Ihan kiva lisä peleihin kyllä. Platinaakin löytyy muutamat, esimerkiksi Ratchet & Clank Rift Apart oli aika hauska ja helpohko vetää platinalle. Tuollaissa peleissä sitä jaksaakin edes yrittää, mutta en missään nimessä koskaan ruve isoissa open-world peleissä kahlaamaan koko mappia läpi kaiken pienen kerättävän romun toivossa.

Ei ole kiinnostanut alunperinkään, vaikka ajoittain itsetunto saakin pienen myönteisen täräytyksen siitä että saavutus ilmaantuu kertomaan, että pelaa vähintään keskimääräisen hyvin.

eipä iokein pelin pitää olla tosi hyvä jaksaa hankii kaikki

Riippuen pelistä ja saavutuksista tulee platinoita noukittua. 9 platinaa tällä hetkellä tilillä

Achievementit ja trophyt
yksi **tun lysti
vihollisen päänahka
on mulle kallein pysti

Riipuu vähän pelistä. Jos tunnen tarvetta haastaa itseni saatan kerätä kaikki saavutukset. Jos peli on jo muutenkin tarpeeksi vaikea saatan jättää ne väliin mutta pää asiassa yritän aina kerätä kaikki. Tällä hetkellä 117 peliä 100%.

Kerään aktiivisesti tykkäämistäni peleistä, jotka tulisi muutenkin läpäistyä. Reilun kymmenen vuoden aikana olen ansainnut näköjään 4820 trophyä, joista 47 platinaa. Platinat eivät ole itselle mikään pakkomielle, vaan tavoitteenani on kerätä lähinnä mahdollisimmat korkeat läpäisyprosentit ilman pakotettua grindaamista. Myönnän silti, että kerääminen on ollut stressaavaa varsinkin tarinallisissa yksinpeleissä, joissa pitää kerätä kaikki mahdollinen ja kytätä sitä varten opasvideoita YouTubesta.

Ostin muuten hiljattain Uncharted: Legacy of Thieves Collectionin päivitysversion PS5:lle, johon pysti kätevästi siirtämään PS4-version pilvitallennuksen. Pelikokemus on ollut kyllä huomattavasti parempi, kun suurin osa trophyistä siirtyi automaattisesti eikä tarvinnut enää koluta läpi jokaista aarretta, päiväkirjamerkintää, valinnaisa keskustelua, valokuvaa ja kaikkea muuta jonninjoutavaa! Jatkossa aion kyllä harkita kahdesti ennen kuin otan keräilyesineet riesakseni vain trophyjen tähden.

Ärsyttävästi muistuttavat, että jokin valvoo pelaamistani, ja lopulta siitä, mitä en ole saavuttanut. Suosikkipelisarjassani pelien omat saavutukset oli nimetty oikein runollisen hauskasti ja ilmoitukset niistä käytännössä piilotettu, mitä taas ei tehnyt pelikaupan oma ponnahdusikkuna. En ikinä oppinut pitämään niistä.

Hajanaisissa suosikkipeleissä niitä on kiva jahtailla. Pääasiassa ne ovat kuitenkin vain ikävä rasite, joka muistuttaa siitä kaikesta, mitä en ole saavuttanut, kuten Erik H. hyvin sanoikin.

Pääasiassa pelaan kuitenkin Switchillä, jolla moisia tavoitepystejä ei edes ole - onneksi. Arvostan Nintendoa siitä, että se kannustaa pelaajia löytämään pelaamisen riemun muilla tavoin.

Vaihtelee. Välillä kiinostaa enemmän ja välillä taas vähemmän. Riippuu miten ne peliin on kans suunniteltu, joihinki peleihin ne tuo selkeesti lisäarvoa. Tavoitteena pelkkä chiivojen kerääminen vie kyllä peleistä sen idean enkä sitä kyllä ymmärrä.

Järjestelmistä olen aina tykänny enemmän boxin chiivoista kuin hieman typerästä pleikkarin trophyistä.

Kuukausi ja vuositasolla tulee omia pistesaldoja seurattua ja siihen achievement hunter sivusto on kyllä hyvä.