Luit aivan oikein. Täällä ropetetaan. Ideana olisi seurata/kirjoittaa yhden henkilön elämää. Oli se sitten tylsää tai täynnä paranormaaleja ilmiöitä, sinä päätät.
Koska foorumeilla on vaikea toimia pelinjohtajana, täytyy jokaisen kirjoittajan keksiä itse asioita, esineitä ja tapahtumia mitä päähenkilömme ympärillä on. Jos haluatte niin voimme tehdä niinkin että yksi kirjoittaa mitä hahmo tekee, ja seuraava kirjoittaa mitä sitten tapahtuu. Muuten tehdään niin että kirjoittaa itse mitä tekee ja mitä tapahtuu, ja antaa sitten vuoron seuraavalle.
Maailma on sama kuin meidän. Mikäli keksit uskottavia taikuuteen tai avaruusmatkailuun liittyviä asioita niin olet vapaa niita kirjoittamaan. Voin itse kyllä hyväksyä sellaisenkin episodin että avaruusolennot hakevat päähenkilömme kaukaiselle planeetalle, kunhan juttu pysyy uskottavana ja tarpeeksi hyvin kuvattuna. Kaiken ei tarvitse siis perustua faktoihin, koitetaan pitää tämä viihdyttävänä.
Hahmomme on nimeltään Janne, vain siksi koska enimmistö Pelaajan toimituksesta on Janneja.
Janne on 21-vuotias mies, hän asuu yksin Helsingissä 17 neliön yksiössä. Hän käy töissä (joku muu päättäköön missä, jos päästään viikonlopun yli). Hänellä on vain muutama läheinen ystävä, ja naapurinsa kanssa hän saattaa puhua mistä tahansa jos häneen kerrostalon rappukäytävässä törmää.
Hahmolla on hieman taipumusta kaaottiseen ja skitsofreniseen käyttäytymiseen sillä välillä tuntuu kuin hänellä olisi useita eri persoonallisuuksia. Välillä hän kutsuu itseään Dempaksi ja toisinaan Oselotiksi. Lukuisat kymmenet muutkin persoonallisuudet nostavat välillä päätään.
Aloitetaanpa nyt tämä. En itse aio vielä tehdä mitään valintoja, ne jää seuraavalle kirjoittajalle. Pohjustan vain aloituksen. Tästä eteenpäin jos sinulla on jotain kommentoitavaa tarinan ulkopuolella niin kirjoita kommentti spoiler tägien sisään. Näin saadaan pidettyä tarinatekstit ja kommentit erillään.
[spoiler]Enemmän tarinaa, vähemmän kommentteja[/spoiler]
Vähintään sitten kahden lauseen kirjoituksia, enemmänkin saa kirjoittaa. Ja jos mennään sillä että kaikki kirjoittavat teon ja tapahtuman, niin päättäkäämme kysymykseen: Mitä teet?
-------------------------
Lauantaiaamu, klo 10.53. Janne herää uniltaan levollisena. Hänellä oli tullut viime iltana suuri hinku pelata pasianssia, joten hän oli päässyt nukkumaan vasta kello kolmelta yöllä.
Janne piti hetken silmiään kiinni herättyään, koittaen kuunnella ympäristöään. Kuului vain vaimeaa autojen huminaa ulkoa. Jannen nenään tuli pistävä haju, ja hän muisti että unohti viedä eilen roskat, siellä se suljettu pussi edelleen odottaa ulko-oven edessä.
Janne avasi silmänsä ja hänen kattoon kiinnittämä muotokuva puolialastomasta Samus Aranista tervehti häntä iloisesti, kuten joka aamu. Janne hymyili ja mietti kaikkea mitä voisi Samuksen kanssa tehdä jos saisi tilaisuuden..
Janne nousi istumaan sängyn laidalle ja katsoi ympärilleen. Tietokonepöytä sängyn vieressä oli sotkuinen ja täynnä tyhjiä limutölkkejä, pitäisi ehkä hieman siivota.
Keittiönurkkauksessa ei ollut yhtään parempaa havaittavissa, tiskiallas täynnä homeisia tiskejä. Janne ei ollut kovin siisti luonteeltaan, ainakaan tällä hetkellä.
Keittiön ja sängyn väliin jäävä pieni alue sisälsi nojatuolin, televisiotason ja ikivanhan 22 tuumaisen putki-TV:n. Janne suunnitteli ostavansa uuden television, jotta pääsisi nauttimaan terävästä kuvasta, sillä hänellä oli kaikki nykyiset konsolit. Rahaakin olisi jo sopivasti säästössä uutta televisiota varten.
Nyt alkoi kahvihammastakin kolottaa, päänsärky iskee varmasti jos hän ei pikaisesti laita Kahvimestari -merkkistä kahvinkeitintään porisemaan. Se oli sentään yksi asia jonka hän on pitänyt siistinä.
Mitä teet?
Vaikuttaa loistavalta ketjulta!! Voisitko Demppa vielä kuitenkin hieman selventää tätä pelimekaniikkaa... Siis kun tuo tekstin pätkä päättyy kysymykseen "Mitä teet?", niin pitäisikö seuraavaksi kirjoittaa ensimmäisen persoonan näkökulmasta, esimerkiksi että "vien roskat ja pesen astiat" jne, vaiko jatkaa tarinaa tavallisesti? Jäi siis hieman epäselväksi, että onko kyseessä vain kertomus, jota kaikki vuorotellen kirjoittavat, vai ovatko nämä tarinanpätkät jotain välivideoiden tapaisia alustuksia peliskenaarioille, joiden tapahtumat seuraava kirjoittaja keksii. *Confused*
[spoiler]Pahoitteluni, teksti on kirjoitettu puolihuolimattomasti puhelimella käyttäen kaikki tauot töissä. En kovin paljon ehtinyt miettiä asioita.
"Mitä teet" on ehkä vähän huono lopetus tosiaan, tarkoituksena on siis vain jatkaa tarinaa, ainakin nykyisen ajatuksen mukaisesti. Mutta että kuitenkin seuraava kirjoittaja laittaa Jannen tekemään jotain ja kirjoittaa seuraamukset, eikä vain mieti mahdollisuuksia.
Enkä ole enää yhtään varma tästä italisoinnista...pitäisiköhän tätä "Out of character/story" tekstiä kuitenkin muttaa..
Thanks Vin[/spoiler]
[spoiler]Vaihdat tuon h*lvetin kursivoinnin spoiler-tageihin niin ei mene tarina sekaisin.
Tai sitten et. Kursivointi näköjään käytössä tageissakin.[/spoiler]
[spoiler]Erittäin jännä konsepti. Eipä ole ensin tullut vastaan moisia threadeja muilla foorumeilla. Hienoa Demppa :D Katsoo jos saan inspiksen kirjotella jotain tässä lähiaikoina.
Terv. 18v Janne :D[/spoiler]
...Janne päättää ensin viedä roskaa, sillä lemu on niin vahva kahvikin palaisi todennäköisesti takaisin ylös sen voimasta. Viedessään roskia paperimuki vierii roskapussista siinä olleessa reiästä. Paperimukia hakiessaan Jannen huomio herpaantuu hetkeksi hänen huomattuaan viehättävän bruneten ja Janne ei huomaa takaa tulevaa autoa, kaikki pimenee.
Janne herää sairaalasta, mutta sairaalassa ei ole ketään ja ympäristö vaikuttaa värittömältä. Janne kävelee käytävillä huutaen "Onko täällä ketään!" etsien elonmerkkejä, mutta kukaan ei vastaa, ei edes kaiku. Seuraavaksi Janne kuulee puhelimen äänen ja menee soivan puhelimen luo. Puhelin vaikuttaa olevan ainoa asia joka on väreissä. Janne vastaa puhelimeen ja puhelimen ääni kertoo "Älä luota siihen naiseen, sinun on herättävä heti tai et herää enää koskaan". Janne tunnistaa äänen, se on hänen omansa, mutta äänensävy on erilainen, kuin joku muu puhuisi hänen äänellään. "Mikä nainen?, Herättävä?, Onko tämä kaikki siis unta?". Janne kuulee taas ääniä, tällä kertaa ulos johtavan oven takaa. Oven yläpuolella oleva kyltti näkyy värillisenä puhelimen tavoin. Janne astelee ovea kohti...
[spoiler]Tiedän etten ole kummoinen kirjoittaja, mutta kelpuutetaanko raapustukseni?[/spoiler]
[spoiler]Huh, lähti ainakin ripeästi käyntiin! Ajattelin vain että jos lähdetään ensin vähän kevyemmästä liikkeelle niin uskaltaa muutkin kirjoittaa. Siirrän tätä nyt vähän kevyemmäksi, mutta yleisesti kaikille ohjeena sitten että ei täydellisesti ignorata edellisen tekstiä vaikka olisi kuinka vaikea keksiä jatkoa.
Mutta tosiaan, kevennän vähän jos sitten muutkin uskaltautuisi, vai onnistuuko kevennysyritys...[/spoiler]
"Hei!"
Janne näkee oven jossa on vihreä kyltti.
"Hei! Onko kaikki hyvin?"
Janne havahtuu näystään ja kiinnittää huomionsa puhujaan, viehättävään ruskeahiuksiseen, enintään kolmekymppiseen naiseen.
"Onko kaikki hyvin?", nainen toisti.
Janne huomaa makaavansa maassa.
"Auto tönäisi sinua ja kaaduit maahan, kuski lähti karkuun"
Mitä ihmettä äsken tapahtui, Janne mietti itsekseen.
"Joo kaikki okei, ei satu", hän lisäsi ääneen ja nousi seisomaan.
"Anteeksi että en tajunnut katsoa rekisterinumeroa", nainen sanoi.
Olin sairaalassa..puhelin.., Janne ei ollut varma mitä ajatella asiasta. Nainen huomasi että Janne oli ajatuksissaan.
[spoiler]Ei nyt oikein kevennys onnistu... En osaa siirtyä nopeasti eteenpäin, kun ajattelen kohtauksia niin paljon. Joku muu jatkakoon. Jatkotarinaksi tämä nyt muodostuu, ei tässä mitään roolipelaamista oikein ole...paitsi että seuraavan pitää jatkaa siitä kohdasta mihin jäätiin..
Jos ei ole jatkettu vielä siihen mennessä kun itse ehdin taas tätä ihmetellä niin jatkan kyllä vielä tästä.[/spoiler]
Hetkeä myöhemmin käytävät, jotka näyttivät olevan tyhjillään, oli tupaten täynnä tungosta ja kiirettä. Janne oli hämillään koko tilanteesta: ''Puhuinko itseni kanssa puhelimessa ? Kuka tämä nainen oikein on ? '' ajatteli Janne. Hän ei ajatellut enään selkeästi, alkoi hikoilemaan ja kaatui maahan. Silmät sulkeutuivat hiljalleen, mutta hän kuuli vielä naisen avunhuudot ennenkuin meni tajuttomaksi.
Janne avasi silmänsä ja huomasi makaavansa vuoteessa. Nainen istui hänen oikealla puolellaan. ''Oletko kunnossa?'' kysyi nainen. ''Olen olen'', vastasi Janne, jonka otsasta valui vielä kylmää hikeä. ''Anteeksi ,etten ole vielä esitellyt itseäni. Olen Alina.'' sanoi Alina ja puristi Jannen kättä. ''O-olen Janne'', sanoi Janne. Heidän rupatellessaan Janne tiesi, että jokin oli vialla, mutta ei tiennyt mikä.
[spoiler]Toivottavasti tämä kelpaa. :) Muutenkin aika mielenkiintoinen idea tällä pelillä, siitä kehut Dempalle :)[/spoiler]
[spoiler]Nyt täytyy kyllä myöntää että meni ihan ohi Nachon teksti...sry. Käytävät? Hieman epäselvästi itsekin kirjoitin kun homma jäi siis siihen tilanteeseen että Janne oli ulkona noukkimassa roskapussista tippunutta paperimukia maasta, auto tönäisi ja hän menetti hetkellisesti tajunsa jolloin nainen tuli kyselemään vointia. Eli edelleen oltaisiin tämän asuinrakennuksen lähettyvillä jossa Janne asuu.
Hieman sekavaa eikä ole tarpeeksi kirjoitettu että missä mennään. Pahoitteluni, kyllä tämä vielä tästä paranee.[/spoiler]
Lainaus käyttäjältä Demppa
[spoiler]Nyt täytyy kyllä myöntää että meni ihan ohi Nachon teksti...sry. Käytävät? Hieman epäselvästi itsekin kirjoitin kun homma jäi siis siihen tilanteeseen että Janne oli ulkona noukkimassa roskapussista tippunutta paperimukia maasta, auto tönäisi ja hän menetti hetkellisesti tajunsa jolloin nainen tuli kyselemään vointia. Eli edelleen oltaisiin tämän asuinrakennuksen lähettyvillä jossa Janne asuu.
Hieman sekavaa eikä ole tarpeeksi kirjoitettu että missä mennään. Pahoitteluni, kyllä tämä vielä tästä paranee.[/spoiler]
[spoiler]Koska Dempan sekä Nachon teksti sopii melko saumattomasti oman tekstini loppuun, niin voisiko vaikka tehdä niin että seuraava kirjoittaja jatkaa joko Dempan tai Nachon tarinaa vai meneekö liian hankalaksi? Tähän taisi tulla nyt vahingossa valintakohta...[/spoiler]
[spoiler]
:DDDDDDDDDD Jumalauta...... Miten nukun öisin kun tuollainen on kattoon ripustettu?? Mahtava ketju kyllä :D Tätä täytyykin alkaa seurailla että tietää mitä sitä on viimeksi tullut tehtyä!
[/spoiler]
[spoiler]Hyvä että ainakin homman idea selvisi. Eiköhän tästä tule vielä jotain legendaarista, kunhan alkukankeudesta päästään. :) Aion itsekin kirjoitella jotain mukahauskaa settiä kunhan kerkeän.[/spoiler]
[spoiler]Tehdäänpäs vaikka niin että jatkan sekä Dempan että Nachon tarinaa. Elikkäs Jannemme on nyt havahtunut sairaalaepisodistaan ja on nyt kadulla maassa, kunnes tosiaan n. kolmikymppinen brunette Alina tulee ja kyselee Jannemme vointia. Janne silti muistaa kaiken sairaalasta ja siitä, kuinka hänen toinen minä varoitti siitä naisesta... [/spoiler]
"Siirrytään tältä autotieltä kuitenkin pois", tokaisee Alina huolissaan ja ottaa Jannesta kiinni. Janne havahtui ajatuksistaa eikä voinut ajatella muuta kuin että kuinka vahva Alina on. Samalla kun Alina antoi itsestään tukea vieläkin hämillään olevalle sankarillemme (Jannen käsi Alinan niskan takana, you know, the basic style), ei Janne pystynyt irroittamaan katsettaan Alinan povesta. Kuinka seksikäs näky se olikaan: violetin sävyisessä nahkatakissa oleva brunette tiukoissa farkuissa... "Oi kunpa hän olisi blondi", toivoo Janne yrittäen puristaa viimeisetkin mehut mielikuvituskestaan aamuisen session jälkeen Samuksen kanssa. "Missä asut? Voin viedä sinut kotiovelle" Alina kysyy kantaen vielä Jannea. "Tuossa kerrostalossa edessäpäin, 3. kerroksessa..." Janne sanoo rasittuneen vaimeasti, miettien nyt miten hän päätyi oikein tälläiseen tilanteeseen. Tilannetta teki vielä oudommaksi Alinan aloittama viheltely, mikä oli suoraan napattu Kill Bill 2:sen yksisilmäiseltä murhaajanaikkoselta. "Mitä ihmettä?", tuumasi Janne oudoksuen, mutta samalla kiinnostuen Alinasta vielä enemmän.
Kun kaksikkomme on saapunut 3. kerrokseen portaita pitkin (hissi on epäkunnossa), Janne saa oudon tunteen... samanlaisen kuin siellä sairaalassa. "Hei hei hei, nyt on jokin vialla", Janne sanoo hätääntyneenä, kunnes hän lösähtää polvilleen maahan, tuntien ikävää kipua pallean kohdalla. Samalla ympärillä oleva maailma muuttuu taas kylmän värittömäksi Alinaa ja ovensa yläpuolella olevaa kylttiä lukuunottamatta.
"Mi-mitä? Ei tuo kyltti ennen tuossa ollut..." ajatteli Janne kuullen hälinää sen oven takaa. "A-alina.. auta minut pois täältä..", Janne pyytää Alinalta tuskaisen kuuloisena. Alina vilkaisee Jannea vain kylmästi, irrottaen otteensa hänestä ja alkaa kulkemaan kohti ovea..
Kaiken hälinän keskeltä Janne erottaa Alinan buutsien korkojen kopinat. *kop* *kop* *kop* *kop* *kop*
Saavuttuaan ovelle, Alina pysähtyy ja hälinä lakkaa... kuin ääntä ei olisi olemassakaan. Sitten Janne kohottaa katseensa julman jäätävästi hymyilevään Alinaan, joka aukaisee oven, vapauttaen sen hetken aikaan piilossa olevan hälinän suoraan Jannea kohti.
Ainoa asia mikä tuli Jannen mieleen siinä oli "Älä luota siihen naiseen...", juuri ennenkuin raastava hälinä valtasi Jannen mielen.
[spoiler]Sellaista settiä sitten :D Seuraava jatkaa![/spoiler]
[spoiler]Tuota...vaikka erehdyin aikaisemmin sanomaan että ei saa ignorata edellisen tekstiä vaikka olisi kuinka vaikea jatkaa, niin olisi silti suotavaa että teksti jää sellaiseen kohtaan jossa voi selvästi tehdä jotain. En tiedä olenko vain tyhmä, mutta en nyt oikein saa selvää että minkälaisessa tilanteessa hahmomme on..tai että mitä voisi tehdä? Asiaa voisi ehkä selventää hiukan.
Homma myös lähti heti syvempiin vesiin, kun ajattelin että ensin tehdään simppeleitä ja arkisiakin asioita, hassuilla sattumuksilla.
Idea oli siis että tehdään valinta, kirjoitetaan seuraukset, ja jätetään tilanteeseen jossa on selkeitä valintoja vaikka tietenkin kirjoittaja saa näitä tekemisiä itsekin keksiä kunhan sopii ympäristöön.
Että tällä hetkellä tekisi terää että mitä voisi tehdä, koska en oikein ymmärrä tilannetta. Anteeksi tyhmyyteni ja taidottomuuteni kirjoittamisessa.
Toki jos joku muu tajuaa paremmin niin jatkakaa.[/spoiler]
[spoiler]Ennenkuin itse aloin mitään kirjoittamaan käsitin että Janne on viemässä roskia ulos kunnes auto törmää häneen ja hän joutuu jonkinlaiseen tajuttomaan tilaan silti uneksien. Siinä vaiheessa mentiin varmaan paranormaalisuuteen?
Sitten Janne oli sairaalassa siinä unessa, mustavalkoisessa ympäristössä jossa vain puhelin ja oven yläpuolella oleva kyltti ovat värillisiä. Sitten nainen putkahtaa paikanpäälle ja Janna havahtuu siitä "unestaan". Otin myös kirjotuksessani huomioon Nachon keksimän nimen naiselle ja Angel of Deathin juonenkäänteen, missä Jannen oma itsensä varoitti häntä naisesta.
Epäselvyyksistä eroon pääsemällä tarkennan omaa ajatustani: Janne heräsi maasta, minkä Demppa mainitsi eli Janne heräsi "unestaan"/"harhanäystään", kun Alina, n 30 v brunettemme tuli hänen luokseen (Dempan teksti). Sitten Alina auttaa Jannea ylös etc. etc. vieden hänet kotiovellensa missä niinsanottu "uni"-tai "harhaosio" jatkuukin. Hälinä oven takana etc. kaikki on otettu huomioon edellisten kirjoittajien teksteistä.
Päätin ottaa samanlaisen paranormaalisen suunnan tähän roolipeliin, koska voi. Voihan tästä tulla mielenkiintoistakin. Pistähän Demppa mielikuvitus jylläämään, kyllä tästä saa vaikka mitäkin kehitettyä.
Nyt Alina onkin paljastunut mysteeriseksi naikkoseksi, aukasten oven mikä on otettu sairaalaepisodista ja minkä takaa kuuluu hälinää. Päätin että sillä hälinällä voisi olla jokin syvempi tarkoitus, sillä onhan Jannemme hieman skitsofreenikko, joten voisiko hälinät olla Jannen eri persoonia?
Eihän sitä kuule kuin nyt keksimään uutta hommaa Jannen menoksi! Hän voisi mm. nyt herätä uudestaan maasta kaksoisnäyn jälkeen? Loppukohtaus minkä kirjoitin oli Jannen pään sisällä taas, aloittaen hänen eri persoonien esilletulon? Se olikin harha, mitä Janne ei sen kummemmin jaksa enempää miettiä ja jatkaa normaalia eloa? You name it, ei ole hankalaa! Tai sitten minä olen vaan jotenki outo...[/spoiler]
[spoiler]Itse olen ymmärtänyt juonen hyvin tähän asti, mutta todellakin tarina on mennyt paranormaaliin suuntaan. Ymmärrän kyllä, jos kaikki eivät ymmärrä, jolloin Jannen tarina voi mennä helpompaan ja yksinkertaiseen juoneen. :) Palaan illemmalla kirjoittamaan lisää stooria, jos tarina ei ole jatkunut vielä siihen menneessä. [/spoiler]
Jatkoa Gigoffin stooriin:
Jannen mielessä välähtää kuvia tapahtumista ja paikoista joita Janne ei muista hänelle koskaan tapahtuneen. Välähdyksistä toipuva Janne hoipertlee kämppäänsä, Jannen naapurilla näyttäisi olevan jotain sanottavaa, mutta naapuri päättää jättää sanomisensa myöhemmäksi olettaen Jannen olevan humalassa. Janne astelee vessan lavuaarin ääreen ja pirskottelee vettä kasvoilleen, mutta huomaa peiliin katsoessaan että hänen ilmeensä on jotenkin...vieras. Janne katsoo peilin kasvoja ja miettii miksi hänen peilikuvansa on erilainen, mutta yllättäen peilikuva vastaa "Ei vaan sinä olet minun peilikuvani". Seuraavaksi Janne herääkin sivukujalta roskisten takaa toisessa kädessä 500 euron seteleitä täynnä oleva salkku ja toisessa pistooli jonka lippaassa on jäljellä vain 3 luotia. "Mitä minä olen tehnyt!?", Janne miettii...
[spoiler]En nyt ole ihan varma mitä Demppa tarkalleen ottaen tarkoitti, mutta yritin jättää stoorin kohtaan missä olisi mahdollisuus tehdä valintoja, kuten esimerkiksi mitä tehdä salkulle ja aseelle.[/spoiler]
''Mitä minä olen tehnyt?'', Janne mietti ja katsoi salkkua ja asetta. Hän pelästyi tilanteesta ja heitti rahat roskikseen, mutta päätti säilyttää aseen kaiken varalta. Hän lähti juoksemaan läheistä kuppilaa kohti. Hän astui kuppilan sisään ja istui läheiselle tuolille pöydän ääreen, joka oli aivan ikkunan vieressä. Hän ei tiennyt mitä ajatella, sillä koko tilanne vaikutti mahdottomalta, mutta kaikki oli totista totta. ''Haluaisitko jotain?'' kysyi tarjoilija, joka saapui Jannen luokse. Janne pelästyi häntä, mutta vastasi: '' E-en nyt juuri mitään ,kiitos.'' Tarjoilija lähti pois, mutta Janne jäi miettimään vielä tilannetta. ''Mitä on oikein tapahtunut? Mitä minulle on tapahtumassa?! '' hän ajatteli.
Samassa hän näki näyn. Hän seisoo samaisessa sairaalan käytävässä ,missä oli aikaisemminkin. Sairaala oli tyhjä ja kaikkea korosti synkkä harmaus. Hän huomaa viereisen olevan oven yläpuolella kyltin, jonka on nähnyt aikaisemmin pari kertaa. Hän havahtuu kuulemiinsa askeliin ja kääntyy. Janne huomaa tumman hahmon tulevan häntä kohti. ''Kuka siellä !'' hän huutaa. Tumma hahmo asteli Jannen eteen, jolloin Janne näki hänet kokonaisuudessaan. ''Se-sehän olen minä'' , Janne ajatteli. ''Enkös varoittanut aikaisemmin siitä naisesta'', sanoi hahmo ja osoitti aseella, jonka Janne oli aikasemmin saanut haltuunsa. Näky päättyy laukaukseen ja Janne havahtuu. ''Mi-mitä juuri näin ? Itseitseni ampumassa minua? '' hän ajatteli ja hänestä tuntui ,että hänen päänsä melkein räjähtäisi. Janne ei vitkutellut vaan lähti ulos kuppilasta ja mietti, mitä hänen täytyisi tehdä.
[spoiler]Toivottavasti ei tullut liian vaikeaa ymmärtäväksi, mutta inspiraatio iski :)[/spoiler]
Kadulla oli minun lisäkseni vain muutama ihminen, joista ketään tuskin huomioi olemmassaoloani. Tunsin inhoa jokaista heitä kohtaan. Nämä ihmiset puhuivat puhelimeen, ulkoiluttivat koiriaan ja tekivät muita turhia askareitaan, vaikka jokaisen silmäparin olisi pitännyt olla suunnatuna minuun. He eivät tienneet mitä olin kokenut, eivätkä sitä miksi olen heitä kaikkia TÄRKEÄMPI.
Kolme korttelia ja Jannen sisällä myllänyt pelko oli muuttunut ylpeydeksi.
Tunsin aseen kolahtavan rintaani vasten, takkini sisätaskussa. Kuinka hyvältä olisi tuntunut vetää se esiin ja nähdä kuinka kauhu valtaisi ihmisten kasvot. He tajuaisivat etten ole pelkkä tavallinen kaduntallaaja, vaan jotakin enemmään. Aloin vetämään takkini vetoketjua alemmas.. KOLME LUOTIA.. Nostin vetoketjun takaisin ylös.
[spoiler]Tuskin tekstillä mitään palkintoja voitetaan, mutta kelvatkoon silti.
-
Yritin tuoda esille sitä, kuinka ailahteleva mieli Jannella on.
-
Ajattelin kokeilla minä-kertojaa, mitä muut tästä mieltä?[/spoiler]
[spoiler]Kokeillaan Milkshaken tyylillä tai ainakin yritin.[/spoiler]
Katsoin heijastustani liikkeen ikkunasta, kasvoni näyttivät pelokkaalta, mutta lempeältä, silti eivät omilta. "Enkö minä ole juuri rauhallinen ja lempeä ihminen?" tuumin. Päätin mennä kotiin, sillä lomapäiväni olivat ohi ja huomenna oli aika mennä töihin, minua väsytti. Kotiin päästyäni pistin aseen muovipussiin ja piilotin sen WC-pytyn säiliöön. Ajatukseni pyörivät päivän tapahtumissa, enkä olisi saanut unta, joten päätin katsoa televisiota jotta saisin jotain muuta ajateltavaa. Televisiossa pyydettiin vihjeitä parkkihallissa sattuneeseen kolmoissurmaan, uusi todistaja oli nähnyt rikospaikalta poistuvan bruneten salkun kanssa. Ajattelin ettei tämä ainakaan saa ajatuksiani pois päivän tapahtumista, joten voisin yhtä hyvin yrittää nukkua. Huomaan että puhelimeeni oli tullut tekstiviesti jossain vaiheessa naapuriltani "Kaunis brunette kävi omilla avamillaan asunnossasi ja sanoi tuntevansa sinut, mutta en oikein luottanut häneen. Tunnetko hänet?". "Alina?". Menin naapurini ovelle, mutta huomasin oven olevan jo auki, "Onko ketään kotona?" huhuilin, ei vastausta. Valot olivat sammuksissa joten pistin ne päälle. Olohuoneen lattialla näkyi jotain punaista, verta. Hiivin varovasti katsomaan ja se oli naapurini, yksi laukaus silmien väliin. Juoksin paniikissa ulos ja vedin henkeä rappukäytävässä. "Miksi joku tappaisi naaputini?" mietin ja tulin siihen lopputulokseen että murha liittyi rahoihin ja epäilin myös Alinan olevan myös osallisena. "Rahat, minun on löydettävä rahat!"
Painoin takaisin roskakorille niin lujaa Helkamallani pääsin, sillä Datsunini oli huollossa ja kauhukseni huomasin että roska-auto oli jo siellä. Juoksin roskakorien luo, roskia ei ollut onnekseni vielä tyhjennetty. Roska-auton vieressä puhui mies kännykkään "Auto on tässä, mutta jätkää ei näy missään!", "Oliko roska-auton kuljettaja myös kateissa? Löysikö hän rahat vai yllättikö hän jonkun joka ehkä tappoi hänet?". Kadulla makasi myös koditon mies joka ei ollut paikalla silloin kun heitin rahat roskiin, mietin "Näkiköhän hän jotain vai hänkö rahat vei?".
[spoiler]Siirryin nyt hetkeksi Jannen sisäisestä kriisistä edistämään tarinaa, toivottavasti sopii.[/spoiler]
[spoiler]Hmm, ehkäpä loppuenlopuksi olisi pitänyt ottaa alussa rauhallisesti luoden Jannelle syvempää persoonaa sen sijaa että suoraan hyppää näihin harhanäkyihin ja mysteerisiin aseisiin ja tappoihin jne.
Sitä kautta olisi saanut tehtyä Jannelle aina tarvittaessa uusia seikkailuja ja kommelluksia etc. ehkäpä myös sivuhenkilöiden kera.
Nimittäin tulipas mieleen vänkä tilanne esim. missä Janne on menossa naisia kalastelemaan ja PB:läiset omilla tyyleillään luo vuorotellen kohtausta eteenpäin :D Lie kuinka paljon huvittavaa luettavaa sitä olisi saanutkaan illan väsymyksiin[/spoiler]
[spoiler]Lainaus käyttäjältä Gigoffi+
Hmm, ehkäpä loppuenlopuksi olisi pitänyt ottaa alussa rauhallisesti luoden Jannelle syvempää persoonaa sen sijaa että suoraan hyppää näihin harhanäkyihin ja mysteerisiin aseisiin ja tappoihin jne.
Sitä kautta olisi saanut tehtyä Jannelle aina tarvittaessa uusia seikkailuja ja kommelluksia etc. ehkäpä myös sivuhenkilöiden kera.
Nimittäin tulipas mieleen vänkä tilanne esim. missä Janne on menossa naisia kalastelemaan ja PB:läiset omilla tyyleillään luo vuorotellen kohtausta eteenpäin :D Lie kuinka paljon huvittavaa luettavaa sitä olisi saanutkaan illan väsymyksiin
Eihän se vieläkään ole mahdotonta, sillä voihan nämä tapahtumat kutoa jonkinlaiseen ratkaisuun tai taukoon, joka mahdollistaa Jannelle tavallisen elämän viettämisen ja hahmoon paremmin tutustumisen ja jatkaa sitten taas mysteerin selvittämistä tai mielenterveyden rakoilua jos kirjoittajista siltä tuntuu.
[/spoiler]
Janne päätteli että pummi on FBI:n agentti joka varjostaa häntä (Joo olemme edelleen Helsingissä), joten hän lähti juoksemaan kotia kohti.
Päästyään kotitalonsa viereen Janne mietti mitä tekisi seuraavaksi. Hän ei ollut varma pitäisikö soittaa poliisille, koska hänet luultavasti yhdistettäisi murhaan. Hän ei juuri nyt ehtisi istua vankilassa, Skyrim julkaistaan ihan kohta ja pitäisi kunnon televisio ehtiä ostamaan ennen sitä.
Janne käveli rauhallisesti rakennuksen sisälle ja portaita ylös kohti naapurinsa asuntoa, ovi oli suljettu. Oliko joku löytänyt Jorman, voi perkele.
Janne oli saada sydänkohtauksen kun hänen naapurinsa ovi aukesi äkkiä. Ulos kurkisti noin 50 vuotias kaljuuntuva mies, pullonpohjasilmälasit nenällään ja päällään kulahtanut Atari T-paita.
"Jorma! Mitä helvettiä! Sähän olet kuollut!", Janne huusi yllättyneenä.
Jorma katsoi jalkojaan ja käsiään.
"Ei kyllä minä taidan olla elossa", hän naurahti.
"Oletko Janne ihan kunnossa? Ettet ole taas syönyt vanhaa jauhelihaa?"
Syönyt? Jannesta tuntui kuin hän ei olisi syönyt vuorokauteen, hänen vatsansa kurni kuin lukien hänen ajatukset.
"E-en"
"No mutta, kuulostaa siltä että et ole syönyt mitään, tulehan lounaalle kanssani, tein juuri herkullista pizzaa", Jorma vinkkasi silmää Jannelle ja ojensi kättään asuntoonsa kohti hymyillen.
Janne ei ollut varma mitä tehdä. Oliko hän kuvitellut aseenkin, vai löytyisikö se vielä hänen vessanpöntön säiliöstä? Hänellä tuli myös taas suuri hinku pelata pasianssia. Huomenna olisi myös työpäivä, ja yleensä lounaat Jorman kanssa venyivät ryyppäämiseksi, ei olisi mukava mennä krapulas töihin. Ehkä hänen pitäisi vain mennä nukkumaan ja selvittämään päätään.
[spoiler]Jos katsotte tätä viestiä, ja aloitusviestiä, niin huomaatte mitä tarkoitan valintojen tarjoamisella. Se helpottaa seuraavan kirjoittajan hommaa ja muutkin uskaltavat helpommin kirjoittaa.[/spoiler]
[spoiler]En tiedä yrititkö saada tarinaan rauhallisemman osan, mutta sitä ainakin tässä yritän jatkaa.[/spoiler]
''Enköhän minä voi pari palaa syödä'' Janne sanoi ja asteli sisään.
Eteisen oikealla puolella oli ikkuna raollaan. Janne näki vastakkaisella kadulla joukon nuoria ryyppäämässä. Ulko-oven viereisessä nurkassa lojui musta jätessäkki. ''Sain juuri siivottua'' sanoi Jorma, joka riisui kenkiään jalasta. ''Olin lähdössä viemään roskia, kun tärmäsin sinuun'' Janne huomasi, että Jorman ääni oli omituinen. Se oli jotenkin hermostuneen oloinen. ''Tule peremmälle, hoputti Jorma, joka oli jo jääkaapilla avaamassa olut pulloa. ''Pelataanko pari matsia NHL:llää''.
''Tottakai! Olen aina valmis rökittämään sinut''
Oli kulunut kaksi tuntia kun viimeinen peli loppui. Ulkona oli heavy rain. Jorma oli pelannut viisi nollapeliä Jannea vastaan.
''Tää on ihan tyhmä peli'' Ilmoitti Janne ja asetti ohjaimen kova äänisesti olohuoneen pöydälle. ''Minä lähdenkin tästä kotio'kohti.''
Janne nousi ylös ja meni eteiseen. Lattia oli vähän märkä, koska ikkuna oli unohtunut raolleen. Ottaessaan kenkäänsä lattialta hän huitaisi jätesäkin vahingossa kumoon, jolloin se repesi. Säkistä putosi mies, jota oli ammuttu suoraan silmien väliin. Se oli Jorma. ''Mutta! mitä? kuka?'' Janne sanoi ja kääntyi samalla kun kuuli aseen latautuvan. Kahden metrin päässä hänestä oli toinen Jorma osoitti häntä aseella...
[spoiler]No kyllä siihen sittenkin tuli vähän toimintaa. En tiedä yhtään mihin tämä johtaa. Toivottavasti tästä on helppo jatkaa.[/spoiler]
"Mitä.. Kuka sinä.. Kaksi Jormaa ja pistooli"?
Kaksi Jormaa, liukas lattia ja pistooli, tämähän on kuin jokin huono pornoelokuva, ajattelen ja meinaan naurahtaa, mutta estän sen tunteen
"Mitä tämä oikein on, kuka sinä olet?", kysyn Jormalta.
Tuijotan Jorman asetta, tunnistan tuon pistoolin omakseni.
"Kyllähän sinä minut tunnet", Jorma vastaa.
Samassa hänen kasvonsa alkavat muuttua, hänen kasvot muuttuvat omikseni ja myös hänen vartalonsa muuttaa muotoaan, ainoastaan vaatteet jäävät Jorman vaatteiksi.
Hieraisen silmiäni hikisillä sormillani. Se oli näemmä virhe, sillä silmäni alkavat kirvellä ja näkökykyni heikkenee.
"Mitä siinä... pits..pitsassa.. oli?", kysyn atari-paitaiselta kaksoisolennoltani ja horjahdan ottaen tukea aukinaisen ikkunan karmeista.
Katson hoippuen ikkunasta ja näen kadulla... Alinan?
"Alina...", sanon hiljaa ja räpytän silmiäni, näky on poissa.
"Mitä tiedät Alinasta?", kaksoisolentoni kysyi ja käännyn häntä kohti.
Paitsi että hänen suunsa ei liikkunut, vaan tunsin itse puhuvani.
"Pysyttävä.. loitolla...", mutisen ja pelästyn itsekin omaa ääntäni.
Kuulen voimistuvaa pirinää.
Samassa synkkä ilmapiiri naapurin asunnossa alkaa kirkastua.
En tunne enää päänsärkyä, nälkäkin tuntuu haihtuvan, kipeät paikkani ei satu...
Kaksoisolentoni alkaa kadota silmieni edessä, koitan tarttua hänen käteensä, mutta liukastun märkään lattiaan ja alan kaatumaan kohti lattiaa. En saa tukea mistään, viime hetkellä havahdun ja herään... sängystäni?
Olen omassa sängyssäni ja pirinä kuuluu yhä, nyt entistä kovempaa ja lähempää.
Kappas, se onkin puhelimeni.
"Pomo", lukee puhelimen näytöllä ja nimen alla on pääkallon kuva.
Tänäänhän on... lauantai. Miksi pomoni soittaa minulle lauantaina.. kello 10.53?
"Haloo?", vastaan.
"Missä ihmeessä olet ollut, olen koittanut tavoittaa sinua koko aamun", pomo puhuu vihaisena toisessa päässä.
"Häh?"
"Jumankauta, Janne!"
"Mut nythän on... lauantai..."
"Taasko olet ryypännyt, senkin luuseri vätys, nyt on MAANANTAI-AAMUPÄIVÄ!"
Hämmästyn ja pudotan vahingossa puhelimen lattialle.
Puhelimesta kuuluu yhä pomon valitus, vaimeana vihaisena äänenä.
Nostanko puhelimen ja jatkan puhelua vai ihmettelenkö menetettyjä kahta päivää, vai mitä teen?"
[spoiler]Taas tilaisuus rauhoittaa tarinaa jne...[/spoiler]
[spoiler]Oli pakko jatkaa kun en vaan jaksanut oottaa, että tarina jatkuu. Onko okei, jos kirjottaa välillö vähän tiheämpään tahtiin?[/spoiler]
Pomon vaimea ääni puhelimessa hiljeni. Nostin puhelimen ja kerroin olevani pahoillani, siitä, eetten ollut soittanut ja ilmoitin pääni olevan niin helvetin kipeä, että en pääsisi töihin. Pomo karjui vielä hetken, mutta antoi sitten luvan jäädä kotiin.
Laskin puhelimen päydälle ja istahdin sängylle. Sänky oli läpimärkä. Haistoin lakanoita tarkistaakseni, etten vain ollut kussut housuun. ''Hikeä tämä on'' ajattelin. ''Olipa kamala painajainen. Vai oliko se painajainen? Voiko olla mahdollista, että olen nukkunut monta päivää. Sitten mieleeni tuli ase. Hyppäsin ylös sängystä ja ryntäsin vessaan. Huomasin, ettei asetta enää ollut. ''Eli se koko paska taisi olla unta.'' Tuli iloinen olo. Sitten tuli vielä parempi olo. Lopulta heittäydyin maahan huutamaan ja nauramaan mielipuolisesti. ''SE OLI UNTA PERKELE! SE OLIKIN VAIN UNTA!''
Söin aamupalan ja päätin lähteä punttisalille. Menin makuuhuoneeseen ja puin vaaleanpunaisen flanellipaidan ylleni. Nostin housut lattialta ja kuulin kolahduksen. Lattialle tummansinisistä farkuista oli pudonnut pistooli. Tunsin, kuinka sykkeeni nousi. Teki mieli huutaa, karjua ja tappaa. Kokosin mieleni ja juoksin vessaan ja huuhtelin naamani kylmällä vedellä. Katsoin peiliin. Näytin pelokkaalta ja järkyttyneeltä. Sitten kasvoni alkoivat muuttua. Ne kapenivat ja muuttuivat ruskettuneemmiksi. Myös hiukset alkoivat tummeta ja kasvaa pituutta. Räpäytin silmiäni. Olin taas oma itseni. Vaalean ruskea jenkkisiili, pukinparta ja todella vaaleansiniset erittäin pieni pupilliset silmät. Lähdin hakemmaan housuja ja treenilaukkua, jolloin huomasin että ase oli kadonnut...
Jatkoa Survon stooriin. Sisältää tuotesijoittelua.
"Ehkä olisi aika varata aika lanttumaakarille", mietin. Puhelinvastaajassani oli useita viestejä.
Ensimmäinen oli Gamestopissa työskentelevä kamuni Vesa, joka soitti että Xboxin Skyrimejä on saatu odotettua aiemmin ja jos käyt hakemassa heti töiden jälkeen niin saat sen etukäteen. Olin odottanu Skyrimiä innolla, mutta tiesin että Vesalla oli taka-ajatus, sillä Vesa oli varannut omansa PC:lle ja tulisi joka ilta pelaamaan Skyrimiä Xboxillani siihen asti kun hän saisi PC-versionsa, enkä itse saisi pelattua sitä juuri ollenkaan. Kuitenkin ehkä pääsisin kokeilemaan sitä ehkä vähän kun Vesa lähtee.
Toinen viesti oli Alinalta, jossa hän sanoi "Jos haluat tietää mitä sinulle tapahtuu, tapaa miunt asuntoasi vastapäätä olevassa kahvilassa tasan kello 18", mutta voinko luottaa Alinaan?
Kolmas oli työtoveriltani Mikolta, joka soitti järjestämistään sokkotreffeistä "Kuulin että et tule tänään töihin, mutta et kai halua aiheuttaa viehättävälle neidolle pettymystä, jonka kanssa järkkäsin sinulle treffit? Soita mitä päätät.". Edelliset Mikon järjestämät deitit olivat katastrofeja. Yhdellä oli aataminomena ja toisella parransänki, yksi deiteistä oli äärimmäisen viehättävä, mutta tämän sekopään johdosta Datsunini on huollossa. Tosin kyllähän Mikonkin järjestämä Deitti on pakko joskus osua nappiin.
Datsunkin pitäisi hakea tänään huollosta ja mielenterveyteni huolettaa siinä määrin että psykiatrille pitäisi varata myös aika.
Ovikello soi. Se oli vuokraemäntäni, joka muistutti että vuokra oli viikon myöhässä. Sanoin maksavani heti kun saan rahaa ja päätin kysyä samalla Jormasta. "Kuka Jorma!?" vuokraemäntä vastasi, "Naapurissasi ei ole asunut ketään kolmeen vuoteen, ei sen hirvittävän tapauksen jälkeen ja koska en saanut huonetta vuokrattua, niin käytän sitä tavaravarastona. Etkö muista että juuri tuon tapahtuman takia oma vuokrasi on niin halpa ja silti et saa sitä maksettua ajallaan. Rajoitahan vähän juomistasi, aivosolusi taitavat kohta olla lopussa."
Jätti perintö rahat muuttavat elämää.
Luonnollisesti Datsunin äänentoistoa pitää parantaa ja nälän vie mäkkärin drive in. Mistä muustakaan voi tosimies haaveilla. Ajetut kilometrit kertaa x kertoo pesän määrän.