PS2 / GameCube / Dreamcast / Xbox

PS2 aikakausi oli mielstäni parasta pleikkaria vaikka esimerkiksi itselle parhaat Final Fantasyt jäivät pleikka ykköselle.

Gamecube floppasi, mutta laitteelta löytyi silti monta ikimuistettavaa nimikettä.

Dreamcast floppasi myös, mutta laitteelta löytyi muutamia pelejä jotka ovat kaikkien aikojen suosikkilistalla korkealla, kuten Shenmue 1 ja 2 ja Skies of Arcadia, kahta ensimmäistä Sonic Adventurea muistelen myös lämmöllä. Track and Fielf-tyylin uriheilupeliä, Virtua Athlete tai jotain, tuli myös tahkottua kaveriporukalla.

Xbox oli mielenkiintoinen uusi tulokas, tehossa ja pelien ulkoasussa mentiin selvästi pleikkarin ohi, mutta boxin heikompi tarjonta teki PS2:sta ykköskoneeni.

PlayStation / Nintendo 64 / Saturn aikakausi ei iskenyt ihan niin lujaa sen takia että 3D oli alkutekijöissään enkä tykännyt kulmikkaasta ulkoasusta yhtään, joskin animaatio oli komeaa, musiikki ja ääninäyttely otti myöskin hypyn eteenpäin CD-formaatin myötä.

Nintendo 64:ssä rassasi pelien sumeus ja epätarkkuus vaikka ikimuistoisia pelejä löytyikin.

Saturn oli floppi, paitsi toisin kuin Dreamcastilla sillä en löytänyt mitään Arcadian, Shenmuen tai edes Sonic Adventuren veroista peliä.

Ehdottomasti menee tuohon PS2/Xbox sukupolveen. PS1:llä oli hyviä hetkiä ja paljon, se oli ehdottomasti sellainen 'aikuisten' konsoli ainakin silloin. Mutta olihan se grafiikka hirveää, pelattavuus usein hirveää ja äänet usein kuraa. Tietokoneella 3d hyppy oli jo tehty ja siellä se ensimmäinen WOW kokemus tuli, konsolit eivät sitä tarjonneet.

Sitten tuli se kuuluisa PS2 ja Xbox sukupolvi. PS2 löytyy vieläkin timantteja pelejä, joita pelaa edelleen, esim. nuo MGS sarjan pelit, Final Fantasy X , Silent Hill 2, yms. Xbox löytyi myös hienoja pelejä joita tuli mätkittyä ja paljon. Esim Halo oli todella upea peli. Oikeastaan konsoli pelaaminen tuntui vasta varteenotettavalta PS2 ja Xbox sukupolven jälkeen.

Muihinkin kuin Final Fantasy peleihin PS1 kaudelta en tulisi palaamaan missään nostalgia huuruissa. Ps1 vanheni hirveän nopeasti ja armottomasti. PS2 vanheni jo paljon arvokkaammin. Ehkä tosta kertoi jo omaan kieltään Sonyn yritys kaupata PS mini konsolia... vähän kuin Nintendon NES ja SNES niminä. Ainut erotus on, että toiset oli nopeasti loppuun myyty ja toiset ei.

Kyllähän se itelle on tuo PS2/Gamecube/Xbox aikakausi.

Omilla säästetyillä rahoilla aikanaan ostin tuon Gamecuben. Moni tuttu silloin sanoi että kannattaa ennemmin PS2 ostaa, kun sille olisi enemmän pelejä, mutta Gamecubella oli enemmän sellaisia pelejä mitä minä halusin pelata.

Legendaarisia pelejä kuten Super Smash Bros. Melee, Wind Waker, Luigi's Mansion, Super Mario Sunshine, Rogue Squadron 2...

Vaikka ikää on ja pelattua on paljonkin, vata X360 ja PS3 sukupolvi oli 3d-grafiikoiden puolesta sellaista mistä itse innostuin. PS1 pelit näyttivät rumilta aina, PS2 ja Xbox olivat "ihan ookoo", mutten ikinä innostunut. Oikeastaan se Unreal Engine 3 oli se kohta, jossa konsolin hankinta tuli oleelliseksi sen näyttävyyden ja oikean Next Gen fiiliksen vuoksi.

Hyvät muistot toki on pleikkarista ja G-Policesta, mutta ei se vaan...

Jos nyt ihan puhtaasti nostalgiasta puhutaan, niin valinta oli vaikea N64/Sega Dreamcastin välillä. Kai silti itselleni PlayStationin avaama ensimmäinen 3D sukupolvi oli kaikista vaikuttavin. PS1 vaihtui N64:ään heti myöhemmän julkaisussa, jonka sittemmin syrjäytti Sega Saturn, joka on edelleenkin aktiivisessa pelikäytössä.

Seuraavassa sukupolvessa oli silti eniten turbulenssiä Segan kohtalon takia. Vaikka koko vapaa videopelimedia toitotti Sega Dreamcastin paremmuuden nimeen, Sonyn markkinointihype jyräsi Dreamcastin, joka jäi historiaan videopelikonsolien Jeesus Kristuksena, joka kuoli ristillä syntiemme tähden.

Viimeaikoina alkuperäisen Xboxin pelikatalogiin perehtyneenä olen saanut taas todeta, miten nostalgia, videopelaamisen Kulta-Aika päättyi Xboxiin, joka merkkasi modernien aikojen alkua videopelien historiassa. Sittemmät sukupolvet ovat tarjonneet pääosin vanhan toistoa skarpimmilla grafiikoilla ja ruudunpäivityksellä. Sega Dreamcast oli viimeinen, täysiverinen pelikonsoli.

Toisaalta jos ei puhuta nostalgiasta, vaan siitä mikä noista sukupolvista on tällä hetkellä kiinnostavin itselleni, niin ensimmäinen 3D sukupolvi ja sieltä erityisesti Sega Saturn vie kirkkaan voiton. Sega Saturn on yksi pelaamisen historian aliarvostetuimmista konsoleista. Sen pelikatalogi on aarreaitta, joka tarjoaa aina uutta löydettävää ja erityisesti myöhäisen 2D kauden kauneinta grafiikkaa ja upeita arcade pelikokemuksia.

Vaikka pelaaminen tuli aloitettua jo v. 96 PC:llä ja ensimmäinen konsoli oli alkuperäinen Xbox, niin vasta 7-sukupolvi oli se jolloin konsoleilla tuli pelattua enemmän kuin PC:llä. Eli Xbox360/PS3/Wii aikakausi on itselleni se nostalgisin. Toki alkuperäisen Xboxin Halo/Halo2 co-op ja moninpeli splitscreen pelailut kavereitten kanssa ovat myös hyvin nostalgisia mutta kokonaisuutena 7-konsolisukupolvi vie voiton

Lainaus Jedimindtrick

Kyllähän se itselle ensimmäinen pleikkari ehdottomasti oli. Nesistä siirtyminen kerralla 3d-aikaan oli kyllä niin tajunnanräjäyttävä kokemus että ei vastaavaa myöhemmät konsolit saaneet millään tasolla aikaan.

Samalla tyylissä täälläkin päässä, nes-snes-ps ja tuon ps rinnalla oli ensin dc, mutta sen hajottua tuli cube..
Eli vastasin PS.

Helppo vastaus playstation jonnet ei muista paljon hyviä muistoja konsolista ja ne demot ❤️ Tekken Crash bandicoot Gran Turismo Spyro 3 piraatti pelit voi niitä hyviä aikoja,Ps2 on toisiks nostalginen kokemus sain joululahjaksi jouluna 2001 lyhyeksi jäi senkin konsolin tarina,2004 sain isoveljeltä xbox konsolin hieno pelikonsoli oli myös sekin.Sega käsipelikonsoli jonka vanhin veli osti Amerikan reissulta joskus 90 luvulta sitäkin tuli pentuna pelattua sonic siili aku ankka peli ja yks formula peli.❤️

Eihän tähän ole mitään muuta oikeaa vastausta kuin PlayStation. Se oli käänteen tekevä konsoli niin monelle ympäri maailmaa. Myös itselleni.

Ps3/wii ja xbox 360 sukupolvi, koska silloin hankin ensimmäisen konsolin. Sitä ennen oli 10v pc pelaaja, kunnes raudasta loppui tehot. Half life 2 ja Oblivion olivat diaesityksiä meikäläisen koneella, mutta onneksi nuo löytyivät xbox 360:lle. Ja xbox sattui tuohon aikaan olemaan niin halpa että meikäläinen läskipaska jaksoi tehdä duunia konsolin eteen.