Vaikka aloitin pelaamisen jo PS1:n aikoihin, silti täytyy vastata PS3 / Wii / Xbox 360, koska PS3 oli ensimmäinen konsoli, jonka aikana aloitin peliharrastuksen ns. tosissani.

Parhaat muistot pelaamiseen liittyen sijoittuvat siihen aikaan, ja PS3:n aikakaudella nähtiin monien pelisarjojen parhaimmat osat, esimerkiksi Uncharted 2, Battlefield 3 ja Bad Company 2, Call of Duty 4 ja MW2 jne.

Ensimmäinen Xbox. Vaikka pelaaminen alkoi 80-luvulta pitkän kinuamisen jälkeen, että pääsen kokeilemaan isoveikan tietokoneella jotain peliä, mutta en saanut, koska en kuitenkaan osaisi. Olinkin loppujen lopuksi natiaisen aloittajantuurilla huomattavasti parempi ja loppujen lopuksi broidi aikoinaan suuttui ja hajotti meitin TV-pelin, jonka nimeä en muista, kun hävisi mulle Pongissa. C64:n Commando otti myös koville.

Ensimmäinen konsoli oli itselle NES, josta Amigan ja Megadriven kautta tuli ostettua ensimmäinen ihka oma konsoli, eli PS1. Sitä iloa ei tosin kauaa kestänyt, kun mutkien kautta kone varastettiin, mutta tilalle tuli sentään käytetty samanmoinen.

PS2:sta olen hypettynyt eniten koskaan. Innolla odotettiin ja pääsin ostamaan tämän joulukuussa 2000, kun pääsin peliliikkeen jonon ohi hyvänä aktiivisena asiakkaana. Olihan sekin jotain ihmeellistä, kun oli lueskellut juttuja ja kaverin luona tuli hakattua melkein päivittäin Dreamcastia. Silloin juurikin siitä syystä tiesi, mitä suurin piirtein on luvassa, eikä pelit ensimmäiseen puoleen vuoteen olleet oikein mitään, kunnes tuli Quake 3 ja Gran Turismo 3. GT 3 ei tosin tuntunut pari viikkoa julkaisunsa jälkeen enää miltään, kun kaveri ostin Max Paynen julkkarina PC:leen.

Tuli kuitenkin PS2:lla oltua tiiviisti '02 kevääseen asti, kunnes Xbox julkaistiin. Konsoli joka oli tehokkaampi kuin suurin osa PC-koneista, silloin isolla kiintolevyllä, mutta ennen kaikkea verkkosovittimella. Se oli ihmeellistä, kun oikeasti ensi kertaa kirjautui peliin netissä. Ensimmäinen voitto Xbox Liven demolevyn MotoGP:ssä, joka toimi kokonaisena, mikäli pelin omisti. Tai kaikista paras, kun Ghost Reconissa sai ampua porukkaa ihmeellisen interwebin kautta ilman lagia ja muita ongelmia.

Suomalaisia kavereita ilmesty frendilistalle jatkuvasti ja kohta oli Liven silloinen 100:n kaverin lista aivan täysi, eikä tarvinnut kuin avata kone, niin oli jo vähintään kolme kutsua pelaamaan. Tähän tuon lisäksi kaikki yhteiset tapaamiset sun muut asiat, jota tuli tehtyä ja koettua jopa Suomen Microsoftilla, niin se tekee OG Xboxista nostalgisimman.

Itselleni se on PS2/GC/Xbox(+ GBA)-aikakausi. Pelillisesti se oli suuri harppaus edellisestä, jossa 3D-pelattavuus oli vielä hakusessa ja joka on graaffisesti karu. Se oli sukupolvi jolloin kekseliäisyys ja teknologia kohtasivat siinä ns. "sweet spot:issa". Pelit eivät vielä maksaneet niin paljon tehdä kun nykyään, joten innovaatiolle ja kekseliäisyydelle oli paikka sieluttomien vuosijulkaisujen seassa. Pelattavuudeltaan pelit oppivat alkukompastuksistaan ja hioivat niitä tämän sukupolven voimalla niin sulavaksi kun voi. Olin yllättynyt kuinka hyvin Ratchet & Clank ja Jak-sarjat pelaavat tänäkin päivänä.

Muttei hyvää ilman huonoakin, valitettavasti osa kekseliäistä peleistä ei myynyt (Prince of Persia: Sands of Time, Beyond Good and Evil, Ōkami, Viewtiful Joe 1-2, Under the Skin, God Hand, Psi-Ops: the Mindgate Conspiracy, jne.), koska samoihin aikoihin nähtiin pelaajien kääntyvän 50 shades of diarrhea-tusinaräiskintöjen suuntaan. Samalla GTA:n supersuosio poiki huonoja imitaattoreita, kuten "25 for Life", jotka sieluttomuudessaan eivät tajunneet mikä teki GTA:sta hyvän. Vaikka pelattavuus oli peleissä parempi kun edellisessä sukupolvessa, se ei vielä hiottu täydellisyyteen ja joissakin peleissä on omituisia, ellei käsittämättömiä suunnitteluratkaisuja. Nintendokin ryssi Marion Sunshinen muodossa, turhauttava peli aikanaan ja vielä nykyäänkin hiomattomat fysiikat, raivostuttavat peliosiot (rollercoaster anyone?), toisinaan halpamaiset kuolemat (stunlocking kun putoaa palavaan törkyyn, eikä peli anna edes pausettaa peliä että saisi pelastettua elämän) ja Mario tuntui vaan niin tönköltä ohjata hitainen käännöksineen + se hemmetin kamera, näistä syistä epäreilulta tuntuva haaste piti huolen että pelin luo ei ollut mukava palata HD-kokoelmassa. Nintendo teki myös muitakin omituisia ratkaisuja: Donkey Konga? Kirby Air Ride? Starfox Adventures? + Rare lähti tekemään pelejä Microsoftille.

Silti palaan edelleen tämän sukupolven luo erityisesti emulaation muodossa, valitettavasti alkuperäisen Xbox:in emulaatio ei ole yhtä kehittynyt kuin PS2:n ja GC:n, joten multiplattarit on paras pelata joko Dolphin:illa tai pcsx2:lla. Ensimmäinen asia mitä tein uudelle pöytäkoneelleni, oli asentaa PS2-emulaattori. Lista pelkästään yhdelle koneelle tsekattavia pelejä on huima, suurta osaa tuskin tullaan ikinä näkemään uudelleenjulkaisun muodossa mm. lisenssisyistä, kuten NHL Hitz-sarja, PS2:n aliarvostettu 2004 Transformers-peli ja vuoden 2003 Hulk-elokuvan peli (tai pelissä on niin paljon lisenssoitua musiikkia). Aikanaan olin teini ja köyhä kun kirkonrotta, pelilehdissä näki tusinoittain mielenkiintoisia pelejä joita ei koskaan päässyt kokeilemaan, olisi kiva ostaa ne laillisesti konsoleiden kaupasta (tai Steamista IDK), harmi että Nintendo, Sony ja Microsoft kaikki eivät juurikaan välitä vanhojen pelien uudelleenjulkaisusta justiinsa tältä sukupolvelta (myös muut julkaisijat).

Mutta joo, kuudes gen on nostalgisin itselleni, omistin ekat konsolini sille ja sen pelivalikoima on tosi laaja ja monipuolinen, ajalla ennen kun peleistä tuli liian kalliita innovoida ja ennen kun kehittäjät rupesivat veistämään kaikki samasta puusta. Esim. From Software teki ja julkaisi huiman määrän erilaisia pelejä tänä ja edellisenä polvena, nykyään he vain kehittävät kopioita siitä "yhdestä isosta pelistään".