Vaikeat pelit ovat joskus stressaavia, kun miettii vaan, että miten pääsee jonkun tiukan paikan läpi, missä on jumissa. Siksi välillä on hyvä pelata rentouttavan helppoja pelejä, jotta sopiva ja mielekäs tasapaino säilyy.

Mikäli peli on hyvä, niin kumpikaan ei haittaa. Vastaan silti, että vaikea on pahempi: jää koko peli kokematta jos jää jumiin.

Tosin sellaista peliä ei vielä ole tullut vastaan, joten voisin vastata myös, että helppo on pahempi. Ollut useampi pienempi (lataus)peli, joka alkaa vasta loppua kohti tarjoamaan haastetta ja sitten onkin lopputekstit ruudussa. Ihan sama kuinka hyvä peli muutoin on, niin jää jotenkin ärsyttävä olo kun homma vasta tavallaan alkaa pelaamisen osalta, vaikka tarina olisikin jo loppu.

Silti järkeilin nyt asiaan siis niin, että mieluummin pelaan helpon sen pelin kuin jäisin jumiin lopullisesti.

Tässä nyt sitten taas riiputaan siitä että oletetaanko pelin olevan helppo tai vaikea ennenkuin sitä alkaa pelaamaan ja puhutaanko nyt "pidä W-näppäin pohjassa" helposta ja "yksi miljoonasta on läpäissyt" vaikeasta.

Mutta kaikenkaikkinen vastaus on varmasti että liian helppo. Liian vaikean pelin kohdalla pelistä saa kuitenkin edes jotain irti ja jos sellaisen kokemuksen saa läpi niin sehän vasta parasta on. Jos peli on liian helppo, niin peliä saattaa pelata jonkun aikaa, koska eihän peli voi olla niin helppoa, sitten jossain vaiheessa alkaa pikkuhiljaa ärsyttää enemmän ja enemmän ja loppujen lopuksi ainoa fiilis on se ärsyttävä fiilis kun meni tuhlaamaan aikaansa ja jopa pienimuotoinen hämmennys että eihän se nyt voinut olla noin helppoa.

Liian helppo. Aina. Ei sitä vaan viitsi pelata, jos peli ei millään tasolla haasta pelaajaa. Kädestä pitely on kaikkein pahinta. Siinä tuntuu olevan oletuksena, että tämä on se eka peli ja eihän se voi olla edes pikkiriikkisen haastava, koska muutoin maailma pelalla ja sitten ei enää koskaan pelata. Vain pumpulia ja kehuja siitä että onnistuit tekemään jotain minkä tulisi olla standardi taito. Pläh.

Jos vaihtoehtoja on pelissä easy-normal-hard aloitan normal-tasolla ja siitä ylöspäin. Itse voisin ottaa helpoimman, koska jossain tapauksessa se vaikea saattaa olla liikaa ja sitä kautta pelaamien turruttaa tai toisaalta kun sen tason/kentän pääsee läpi on se "kaljan paikka"...helpolla taas se on veden paikka...vaikea valinta siis.

Ehdottomasti liian vaikea, vaikeuden takia rahaa on tullut heitettyä rutkasti hukkaan kun paljon pelejä on jäänyt kesken. Katoamassa oleva vaikeustasovalinta saisi tehdä paluun.

Liian vaikea. Helpon pelin sentään näkee ja kokee kokonaan, eikä turhautuneena jää kallis peli alkumetreillä hyllyyn pölyttymään. Kultainen keskitie tässäkin se paras.

Liityn muiden joukkoon ja sanon että liian vaikea. Syy on sama kuin monella muulla eli jos peli on liian vaikea, se jää kesken ja koska olen melkein pakkomielteinen pelaamaan jokaisen aloittamani pelin edes jotenkin läpi, niin se syö sisintä (Ihan tälleen huomiona, Souls pelit eivät ole liian vaikeita. Ne kysyvät vaan kärsivällisyyttä ja keskittymistä). Mutta liian helpoissa peleissä on sitten se että jos pelin mekaniikat on lupaavia ja niissä on todella paljon potentiaalia, niin aivan liian helppo peli tappaa kaiken ilon koska ei tarvitse edes kunnolla yrittää. Mutta ainakin saan Backloggeryyn merkata että beaten vaikka miten ärsytti pelatessa.

Hankala kysymys, mutta nykyään tuntuu olevan sen verran rajallinen aika peleille, että jumiutuminen liian vaikeaan peliin on huonompi asia kuin liian helppo peli.

Liian helppo. Liian helppo peli pitkästyttää noin tunnin jälkeen, mutta vaikeaa peliä voi tahkota tuntikausia tietäen että voi saavuttaa jotain.