Riippuu ihan siitä haluanko pelata peliä haastaakseni itseni vai vain pelaanko vain rentoutuakseni.

Riippuu hyvin paljon missä mielessä peli on vaikea. Esim Binding of Isaacin tapainen vaikeus on ok, koska vaikeus on nähtävissä eikä mukana ole paljoakaan epäreiluja tilanteita. Toisaalta rundit ovat lyhyitä, joten toinen kerta voikin sitten olla helpompi.
Huonoa vaikeutta on taas keinotekoinen vaikeus esimerkiksi huonojen kontrollien tai epäreilujen tilanteiden /instakill hetkien takia.

Myös helppoudella on huonot puolensa, mutta se on vaikeampaa toteuttaa pieleen. Vastaus on siis "liian vaikea peli"

Pieni haaste on aina mukavaa, mutta silti liiallinen vaikeus on huonompi kuin liiallinen helppous sillä usein pahimmillaan liian vaikeat pelit jäävät kesken. En tiedä voivatko pelit olla mitenkään liian helppoja. Toki haasteettomia ja tylsiä, mutta ainakin niillä on potentiaalinen mahdollisuus tulla läpäistyksi silloin. Itse olen sellainen pelaaja etten voi vaan kun sivusta seurata ja ihmetellä sekä ihastella sitä, että miten ihmisillä riittää kärsivällisyyys, aika ja taito esim. Dark Souls-pelien läpäisyyn. Itsellä ei vaan riittäisi kärsivällisyys vaikka tiedostankin, että ne ovat erinomaisia pelejä. Demon's Soulsista oikeasti pidin ja kyseistä peliä sainkin tahkottua niin, että jokusen bossin sain kaadettua ja olihan se kovin tyydyttävää, mutta niin vaan jäi sekin peli kesken. Niin paljon pelattavaa!

Liian helppo vaikeustaso tuottaa pettymyksen, liian vaikea taas raivostuttaa. Liian vaikea peli jää helpommin kesken joten se olkoon vastaukseni.

Liian helpon voi vielä läpäistä, mutta jos taas peli on liian vaikea niin se jää todennäköisesti kesken. Joten vastaus siis: Liian vaikea on pahempi meikäläiselle.

Liian vaikeat pelit jäävät itseltä pelaamatta. Elämässä on muutakin tekemistä kuin hioa suoritusta viikkotolkulla että pääsee etenemään pelissä. Liian helpot pelit ovat usein tylsiä mutta niissä sentään voi nauttia muusta contentista mitä pelin sisään on ladattu kuten vaikkapa hyvistä grafiikoista, äänistä, maailmasta, hahmoista tai vaikkapa pelimekaniikoista siinä määrin kuin ne eivät hajota helppouden vuoksi. On kiva olla kasuaali.

LIIAN HELPPO. Mutta ei sekään ole hyväksi jos joutuu hakkaamaan puoli tuntia jotain vihollista. Mutta siis ei todellakaan mitään itsestään latautuvia healtheja vaan kunnon selviytymismeininkiä. Ja ajopeleihin vaikeampia oikoreittejä. Papus pyramidista voi ottaa mallia.

Jos taito todella palkitaan ja pelissä kehittyminen on inhimillistä, vaikeus on ihan jees. En kyl koske luotihelvettipeleihin - not worth it.

Liian vaikea peli on pahempi. Itselläni ei todellakaan hermo riitä samaa kohtaa kymmeniä kertoja yrittää. Yleensä sellainen peli palaa takaisin koteloonsa ja siellä pysyy.

En ole kertaakaan lopettanut peliä sen olleen liian helppo, liian vaikea sen sijaan kyllä.

Jos siis pitäisi valita että laatupeli olisi liian helppo tai liian vaikea, molemmat ääripäitä, laatu paistaa edelleen läpi helposta pelistä, liian vaikea peli ei päästä pelaajaa laatuun käsiksi.