laatu saattaakin vaihdella paljon näiden kohdalla.

Hankin ehostetun version (remasterin) jos se on laadultaan vähintään lähes alkuperäistä vastaava ja/tai jos alkuperäistä versiota ei ole helposti saatavilla. Yleensä suosin edes vähän ehostettua versioita vaikka alkuperäinen olisi saatavilla, sillä yleensä vanhemmat pelit ovat jollain tavalla vanhentuneita kokemuksia, mitä ehostukset sitten paikkaavat. Harmillisen usein ei alkuperäistä eikä ehostettua versiota ole saatavilla nykyalustalle.

Aina pelkät käännökset tai emulaatiotkaan eivät yllä alkuperäisen tasolle saatikka sitten jos on vähän "ehostettu" niin että jokin muu pelin osa-alue alkaa vuotamaan. Puhtaissa käännöksissäkin saa olla tarkkana. Esimerkkinä tästä mainittakoon Jak & Daxter -kokoelma, jonka suorituskyky on heikompi PS4:lla kuin PS3:lla, vaikka toisaalta sitä onkin graafisesti ehostettu.

Switchistä on muodostunut minulle melkoinen PS2, PSone ja näitä vanhempien alustojen remasteroitujen pelien kokoelmalaite. Käsikonsoli moodissa on vain todella mukava pelata esimerkiksi vanhoja Final Fantasyita.

Tuleehan niitä toisinaan ostettua, varsinkin jos kyseessä on ennen HD-aikaa julkaistu peli. En omista enää putkitelkkaria ja vanhemmista konsoleista ei HDMI-paikkaa löydy. Kuten jotkut ovat maininneet niin harmikseni moni remasterointi tuntuu tosin olevan alkuperäistä jollain tapaa huonompi, esimerkiksi pienten teknisten asioiden kuten valaistuksen suhteen.

Riippuu hiukan remasteroinnin määrittelystä; yli 20-vuotta vanhat pelit ovat nykyraudalla yksinkertaisesti pelikelpoisimpia remasteroituina (Nightdive Studios on erityisesti kunnostautunut tällaisissa julkaisuissa), joten tällaisia tulee hankittua. Toki varsinainen remasterointi rajoittuu tällaisissa julkkareissa lähinnä paremman ruudunpäivityksen, laajakuvatuen ja bugikorjausten kaltaisiin puoliin, joten raja remasteroinnin ja porttauksen on näissä häilyvä.

Alle 10-vuotta vanhojen pelien kanssa taas ostoskassiin tippuu lähinnä titteleitä, jotka on jääneet kokematta ja joista en omista jo kappaletta. Esimerkiksi juuri hiljattain tuli nakattua matkaan Mass Effect -trilogian remasterointi, mutta tätäkään tuskin olisi tapahtunut jos omistaisin jo omasta takaa alkuperäiset pelit lisäreineen.