The Modern Parent’s Guide -kirjan kynäillyt Scott Steinberg tarjoilee VG247-verkkosivustolla viisi faktaa pelaamisen hyödyistä. Otokset on poimittu hänen tuoreimmasta aiheeseen perehtyvästä kirjastaan, jonka voi ladata ilmaiseksi verkosta.
Steinbergin listaamat faktat voi lukea vapaasti tiivistettynä ja käännettynä alta tai suoraan englanniksi VG247:n sivuilta.
Fakta 1: Pelejä markkinoidaan ja myydään paljon kiistanalaisuudella. Kiistellyt aiheet ja pelit saavat myös mediassa eniten näkyvyyttä. Todellisuudessa suurin osa peleistä on kuitenkin arvioitu Yhdysvaltain ikärajalautakunnassa kaikenikäisille sopivaksi: lähes 60 prosenttia viime vuoden 1700 arvioidusta peleistä sai ”E for Everyone” -lätkän, Entertainment Software Ratings Boardilta kerrotaan.
Fakta 2: Peleistä voi olla oikeasti hyötyä lapsen kehitykselle. Cheryl Olson kertoo Parents-lehdessä, että pelit auttavat kehittämään hyödyllisiä ominaisuuksia sekä rohkaisevat esimerkiksi ongelmanratkontaa, luovaa itseilmaisua sekä suunnittelua. Pelit ovat täysin luonnollinen osa lapsuutta.
Fakta 3: Pelejä voidaan käyttää myös opetustyökaluina jokapäiväisiä haasteita ajatellen. Ne tarjoavat ympäristön, joissa lapset voivat kokeilla vapaasti vailla suurimpia huolia esimerkiksi itsensä nolaamisesta. Duke Universityn Jeffrey Taekman pitääkin pelejä koulutuksen tulevaisuutena, sillä hänen mielestään perinteiset kirjat saavat pian väistyä. Pelit paitsi tarjoavat informaatiota antavat myös mahdollisuuden soveltaa sitä välittömästi.
Fakta 4: Pelit voivat kannustaa myös sosiaaliseen kanssakäymiseen. Pelaamalla sosiaalisia Journal of Personality and Social Psychologyssa julkaistujen tulosten mukaan yhteistyöhön perustuvia pelejä pelanneet olivat myös valmiimpia toimimaan oikeassa elämässä ottaen muut paremmin huomioon. Opetuskäyttöön suunnitellut pelit tarjoavat tietoa todellisista ongelmista ja haasteista, kun taas tavalliset kaupalliset tuotteetkin auttavat rakentamaan itseluottamusta.
Fakta 5: Pelaamisen ei tarvitse tarkoittaa laiskistumista fyyisesti tai henkisesti. Archives of Pediatrics and Adolescent Medicinessä julkaistu tutkimus perustelee, että esikouluikäiset lapset pitivät aktiivista liikkumista sisältävistä peleistä enemmän kuin vaikkapa juoksumatolla kävelemisestä, ja suurin osa harrastetuista aktiviteeteista myös kulutti enemmän energiaa. Pac-manin kaltaiset ongelmanratkontapelit puolestaan edesauttavat ajattelemista monella tasolla. Pillerinsyöjän ohjastaminen sokkeloissa vertautuu esimerkiksi autolla ajamiseen, mikäli Merrimack Collegen psykologian professoria Michael Stroudia on uskominen.