Vastasin PS4:n, kun aina edellinen jää toimettomaksi, kun saa uuden konsolin. Jos olisi PS5, niin vastaisin varmaankin sen. PSP:kin on kiva kun sille on mukavia roolipelejä.

PS2 tuli vastattua. Tuki PS1:n peleille ja sitä kautta pääsy pelaamaan valtaosaa Final Fantasyistä oli lapsuudessa kova juttu. Pidän myös siitä, että kun osti pelin kaupasta se oli valmis paketti eikä tarvinnut miettiä mitään DLC:itä ja Season Passeja joita sittemmin on ostettu mutta harvemmin hyödynnetty kun peleistä on ehditty jo siirtymään eteenpäin lisähärpäkkeiden ilmestyessä.

Hyvinä kilpailijoina PS1 nostalgian ja sen parissa vietettyjen tuntien takia ja PS5 grafiikan, nopeuden ja hiljaisen käyntiäänen vuoksi. PS5 noista varmaan lähempänä voittoa mutta ehkä vielä liian tuore tuttavuus ja pieni pelivalikoima ettei ihan yllä klassikosta ohi.

Kyllä se paras taitaa olla PS2, kun sille löytyy valtavasti hyviä pelejä!

PS1: Tällä tuli aloiteltua konsolipelaaminen joskus vuonna 1998 ehkäpä, kun kyllästyin PC:n räpläämiseen, ja pleikkareilla olenkin pelailuni suorittanut siitä lähtien. Pelit ovat itselleni vanhentuneet lähinnä kontrollien osalta, mutta rakastan PS1-grafiikkaa ihan älyttömästi! <3 Löytyy kokoelmista varmaan kolme alkuperäistä konsolia, sekä yksi PSOne.

PS2: Tämähän olikin sitten jo valtava loikka ensimmäisestä kaikin puolin. Grafiikkakin oli ihan mieletöntä siihen aikaan ja pelejä piisasi, sekä DVD:t pyöri. Näitä löytyy kokoelmista alkuperäinen fatti ja neljä slimmiä, joista yksi on se viimeisin versio. Välillä tulee pelailtua paljonkin vielä nykyäänkin, kun sattuu aika ajoin innostumaan.

PS3: Kuten monien muidenkin mielestä, tämä on kyllä se Sonyn heikoin esitys. Potentiaalia piisasi, mutta kukaan ei sitä oppinut hyödyntämään täysin. Paljon hyviä pelejä kuitenkin löytyy tällekin, ja omasta mielestäni paras ohjain, kun langattomuuteen siirryttiin. Olen siinä mielessä vissiin outo, että omaan kouraan tuo alkuperäisen ohjaimen muotoilu vaan istuu parhaiten! Kokoelmista löytyy Fat, Slim ja Super Slim.

Ps4: Tykkään Pro-mallin muotoilusta tosi paljon, ja hyviä pelejäkin piisaa, mutta ehdottomasti vähiten löytyy itselläni pelejä neloselle. Mutta, tälle koneelle löytyy kuitenkin PSVR, joka on edelleenkin ihan mahtavuutta, ongelmistaan huolimatta! VR nostaakin tämän suosikkilistalla korkealle myös. Graafisesti pelit alkoi tämän myötä olemaan siinä pisteessä, että en itse edes parempaa kaipaile. Kokoelmassa toistaiseksi vain Pro-malli.

PS5: En omista, mutta odotukset on, että sama kuin PS4, mutta vain tehokkaampana. PSVR2:den myötä hankin heti tämän.

PSP: Ihan huippu laitteita nämäkin. Hyppäsin kannettavien kelkkaan todella jälkijunassa, mutta nämä on tänä päivänä super halpoja, niin kokoelmista löytyy neljä kappaletta. Mukavaa pelata moninpelejä useammalla laitteella! UMD-leffojakin tekisi mieli keräillä enemmänkin, jostain selittämättömästä syystä.

PSVita: Tämäkin on suosikkilistalla kärkipäässä, kun on custom firmiksellä mahtava emulaatio ja homebrewkone! Customilla tulee pelattua myös warepelejä, kun alkuperäisiä ei meinaa helposti jostain syystä löytyä, mutta ostan kyllä jos eteen osuu inhimilliseen hintaan(digipelejä en suostu ostamaan millekään laitteelle). Sääli ettei saanut enemmän rakkautta osakseen Sonyn toimesta, kun olisi edelleenkin hyvä alusta uusien pelien kehittämiselle! Näitä löytyy kokoelmasta Fat ja Slim.

Olipa hirveän vaikea kysymys vastata. Jokaisesta konsolista on niin paljon rakkaita ja hyviä muistoja. Mutta kyllä se viimein kääntyi alkuperäisen PS1 aikaan. Varsinkin, kun nyt myöhemmällä iällä on vielä tullut hommattua vanhoja klassikoita mitä jäi aikanaan pelaamatta. Pelikirjasto on vain niin suuri ja hyvä.

Äänestin lonkalta PS2, vaikka asiaa hieman enemmän tuumattuani sanoisin, että PS1 on ehkä sittenkin rakkaampi alusta itselleni. PS1 oli sellainen hieno hetki ajassa, jolloin laitteen tekniset ominaisuudet, Nintendon ikeestä päässeiden kehittäjien kunnianhimo ja pelien kehityskustannukset kohtasivat kenties parhaalla mahdollisella tavalla, minkä seurauksena laitteelta löytyykin valtava määrä sekä suursuosion saavuttaneita merkkiteoksia että lukuisia pienemmälle huomiolle jääneitä kulttipelejä. Olen ehkä myös vähemmistössä, mutta pidän PS1:n varhaisen 3D:n estetiikkaa edelleen sangen viehättävänä (toki pelikohtaisesti), Symphony of the Nightin ja Valkyrie Profilen kaltaisista jumalaisista 2D-peleistä nyt puhumattakaan. Nykyään tulee tosin pääasiassa nautittua PS1-pelit emulaattorilla sen suomien parannuksien ja QOL-ominaisuuksien vuoksi.

PS2 on myös erittäin validi vaihtoehto ja omassa historiassani varmaan kaikkein antoisinta aikaa pelaajana. Ostin laitteen suhteellisen varhaisessa vaiheessa ja pelasin ahkerasti läpi sen elinkaaren, enkä varmaan PC:tä lukuunottamatta olekaan käyttänyt yhtä paljon aikaa minkään toisen pelikoneen parissa. Pidän myös PS2:n pelikirjastoa kokonaisuudessaan edeltäjäänsä vahvempana ja monipuolisempana, mutta ne korkeimmat huiput eivät ehkä ihan yllä samalle tasolle.

PSP ja vähemmissä määrin Vita olivat myös hienoja laitteita, vaikka omassa käytössä ne päätyivätkin melko pian toimittamaan ensisijassa kannettavan PS1-emulaattorin virkaa. PSP:n parhaat pelit olivat lähinnä porttauksia ja uusioversioita, mutta ei toki voi vähätellä sitä, että mm. juuri edellä mainittu Valkyrie Profile sekä Final Fantasy Tactics saivat eurojulkaisunsa vasta tällä alustalla. Laitteen omista peleistä etenkin Dissidia Duodecim ja Kingdom Hearts Birth by Sleep olivat kyllä kovassa peluussa.

PS3:sta itselläni ei ole jäänyt juuri muuta positiivista mieleen kuin se, että eri alueiden PSN-tilien tekeminen ja käyttäminen oli huomattavasti helpompaa kuin PSP:llä tai varsinkaan Vitalla (minkä johdosta PS1 Classicien ostaminen jenkkilästä oli melko vaivatonta.) Ostin laitteen suhteellisen myöhään ja pääasiassa pelatakseni Metal Gear Solid 4:n ja noh.. mitä vähempi sanottu MGS4:stä, sen parempi. Ohjain oli huonompi kuin PS2:ssa, useimmat pelaamani yksinoikeuspelit keskinkertaisia ja multiplattareissa se hävisi 360:lle joka kerta. Pienen hetken aikaa PS3 oli kyllä paras ja ainoa alusta pelata Kingdom Hearts: Final Mixejä englanniksi, joten pisteet siitä.

Sittemmin en ole Sonyn laitteisiin koskenut, enkä näin pääasiallisena PC-pelaajana koe mitään tarvettakaan. Ajatus minkään konsolialustan ekosysteemiin sitoutumisesta ei houkuttele yhtään.

PS3:a on piesty täällä kuin vierasta sikaa, mutta itselle juuri PS3 on se suosikki, esimerkiksi ehkäpä parhaimman pelitarjonnan ja niihin liittyvien muistojen takia. Monet PS3:n ajan peleistä kestävät vieläkin pelimekaniikoiltaan lähempää tarkastelua toisin kuin esimerkiksi PS2-pelit PS1-peleistä puhumattakaan.

On sanottu paljon, että PS3:ssa ei ollut juuri mitään hyvää, mutta mielestäni esimerkiksi PS3:n käyttöliittymä, eli XMB XrossMediaBar, on paljon parempi kuin sen jälkeen tulleissa konsoleissa, PS5 mukaan luettuna.

Lisäksi PS3 mahdollisti lukuisa eri ominaisuuksia, joista voi vain haaveilla nykykonsoleilla. Yksi lempiominaisuuksistani oli se, että netistä pystyi lataamaan ilmaiseksi teemoja PS3:lle. PS4:llä teemat oli rajallisia ja parhaimmista piti maksaa. PS5:llä ei edes ole teemoja.

Lainaus Kornholic

PS3:a on piesty täällä kuin vierasta sikaa, mutta itselle juuri PS3 on se suosikki, esimerkiksi ehkäpä parhaimman pelitarjonnan ja niihin liittyvien muistojen takia. Monet PS3:n ajan peleistä kestävät vieläkin pelimekaniikoiltaan lähempää tarkastelua toisin kuin esimerkiksi PS2-pelit PS1-peleistä puhumattakaan.

On sanottu paljon, että PS3:ssa ei ollut juuri mitään hyvää, mutta mielestäni esimerkiksi PS3:n käyttöliittymä, eli XMB XrossMediaBar, on paljon parempi kuin sen jälkeen tulleissa konsoleissa, PS5 mukaan luettuna.

Lisäksi PS3 mahdollisti lukuisa eri ominaisuuksia, joista voi vain haaveilla nykykonsoleilla. Yksi lempiominaisuuksistani oli se, että netistä pystyi lataamaan ilmaiseksi teemoja PS3:lle. PS4:llä teemat oli rajallisia ja parhaimmista piti maksaa. PS5:llä ei edes ole teemoja.

Olihan siinä hyviäkin puolia, esim. mediasoitin, vahva ekslusiivi-kirjasto (esim. Unchartedit ja The Last of Us etupäässä), aiempien konsolien tuki (levyltä ja digitaalisesti) ja selkeä käyttöliittymä. Mutta third partyjen heikko laatu painaa itsellä muistoissa niin paljon, että laitteesta jää hieman negatiivinen maku. Vaikka kyllähän niistäkin hyviä muistoja on, esim. Assassin's Creed (Ezio) -trilogia, joka oli AC:ta parhaimmillaan. Kun kyseisessä pelisarjassa oli vielä suhteellisen hyvä tarina ja se oli muutakin kuin geneeristä grindaamista, imo.

PS5. PS1&2 aikoihin olin vielä vannoutunut PC pelaaja ja suhtauduin nihkeästi kaikkeen konsoleihin liittyvään. Vaimon mukana/vaatimuksesta tuli konsolit ja PS2 kotiin, mutta jäi lähinnä lasten iloksi. PS3 hankittiin vähän ennen PS4n ilmestymistä ja se oli ensimmäinen jolla oikeasti tuli vähän enemmänkin pelattua ja suurena syynä Skyrim. PS4 ja varsinkin Bloodborne saivat minut jo unohtamaan PCn, mutta mitään suuria tunteita ei muuten laitetta kohtaan ole. PS5 ollut ensimmäinen konsoli joka tullut pakkohankittua niin pian kuin mahdollista sen ilmestyessä ja olen ollut tyytyväinen.

PlayStation 1:n parissa vietettiin toki ikimuistoiset hetket Ridge Racerin, Final Fantasy VII:n, Tomb Raiderin ja Metal Gear Solidin jne parissa, mutta PS1 vaihtui pian Nintendo 64:än ja Sega Saturniin, jotka kyllä jyräsivät PS1:n sukupolvessaan. Sittemmin ei tullut kajottua Sonyn konsoleihin vasta kuin PS4:n myötä, joka onkin PlayStation konsoleista nähnyt eniten pelitunteja omalla kohdallani. Mitään suuremmoista tunnesidettä laitteeseen ei ole silti päässyt muodostumaan, vaikka se onkin tarjonnut lukemattomia laatu pelikokemuksia.

PlayStationeista vahvin tunneside onkin muodostunut PS Vitaan, joka on yksi konsolipelaamisen historian aliarvostetuimmista konsoleista. PS Vita on myös ainoa Sonyn konsoli, jota keräilen. En väitä, että PS Vita olisi objektiivisesti paras PlayStation konsoli, mutta äänestän sitä yllämainituista syistä.