Itse en ole pyrkinyt vielä minnekkään. En oikein edes tiedä, mitä kaikkea Utissa on. Kutsunnoissa sotapoliisilla leikittelivät, mutta sen näkee sitten. Kyllä ne siellä kertovat mikä sinusta sitten miehenä tulee.
Älkää ottako tuosta palvelukseenastumisesta sen suurempaa stressiä, sillä asiat menevät "firmassa" kyllä enemmän tai vähemmän omalla painollaan. Tavarasta sen verran, ettei sitä oikeasti kannata hirveästi mukaansa näin aluksi ottaa. Jokatapauksessa suurin osa teistä vie sitä kamaa ensimmäisillä lomilla kotiin takaisin enemmän kuin odotattekaan.
Eipä tässä sen enempää, onnea ja menestystä vaan tuleville varusmiehille. Terv. palvelustaan vielä toisen puolivuotta jatkava Porin Prikaatin 1.JK:n uusi apukouluttaja. PS. Snakeleaderille paljon reservin aurinkoisia aamuja!
1JK oli metka mesta santamninassa. +2 kuukatta taisin olla paikalla ja sot menin siviiöipalveöukseen. heh, alko vituttss kun eivät päästäneet meikäläistä tarkka-ampujaksi, mutta sit.yks tyyppi jola oli hupnompi ampumaan pääsi. perkel. paska laitos. sivarissa olin sitten tullissa tekemässä yoimistotöitä, ja siinö oheessa kirjotteli n niin öaljon voardeille että tienasi itsrlleni kuulauden pelaaja palkinnon!
Mode-edit:Demppa laitettu banaanilandiaan paranemaan. Ei jumiuduta tähän aiheeseen.
E: 1.JK oli tosiaan siis oma majapaikka 2007 Santahaminassa. P kauden olin, ja ehdin kouluttautua vielä sen jälkeen konekiväärimieheksi. Tarkka-ampujaksi halusin, ja ketuttihan se että ei stten päässyt. Sieltä lähdin sitten sivariin, jossa päädyin tulliin tekemään toimistohommia 2008 puolella, jolloin kirjoittelin niin paljon boardeille että tienasin itselleni "Kuukauden Pelaaja" tittelin.
1JK oli metka mesta santamninassa. +2 kuukatta taisin olla paikalla ja sot menin siviiöipalveöukseen. heh, alko vituttss kun eivät päästäneet meikäläistä tarkka-ampujaksi, mutta sit.yks tyyppi jola oli hupnompi ampumaan pääsi. perkel. paska laitos. sivarissa olin sitten tullissa tekemässä yoimistotöitä, ja siinö oheessa kirjotteli n niin öaljon voardeille että tienasi itsrlleni kuulauden pelaaja palkinnon!
Pitäisi varmaan molempien mennä nukkumaan. Itsellä on herätys ennen kello 12:ta, koska pitää päästä kauppaan ostamaan viimeisiä inttikamoja. Teikän täytyy taas olla ylhäällä kello 6.00, kun perheen päivänsäde alkaa huutaa ruokaa ja hoivaa. Saa nähdä kumpi on paremmassa terässä...
Välillä usko koetteli että tämä päivä ei koskaan tule, mutta kyllä! Porin Prikaatin 1.JK a.k.a Kansainväliset Valmiusjoukot II/11 todella kotiutui! Noin 40 lopetti leikin kesken, mutta vähän yli 170 varusmiestä- ja naista palvelivat täydet 362 päivää. Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla kun tämä biisi pärähti aamulla klo. 5:15 soimaan. TJ0 iltaa varmaan kuvaa hyvin taas tämä kappale...
Se että kokonaiset 362 päivää tuli palveltua, niin ei jälkikäteen harmita yhtään. Paljon mahtavia asioita tuolla sai koskea, mutta tietysti myös niitä ikäviäkin kokemuksia mutta aika kultaa kyllä muistot. Joitakin jätkiä tulee kyllä kaipaamaan, jotkut taas ovat sellaisia ettei haittaa jos ei reservissä näe. Kuitenkin helvetin hyvä fiilis jäi kuluneesta vuodesta.
Ja Airukselle kiitokset, ja onnea tuleviin haasteisiin armeijan kurkkusalaateissa. Kuten aikaisemmin on mainittukkin, niin tilinumero kannattaa vähintään ottaa mukaan että tosiaan tilillesi ne päivärahat tulevat. Lisäksi hygieeniavälineitä kannattaa myös ottaa mukaan, sekä myös jotain peruslääkkeitä jos siltä tuntuu. Omat sukatkaan eivät todellakaan ole huono veto. Intit sukat ovat nimittäin suoraan sanottuna lähes käyttökelvommat. Jalat hikoavat kuin Niagaran putoukset 30 min jälkeen, etenkin jos maiharit jalassa on. Itse käytin viimeiset yli puolivuotta suosiolla omia sukkia. Ja tietysti jotain omia viihdykkeitä kannattaa ottaa myös ehdottomasti mukaan (kirja, läppäri jne), vaikka tosin näihin ei ainakaan kannata uskotella että niillä jotain pääsisi tekemään ensimmäisillä viikoilla. P-kausi varsinkin on semmoista juoksutusta, ja vapaa-aikaa ei ainakaan meillä eikä tulevalla saapumiserällä esimerkiksi ensimmäinen viikon aikana ollut yhtään. Sotkuunkin päästiin ensimmäisen kerran viikon jälkeen.
Lainaus käyttäjältä Kamikaze+
Eipä tässä sen enempää, onnea ja menestystä vaan tuleville varusmiehille. Terv. palvelustaan vielä toisen puolivuotta jatkava Porin Prikaatin 1.JK:n uusi apukouluttaja. PS. Snakeleaderille paljon reservin aurinkoisia aamuja!
Aijaa, teikäläinen oli yksi apukouluttajista. Toivottavasti piditte meidän TJ1-iltavahvarin huudoista ;). Mutta älä huoli, usko tai älä ne aamut kyllä joskus vielä loppuvat.
Ja tässä vähän vielä lyhyt videotiivistelmä meidän saapumiserän vikasta 6kk:sta. Allekirjoittanutta ikävä kyllä tuosta videosta ei voi bongata
Ja tässä vähän vielä lyhyt videotiivistelmä meidän saapumiserän vikasta 6kk:sta. Allekirjoittanutta ikävä kyllä tuosta videosta ei voi bongata
Hyvää kuvaa. Muistuttaa jossain määrin panssarijääkärihommia. Mikä tuo teidän punapistetähtäin on ysivitosessa? Tai siis onko se punapistetähtäin?
Nyt kun aiheeseen päästiin, niin itse justiinsa pyöräytin vajaan kahdeksan minuutin pätkän rynnäkkövaunuhommista Karjalan Prikaatissa. Suurin osa materiaalista meikäläisen kuvaamaa.
Lainaus käyttäjältä Snakeleader+Ja tässä vähän vielä lyhyt videotiivistelmä meidän saapumiserän vikasta 6kk:sta. Allekirjoittanutta ikävä kyllä tuosta videosta ei voi bongata
Hyvää kuvaa. Muistuttaa jossain määrin panssarijääkärihommia. Mikä tuo teidän punapistetähtäin on ysivitosessa? Tai siis onko se punapistetähtäin?
Joo punapistehän tuo. Muistini on näköjään ehtinyt pyyhkiä kaiken oleellisen armeijainfon jo päästäni, joten en nyt millään saa mieleen tarkempaa tietoa tuosta.
Lainaus käyttäjältä Airus+
Menen Vekaralle myös, joten itku pitkästä ilosta. :/
Vekara on hyvä mesta. Onhan se syrjässä, mutta homma toimii, kunhan muistat varuskuntasairaalan päällikkölääkäristä pysyä kaukana.;) Tulet huomaamaan miksi. Mihin hommiin toivot pääseväsi?
Päällikkölääkäri oli kovakouranen ja nakkeli osastolle hyvin helposti, varsinkin lomien lähestyes.
Viihtyisa paikka tuo Vekara loppupeleissä. SPOL-Tahit mieleenpainuvia..
Nut on viisi päivää täällä vietetty ja hyvin on maistunut. Ensi viikolla ensimmisille lomille ja niitä mielellään odotellaankin. Vapaa-aikaa ei ole ollut ja nyt sotkussa munkit maistuvat taivaalta. Yksikkönä 3. PSJK. Lisää tekstiä heti, kun vapaata taas on.
Nut on viisi päivää täällä vietetty ja hyvin on maistunut. Ensi viikolla ensimmisille lomille ja niitä mielellään odotellaankin. Vapaa-aikaa ei ole ollut ja nyt sotkussa munkit maistuvat taivaalta. Yksikkönä 3. PSJK. Lisää tekstiä heti, kun vapaata taas on.
Onnittelut peksiin pääsemisestä. Kova koulu, mutta tekee kunnon sotilaita. Terveisiä vaan vänrikeille R & R, toivottavasti pitävät teille kuria yllä.
Jos sitä nyt pidempää postausta laittaisi, kun vapaa-aikaakin alkaa olla muutama tunti päivää kohdin ja tekemisen puute alkaa iskeä. Peukut vielä kolmeen tonniin, että viesti tulee sotkun wifin läpi joskus perille asti.
Eli ensimmäinen viikko palvelusta takana ja hyvin on maistunut kinkku, pinkka, punkka ja sapuska. Oppitunnit ovat mukavaa vaihtelua muiden koulutusten keskellä, vaikka alikit vahtivatkin että yhdenkään pää ei notkahda. Kolmas panssarijäärikommpania tuntuu ihan kohtuu kovalta komppanialta mitä nyt ollaan pioneerien ja viestimiesten toimintaa nähty. Tai tykkimiesten, jotka eivät edes pinkkoja tee...
Sulkeiset ovat tylsintä hommaa ja veikkaan, että tetsaus menee samaan kastiin, kunhan nekin alkavat. Myös minuutin jäkitys ja 30 sekunnin aamupesut ovat syvältä. Laita tahna hammasharjaan ennen komentoa ja vessassa yritä sitten kusta samalla, kun jynssäät vimmatusti. Usein aamusella juostaan useaan kertaan ulos järjestykseen ja takaisin tupiin, tänään kolmesti ennen oppitunia. Alikit tykkäävät karjua, mutta ei heille minusta kovin suurta auktoriteettia ole. Oma alikkimme olikin hämmentävä tapaus, sillä millilleen saman mittainen, kuin meikäläinen ja ulkonäkökin on melko yhtäläinen. Hauska tyyppi kuitenkin.
Ensimmäinen loma-tj 4 ja se kyllä näkyy ja kuuluu. Kaikelle nauretaan ja hekotellaan. Viime viikonloppu olikin meillä ainoa kinkku näin p-kaudella, joka passaa mainiosti. Leirit alkavat neljännellä viikolla ja niitä jo odotellaan kukin tavallaan.
Ja cooperissa oinnistin kurkkukivussa 2800. Parempaan ei siinä kunnossa pystynyt ja ei kyllä kiinnostanutkaan.
Tuossa oli hauskinta se että ainakin meillä sen "virallisen" aamupesun jälkeen oli varmaan 15 minuuttia aina aikaa käydä vaikka vääntämässä paskat ennenku lähettiin aamupalalle. En koskaan ymmärtänyt mikä hinku siinä oli änkeä heti sinne vessaan kun aikaa oli kuitenkin riittämiin.
No oli tuol intissä monta muutakin asiaa joita en koskaan ymmärtänyt enkä ymmärrä vieläkään, mutta niistä ehkä joskus toiste.
Tämä ei ole tornari vaan kokemuksesta kerron että Karpr:n EK:ssa jouduttiin kerran jäkittämään 32 minuuttia. Se oli kyllä naurettavaa. Niinkuin oli koko EK. Jaksamisia vaan sinne intissä oleville.
No oli tuol intissä monta muutakin asiaa joita en koskaan ymmärtänyt enkä ymmärrä vieläkään, mutta niistä ehkä joskus toiste.
Tämä, hyvin vahvasti. Niin totta, että välillä ei oikein oma nuppi meinannut ymmärtää tiettyjä sääntöjä millään.
Lainaus käyttäjältä Airus+
Jos sitä nyt pidempää postausta laittaisi, kun vapaa-aikaakin alkaa olla muutama tunti päivää kohdin ja tekemisen puute alkaa iskeä. Peukut vielä kolmeen tonniin, että viesti tulee sotkun wifin läpi joskus perille asti.
Eli ensimmäinen viikko palvelusta takana ja hyvin on maistunut kinkku, pinkka, punkka ja sapuska. Oppitunnit ovat mukavaa vaihtelua muiden koulutusten keskellä, vaikka alikit vahtivatkin että yhdenkään pää ei notkahda. Kolmas panssarijäärikommpania tuntuu ihan kohtuu kovalta komppanialta mitä nyt ollaan pioneerien ja viestimiesten toimintaa nähty. Tai tykkimiesten, jotka eivät edes pinkkoja tee...
Sulkeiset ovat tylsintä hommaa ja veikkaan, että tetsaus menee samaan kastiin, kunhan nekin alkavat. Myös minuutin jäkitys ja 30 sekunnin aamupesut ovat syvältä. Laita tahna hammasharjaan ennen komentoa ja vessassa yritä sitten kusta samalla, kun jynssäät vimmatusti. Usein aamusella juostaan useaan kertaan ulos järjestykseen ja takaisin tupiin, tänään kolmesti ennen oppitunia.
Ensimmäinen loma-tj 4 ja se kyllä näkyy ja kuuluu. Kaikelle nauretaan ja hekotellaan. Viime viikonloppu olikin meillä ainoa kinkku näin p-kaudella, joka passaa mainiosti. Leirit alkavat neljännellä viikolla ja niitä jo odotellaan kukin tavallaan.
Näinhän se aikalailla meneekin ensimmäisillä viikoilla, juoksutetaan oikein kunnolla ja pidetään tiukkaa aikataulua yllä, mutta kyllä sen pitäisi sitten helpottaa muutaman ekan viikon jälkeen. Nuo alkutoimetkin muuttuu piakkoin vapaammiksi, eikä tarvitse enään miettiä: "pesenkö nyt hampaat vai käynkö kusella."
Kun nyt lukenut tuota PSJK:n meininkiä, niin tulee itellenikin suht hyvä mieli, että valitsin 2. vk:n. Sillä kyseisen komppanian meininki oli juuri ehkä paras mahdollinen kuin mitä olen kuullut/lukenut muista karpr:n yksiköistä. 2.vk:ssa ei virallisesti kuulemma mitään pinkkatarkastuksia ollut, mutta kyllä siellä kuitenkin tsekattiin pinkat suht usein.
Ensimmäinen kinkku omalta osaltani ei tuntunut oikein missään, sitä jakso hyvin olla eikä alkanut "gonahtaa". Kun taas e- ja j-kausien kinkuissa alkoi gonahtaa aika helposti.
Itseäni rupesi yllättävän usein väsyttämään nuo oppitunnit (kouluissa ei ole ollut pahemmin samanlaista ongelmia poikkeuksia lukuunottamatta), paitsi erään hauskan yli-luutnantin tunnit, loistavaa läppää.
Ensimmäinen loma-tj 4 ja se kyllä näkyy ja kuuluu. Kaikelle nauretaan ja hekotellaan. Viime viikonloppu olikin meillä ainoa kinkku näin p-kaudella, joka passaa mainiosti. Leirit alkavat neljännellä viikolla ja niitä jo odotellaan kukin tavallaan.
Kävi kyllä todella hyvä tuuri jos teillä on vain tuo 1 kinkku p-kaudella. Viime talven saapumiserässä kolmospeksillä niitä sattui olemaan 4 ja kelitkin olivat saatanan kylmiä. Porukkaa lähti aluksi aika vauhdilla kotiin. Yksikön päällikkö tosin on saattanut hiljattain vaihtua, joka voi selittää kinkkujen vähenemistä.
Komppaan kyllä Monsteria noissa p-kauden kinkuissa. Meilläkin P-kauden periaate oli että kahden viikon välein lomille, eikä se paljoa myöskään AUK:ssa helpottanut, etenkään AUK1:llä. Ja jos AUK/RUK-suuntaan on menossa, niin ei kannata totuttautua siihen että P-kausi olisi se koulutukseltaan pahin vaihe. Tietysti varmasti riippuu palveluspaikasta ja -yksiköstä, mutta ne puheet joita itsekkin olin kuullut että P-kausi olisi pahinta paskaa jonka jälkeen asiat helpottuisivat, oli täyttä huttua. Asioita pitäisi silloin osata jo, ja jos asiat menevät reisille, tulee siitä kuulemaan vielä pahemmin kun et ole enään monni, joka ei tiedä mistään mitään. Ja P-kauden leirit olivat kyllä ehkä parhaimpia leirejä kun aurinko vain paistoi ja tekeminenkin oli ainakin osittain ihan mukavaa. AUK:n leirit taas ovat oma osansa kuin tekeminen on aivan erilaista, ja teistä tehdään oppilasjohtajia (eli olette vastuussa lähestulkoon kaikesta). Itsekkin tähän nakkiin jouduin kahdesti, ja noh...joskus asiat eivät vain mene niinkuin olet suunnitellut ja kaikki menee reisilleen. Ja siitä kuulee kyllä.
Yksikön päällikkö tosin on saattanut hiljattain vaihtua, joka voi selittää kinkkujen vähenemistä.
Kapteeni "Mä en nää" oli kolmospeksin päällikkönä ainakin vielä puolitoista viikkoa sitten. Tiedä sitten onko sen jälkeen vaihtunut, tornareitahan asiasta liikkui jatkuvasti.
Lainaus käyttäjältä Monsteri+Yksikön päällikkö tosin on saattanut hiljattain vaihtua, joka voi selittää kinkkujen vähenemistä.
Kapteeni "Mä en nää" oli kolmospeksin päällikkönä ainakin vielä puolitoista viikkoa sitten. Tiedä sitten onko sen jälkeen vaihtunut, tornareitahan asiasta liikkui jatkuvasti.
se siirtyi KarPr esikuntaan samalla ku 2/11 362 ja 1/12 180 kotiutuivat
Lainaus käyttäjältä mulla60+se siirtyi KarPr esikuntaan samalla ku 2/11 362 ja 1/12 180 kotiutuivat
Harmillista uusien mosien kannalta.:D Tiedätkö muuten saiko ylennyksensä samalla?
Ei tietääkseni, mut jotai se puhu et jos sota syttyis ni se ylennettäis majuriks...
Eli ensimmäisille lomille pääsin tänään, vieläpä täysin ajoissa. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet odottaessa, jäkittäessä, odottaessa ja syödessä. Niin, ja sitten taas jäkitettiin. Jäkittäminen menee ainakin ihan helpolla, kunhan ei anna sen vaikuttaa itseensä, että aina "välillä" otetaan uutta minuuttia kun jäkit kolisevat tai joku pyörii. Aika nopsaan meni ensimmäiset viikot, vaikka vituttaahan se välillä. Paikoittain ovat myös paikat olleet kipeinä.
Turisen enemmän, kunhan nyt totun tähän kotona olemiseen.
Itselläkin ensimmäiset lomat pyörähtivät muutama tunti sitten käyntiin ja hyvältähän siviilielämä maittaa. Ensimmäisiltä viikoilta muistan, että jäkillä tosiaan jäkitettiin välillä yli viisi minuuttia ja asennossakin seisotettiin hyvä tovi. Viimeksi eilen joku valopää oli paskonut vessan roskikseen, josta seurasi koko yksikön 15 minuutin asennossa seisominen ja naurun tuskainen pidättäminen.
Meillä ei kuitenkaan odottelua ollut kovin paljoa. Mitä nyt 10 minuuttia sinne tänne ja usein oli vaan tajuton kiire kaikkialle. Muistan hyvin hetken, kun istun tarpeillani ja päivystäjä huutaa "oppitunnille siirtymiseen aikaa minuuttia!" Yritä siinä sitten kipittää minkä jaloistasi pääset jäkille ja ottaa alikessujen mulkoilut vastaan. Mutta rehellistä vitutusta tai mitään alkushokkia ei meikäläiselle tullut, vaan rennolla asenteella meni ihan hyvin tämä alku.
Ruokaa tosiaan syödään intissä, kuin hirvet konsanaan. Tottuuhan siihen ja loppuviikosta alkoikin jo odottamaan jokaista murkinaa, kun tiesi että samalla sai levätä sen 15 minuuttia. Tosin tänäänkin kävi niin, että iskin tarjottimen pöytään ja viisi minuuttia myöhemmin oli se jo nostettava, koska aikamääreet ovat pyhiä ja ruokailuaika oli kiristetty äärimmilleen. Hyvää ruokaa kuitenkin ja pakistakin syöminen ei ole niin tympeää, kuin oletin.
Aamutoimet ovat tosiaan vähän erikoisesti laadittu, mutta mikäs siinä. Minuutissa ehtii käydä rakkonsa tyhjentämässä ja sitten onkin aamupalaan aikaa 10 minuuttia, jolloin voi hoitaa muut toimet. Omassa tuvassani laitettiin jo ekalla viikolla oma herätys, jotta jää punkan sijaamiselle edes hetki aikaa.
Ja kolmannessa panssarijääkärikomppaniassa on tosiaan uusi kapteeni Ojala, joka aloitti tehtävissä samana päivänä, kun meikäläiset aloittivat oman urakkamme. Ihan miellyttävä henkilö, mutta osaa olla julmakin. Alikit myös hauskoja veikkoja. Löytyy gonahtanutta, hikipinkoa ja kaikkea niiden väliltä. Myös tupakaverit ovat miellyttävää sakkia ja tällä hetkellä tupaa miehittää vain kahdeksan sotilasta kahden jätettyä leikin jo kesken.
Ihme kyllä omat lihakset ovat oikein hyvässä kuosissa, eikä suurempaa kipua ole vielä tullut vastaan. Pieni marssi jo tehtiin täysvarustuksella ja vähän vittumaista touhuahan se oli. Loppuviikosta tuli vielä pienimuotoista sairastumista koettua ja edelleen yskittää. Ei onneksi johdu homeesta tai yksikön epäpuhtaudesta, sillä meillä on vastikään rempattu talo. Puhdas ilma ja vessoissa sekä suihkuissa kaikissa omat kopit.
Lisää lätinää jos mieleen juolahtaa. Nyt kutsuu riippumatto ja kebab.
Edit. Tärkein pääsi unohtumaan. Sotkun munkit 30snt/kpl, paljos on hinta Utissa ja Kainuussa? Ja ovathan ne syötävän hyviä raskaan päivän jälkeen.
Se oli kyllä ainakin meilläpäin jäpittää, eikä "jäkittää". :)
EDIT:
Lainaus käyttäjältä Airus+
Lomille Mars!
Ruokaa tosiaan syödään intissä, kuin hirvet konsanaan.
En vieläkään voi tätä kyllä ymmärtää...meilläpäin oli tullut jo monen vuoden ajan (ja myös tämän meikäläisen saapumiserän kanssa) valituksia Mukeen kuinka ruaan proteeinipitoisuus on liian vähäistä, Ja se on kyllä ihan totta, totuus on se että jos ennaltaan hyvää lihaskuntoa haluaa pitää yllä (kuten allekirjoittanut), ei se Muken ruuilla onnistu. Pidettiinpä jopa aiheesta meille oppitunti keväällä, jossa Muke täti kävi selittämässä kuinka varusmies saa vähintään 3000 kaloria päivässä Muke ruiilla. Niin ja kyllähän siellä jotain proteiininmääristä valitettiin tosiaan vielä, ja todettiin vain että kyllä esimerkiksi tonnikalasta (jota nautin Puolusvoimien alaisuudessa maksimissaan yhden käden sormien verran), jos määrä on esimerkisi vaikka 52 grammaa, saa siitä 70 grammaa proteiinia...siinä kohdassa jo komppanian vääpelikin pidätteli muiden kanssa naurua.
Mutta mikä pointtinani tässä ruoka-asiassa oli, että voin vannoa että leireillä sitä ruokaa ei nää, se on vaan faktaa. Ja jos sitä näkee, se on sitä keittoa joka on joko vihreää, keltaista tai jotain siltä väliltä. Talvet etenkin ovat sitä pahinta aikaa. Jokainen omasta saapumiserästä olisi varmasti valmis myöntämään että ilman omia eväitä kaikki leirit olisivat varmasti olleet suurempaa tuskaa.
Kutsutaanko sitä jakkaraa nykyään jäkiksi? Mitvit...?
Lainaus käyttäjältä Snakeleader+
Se oli kyllä ainakin meilläpäin jäpittää, eikä "jäkittää". :)
Jäpittämisestä tulee mieleen jotain ihan muuta...
Lainaus käyttäjältä Airus+
joku valopää oli paskonut vessan roskikseen
Ei tapahtunut. Alikessut vaan halusivat vittuilla teille. Meidän aikana (olin ak), joku oli mukamas singonnut siemenensä johtajien vessan ovenkahvaan. Ja toisekseen, ketään luutnanttia ei ole alennettu, koska se on ampunut rynkyllä ihmisten yli/lyönyt jotain turpaan ;)
Ei tapahtunut. Alikessut vaan halusivat vittuilla teille. Meidän aikana (olin ak), joku oli mukamas singonnut siemenensä johtajien vessan ovenkahvaan.
Kyllä totta vie tapahtui, sillä asiasta ilmoitti alokas. Ja asiaa vietiin eteenpäin ainakin vänrikille asti ja vissiin pari luutnanttiakin saivat siitä kuulla. Tai sitten hyvin lavastettu jekku, sillä muutama alikki kävi todella kuumana, muiden pidätellessä nauruaan. Siivouspalvelun yhteydessä siis yksi 1. joukkueen mies oli valittanut, että roskiksessa on jätöksiä ja selviä merkkejä pyyhkimisestä.
Ruoan proteiinimäärästä en osaa sanoa, mutta paljon sitä ainakin minusta syödään, mikä onkin todella hyvä juttu. Suomen PV ei taida olla se rikkain firma, joten kiva oli nähdä, että ruokiin on panostettu ja satsattu rahaa. Leirisapuskoista en sitten vielä tiedä. Ainakin meillä alikit olivat kaivaneet metsästä muurahaisen munia ja paistaneet niitä sekä syöneet marjoja, joten kyllä sitä proteiinia aina löytyy, kunhan vaan ottaa itseä niskasta ja lähtee etsimään. ;)
Ja asiaa vietiin eteenpäin ainakin vänrikille asti---
Täytyy vissiin vähän kysellä, eikö ne ole opettaneet teitä vielä sisäsiisteiksi.
Ja mitä tuohon kolmosen uuteen kapteeniin tulee, niin hieno mies. Julmaksi ei voi missään nimessä kutsua, ette ole tavanneet edeltäjäänsä...
Jakkara on Vekaralla tosiaan jäkki ja sillä jäkitetään. Hennalassa se on myös jäkki, mutta sillä jäpitetään. Kai se jossain on sitten jakkara, jolla istutaan.
Tänään illalla, kun torkahdin omaan sänkyyni hetkeksi, niin herätessäni, aloin ihmetellä, että missä ovat muut alokkaat. Ei ollut mitään käsitystä, että missä kaikki ovat ja missä minun piti olla. Kerkesin jo käppäillä olkkariin asti, kunnes tajusin, että olen lomilla, eikä tarvitse miettiä moista. Hitusen hämmentävää.
Mekin ehdimme heittää jo pienen harjoitusmarssin, jota johtikin itse Herra Kadetti. Kaveri juoksi kanssamme coopperin pariin kertaan ja marssilla heitti reppuun muun sälän sekaan pari kappaletta telamiinoja, joten repun paino oli päälle 40 kiloa. Kovassa kunnossa on kaveri.
Ensi viikonloppu on meikälläkin lomaa, ellen joudu apupäivystäjäksi. Peukut pystyyn.
Kontiorannassakin se oli jäkitystä ja jakkaraa kutsuttiin jäkiksi.
Lainaus käyttäjältä Snakeleader+
Mutta mikä pointtinani tässä ruoka-asiassa oli, että voin vannoa että leireillä sitä ruokaa ei nää, se on vaan faktaa. Ja jos sitä näkee, se on sitä keittoa joka on joko vihreää, keltaista tai jotain siltä väliltä. Talvet etenkin ovat sitä pahinta aikaa. Jokainen omasta saapumiserästä olisi varmasti valmis myöntämään että ilman omia eväitä kaikki leirit olisivat varmasti olleet suurempaa tuskaa.
Kyllä on kurjat oltavat olleet teillä, meilläkin se toki oli hyvin pitkälti soppaa, mutta pastamössöt oli oikein hyviä. Ja meillä sitä ruokaa vasta oli, kouluttajat oikein patistelivat syömään että energia riittäisi metsässä rymyämiseen. En sitten tiedä mikä logiikka on pitää joukkoja nälässä. Tosin intissä nyt ei logiikkaa muutenkaan ole :D
Itse ainakin olin tyytyväinen meidän soppatykkeihin vaikka monet nyrpistivät nenäänsä ja varailivat kaiken maailman mikropizzoja mukaan näiden tehdessä yhden viikon ajan kasarmioloissa ruokaa. Makkarapaketti oli toki jotain mitä leireille kannatti varata mukaan jos halusi herkutella, vaikka meidän leireiltä kyllä löytyi Dumble Snacks patukoita ja suklaamuffinsseja jälkiruuaksi sekä ihan makkaraa iltapalaksi (kuitenkin vain kerran leirin aikana). Sotinpurolla sai sitten vaikka joka päivä makeaa jos vain meni ostamaan.
Pakista syöminen oli omasta mielestäni mukavaa ja trangiastahan se vasta mukavaa oli. Sissimuonapakkaukset, ai että. Oli 50 kilsan marssille varattu kaksi niitä, mutta vain toisen älysi kukin meidän ryhmästä ottaa mukaan. Myöhemmin sen sitten sai kasarmilla, oli parhaimmat iltapalat sen pussin kanssa.
Mukessa sitten otti päähän se että tarjonnassa oli lähinnä jotain peruna-vihannes-jauheliha/kanakeittoa, eikä ainainen peruna ja makkarakastikekkaan oikein lämmittänyt kun tätä oli joka toinen päivä. Nälkä lähti, mutta vaihtelua olisi toivonut. Olin toki vain puoli vuotta, mutta edes viikottaiseen hernekeittoon en osannut tympääntyä. Ja se joku ihme marjakaurapuuro oli kyllä aika kamala keksintö. Ruoka-aikojenkaan kanssa ei itselläni ollut ongelmaa, johtajat osasivat järkätä ohjelmat hyvin ja jos kiirekkin tuli niin lautanen tyhjentyi siinä muutamassa minuutissa.
En sitten tiedä oliko Kontiorannassa muihin paikkoihin verrattuna miten suklaista meininkiä, vaikka siltä ei tuntunut. Ruokapuoli oli jokatapauksessa kunnossa, niin leireillä kuin kasarmilla.
Itsekin Vekaranjärvellä palvelleena täytyy kyllä olla eri mieltä Snakeleaderin kanssa. Sapuska oli metsässäkin hyvää, monesti pidin niistä jopa enemmän kuin muken vastineista. Sitä myös oli riittävästi ja riittävän usein, ei pysty valittamaan. En tiedä, missä saapumiserässä palvelit tai missä komppaniassa, mutta näin meillä (KymJP 2/11).
Heitänpä omat mielipiteet intin safkoista tähän väliin.
Sissimuonia söin vain muutamissa lyhyemmissä harjoituksissa (kelojen yö, aselajimarssi) ja niihin kyllästyi jo silloin. Näkkäri ja kinkkupasteija oli toki ihan jees, mutta hernerokat ja paskaboloneesit tökkivät pahemman kerran. Leireillä safkattiin sitten spadejen herkkuja, jotka olivat yleensä varsin mainioita lukuunottamatta aamupuuroja jotka oli joskus aivan hirveitä. Kerran saatiin möykkyistä kaura(?)puuroa joka oli kyllästetty valtavalla määrällä sokeria(?!?) Onneksi yleensä aamupalan mukana oli rutkasti leipää ja muiden ruokien mukana tuli motivaatiovanukkaita, muffinsseja , suklaapatukoita ja muuta kivaa. Suurin osa viestikomppaniasta veti pitkätkin leirit (loppusota 8vrk) pelkällä trangiasapuskalla, kun taas oma joukkueeni (Komento/Huolto) sai nauttia spadejen herkuista. Mukesta tullut pakkiruoka oli myös ihan hyvää, joskaan kasarmin lähimetsissä pakkiruoan nauttiminen ei ollut niin hohdokasta, kun se oikea varuskuntaravintolakin olisi minuutin kävelymatkan päässä. Muken ruoka ei usein ollut erityisen hyvää tai pahaa, aika lailla samaa tasoa kouluruuan kanssa. Kahvia ja kaakaota sieltä sentään sai aamulla ja illalla.
Varmaan joo riippuu aika paljon palveluspaikasta millä tasolla tuo ruokakin on. Kyllä meilläkin loppuajasta porukka keitteli trangioilla ruokaa, mutta siihen ei yksinkertaisesti ollut aikaa P-kauden ja AUK/RUK-aikana. Usein harjoitukset kestivät ainakin meille sinne 21:00 - 22:00 paikkeille, jonka jälkeen pitäisi vielä pimeässä löytää joku hyvä telttapaikka ja pystyttää se. Ja jos tiedossa oli (kuten yleensä oli) 2-3 tunnin poterovartiointia tai yöllisiä poterohälyytysralleja, ei siinä olisi varmasti monella edes mielessä käynyt vielä 30 min keitellä jotain sapuskaa. Eikä tosiaan niihin myöskään PV:n puolesta annettu materiaalia kuin vasta jälkimmäisen puolen vuoden aikana. Meillä välisodassakin Niinisalossa meininki oli se että koko harjoituksen aikana ei lounasta näkynyt minään päivänä (kesto siis ma-pe). Aamulla oli tarjolla "liisteripuuroa" ja sitä samaa, iänikuista pakkileipää (jota en tule siviilissä vähään aikaan syömään...). joten parina päivänä päivän ainut lämminateria oli 18:00 syöty päivällinen, joka ikävän usein oli sitä jonkin väristä keittoa ja riisimössöä. Ilmeet oli näkemisen arvoisia kun 150 cm korkea lava oli täynnä kaikenmaailman kahvipusseja, pillimehuja, rusinoita jne jotka ei sitten koskaan meille asti tulleet. Kyllä se tunne kun leiri oli ohi ja pääsi aamupalalle Mukeen oli jotain niin mahtavaa.
Niin ja siis Katabaumille, oma yksikkö oli Porin Prikaatin, 1.JK - Kansainväliset Valmiusjoukot, II/11. Tiedä sitten kiusataanko näitä erikoisyksiköitä vai Porin Prikaatia tällä ruuan laadulla. :)
Itsekin Vekaranjärvellä palvelleena täytyy kyllä olla eri mieltä Snakeleaderin kanssa. Sapuska oli metsässäkin hyvää, monesti pidin niistä jopa enemmän kuin muken vastineista. Sitä myös oli riittävästi ja riittävän usein, ei pysty valittamaan. En tiedä, missä saapumiserässä palvelit tai missä komppaniassa, mutta näin meillä (KymJP 2/11).
En kyllä itse myöskään ymmärrä tuota nurinaa. Kyllä mukessa oli aina maittavat safkat ja alussa tuntui ettei siellä muuta tehdäkkään kyin syödä! (Laivoilla kuulemma syödään vielä enemmän ja paremmin...)
Leirillä ruoka vaihteli hyvästä keskinkertaiseen. Joskus jälkkärinä oli suklaapatukoita yms ja joskus spadet oli vedellyt ne omaan nassuunsa. Prkl possut...
Itselläni oli aina leireillä mukana suklaata tms. ylimääräistä josta sai energiaa nopeasti jos syöminen jäi vähälle tai kiireen takia sitä ei ehtinyt kunnolla. Nykyään kun on kaikenmaailman varustelekat niin sieltä vaan tilailemaan bulletmeals yms niin pysyy varmasti kylläisenä :D
Niin ja siis Katabaumille, oma yksikkö oli Porin Prikaatin, 1.JK - Kansainväliset Valmiusjoukot, II/11. Tiedä sitten kiusataanko näitä erikoisyksiköitä vai Porin Prikaatia tällä ruuan laadulla. :)
Dodii! Tässä meikäläinenkin pääsi viettämään toista viikonloppu vapaata, ja hyvältähän se tuntuu!! :) Keskiviikkona oli ensimmäinen kunnon marssi(marssi 2), jonka pituutena oli huikeat 8 kilometriä. Siinä suon ja metsien läpi tultiin, sääskien ja melko läheltä menneen kyyn kera. Viimeisen tunnin aikana ollut vesi sade kruunasi matkan. Kyllä se vähän hajotti, mutta olin todella ylpeä itsestäni, että jaksoin kyseisen matkan. Kuitenkaan en odota marssi 2:sen kertausta innolla :( ... Eipä muuta, hauskaa lomaa kaikille!!
Itsekkin hyökkäsin tänään lomille ja kyllä se taas maistuu. Viikolla oltiin yötä metsässä ja tetsailtiin. Myös napalmilla päästiin leikkimään, hienoa ainetta. Etenkin kun alikessuille sattui "pieni" vahinko ja napalmiämpäri syttyi tuleen, samoin sammutuspeite. Sitten huudettiinkin vääpeliä apuun. Oli melkoisen koomista. Taloon astuivat myös upseerikokelaat, ketkä tekevät varmasti elämästämme helvettiä. Marssimaankin päästiin, aina yhtä ihanaa.
Erityispisteet nasselle, eli kaasunaamarille. Kuolen mieluummin vihollisen hermokaasuun, kuin pidän sitä sodassa.
Jaa teillä on ollut noinkin taahtumarikas viikko. Meikällä oli kaksi ampumapäivää ja keskiviikko tetsattiin oikein urakalla sekä tietenkin haudattiin telamiinoja maahan. Maanantaina oli pällitestit ja perjantaina viikon paras asia, eli esterata. Vanhana parkour-guruna esterata meni mennen tullen ja varmaan vapaa-aikanakin tulee käytyä vähän vetelemässä ihan aikaa vastaan.
Ensi viikolla olisi se ensimmäinen yönyli harjoitus, eli teltan kasausta ja purkua yms. Tavallaan odotan ihan innolla, mutta kyllä sitä torstain komppanian yhteistä HL:ää odottaa melkein suuremmalla mielenkiinnolla. Kaasunaamaria ei onneksi ole vielä tarvinnut päälle laittaa. Pakkisafkaa syltiinkin tällä viikolla kaikkina päivinä maanantaita lukuunottamatta, joten sekin tuli suhteellisen tutuksi. Upseerikokelaan tulivat myös torstaina, mutta eipä heitä vielä paljon näkynyt.
Yksi sotilas tuvastamme lähti myös kennelliin, kuten alikit tapaavat asian sanoa, eli suojeluspoliisiksi, joten tällä hetkellä tupamme vahvuus on huikeat 7 taistelijaa. Muiden kymmeneen verrattuna meillä on siis aika väljää.
E:
Niin ja armeijan logiika tuli tällä viikolla hyvin esille. Esimerkiksi eilen olimme järjestäytyneet sulkeisia varten ja asennossa seisomisen jälkeen saadaankin käsky, että alkavat vasta puolen tunnin päästä, kuten ohjelmassakin lukee. Oli taas luutnantti keksinyt omiaan. Myös jäkillä tuli vietettyä hyvinkin pitkiä minuutteja ja tänään lomatarkastuksessa 35min levossa. Mutta huumorilla kun ottaa nuo, niin hyvin pärjää.
E2:
Ja tämän viikon VLV:t tuli aloitettua Pelaajan miitillä, mikä olikin parempi tapa aloittaa viikonloppu, mitä alkujaan luulinkaan. Armeijan kuteissa kaupungilla chillailu oli ihan jees vaihtoehto ja jos olisin kotona käväissyt, en varmasti olisi enää jaksanut lähteä mihinkään.
Ai että, en kyllä yhtään kaipaa '07 kesää Santahaminan hienossa saaressa kun oli +30 helteitä ja harjoiteltiin vähän suojeluhälytyksiä. Ei siinä oikein meinaa pysyä tolpillaan kun maski täynnä hikeä.
Dodii! Tässä meikäläinenkin pääsi viettämään toista viikonloppu vapaata, ja hyvältähän se tuntuu!! :) Keskiviikkona oli ensimmäinen kunnon marssi(marssi 2), jonka pituutena oli huikeat 8 kilometriä. Siinä suon ja metsien läpi tultiin, sääskien ja melko läheltä menneen kyyn kera. Viimeisen tunnin aikana ollut vesi sade kruunasi matkan. Kyllä se vähän hajotti, mutta olin todella ylpeä itsestäni, että jaksoin kyseisen matkan. Kuitenkaan en odota marssi 2:sen kertausta innolla :( ... Eipä muuta, hauskaa lomaa kaikille!!
Itsehän olen tässä 203 aamun aikana ollut kahdella marssilla. Lääkintämiesmarssilla, joka oli huimat 9km, ilman tst-varustusta, rynkkyä yms. Varustus vapaa, mutta sotilaallinen. Matkalla oli rasteja, jotka tekivät matka-ajasta huomattavasti pidemmän. Eli eipä ollut pahemmin mitään :D
Toinen marssi oli pituudeltaan aika tarkasti 26km. Eipä se muuten ollut kovin paha. Ainoa vain oli, että marssittiin Säkylän keskustassa/taajamassa n. 70% matkasta. Maihareilla ei kuitenkaan ole asfaltilla kaikkein parasta marssia täyden taisteluvarustuksen kanssa. Siinä oli kantapäät hellinä sen jälkeen :)
Uusilla mosilla on nyt ollut vain polkupyörämarssia välillä kasarmi - ampumarata (n. 4km).
Itse siis nautiskelen vielä 67 aamua hänen majesteettinsä kuninkaallisessa kolmannessa jääkärikomppaniassa, Porin Prikaatissa :) Eipä taida minun TJ1 huutelut viimeisessä iltavahvarissa nousta samalla tasolle, kuin viimeksi kotiutuneiden jääkärien, kun 4.10 kotiutuu 3.JK:sta minun lisäksi yksi henkilö :)
Itsekin lämäriksi vahvasti hakemassa, vaikka yhdeksän kuukautta nyt ei kuulosta kovin kivalta nakilta opiskeluiden kannalta. Melkein mielummin olisin sen 12kk, mutta lääkintä Aukkia kun ei nyt kesällä järjestetä ja joku panssarintorjunta ei nappaa juuri lainkaan. Sitten olisi jotain tiedustelua sun muuta kovien poikien hommia, mutta taitaa loppua oma kiinnostus siinä vaiheessa.
Meillä oli nyt neljännellä viikolla ensimmäinen yönyliharjoitus ja eihän sinä yönä tullut yhtään nukuttua. Kipinässä ja poterossa istuin kahdesta kuuteen ja siitä sitten suoraan jatkamaan palvelusta. Illalla siis oli varattu pari tuntia uniaikaa, mutta kuumassa teltassa ensimmäisenä yönä tullut hommasta hevon h**vettiäkään, joten tyydyin vain odottamaan oman vuoron alkua. Nyt myös tiedän mitä tarkoittaa, jos ilmassa lentää hyttysiä. Poterossa niitä oli valehtelematta satoja korvien ympärillä ja naamalla. Onneksi kuitenkin naama oli mustattu hiilellä, joten siitä eivät päässeet kovin hyvin imemään. Ja samanlainen koitos olisi taas ensi viikolla luvassa, ei muuta kuin innolla odottelemaan sitäkin..
Yhtä päivää pidemmät lomat tuntuvat muuten jo todella pitkiltä. Koko päivän on ollut sellainen fiilis, että tänään taas pitäisi lähteä järvelle, mutta vielä huomiseen iltaan saa olla vapailla. Marssiminen on ainakin meillä hoidettu aina kumisaappaat jalassa ja toisen marssin pituus oli rapiat 6-7 kilsaa, mutta se tehtiinkin heti tuon yönyliharjoituksen jälkeen, että ihan rasitustakin kertyi ja maastona pahin mahdollinen räme, mitä vekaralta löytyi.
Tänään olisi takaisin lähtö firmalle ja se ei tunnu mitenkään houkuttelevalta kun tietää, että kolmen päivän leiri on edessä. Vähän nukkumista, pakki ruokaa, sääskiä, peseytymisen vaikeus... Voe saakeli :( Lauantaina onkin sitten vala ja sekin hieman jännittää. Kiireinen viikko tulossa...
Itsekin lämäriksi vahvasti hakemassa, vaikka yhdeksän kuukautta nyt ei kuulosta kovin kivalta nakilta opiskeluiden kannalta. Melkein mielummin olisin sen 12kk, mutta lääkintä Aukkia kun ei nyt kesällä järjestetä ja joku panssarintorjunta ei nappaa juuri lainkaan. Sitten olisi jotain tiedustelua sun muuta kovien poikien hommia, mutta taitaa loppua oma kiinnostus siinä vaiheessa.
Meillä oli nyt neljännellä viikolla ensimmäinen yönyliharjoitus ja eihän sinä yönä tullut yhtään nukuttua. Kipinässä ja poterossa istuin kahdesta kuuteen ja siitä sitten suoraan jatkamaan palvelusta. Illalla siis oli varattu pari tuntia uniaikaa, mutta kuumassa teltassa ensimmäisenä yönä tullut hommasta hevon h**vettiäkään, joten tyydyin vain odottamaan oman vuoron alkua. Nyt myös tiedän mitä tarkoittaa, jos ilmassa lentää hyttysiä. Poterossa niitä oli valehtelematta satoja korvien ympärillä ja naamalla. Onneksi kuitenkin naama oli mustattu hiilellä, joten siitä eivät päässeet kovin hyvin imemään. Ja samanlainen koitos olisi taas ensi viikolla luvassa, ei muuta kuin innolla odottelemaan sitäkin..
Yhtä päivää pidemmät lomat tuntuvat muuten jo todella pitkiltä. Koko päivän on ollut sellainen fiilis, että tänään taas pitäisi lähteä järvelle, mutta vielä huomiseen iltaan saa olla vapailla. Marssiminen on ainakin meillä hoidettu aina kumisaappaat jalassa ja toisen marssin pituus oli rapiat 6-7 kilsaa, mutta se tehtiinkin heti tuon yönyliharjoituksen jälkeen, että ihan rasitustakin kertyi ja maastona pahin mahdollinen räme, mitä vekaralta löytyi.
ite voin lämpimästi suositella tiedustelulinjaa, joo se on raskasta aluksi mut kyl siihe tottuu ku kunto nousee kaikkien aamu-/kestävyyslenkkien avulla ja onhan ne kouluttajat ihan jotain muuta(nimeltämainitsematon ylil. H), joten sinne kannattaa pyrkii
Näin kirjoitti kaverini naamakirjaan vuosi sitten ja tänään voin itse kirjoittaa sen tänne. Vala on nyt vannottu ja ansaittuja viikonloppuvapaita vietellään, valitettavasti flunssaisissa merkeissä. Viime viikko oli fyysisen koulutuksen puolesta rankka viikko ja se kyllä tuntuikin varsinkin, kun yskä ja kurkkukipu vaivasivat koko viikon. Toinen yönyli-harjoitus metsässä oli samaa tuskaa, kuin ensimmäinen. Ainoa asia, joka pistää vähän pinnaa kireäksi, mutta kyllä se kassulla hengailu on sen jälkeen yhtä paratiisia.
Joku täällä jo ennen palvelukseen astumista heitti, että tulette saamaan niin paljon paskaa niskaan, ettette uskokkaan. Tätä on nyt viimeiset viisi viikkoa tullut odoteltua, mutta mitään merkkejä väitteen paikkansapitävyydestä ei ole kyllä tullut vastaan. Paitsi ehkä nuo leirit. Alokasaika oli todella hauskaa ja menihän todella nopeasti ohi. Nyt sitten pitäisi oikeasti osatakkin vissiin jotain. Viimeisestä mortti-illasta ottikin meidän kerros kaiken irti ja voi jeesus sitä perseilyn määrää, mitä illalla nähtiin. Ei ollut upseerikokelas järin ilahtunut, kun komppaniaa huudettaessa tulee jengi oven eteen pikkumustat kalsarimalliin viritettyinä ja paita miten sattuu housuissa. Daltonneitakin näkyi liikenteessä.
Viimeisen alokasaamun aamutoimet olivat myös varsin koomiset. Annettiin pesuhuoneessa aikaa huikeat 20 sekuntia jokaiselle tuvalle, joten jäipi kusi kesken hampaidenpesusta puhumattakaan. Sitten olikin aikaa melkein puoli tuntia, joten yllättäen vessassa oli yhtäaikaa lähes kaikki tekemässä hommiaan loppuun ja naureskelemassa alikkien tempaukselle.
Koulutushaarasta olen vielä aika hakusessa. Lämäriksi ilmoittauduin, kun hommiin väkeä kyseltiin, mutta toisaalta AUK:iin olisi kiva päästä, jos taidot ja tiedot ovat sen mukaiset. Näistä taas olisi kivaa saada joku kattava lista, josta sitten näkisi todella, että mihin kaikkeen voi pyrkiä. Asiaa ei auta se, että jokainen alikki vaan tulee sanomaan omista hommistaan, että "hyviä hommia nää X".
Lainaus
(nimeltämainitsematon ylil. H)
Kun odottaa jotain peliä innolla, niin sitä melkein jopa ****ttää. Ja niin on ****-juna liikkeellä. Puhumme arvatenkin samasta henkilöstä? Siinä onkin varsin värikäs persoona. Aika outo ihminen, jos minulta kysytään. Ei ole onneksi ollut äijän oppintunteja meillä. Hauskoja hetkiä ne, kun äijänkäppärä tulee pitämään saarnaa milloin mistäkin asiasta.
Tämän viikon maanantaina 2. viestikomppanja lähti ensimäiselle taisteluleirille. Aurinko paistoi ja 6 kilometrin marssilla oli kuuma rämpiä vetisten soitten läp, puhumattakaan siitä että olimme alussa marssineet sellaiset 15 minuuttia aivan väärään paikkaan. Noh, pääsimme lopulta perille ja levähtämään. Valitettavasti eräällä kaverilla oli ollut kiire tarpeilleen ja hän oli paskonut jonnekin päin metsää. Kävikin sitten niin, että eräs toinen tyyppi heitti taisteluvyönsä yhden kive taakse, ja mahtavalla tuurilla juuri kyseinen paikka oli ollut tämän paskalla kävijän wc... Kyllä sitä paskasen lipas taskun omistajaa potutti.
Siinä sitten syötiin ja alettiin kaivamaan poteroita. Kun kello läheni kahdeksaa illalla minut ja tupakaverini passitettiin vahtiin. Siinä sitten seistiin 4 tuntia, kylmissään viimeiset 2 tuntia. Valitettavasti pahempaa oli tulossa: SADE! Kylmä, märkä, jatkuva, kostea, inhottava ja loputon sade. Tiistaista keskiviikkoon satoi jatkuvasti. Kaikki vaatteet olivat aivan märkiä. Pahin kuuro oli tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, ja myös tietenkin yöllä olivat myös vahti vuorot. Kuvittele seisovasi sateessa kello 2 aikaan yöllä ja mietit että miksi helvetissä olet täällä!? Ja se joka väittää että se kasvattaa luonetta, niin ei todellakaan. Se vain tympäsee. Leirin paras tapahtuma oli kuitenkin oma kipinä vuoro, jonka aikana onnistuin viiltämään puukolla pirun syvän ja pahan näköisen haavan keskisormeeni. Verta tuli aivan pirusti ja siihen piti laittaa 7 tikkiä. :( Paskin leiri ever. Ja ensi viikolla olisi sama homma, mutta pitempi leiri. Motivaatio on puhdas nolla.
PS: ja tulihan se valakin vannottua
Meikäläinen on viettänyt tasan kaksi yötä tähän mennessä metässä ja ensi viikolle ei pitäisi sitä rääkkiä olle tiedossa. Sen sijaan sellaista herkkua, kuin sotilaan peruskoe, olisi ensi viikolla luvassa. Myös heti maanantaina mitataan johtajakykyjä ja oli siellä jotain palokoulutustakin tiedossa. Mutta kunhan ei metsään mennä, niin viikko tulee mitä luultavimmin menemään taas mukavan nopeasti kuivissa vaatteissa. Tai ainakin näin toivon, sillä tällä hetkellä on vielä kivasti lämpöä ja kipeä olo kaikin puolin. Ollut jo melkein viikon ajan tämä tauti päällä, mutta toivottavasti huomenaamulla olisin jo suht hyvässä kunnossa. Tulevan viikon kun pitäisi olla kapteenin mukaan p-kauden tärkein viikko ja olisi kiva näyttää, mihin pystyy terveenä eikä kipeänä. Olisipa vuorossa joku perusviikko, niin olisi hyvin voinut huomenna veksiin suunnistaa...
Viikon päästä olisi se sotilaan leiri tai mikä lieneekään edessä ja kolme yötä hyttysten kanssa poterossa. Jos ei sada ja saa edes tunnin nukuttua, niin ei ole todellakaan niin paha viettää metsäöitä, mutta viime kerran ukkoset ovat vielä turhan selvästi muistissa. Onkohan tuossa sotilaan leirin yhteydessä ne paljon paasatut taisteluammunnat, vai pitääkö sinne mettään vielä p-kaudella mennä? Ainakin läpiviennin mukaan viimeinen viikko olisi ollut varattu e-kauden säätöihin ja luvassa höntsäilyä toivon mukaan.
Olisipa vuorossa joku perusviikko, niin olisi hyvin voinut huomenna veksiin suunnistaa...
Jos olet oikeasti kipeä, niin tottakai meet veksiin. Ne "tärkeät viikot" yms. ovat täyttä paskapuhetta. Ei se armeija niin tärkeä juttu ole, että oma henki pitäisi vaarantaa sen takia. Jos et hoida tautia pois, niin joudut jälkitaudin takia olla kauemmin poissa pelistä.
Olisipa vuorossa joku perusviikko, niin olisi hyvin voinut huomenna veksiin suunnistaa...
Jos olet oikeasti kipeä, niin tottakai meet veksiin.
Agreed. Meidän saapumiserässä oli sellainen tapaus, ja oltiin ensimmäiselle leirille lähdössä P-kaudella. Eräs nimeltämainitsematon kanssatoveri poti pientä kuumetta, mutta halusi silti lähteä messiin. Saavuttuamme leirintäaluelle pyörillä, oli tämä kyseinen kaveri aivan umpikuollut kuuleman mukaan, ja kaveri vietti seuraavat 2-3 viikkoa sairaalassa (ei siis missään veksissä tms. PV:n tarjoamassa hoitopaikassa), kaverilla taisi olla jonkinasteinen sydänlihastulehdus. Kaveri pääsi pois sairaalasta, mutta sai joko C:n tai E:n paperit. Toimi hyvänä muistuksena kaikille muille tämä, että ei oikeasti armeija tosiaankaan ole sen arvoinen paikka että sinne kannattaisi mennä itsensä tappamaan, ja sitä meille myös skapparit monesti sanoivat. Jos siis Airus teikäläiseltä tuntuu että 100 % ei pysty antamaan, kannattaa sitä veksiin menoa oikeasti harkita. Ei se tee yhtään kovemmaksi äijäksi jos siellä puolikuntoisena joutuu heilumaan. Itsekkin missasin AUK:n tärkeän Koulutushaaraleirin, kun lääkäri oli määrännyt puhekieltoon. Viimeiset 6kk kannoin mukanani ryhmän varajohtajan velvollisuutena valopistoolia, johon en ollut koskaan saanut edes koulutusta.
Viime viikolla löivät nimittäin kouraan E:n paprut. Jalkaan tuli sen verran paha rasitusvamma (tai joku vastaava), että kotiin laittoivat. Eivät kuulemma ota sitä riskiä, että joutuisivat maksumiehiksi, mikä on toki ymmärrettävää. Aika haikeaksi se veti. Kuitenkin ihan mukavaa intissä oli, mitä nyt jalan takia alkoi mukavuus karista kun käveleminenkin sattui aivan tajuttomasti. Minkäänlaista motivaatiota ei kyllä löydä sille, että menisin uudestaan takaisin, nyt kun kerran jo "kotiuduin".
Ei siinä, onneksi sain töitä, niin ei tarvitse ilman rahaa kituuttaa.
Viime viikolla löivät nimittäin kouraan E:n paprut. Jalkaan tuli sen verran paha rasitusvamma (tai joku vastaava), että kotiin laittoivat. Eivät kuulemma ota sitä riskiä, että joutuisivat maksumiehiksi, mikä on toki ymmärrettävää. Aika haikeaksi se veti. Kuitenkin ihan mukavaa intissä oli, mitä nyt jalan takia alkoi mukavuus karista kun käveleminenkin sattui aivan tajuttomasti.
Olen menossa Säkylään ens tammikuussa leikkimään sotaa ja mietitytti jo lääkärintarkastuksessa toi jalkojen kunto. Harrastin useamman vuoden taekwondoa ja sieltä olen saanut jos jonkinlaista vammaa. Polvet on siinä kunnossa et päätin lopettaa ennen ku joutuu leikkauspöydälle. Mut niin, kannattaako tonne inttiin lähteä koittamaan onneaan? Kevyen lenkin kaks tai kolme kertaa viikossa noi jalat kestää ilman särkyä mut mitään kovin raskasta hommaa ei pysty tekemään. Lääkärin mielipidettä en kaipaa ku se on kuultu mut olis kiva kuulla joku ensi käden mielipide et miten rankkaa puuhaa se armeija on noille polville...
Olen menossa Säkylään ens tammikuussa leikkimään sotaa ja mietitytti jo lääkärintarkastuksessa toi jalkojen kunto. Harrastin useamman vuoden taekwondoa ja sieltä olen saanut jos jonkinlaista vammaa. Polvet on siinä kunnossa et päätin lopettaa ennen ku joutuu leikkauspöydälle. Mut niin, kannattaako tonne inttiin lähteä koittamaan onneaan? Kevyen lenkin kaks tai kolme kertaa viikossa noi jalat kestää ilman särkyä mut mitään kovin raskasta hommaa ei pysty tekemään. Lääkärin mielipidettä en kaipaa ku se on kuultu mut olis kiva kuulla joku ensi käden mielipide et miten rankkaa puuhaa se armeija on noille polville...
E: Kauneusvirheitä
Ihan rehellisesti sanoen on intti välillä rankkaa, mutta ei koko ajan. Kun lähdetään marssimaan kamat niskassa pidempää matkaa, niin siinä on jalat kovilla niilläkin, kenellä ei mitään vaivoja ole. Omalla terveydellään ei todellakaan kannata alkaa leikkimään, etenkään jos saattaa ihan leikkauspöydälle asti joutua. Puolustusvoimat eivät myöskään pidä sinua intissä, sillä jos teikällä menee paikat siellä paskaksi, niin he joutuvat maksumieheksi. Itse osaat parhaiten arvioida omaa terveyttäsi, mutta kuten sanoin, ei omalla terveydellään kannata alkaa leikkimään.
Sitten taas jos on suht varma operaatio edessä niin voi tehdä kuten eräs tuttu; joku helvetin iso hammasoperaatio missä rukattiin purukalustoa uusiksi olisi siviilissä kuulemma maksanut pari tonnia, mutta saipahan teetettyä homman intin aikana, eikä tarvinnut mitään maksaa.
Paska hommahan se on jos paikat mene rikki. Vielä ikävempää jos ei tahtoisi pois lähteä. Mutta hyvä että töitä sait, Muksu! Vaikka työ nyt onkin...mitä on.
Itse en ole pyrkinyt vielä minnekkään. En oikein edes tiedä, mitä kaikkea Utissa on. Kutsunnoissa sotapoliisilla leikittelivät, mutta sen näkee sitten. Kyllä ne siellä kertovat mikä sinusta sitten miehenä tulee.
Älkää ottako tuosta palvelukseenastumisesta sen suurempaa stressiä, sillä asiat menevät "firmassa" kyllä enemmän tai vähemmän omalla painollaan. Tavarasta sen verran, ettei sitä oikeasti kannata hirveästi mukaansa näin aluksi ottaa. Jokatapauksessa suurin osa teistä vie sitä kamaa ensimmäisillä lomilla kotiin takaisin enemmän kuin odotattekaan.
Eipä tässä sen enempää, onnea ja menestystä vaan tuleville varusmiehille. Terv. palvelustaan vielä toisen puolivuotta jatkava Porin Prikaatin 1.JK:n uusi apukouluttaja. PS. Snakeleaderille paljon reservin aurinkoisia aamuja!
1JK oli metka mesta santamninassa. +2 kuukatta taisin olla paikalla ja sot menin siviiöipalveöukseen. heh, alko vituttss kun eivät päästäneet meikäläistä tarkka-ampujaksi, mutta sit.yks tyyppi jola oli hupnompi ampumaan pääsi. perkel. paska laitos. sivarissa olin sitten tullissa tekemässä yoimistotöitä, ja siinö oheessa kirjotteli n niin öaljon voardeille että tienasi itsrlleni kuulauden pelaaja palkinnon!
Mode-edit: Demppa laitettu banaanilandiaan paranemaan. Ei jumiuduta tähän aiheeseen.
E: 1.JK oli tosiaan siis oma majapaikka 2007 Santahaminassa. P kauden olin, ja ehdin kouluttautua vielä sen jälkeen konekiväärimieheksi. Tarkka-ampujaksi halusin, ja ketuttihan se että ei stten päässyt. Sieltä lähdin sitten sivariin, jossa päädyin tulliin tekemään toimistohommia 2008 puolella, jolloin kirjoittelin niin paljon boardeille että tienasin itselleni "Kuukauden Pelaaja" tittelin.
Pitäisi varmaan molempien mennä nukkumaan. Itsellä on herätys ennen kello 12:ta, koska pitää päästä kauppaan ostamaan viimeisiä inttikamoja. Teikän täytyy taas olla ylhäällä kello 6.00, kun perheen päivänsäde alkaa huutaa ruokaa ja hoivaa. Saa nähdä kumpi on paremmassa terässä...
Välillä usko koetteli että tämä päivä ei koskaan tule, mutta kyllä! Porin Prikaatin 1.JK a.k.a Kansainväliset Valmiusjoukot II/11 todella kotiutui! Noin 40 lopetti leikin kesken, mutta vähän yli 170 varusmiestä- ja naista palvelivat täydet 362 päivää. Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla kun tämä biisi pärähti aamulla klo. 5:15 soimaan. TJ0 iltaa varmaan kuvaa hyvin taas tämä kappale...
Se että kokonaiset 362 päivää tuli palveltua, niin ei jälkikäteen harmita yhtään. Paljon mahtavia asioita tuolla sai koskea, mutta tietysti myös niitä ikäviäkin kokemuksia mutta aika kultaa kyllä muistot. Joitakin jätkiä tulee kyllä kaipaamaan, jotkut taas ovat sellaisia ettei haittaa jos ei reservissä näe. Kuitenkin helvetin hyvä fiilis jäi kuluneesta vuodesta.
Ja Airukselle kiitokset, ja onnea tuleviin haasteisiin armeijan kurkkusalaateissa. Kuten aikaisemmin on mainittukkin, niin tilinumero kannattaa vähintään ottaa mukaan että tosiaan tilillesi ne päivärahat tulevat. Lisäksi hygieeniavälineitä kannattaa myös ottaa mukaan, sekä myös jotain peruslääkkeitä jos siltä tuntuu. Omat sukatkaan eivät todellakaan ole huono veto. Intit sukat ovat nimittäin suoraan sanottuna lähes käyttökelvommat. Jalat hikoavat kuin Niagaran putoukset 30 min jälkeen, etenkin jos maiharit jalassa on. Itse käytin viimeiset yli puolivuotta suosiolla omia sukkia. Ja tietysti jotain omia viihdykkeitä kannattaa ottaa myös ehdottomasti mukaan (kirja, läppäri jne), vaikka tosin näihin ei ainakaan kannata uskotella että niillä jotain pääsisi tekemään ensimmäisillä viikoilla. P-kausi varsinkin on semmoista juoksutusta, ja vapaa-aikaa ei ainakaan meillä eikä tulevalla saapumiserällä esimerkiksi ensimmäinen viikon aikana ollut yhtään. Sotkuunkin päästiin ensimmäisen kerran viikon jälkeen.
Aijaa, teikäläinen oli yksi apukouluttajista. Toivottavasti piditte meidän TJ1-iltavahvarin huudoista ;). Mutta älä huoli, usko tai älä ne aamut kyllä joskus vielä loppuvat.
Ja tässä vähän vielä lyhyt videotiivistelmä meidän saapumiserän vikasta 6kk:sta. Allekirjoittanutta ikävä kyllä tuosta videosta ei voi bongata
Hyvää kuvaa. Muistuttaa jossain määrin panssarijääkärihommia. Mikä tuo teidän punapistetähtäin on ysivitosessa? Tai siis onko se punapistetähtäin?
Nyt kun aiheeseen päästiin, niin itse justiinsa pyöräytin vajaan kahdeksan minuutin pätkän rynnäkkövaunuhommista Karjalan Prikaatissa. Suurin osa materiaalista meikäläisen kuvaamaa.
http://youtu.be/kRGX7oUluxs
Joo punapistehän tuo. Muistini on näköjään ehtinyt pyyhkiä kaiken oleellisen armeijainfon jo päästäni, joten en nyt millään saa mieleen tarkempaa tietoa tuosta.
Ps. Hieno video
Päällikkölääkäri oli kovakouranen ja nakkeli osastolle hyvin helposti, varsinkin lomien lähestyes.
Viihtyisa paikka tuo Vekara loppupeleissä. SPOL-Tahit mieleenpainuvia..
Nut on viisi päivää täällä vietetty ja hyvin on maistunut. Ensi viikolla ensimmisille lomille ja niitä mielellään odotellaankin. Vapaa-aikaa ei ole ollut ja nyt sotkussa munkit maistuvat taivaalta. Yksikkönä 3. PSJK. Lisää tekstiä heti, kun vapaata taas on.
Onnittelut peksiin pääsemisestä. Kova koulu, mutta tekee kunnon sotilaita. Terveisiä vaan vänrikeille R & R, toivottavasti pitävät teille kuria yllä.
Jos sitä nyt pidempää postausta laittaisi, kun vapaa-aikaakin alkaa olla muutama tunti päivää kohdin ja tekemisen puute alkaa iskeä. Peukut vielä kolmeen tonniin, että viesti tulee sotkun wifin läpi joskus perille asti.
Eli ensimmäinen viikko palvelusta takana ja hyvin on maistunut kinkku, pinkka, punkka ja sapuska. Oppitunnit ovat mukavaa vaihtelua muiden koulutusten keskellä, vaikka alikit vahtivatkin että yhdenkään pää ei notkahda. Kolmas panssarijäärikommpania tuntuu ihan kohtuu kovalta komppanialta mitä nyt ollaan pioneerien ja viestimiesten toimintaa nähty. Tai tykkimiesten, jotka eivät edes pinkkoja tee...
Sulkeiset ovat tylsintä hommaa ja veikkaan, että tetsaus menee samaan kastiin, kunhan nekin alkavat. Myös minuutin jäkitys ja 30 sekunnin aamupesut ovat syvältä. Laita tahna hammasharjaan ennen komentoa ja vessassa yritä sitten kusta samalla, kun jynssäät vimmatusti. Usein aamusella juostaan useaan kertaan ulos järjestykseen ja takaisin tupiin, tänään kolmesti ennen oppitunia. Alikit tykkäävät karjua, mutta ei heille minusta kovin suurta auktoriteettia ole. Oma alikkimme olikin hämmentävä tapaus, sillä millilleen saman mittainen, kuin meikäläinen ja ulkonäkökin on melko yhtäläinen. Hauska tyyppi kuitenkin.
Ensimmäinen loma-tj 4 ja se kyllä näkyy ja kuuluu. Kaikelle nauretaan ja hekotellaan. Viime viikonloppu olikin meillä ainoa kinkku näin p-kaudella, joka passaa mainiosti. Leirit alkavat neljännellä viikolla ja niitä jo odotellaan kukin tavallaan.
Ja cooperissa oinnistin kurkkukivussa 2800. Parempaan ei siinä kunnossa pystynyt ja ei kyllä kiinnostanutkaan.
Tuossa oli hauskinta se että ainakin meillä sen "virallisen" aamupesun jälkeen oli varmaan 15 minuuttia aina aikaa käydä vaikka vääntämässä paskat ennenku lähettiin aamupalalle. En koskaan ymmärtänyt mikä hinku siinä oli änkeä heti sinne vessaan kun aikaa oli kuitenkin riittämiin.
No oli tuol intissä monta muutakin asiaa joita en koskaan ymmärtänyt enkä ymmärrä vieläkään, mutta niistä ehkä joskus toiste.
Tämä ei ole tornari vaan kokemuksesta kerron että Karpr:n EK:ssa jouduttiin kerran jäkittämään 32 minuuttia. Se oli kyllä naurettavaa. Niinkuin oli koko EK. Jaksamisia vaan sinne intissä oleville.
Tämä, hyvin vahvasti. Niin totta, että välillä ei oikein oma nuppi meinannut ymmärtää tiettyjä sääntöjä millään.
Näinhän se aikalailla meneekin ensimmäisillä viikoilla, juoksutetaan oikein kunnolla ja pidetään tiukkaa aikataulua yllä, mutta kyllä sen pitäisi sitten helpottaa muutaman ekan viikon jälkeen. Nuo alkutoimetkin muuttuu piakkoin vapaammiksi, eikä tarvitse enään miettiä: "pesenkö nyt hampaat vai käynkö kusella."
Kun nyt lukenut tuota PSJK:n meininkiä, niin tulee itellenikin suht hyvä mieli, että valitsin 2. vk:n. Sillä kyseisen komppanian meininki oli juuri ehkä paras mahdollinen kuin mitä olen kuullut/lukenut muista karpr:n yksiköistä. 2.vk:ssa ei virallisesti kuulemma mitään pinkkatarkastuksia ollut, mutta kyllä siellä kuitenkin tsekattiin pinkat suht usein.
Ensimmäinen kinkku omalta osaltani ei tuntunut oikein missään, sitä jakso hyvin olla eikä alkanut "gonahtaa". Kun taas e- ja j-kausien kinkuissa alkoi gonahtaa aika helposti.
Itseäni rupesi yllättävän usein väsyttämään nuo oppitunnit (kouluissa ei ole ollut pahemmin samanlaista ongelmia poikkeuksia lukuunottamatta), paitsi erään hauskan yli-luutnantin tunnit, loistavaa läppää.
Kävi kyllä todella hyvä tuuri jos teillä on vain tuo 1 kinkku p-kaudella. Viime talven saapumiserässä kolmospeksillä niitä sattui olemaan 4 ja kelitkin olivat saatanan kylmiä. Porukkaa lähti aluksi aika vauhdilla kotiin. Yksikön päällikkö tosin on saattanut hiljattain vaihtua, joka voi selittää kinkkujen vähenemistä.
Komppaan kyllä Monsteria noissa p-kauden kinkuissa. Meilläkin P-kauden periaate oli että kahden viikon välein lomille, eikä se paljoa myöskään AUK:ssa helpottanut, etenkään AUK1:llä. Ja jos AUK/RUK-suuntaan on menossa, niin ei kannata totuttautua siihen että P-kausi olisi se koulutukseltaan pahin vaihe. Tietysti varmasti riippuu palveluspaikasta ja -yksiköstä, mutta ne puheet joita itsekkin olin kuullut että P-kausi olisi pahinta paskaa jonka jälkeen asiat helpottuisivat, oli täyttä huttua. Asioita pitäisi silloin osata jo, ja jos asiat menevät reisille, tulee siitä kuulemaan vielä pahemmin kun et ole enään monni, joka ei tiedä mistään mitään. Ja P-kauden leirit olivat kyllä ehkä parhaimpia leirejä kun aurinko vain paistoi ja tekeminenkin oli ainakin osittain ihan mukavaa. AUK:n leirit taas ovat oma osansa kuin tekeminen on aivan erilaista, ja teistä tehdään oppilasjohtajia (eli olette vastuussa lähestulkoon kaikesta). Itsekkin tähän nakkiin jouduin kahdesti, ja noh...joskus asiat eivät vain mene niinkuin olet suunnitellut ja kaikki menee reisilleen. Ja siitä kuulee kyllä.
Kapteeni "Mä en nää" oli kolmospeksin päällikkönä ainakin vielä puolitoista viikkoa sitten. Tiedä sitten onko sen jälkeen vaihtunut, tornareitahan asiasta liikkui jatkuvasti.
se siirtyi KarPr esikuntaan samalla ku 2/11 362 ja 1/12 180 kotiutuivat
Harmillista uusien mosien kannalta.:D Tiedätkö muuten saiko ylennyksensä samalla?
Ei tietääkseni, mut jotai se puhu et jos sota syttyis ni se ylennettäis majuriks...
Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin...
Eli ensimmäisille lomille pääsin tänään, vieläpä täysin ajoissa. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet odottaessa, jäkittäessä, odottaessa ja syödessä. Niin, ja sitten taas jäkitettiin. Jäkittäminen menee ainakin ihan helpolla, kunhan ei anna sen vaikuttaa itseensä, että aina "välillä" otetaan uutta minuuttia kun jäkit kolisevat tai joku pyörii. Aika nopsaan meni ensimmäiset viikot, vaikka vituttaahan se välillä. Paikoittain ovat myös paikat olleet kipeinä.
Turisen enemmän, kunhan nyt totun tähän kotona olemiseen.
Lomille Mars!
Itselläkin ensimmäiset lomat pyörähtivät muutama tunti sitten käyntiin ja hyvältähän siviilielämä maittaa. Ensimmäisiltä viikoilta muistan, että jäkillä tosiaan jäkitettiin välillä yli viisi minuuttia ja asennossakin seisotettiin hyvä tovi. Viimeksi eilen joku valopää oli paskonut vessan roskikseen, josta seurasi koko yksikön 15 minuutin asennossa seisominen ja naurun tuskainen pidättäminen.
Meillä ei kuitenkaan odottelua ollut kovin paljoa. Mitä nyt 10 minuuttia sinne tänne ja usein oli vaan tajuton kiire kaikkialle. Muistan hyvin hetken, kun istun tarpeillani ja päivystäjä huutaa "oppitunnille siirtymiseen aikaa minuuttia!" Yritä siinä sitten kipittää minkä jaloistasi pääset jäkille ja ottaa alikessujen mulkoilut vastaan. Mutta rehellistä vitutusta tai mitään alkushokkia ei meikäläiselle tullut, vaan rennolla asenteella meni ihan hyvin tämä alku.
Ruokaa tosiaan syödään intissä, kuin hirvet konsanaan. Tottuuhan siihen ja loppuviikosta alkoikin jo odottamaan jokaista murkinaa, kun tiesi että samalla sai levätä sen 15 minuuttia. Tosin tänäänkin kävi niin, että iskin tarjottimen pöytään ja viisi minuuttia myöhemmin oli se jo nostettava, koska aikamääreet ovat pyhiä ja ruokailuaika oli kiristetty äärimmilleen. Hyvää ruokaa kuitenkin ja pakistakin syöminen ei ole niin tympeää, kuin oletin.
Aamutoimet ovat tosiaan vähän erikoisesti laadittu, mutta mikäs siinä. Minuutissa ehtii käydä rakkonsa tyhjentämässä ja sitten onkin aamupalaan aikaa 10 minuuttia, jolloin voi hoitaa muut toimet. Omassa tuvassani laitettiin jo ekalla viikolla oma herätys, jotta jää punkan sijaamiselle edes hetki aikaa.
Ja kolmannessa panssarijääkärikomppaniassa on tosiaan uusi kapteeni Ojala, joka aloitti tehtävissä samana päivänä, kun meikäläiset aloittivat oman urakkamme. Ihan miellyttävä henkilö, mutta osaa olla julmakin. Alikit myös hauskoja veikkoja. Löytyy gonahtanutta, hikipinkoa ja kaikkea niiden väliltä. Myös tupakaverit ovat miellyttävää sakkia ja tällä hetkellä tupaa miehittää vain kahdeksan sotilasta kahden jätettyä leikin jo kesken.
Ihme kyllä omat lihakset ovat oikein hyvässä kuosissa, eikä suurempaa kipua ole vielä tullut vastaan. Pieni marssi jo tehtiin täysvarustuksella ja vähän vittumaista touhuahan se oli. Loppuviikosta tuli vielä pienimuotoista sairastumista koettua ja edelleen yskittää. Ei onneksi johdu homeesta tai yksikön epäpuhtaudesta, sillä meillä on vastikään rempattu talo. Puhdas ilma ja vessoissa sekä suihkuissa kaikissa omat kopit.
Lisää lätinää jos mieleen juolahtaa. Nyt kutsuu riippumatto ja kebab.
Edit. Tärkein pääsi unohtumaan. Sotkun munkit 30snt/kpl, paljos on hinta Utissa ja Kainuussa? Ja ovathan ne syötävän hyviä raskaan päivän jälkeen.
Se oli kyllä ainakin meilläpäin jäpittää, eikä "jäkittää". :)
EDIT:
En vieläkään voi tätä kyllä ymmärtää...meilläpäin oli tullut jo monen vuoden ajan (ja myös tämän meikäläisen saapumiserän kanssa) valituksia Mukeen kuinka ruaan proteeinipitoisuus on liian vähäistä, Ja se on kyllä ihan totta, totuus on se että jos ennaltaan hyvää lihaskuntoa haluaa pitää yllä (kuten allekirjoittanut), ei se Muken ruuilla onnistu. Pidettiinpä jopa aiheesta meille oppitunti keväällä, jossa Muke täti kävi selittämässä kuinka varusmies saa vähintään 3000 kaloria päivässä Muke ruiilla. Niin ja kyllähän siellä jotain proteiininmääristä valitettiin tosiaan vielä, ja todettiin vain että kyllä esimerkiksi tonnikalasta (jota nautin Puolusvoimien alaisuudessa maksimissaan yhden käden sormien verran), jos määrä on esimerkisi vaikka 52 grammaa, saa siitä 70 grammaa proteiinia...siinä kohdassa jo komppanian vääpelikin pidätteli muiden kanssa naurua.
Mutta mikä pointtinani tässä ruoka-asiassa oli, että voin vannoa että leireillä sitä ruokaa ei nää, se on vaan faktaa. Ja jos sitä näkee, se on sitä keittoa joka on joko vihreää, keltaista tai jotain siltä väliltä. Talvet etenkin ovat sitä pahinta aikaa. Jokainen omasta saapumiserästä olisi varmasti valmis myöntämään että ilman omia eväitä kaikki leirit olisivat varmasti olleet suurempaa tuskaa.
Kutsutaanko sitä jakkaraa nykyään jäkiksi? Mitvit...?
Jäpittämisestä tulee mieleen jotain ihan muuta...
Ei tapahtunut. Alikessut vaan halusivat vittuilla teille. Meidän aikana (olin ak), joku oli mukamas singonnut siemenensä johtajien vessan ovenkahvaan. Ja toisekseen, ketään luutnanttia ei ole alennettu, koska se on ampunut rynkyllä ihmisten yli/lyönyt jotain turpaan ;)
Kyllä totta vie tapahtui, sillä asiasta ilmoitti alokas. Ja asiaa vietiin eteenpäin ainakin vänrikille asti ja vissiin pari luutnanttiakin saivat siitä kuulla. Tai sitten hyvin lavastettu jekku, sillä muutama alikki kävi todella kuumana, muiden pidätellessä nauruaan. Siivouspalvelun yhteydessä siis yksi 1. joukkueen mies oli valittanut, että roskiksessa on jätöksiä ja selviä merkkejä pyyhkimisestä.
Ruoan proteiinimäärästä en osaa sanoa, mutta paljon sitä ainakin minusta syödään, mikä onkin todella hyvä juttu. Suomen PV ei taida olla se rikkain firma, joten kiva oli nähdä, että ruokiin on panostettu ja satsattu rahaa. Leirisapuskoista en sitten vielä tiedä. Ainakin meillä alikit olivat kaivaneet metsästä muurahaisen munia ja paistaneet niitä sekä syöneet marjoja, joten kyllä sitä proteiinia aina löytyy, kunhan vaan ottaa itseä niskasta ja lähtee etsimään. ;)
Täytyy vissiin vähän kysellä, eikö ne ole opettaneet teitä vielä sisäsiisteiksi.
Ja mitä tuohon kolmosen uuteen kapteeniin tulee, niin hieno mies. Julmaksi ei voi missään nimessä kutsua, ette ole tavanneet edeltäjäänsä...
Jakkara on Vekaralla tosiaan jäkki ja sillä jäkitetään. Hennalassa se on myös jäkki, mutta sillä jäpitetään. Kai se jossain on sitten jakkara, jolla istutaan.
Tänään illalla, kun torkahdin omaan sänkyyni hetkeksi, niin herätessäni, aloin ihmetellä, että missä ovat muut alokkaat. Ei ollut mitään käsitystä, että missä kaikki ovat ja missä minun piti olla. Kerkesin jo käppäillä olkkariin asti, kunnes tajusin, että olen lomilla, eikä tarvitse miettiä moista. Hitusen hämmentävää.
Mekin ehdimme heittää jo pienen harjoitusmarssin, jota johtikin itse Herra Kadetti. Kaveri juoksi kanssamme coopperin pariin kertaan ja marssilla heitti reppuun muun sälän sekaan pari kappaletta telamiinoja, joten repun paino oli päälle 40 kiloa. Kovassa kunnossa on kaveri.
Ensi viikonloppu on meikälläkin lomaa, ellen joudu apupäivystäjäksi. Peukut pystyyn.
Kontiorannassakin se oli jäkitystä ja jakkaraa kutsuttiin jäkiksi.
Kyllä on kurjat oltavat olleet teillä, meilläkin se toki oli hyvin pitkälti soppaa, mutta pastamössöt oli oikein hyviä. Ja meillä sitä ruokaa vasta oli, kouluttajat oikein patistelivat syömään että energia riittäisi metsässä rymyämiseen. En sitten tiedä mikä logiikka on pitää joukkoja nälässä. Tosin intissä nyt ei logiikkaa muutenkaan ole :D
Itse ainakin olin tyytyväinen meidän soppatykkeihin vaikka monet nyrpistivät nenäänsä ja varailivat kaiken maailman mikropizzoja mukaan näiden tehdessä yhden viikon ajan kasarmioloissa ruokaa. Makkarapaketti oli toki jotain mitä leireille kannatti varata mukaan jos halusi herkutella, vaikka meidän leireiltä kyllä löytyi Dumble Snacks patukoita ja suklaamuffinsseja jälkiruuaksi sekä ihan makkaraa iltapalaksi (kuitenkin vain kerran leirin aikana). Sotinpurolla sai sitten vaikka joka päivä makeaa jos vain meni ostamaan.
Pakista syöminen oli omasta mielestäni mukavaa ja trangiastahan se vasta mukavaa oli. Sissimuonapakkaukset, ai että. Oli 50 kilsan marssille varattu kaksi niitä, mutta vain toisen älysi kukin meidän ryhmästä ottaa mukaan. Myöhemmin sen sitten sai kasarmilla, oli parhaimmat iltapalat sen pussin kanssa.
Mukessa sitten otti päähän se että tarjonnassa oli lähinnä jotain peruna-vihannes-jauheliha/kanakeittoa, eikä ainainen peruna ja makkarakastikekkaan oikein lämmittänyt kun tätä oli joka toinen päivä. Nälkä lähti, mutta vaihtelua olisi toivonut. Olin toki vain puoli vuotta, mutta edes viikottaiseen hernekeittoon en osannut tympääntyä. Ja se joku ihme marjakaurapuuro oli kyllä aika kamala keksintö. Ruoka-aikojenkaan kanssa ei itselläni ollut ongelmaa, johtajat osasivat järkätä ohjelmat hyvin ja jos kiirekkin tuli niin lautanen tyhjentyi siinä muutamassa minuutissa.
En sitten tiedä oliko Kontiorannassa muihin paikkoihin verrattuna miten suklaista meininkiä, vaikka siltä ei tuntunut. Ruokapuoli oli jokatapauksessa kunnossa, niin leireillä kuin kasarmilla.
Itsekin Vekaranjärvellä palvelleena täytyy kyllä olla eri mieltä Snakeleaderin kanssa. Sapuska oli metsässäkin hyvää, monesti pidin niistä jopa enemmän kuin muken vastineista. Sitä myös oli riittävästi ja riittävän usein, ei pysty valittamaan. En tiedä, missä saapumiserässä palvelit tai missä komppaniassa, mutta näin meillä (KymJP 2/11).
Heitänpä omat mielipiteet intin safkoista tähän väliin.
Sissimuonia söin vain muutamissa lyhyemmissä harjoituksissa (kelojen yö, aselajimarssi) ja niihin kyllästyi jo silloin. Näkkäri ja kinkkupasteija oli toki ihan jees, mutta hernerokat ja paskaboloneesit tökkivät pahemman kerran. Leireillä safkattiin sitten spadejen herkkuja, jotka olivat yleensä varsin mainioita lukuunottamatta aamupuuroja jotka oli joskus aivan hirveitä. Kerran saatiin möykkyistä kaura(?)puuroa joka oli kyllästetty valtavalla määrällä sokeria(?!?) Onneksi yleensä aamupalan mukana oli rutkasti leipää ja muiden ruokien mukana tuli motivaatiovanukkaita, muffinsseja , suklaapatukoita ja muuta kivaa. Suurin osa viestikomppaniasta veti pitkätkin leirit (loppusota 8vrk) pelkällä trangiasapuskalla, kun taas oma joukkueeni (Komento/Huolto) sai nauttia spadejen herkuista. Mukesta tullut pakkiruoka oli myös ihan hyvää, joskaan kasarmin lähimetsissä pakkiruoan nauttiminen ei ollut niin hohdokasta, kun se oikea varuskuntaravintolakin olisi minuutin kävelymatkan päässä. Muken ruoka ei usein ollut erityisen hyvää tai pahaa, aika lailla samaa tasoa kouluruuan kanssa. Kahvia ja kaakaota sieltä sentään sai aamulla ja illalla.
Varmaan joo riippuu aika paljon palveluspaikasta millä tasolla tuo ruokakin on. Kyllä meilläkin loppuajasta porukka keitteli trangioilla ruokaa, mutta siihen ei yksinkertaisesti ollut aikaa P-kauden ja AUK/RUK-aikana. Usein harjoitukset kestivät ainakin meille sinne 21:00 - 22:00 paikkeille, jonka jälkeen pitäisi vielä pimeässä löytää joku hyvä telttapaikka ja pystyttää se. Ja jos tiedossa oli (kuten yleensä oli) 2-3 tunnin poterovartiointia tai yöllisiä poterohälyytysralleja, ei siinä olisi varmasti monella edes mielessä käynyt vielä 30 min keitellä jotain sapuskaa. Eikä tosiaan niihin myöskään PV:n puolesta annettu materiaalia kuin vasta jälkimmäisen puolen vuoden aikana. Meillä välisodassakin Niinisalossa meininki oli se että koko harjoituksen aikana ei lounasta näkynyt minään päivänä (kesto siis ma-pe). Aamulla oli tarjolla "liisteripuuroa" ja sitä samaa, iänikuista pakkileipää (jota en tule siviilissä vähään aikaan syömään...). joten parina päivänä päivän ainut lämminateria oli 18:00 syöty päivällinen, joka ikävän usein oli sitä jonkin väristä keittoa ja riisimössöä. Ilmeet oli näkemisen arvoisia kun 150 cm korkea lava oli täynnä kaikenmaailman kahvipusseja, pillimehuja, rusinoita jne jotka ei sitten koskaan meille asti tulleet. Kyllä se tunne kun leiri oli ohi ja pääsi aamupalalle Mukeen oli jotain niin mahtavaa.
Niin ja siis Katabaumille, oma yksikkö oli Porin Prikaatin, 1.JK - Kansainväliset Valmiusjoukot, II/11. Tiedä sitten kiusataanko näitä erikoisyksiköitä vai Porin Prikaatia tällä ruuan laadulla. :)
En kyllä itse myöskään ymmärrä tuota nurinaa. Kyllä mukessa oli aina maittavat safkat ja alussa tuntui ettei siellä muuta tehdäkkään kyin syödä! (Laivoilla kuulemma syödään vielä enemmän ja paremmin...)
Leirillä ruoka vaihteli hyvästä keskinkertaiseen. Joskus jälkkärinä oli suklaapatukoita yms ja joskus spadet oli vedellyt ne omaan nassuunsa. Prkl possut...
Itselläni oli aina leireillä mukana suklaata tms. ylimääräistä josta sai energiaa nopeasti jos syöminen jäi vähälle tai kiireen takia sitä ei ehtinyt kunnolla. Nykyään kun on kaikenmaailman varustelekat niin sieltä vaan tilailemaan bulletmeals yms niin pysyy varmasti kylläisenä :D
Todennäköisesti joo.:)
Dodii! Tässä meikäläinenkin pääsi viettämään toista viikonloppu vapaata, ja hyvältähän se tuntuu!! :) Keskiviikkona oli ensimmäinen kunnon marssi(marssi 2), jonka pituutena oli huikeat 8 kilometriä. Siinä suon ja metsien läpi tultiin, sääskien ja melko läheltä menneen kyyn kera. Viimeisen tunnin aikana ollut vesi sade kruunasi matkan. Kyllä se vähän hajotti, mutta olin todella ylpeä itsestäni, että jaksoin kyseisen matkan. Kuitenkaan en odota marssi 2:sen kertausta innolla :( ... Eipä muuta, hauskaa lomaa kaikille!!
Itsekkin hyökkäsin tänään lomille ja kyllä se taas maistuu. Viikolla oltiin yötä metsässä ja tetsailtiin. Myös napalmilla päästiin leikkimään, hienoa ainetta. Etenkin kun alikessuille sattui "pieni" vahinko ja napalmiämpäri syttyi tuleen, samoin sammutuspeite. Sitten huudettiinkin vääpeliä apuun. Oli melkoisen koomista. Taloon astuivat myös upseerikokelaat, ketkä tekevät varmasti elämästämme helvettiä. Marssimaankin päästiin, aina yhtä ihanaa.
Erityispisteet nasselle, eli kaasunaamarille. Kuolen mieluummin vihollisen hermokaasuun, kuin pidän sitä sodassa.
Jaa teillä on ollut noinkin taahtumarikas viikko. Meikällä oli kaksi ampumapäivää ja keskiviikko tetsattiin oikein urakalla sekä tietenkin haudattiin telamiinoja maahan. Maanantaina oli pällitestit ja perjantaina viikon paras asia, eli esterata. Vanhana parkour-guruna esterata meni mennen tullen ja varmaan vapaa-aikanakin tulee käytyä vähän vetelemässä ihan aikaa vastaan.
Ensi viikolla olisi se ensimmäinen yönyli harjoitus, eli teltan kasausta ja purkua yms. Tavallaan odotan ihan innolla, mutta kyllä sitä torstain komppanian yhteistä HL:ää odottaa melkein suuremmalla mielenkiinnolla. Kaasunaamaria ei onneksi ole vielä tarvinnut päälle laittaa. Pakkisafkaa syltiinkin tällä viikolla kaikkina päivinä maanantaita lukuunottamatta, joten sekin tuli suhteellisen tutuksi. Upseerikokelaan tulivat myös torstaina, mutta eipä heitä vielä paljon näkynyt.
Yksi sotilas tuvastamme lähti myös kennelliin, kuten alikit tapaavat asian sanoa, eli suojeluspoliisiksi, joten tällä hetkellä tupamme vahvuus on huikeat 7 taistelijaa. Muiden kymmeneen verrattuna meillä on siis aika väljää.
E:
Niin ja armeijan logiika tuli tällä viikolla hyvin esille. Esimerkiksi eilen olimme järjestäytyneet sulkeisia varten ja asennossa seisomisen jälkeen saadaankin käsky, että alkavat vasta puolen tunnin päästä, kuten ohjelmassakin lukee. Oli taas luutnantti keksinyt omiaan. Myös jäkillä tuli vietettyä hyvinkin pitkiä minuutteja ja tänään lomatarkastuksessa 35min levossa. Mutta huumorilla kun ottaa nuo, niin hyvin pärjää.
E2:
Ja tämän viikon VLV:t tuli aloitettua Pelaajan miitillä, mikä olikin parempi tapa aloittaa viikonloppu, mitä alkujaan luulinkaan. Armeijan kuteissa kaupungilla chillailu oli ihan jees vaihtoehto ja jos olisin kotona käväissyt, en varmasti olisi enää jaksanut lähteä mihinkään.
Ai että, en kyllä yhtään kaipaa '07 kesää Santahaminan hienossa saaressa kun oli +30 helteitä ja harjoiteltiin vähän suojeluhälytyksiä. Ei siinä oikein meinaa pysyä tolpillaan kun maski täynnä hikeä.
Itsehän olen tässä 203 aamun aikana ollut kahdella marssilla. Lääkintämiesmarssilla, joka oli huimat 9km, ilman tst-varustusta, rynkkyä yms. Varustus vapaa, mutta sotilaallinen. Matkalla oli rasteja, jotka tekivät matka-ajasta huomattavasti pidemmän. Eli eipä ollut pahemmin mitään :D
Toinen marssi oli pituudeltaan aika tarkasti 26km. Eipä se muuten ollut kovin paha. Ainoa vain oli, että marssittiin Säkylän keskustassa/taajamassa n. 70% matkasta. Maihareilla ei kuitenkaan ole asfaltilla kaikkein parasta marssia täyden taisteluvarustuksen kanssa. Siinä oli kantapäät hellinä sen jälkeen :)
Uusilla mosilla on nyt ollut vain polkupyörämarssia välillä kasarmi - ampumarata (n. 4km).
Itse siis nautiskelen vielä 67 aamua hänen majesteettinsä kuninkaallisessa kolmannessa jääkärikomppaniassa, Porin Prikaatissa :) Eipä taida minun TJ1 huutelut viimeisessä iltavahvarissa nousta samalla tasolle, kuin viimeksi kotiutuneiden jääkärien, kun 4.10 kotiutuu 3.JK:sta minun lisäksi yksi henkilö :)
Itsekin lämäriksi vahvasti hakemassa, vaikka yhdeksän kuukautta nyt ei kuulosta kovin kivalta nakilta opiskeluiden kannalta. Melkein mielummin olisin sen 12kk, mutta lääkintä Aukkia kun ei nyt kesällä järjestetä ja joku panssarintorjunta ei nappaa juuri lainkaan. Sitten olisi jotain tiedustelua sun muuta kovien poikien hommia, mutta taitaa loppua oma kiinnostus siinä vaiheessa.
Meillä oli nyt neljännellä viikolla ensimmäinen yönyliharjoitus ja eihän sinä yönä tullut yhtään nukuttua. Kipinässä ja poterossa istuin kahdesta kuuteen ja siitä sitten suoraan jatkamaan palvelusta. Illalla siis oli varattu pari tuntia uniaikaa, mutta kuumassa teltassa ensimmäisenä yönä tullut hommasta hevon h**vettiäkään, joten tyydyin vain odottamaan oman vuoron alkua. Nyt myös tiedän mitä tarkoittaa, jos ilmassa lentää hyttysiä. Poterossa niitä oli valehtelematta satoja korvien ympärillä ja naamalla. Onneksi kuitenkin naama oli mustattu hiilellä, joten siitä eivät päässeet kovin hyvin imemään. Ja samanlainen koitos olisi taas ensi viikolla luvassa, ei muuta kuin innolla odottelemaan sitäkin..
Yhtä päivää pidemmät lomat tuntuvat muuten jo todella pitkiltä. Koko päivän on ollut sellainen fiilis, että tänään taas pitäisi lähteä järvelle, mutta vielä huomiseen iltaan saa olla vapailla. Marssiminen on ainakin meillä hoidettu aina kumisaappaat jalassa ja toisen marssin pituus oli rapiat 6-7 kilsaa, mutta se tehtiinkin heti tuon yönyliharjoituksen jälkeen, että ihan rasitustakin kertyi ja maastona pahin mahdollinen räme, mitä vekaralta löytyi.
Tänään olisi takaisin lähtö firmalle ja se ei tunnu mitenkään houkuttelevalta kun tietää, että kolmen päivän leiri on edessä. Vähän nukkumista, pakki ruokaa, sääskiä, peseytymisen vaikeus... Voe saakeli :( Lauantaina onkin sitten vala ja sekin hieman jännittää. Kiireinen viikko tulossa...
ite voin lämpimästi suositella tiedustelulinjaa, joo se on raskasta aluksi mut kyl siihe tottuu ku kunto nousee kaikkien aamu-/kestävyyslenkkien avulla ja onhan ne kouluttajat ihan jotain muuta(nimeltämainitsematon ylil. H), joten sinne kannattaa pyrkii
"Vala vannottu ja lomille mars! :)"
Näin kirjoitti kaverini naamakirjaan vuosi sitten ja tänään voin itse kirjoittaa sen tänne. Vala on nyt vannottu ja ansaittuja viikonloppuvapaita vietellään, valitettavasti flunssaisissa merkeissä. Viime viikko oli fyysisen koulutuksen puolesta rankka viikko ja se kyllä tuntuikin varsinkin, kun yskä ja kurkkukipu vaivasivat koko viikon. Toinen yönyli-harjoitus metsässä oli samaa tuskaa, kuin ensimmäinen. Ainoa asia, joka pistää vähän pinnaa kireäksi, mutta kyllä se kassulla hengailu on sen jälkeen yhtä paratiisia.
Joku täällä jo ennen palvelukseen astumista heitti, että tulette saamaan niin paljon paskaa niskaan, ettette uskokkaan. Tätä on nyt viimeiset viisi viikkoa tullut odoteltua, mutta mitään merkkejä väitteen paikkansapitävyydestä ei ole kyllä tullut vastaan. Paitsi ehkä nuo leirit. Alokasaika oli todella hauskaa ja menihän todella nopeasti ohi. Nyt sitten pitäisi oikeasti osatakkin vissiin jotain. Viimeisestä mortti-illasta ottikin meidän kerros kaiken irti ja voi jeesus sitä perseilyn määrää, mitä illalla nähtiin. Ei ollut upseerikokelas järin ilahtunut, kun komppaniaa huudettaessa tulee jengi oven eteen pikkumustat kalsarimalliin viritettyinä ja paita miten sattuu housuissa. Daltonneitakin näkyi liikenteessä.
Viimeisen alokasaamun aamutoimet olivat myös varsin koomiset. Annettiin pesuhuoneessa aikaa huikeat 20 sekuntia jokaiselle tuvalle, joten jäipi kusi kesken hampaidenpesusta puhumattakaan. Sitten olikin aikaa melkein puoli tuntia, joten yllättäen vessassa oli yhtäaikaa lähes kaikki tekemässä hommiaan loppuun ja naureskelemassa alikkien tempaukselle.
Koulutushaarasta olen vielä aika hakusessa. Lämäriksi ilmoittauduin, kun hommiin väkeä kyseltiin, mutta toisaalta AUK:iin olisi kiva päästä, jos taidot ja tiedot ovat sen mukaiset. Näistä taas olisi kivaa saada joku kattava lista, josta sitten näkisi todella, että mihin kaikkeen voi pyrkiä. Asiaa ei auta se, että jokainen alikki vaan tulee sanomaan omista hommistaan, että "hyviä hommia nää X".
Kun odottaa jotain peliä innolla, niin sitä melkein jopa ****ttää. Ja niin on ****-juna liikkeellä. Puhumme arvatenkin samasta henkilöstä? Siinä onkin varsin värikäs persoona. Aika outo ihminen, jos minulta kysytään. Ei ole onneksi ollut äijän oppintunteja meillä. Hauskoja hetkiä ne, kun äijänkäppärä tulee pitämään saarnaa milloin mistäkin asiasta.
Tämän viikon maanantaina 2. viestikomppanja lähti ensimäiselle taisteluleirille. Aurinko paistoi ja 6 kilometrin marssilla oli kuuma rämpiä vetisten soitten läp, puhumattakaan siitä että olimme alussa marssineet sellaiset 15 minuuttia aivan väärään paikkaan. Noh, pääsimme lopulta perille ja levähtämään. Valitettavasti eräällä kaverilla oli ollut kiire tarpeilleen ja hän oli paskonut jonnekin päin metsää. Kävikin sitten niin, että eräs toinen tyyppi heitti taisteluvyönsä yhden kive taakse, ja mahtavalla tuurilla juuri kyseinen paikka oli ollut tämän paskalla kävijän wc... Kyllä sitä paskasen lipas taskun omistajaa potutti.
Siinä sitten syötiin ja alettiin kaivamaan poteroita. Kun kello läheni kahdeksaa illalla minut ja tupakaverini passitettiin vahtiin. Siinä sitten seistiin 4 tuntia, kylmissään viimeiset 2 tuntia. Valitettavasti pahempaa oli tulossa: SADE! Kylmä, märkä, jatkuva, kostea, inhottava ja loputon sade. Tiistaista keskiviikkoon satoi jatkuvasti. Kaikki vaatteet olivat aivan märkiä. Pahin kuuro oli tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, ja myös tietenkin yöllä olivat myös vahti vuorot. Kuvittele seisovasi sateessa kello 2 aikaan yöllä ja mietit että miksi helvetissä olet täällä!? Ja se joka väittää että se kasvattaa luonetta, niin ei todellakaan. Se vain tympäsee. Leirin paras tapahtuma oli kuitenkin oma kipinä vuoro, jonka aikana onnistuin viiltämään puukolla pirun syvän ja pahan näköisen haavan keskisormeeni. Verta tuli aivan pirusti ja siihen piti laittaa 7 tikkiä. :( Paskin leiri ever. Ja ensi viikolla olisi sama homma, mutta pitempi leiri. Motivaatio on puhdas nolla.
PS: ja tulihan se valakin vannottua
Johan teillä on noita leirejä ollut. :O
Meikäläinen on viettänyt tasan kaksi yötä tähän mennessä metässä ja ensi viikolle ei pitäisi sitä rääkkiä olle tiedossa. Sen sijaan sellaista herkkua, kuin sotilaan peruskoe, olisi ensi viikolla luvassa. Myös heti maanantaina mitataan johtajakykyjä ja oli siellä jotain palokoulutustakin tiedossa. Mutta kunhan ei metsään mennä, niin viikko tulee mitä luultavimmin menemään taas mukavan nopeasti kuivissa vaatteissa. Tai ainakin näin toivon, sillä tällä hetkellä on vielä kivasti lämpöä ja kipeä olo kaikin puolin. Ollut jo melkein viikon ajan tämä tauti päällä, mutta toivottavasti huomenaamulla olisin jo suht hyvässä kunnossa. Tulevan viikon kun pitäisi olla kapteenin mukaan p-kauden tärkein viikko ja olisi kiva näyttää, mihin pystyy terveenä eikä kipeänä. Olisipa vuorossa joku perusviikko, niin olisi hyvin voinut huomenna veksiin suunnistaa...
Viikon päästä olisi se sotilaan leiri tai mikä lieneekään edessä ja kolme yötä hyttysten kanssa poterossa. Jos ei sada ja saa edes tunnin nukuttua, niin ei ole todellakaan niin paha viettää metsäöitä, mutta viime kerran ukkoset ovat vielä turhan selvästi muistissa. Onkohan tuossa sotilaan leirin yhteydessä ne paljon paasatut taisteluammunnat, vai pitääkö sinne mettään vielä p-kaudella mennä? Ainakin läpiviennin mukaan viimeinen viikko olisi ollut varattu e-kauden säätöihin ja luvassa höntsäilyä toivon mukaan.
Jos olet oikeasti kipeä, niin tottakai meet veksiin. Ne "tärkeät viikot" yms. ovat täyttä paskapuhetta. Ei se armeija niin tärkeä juttu ole, että oma henki pitäisi vaarantaa sen takia. Jos et hoida tautia pois, niin joudut jälkitaudin takia olla kauemmin poissa pelistä.
Agreed. Meidän saapumiserässä oli sellainen tapaus, ja oltiin ensimmäiselle leirille lähdössä P-kaudella. Eräs nimeltämainitsematon kanssatoveri poti pientä kuumetta, mutta halusi silti lähteä messiin. Saavuttuamme leirintäaluelle pyörillä, oli tämä kyseinen kaveri aivan umpikuollut kuuleman mukaan, ja kaveri vietti seuraavat 2-3 viikkoa sairaalassa (ei siis missään veksissä tms. PV:n tarjoamassa hoitopaikassa), kaverilla taisi olla jonkinasteinen sydänlihastulehdus. Kaveri pääsi pois sairaalasta, mutta sai joko C:n tai E:n paperit. Toimi hyvänä muistuksena kaikille muille tämä, että ei oikeasti armeija tosiaankaan ole sen arvoinen paikka että sinne kannattaisi mennä itsensä tappamaan, ja sitä meille myös skapparit monesti sanoivat. Jos siis Airus teikäläiseltä tuntuu että 100 % ei pysty antamaan, kannattaa sitä veksiin menoa oikeasti harkita. Ei se tee yhtään kovemmaksi äijäksi jos siellä puolikuntoisena joutuu heilumaan. Itsekkin missasin AUK:n tärkeän Koulutushaaraleirin, kun lääkäri oli määrännyt puhekieltoon. Viimeiset 6kk kannoin mukanani ryhmän varajohtajan velvollisuutena valopistoolia, johon en ollut koskaan saanut edes koulutusta.
Ei mennyt nyt ihan Strömsön malliin.
Viime viikolla löivät nimittäin kouraan E:n paprut. Jalkaan tuli sen verran paha rasitusvamma (tai joku vastaava), että kotiin laittoivat. Eivät kuulemma ota sitä riskiä, että joutuisivat maksumiehiksi, mikä on toki ymmärrettävää. Aika haikeaksi se veti. Kuitenkin ihan mukavaa intissä oli, mitä nyt jalan takia alkoi mukavuus karista kun käveleminenkin sattui aivan tajuttomasti. Minkäänlaista motivaatiota ei kyllä löydä sille, että menisin uudestaan takaisin, nyt kun kerran jo "kotiuduin".
Ei siinä, onneksi sain töitä, niin ei tarvitse ilman rahaa kituuttaa.
Olen menossa Säkylään ens tammikuussa leikkimään sotaa ja mietitytti jo lääkärintarkastuksessa toi jalkojen kunto. Harrastin useamman vuoden taekwondoa ja sieltä olen saanut jos jonkinlaista vammaa. Polvet on siinä kunnossa et päätin lopettaa ennen ku joutuu leikkauspöydälle. Mut niin, kannattaako tonne inttiin lähteä koittamaan onneaan? Kevyen lenkin kaks tai kolme kertaa viikossa noi jalat kestää ilman särkyä mut mitään kovin raskasta hommaa ei pysty tekemään. Lääkärin mielipidettä en kaipaa ku se on kuultu mut olis kiva kuulla joku ensi käden mielipide et miten rankkaa puuhaa se armeija on noille polville...
E: Kauneusvirheitä
Ihan rehellisesti sanoen on intti välillä rankkaa, mutta ei koko ajan. Kun lähdetään marssimaan kamat niskassa pidempää matkaa, niin siinä on jalat kovilla niilläkin, kenellä ei mitään vaivoja ole. Omalla terveydellään ei todellakaan kannata alkaa leikkimään, etenkään jos saattaa ihan leikkauspöydälle asti joutua. Puolustusvoimat eivät myöskään pidä sinua intissä, sillä jos teikällä menee paikat siellä paskaksi, niin he joutuvat maksumieheksi. Itse osaat parhaiten arvioida omaa terveyttäsi, mutta kuten sanoin, ei omalla terveydellään kannata alkaa leikkimään.
Sitten taas jos on suht varma operaatio edessä niin voi tehdä kuten eräs tuttu; joku helvetin iso hammasoperaatio missä rukattiin purukalustoa uusiksi olisi siviilissä kuulemma maksanut pari tonnia, mutta saipahan teetettyä homman intin aikana, eikä tarvinnut mitään maksaa.
Paska hommahan se on jos paikat mene rikki. Vielä ikävempää jos ei tahtoisi pois lähteä. Mutta hyvä että töitä sait, Muksu! Vaikka työ nyt onkin...mitä on.