Pelaaja.fin viikon kysymys on vaihtunut! Tällä kertaa olemme kiinnostuneita kuulemaan lukijoidemme kiinnostuksesta pelien saavutuksiin, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän vakituinen osa pelaamista jo reippaasti yli vuosikymmenen ajan.
Kysymys siis kuuluu:
Mikä on suhteesi pelien saavutuksiin?
- Kaikki kerätään – pelejä tulee jopa pelattua puhtaasti saavutuksien takia
- Kerään aktiivisesti, mutta lähinnä tykkäämistäni peleistä
- Hajanaisissa suosikkipeleissä niitä on kiva jahtailla
- Eipä niitä tule juuri mietittyä, mutta kilahdus on kiva
- Ei kiinnosta sitten pätkääkään
Vastaa varsinaiseen kyselyyn täällä!
Voit seurata kyselyn tuloksia Pelaaja.fin etusivulla. Parhaat, hauskimmat tai mieleenpainuvimmat kommentit ja perustelut saatetaan nostaa esille ensi viikon Lukijat ovat puhuneet -kyselykatsauksessa. Mikäli et ole rekisteröitynyt sivustolle kommentoidaksesi, asian voi helposti korjata täältä!
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi.
Kommentit
Kyllä Gamerscorea tykkään kerryttää, mutta hyvin huolettomasti. Pelin läpäisyn jälkeen tulee katsottua listalta, että mitkä saavutukset olisi vielä helppo saada.
Trophyt eivät ole itseäni kiinnostaneet missään vaiheessa. Lähinnä on ollut kivana lisänä pelin lomassa tyyliin "aijaa, kiva kun tuli tuollainenkin saatua".
No niitä tulee jos tulee, joskus tulee katseltua mitä joku trophy vaatii.
76 platinatrophyy toistaseks kasassa joten kyllä ne kiinnostavat,eniten silloin kun ne ovat taitoon perustuvia eivätkä niinkään grindaamiseen tms.
Miksi näihin kysymyksiin voi vastata monta kertaa? Vastaa kerran ja kohta on taas auki. Jokaisen äänestyksen kohdalla niin.
Olen alkanut kääntyä sille kannalle, että saavutukset on useimmissa peleissä lähinnä haitallisia pelikokemuksen kannalta.
Pelkästään saavutuksia varten rakennetut pelimekaniikat kuten collectiblet joutaisi polttaa roviolla. Samoin saavutukset, jotka pakottaa pelaamaan erilaisia lähestymistapoja tarjoavaa peliä tietyllä tavalla. Muutenkin yleisfiilis, jota saavutukset ruokkivat, on alkanut tuntua ankealta.
Klassikkopelejä pelatessakin huomaan, että saavutukset ovat joltain osin syöneet aitoa peli-iloa. Vähän väliä päähän pälkähtää liki tahdoton ajatus, että olenkohan nyt varmasti nuohonnut kaikki nurkat riittävän tarkkaan ja pelaanko peliä optimaalisesti saavutusten näkökulmasta? Olenko maksimoinut pelikokemukseni? Sitten pitää oikein muistuttamalla muistuttaa itseään, että tämä peli julkaistiin 90-luvulla, kun pelejä sai vielä pelata ihan vaan oma hauskanpito mielessä, eikä tarvinnut huolehtia siitä, miltä se näyttää jälkeen päin omassa peli-CV:ssä. Siitä tulee yllättävän vapautunut olo, kun pelin voi vain juosta läpi, maksimoimatta ja optimoimatta yhtään mitään mitä ei pelillisistä syistä halua maksimoida tai optimoida.
Saavutukset tuntuu opettaneen pelaajille, että tekemisellä ja hauskanpidolla ei ole mitään merkitystä, jos siitä ei jää jotain jälkeä omaan pelihistoriikkiin, esim. saavutuksen muodossa.
Juu melkolailla samoja mietteitä. Monien pelien kohdalla tulee juuri katsottua ensin achievement/trophy oppaat läpi, jotta peliä pelaisi optimaallisesti ajankäytön/saavutusten osalta. Monet vanhemmat JRPG pelit ovat tästä pahin esimerkki, sillä monet achievementit voi missata täysin ilman tarkkaa oppaiden seurantaa, saatika sitten se kaiken grindaamisen ja edestakas juoksemisen määrä kyllä pakottaa seuraamaan oppaita orjallisesti jos sen 100% (tai Platina-trophyn) itselleen halajaa.
Kieltämättä tästä näkökulmasta achievementit/trophyt voivat pahimmillaan tehdä pelaamisesta puuduttavaa puurtamista, sama tietysti koskee kaiken maailman moninpeli-achievementteja, Gears of Warin Seriously-saavutukset ovat esimerkkinä sieltä pahimmasta päästä.
Mutta silti sitä kerta toisensa jälkeen haastaa itsensä tähän leikkiin mukaan, parin pelin kohdalla olen jo sanonut että en todellakaan lähde 100%-läpäisyä tavoittelemaan, mutta niin vaan sitä kuintenkin on huomannut kuitenkin käyttävänsä kymmeniä tai satoja peli tunteja kaikkeen "turhaan". Kyllä sitä tästä syystä esim. Nintendon pelejä pelaa ihan mielellään kun ei tarvitse mistään saavutuksia/tropheja miettiä, mutta sitten esim. Mario peleissä ei todellakaan tule pakolla etsittyä niit kaikkia salaisuuksia, tähtiä jne
Sitten taas vastapainona saavutukset kyllä rohkaisevat esim. pelaamaan pelit läpi myös sillä vaikeimmalla tasolla, että parhaimmillaan auttavat saamaan pelistä enemmän irti kuin mitä ehkä normaalisti olisi pelin vain pelaillut parissa tunnissa läpi.
Sanotaan näin että jos saavutusten suunniteljat suosiolla jättäisivät ne kaikkein aikaa vaativimmat moninpeli ja tylsääkin tylsemmät satoja tunteja vaativat grindaus-saavutukset peleistään niin olisi tämä oma "typerä" harrastus, eli saavutusten mukavampaa :D
Lempipeleissä noita on kiva kerätä olettaen että vaatimukset eivät ole ihan järjettömiä. Silti monissa peleissä ei jaksa läheskään kaikkia trophyja tai saavutuksia kerätä vaan ne mitkä irtoavat helpoiten. Toki on pelejä joiden kohdalla kaikkien saavutusten hankkiminen ja jopa platinan hankkiminen on ollut tosi helppoa, esim. vaikka vaan pelaamalla kyseiset pelit läpi. En jaksa hinkata varsinkaan laajempia vapaan maailman pelejä 100 % läpi, aivan liikaa aikaavievää touhua sellainen.
Tässä kun luin muiden viestit niin tajusin erään asian: olen aina pelannut pelini läpi niin että tutkin joka paikan ja säästän resursseja. Varhaisin esimerkki lienee alkuperäinen Tomb Raider, jonka pelasin pelkillä aloituspistooleilla ja repussa oli kaikki muut aseet ja hulluna panoksia. Koska eihän sitä tiennyt milloin niitä "oikeasti" tarvii.
No, tuollainen resurssien kanssa säästely on jäänyt mutta kyllä minä myös Nintendon peleissä kerään kaiken vaikka ei niissä mitään trophyja edes ole. Toki niissä on se plussa että niissä ei myöskään ole mitään "hyppää 10 kertaa vihollisen päälle putkeen"-kikkatrophyja, joita täytyy yleensä tarkoituksella yrittää.
Vähän ikävä aikoja (jos sellaisia edes oli) kun saavutukset oli oikeasti saavutuksia. Eli teet jonkin oikeasti hienon tempun, joka tulee luonnollisesti mieleen pelatessa. Tai jos on vaikka puutarhatonttuja, niin tuhoaa niistä jokaisen koska jokainenhan niitä tuhoaa peleissä jos voi (eikä vie johonkin kuuhun vai mihin se oli).
Mutta keräilen tietenkin vain peleistä, joita pelaisin muutenkin mutta ei trophyt ja achievementit omaa pelitapaani niin kauheasti muuttaneet. Nuohosin jo ennen niitä joka paikan ja halusin suorittaa, tehdä ja kokea pelistä ihan kaiken.
Kenties osa tuosta on ihan luonteessa mutta osasyy voi olla sekin että silloin joskus niitä pelejä sai sen 1-2 vuodessa, joten ne oli sama sitten käydä läpi kunnolla. Plus että ne oli kalliita silloin ja/tai ainakin se tuntui omassa taloudessa enemmän.
Koko viestisi oli täyttä timanttia, bravo! Tiivistit omatkin tunnelmani hyvin.
On taas niin nintendo fanipoikamaista ajattelua tämä. enkä usko että pitää paikkaansa edes. Itselle on ollut antoisaa kerätä trophyja vanhoista classikko peleistä kuten Final Fantasy VII-IX ja nyt tulevat PS1 klassikot. Esimerkkinä lapsuuden suosikki Ape Escapesta on erittäin kiva päästä vetelemään platinaa.