Scifi on parempaa kuin fantasia, teknologia parempaa kuin taikuus.

Taikuus on liian epämääräistä ja arvaamatonta. Tarinoissa on hyvä tietää suurinpiirtein, mitä missäkin tilanteessa voisi tapahtua ja mitä hahmot voivat tehdä. Scifissä hahmot ja esineet ovat luonnonlakien rajoittamia, fantasiassa voi periaatteessa tapahtua mitä vain. Pahimmillaan tämä tappaa jännityksen, kun ei tiedä onko seurueen velholla jokin deus ex machina hihassaan.

Toki kysymys on aika typerä, koska varsinkaan pelipuolella genre ei vaikuta paljoa teoksen laatuun. Noista kuvan pelisarjoista Witcher on parempi kuin Mass Effect. Tosin Mass Effectin maailma on mielenkiintoisempi kuin noiturin, ja pidän enemmän siitä tarinasta jonka Mass Effect yritti kertoa.

Tarinallisesti kyllä aina taivun fantasian puolelle, mutta pelillisesti erohan tulee lähinnä terminologiasta, on melko yhdentekevää lentääkö salama sormista vai nanoboteista.

Fantasia saa selkeästi ääneni. Omalla kohdalla vaikuttanee paljon se, kuinka luonto on fantasiassa yleensä keskeisemmässä osassa kuin scifissä, hohhailu terästölkin sisällä ei oikein nappaa. Toisaalta tutkimuselementti scifissä kiehtoo, uudelle planeetalle saapuminen ja sen tutkiminen. Harmillisesti näissä ympäristöissä on kuitenkin se joku scifimäisyys, esimerkiksi kasvillisuudessa tai eliöiden designissa. Monster Hunterin hirviödesignit = YES! God Eaterin hirviödesignit = ehh..

Tuossa edellä mainittiin fantasian tuttuus yhtenä tekijänä joka viehättää fantasiassa, ja huomaan sen pätevän omalla kohdallakin. On hauskaa lukea kääpiöistä ja haltioista joista voi odottaa mitä ne ovat, ja ehkä yllättyä jos ne on kirjoitettukin hieman rajoja rikkovasti.

50/50 valitsin fantasian koska tuntui hetkellä siltä
Scifissä vain tuntuu olevan enemmän ympäristöjen ja hahmojen ylisuunnittelua.

Ehdottomasti molemmat!

Lainaus Haerski

Minusta FFVII on kyllä puhdasta fantasiaa, kuten myös Star Wars. Vaikka teknisesti ei ollakaan fantasialle tyypillisesti keski-ajalla, niin molemmissa taikuus on kuitenkin merkittävässä osassa, mikä erottaa ne tosimaailmasta. Yhteys tunnettuun todellisuuteen ja asioiden selittäminen sen pohjalta on minusta sci-fin määrittävä elementti verrattuna fantasiaan.

---

Joo tottakai siinä nyt on fantasiaakin, nimikin kertoo jo sen 😂 mutta siihen aikaan näin sen liian sci-fimäisenä, koneineen,avaruusasemineen jne. Nykyajan teknologia oli näissä enemmän läsnä, joka ei itseäni silloin miellyttänyt niin paljon kuin fantasia. Toki ysissäkin oli ilmalaivoja jne mutta ne oli enemmän fantasiaa maailmaan sovitettuja.

Sci-finhän ei tarvitse olla puhdasta realismia, siinähän nimenomaan fantasioidaan tulevaisuuden kuvista. Alienit on scifiä, mutta fantasialla on luotu mielikuvitus mörköjä sekaan jne. Aika paljon löytyy ei reali sci-fiä, joka luokitellaan silti sci-fiksi.

Scifi hyvin pitkälti. Scifissä yleensä irrotellaan, on eri planeettoja, eri aikakausia ja ties mitä kaikkea siistiä. Fantasiassa on aina ne lohikäärmeet ja maagit, vain paikkojen nimet vaihtuu. Hyvää ja oikeasti laadukasta fantsua on vaan niin kovin vähän, höttöroskaa taas tulee joka tuutista.

Scifissä kiehtoo tulevaisuuteen kiikarointi. Minulle se lisää fiilistä, kun leikittelee ajatuksella, että tällaista voisi ehkä joskus olla. Ja tässä yhteydessä lasken myös Haerskin mainitseman post-apokalypsen mukaan.

Aiemmin fantasia ei uponnut minuun lainkaan, mutta kun jossain vaiheessa aloin ajatella fantasiaa ihmismielen metatasona, siihen tuli uutta mielenkiintoa.

Riippuu siis vähän tilanteesta, että milaisilla ajatuksilla tykkään milloinkin leikitellä. Vastasin kuitenkin scifi, koska viime aikoina minuun on uponnut pelit, joissa käsitellään tekoälyä.

Tykkään molemmista, mut ehkä enemmän fantasiasta. Ja peleissä mäiskiminen viehättää enemmän, kuin räiskiminen.

Sci-fi