Minä halusin käydä oman riparini mahdollisimman nopeasti, joten menin heti ensimmäiselle syksyllä alkavaan joka ei muuten ollut leiri. Ja sekös oli aika kamalaa.
Tutustuin muutamaan kivaan tyyppiin. Ajankuluessa heistä kuitenkin tuli yksi seurusteleva pari (joka myöhemmin erosi), tyttö muuttui aika leuhkaksi ja poika vain kulki mukana. Eräs toinen tyttö alko kulkea silloisen parhaan kaverini kanssa, ja he eivät sinä aikana ottaneet minua oikein huomioon. Onneksi oli kuitenkin yks luokkakaveri jonka kanssa hengasin, samotin yksi rinnakkaisluokalta.
Muistoja ei sieltä sen kummemmin hyviä ole, mutta yksi sellainen jonka varmasti muista. . . .
Silloin oli jonkin verran satanut lunta, ja tauolla mentiin sitten porukalla pihalla paiskomaan lumipalloja toisten niskoille. Sitten tämän luokkakaverin kanssa tuli kaksintaistelua lumisodan muodossa, ja se sitten päätyi että liukastuimme molemmat yhtäaikaa kuralätäkköön. Loppupäivä sitten istuttiin kurapaskaisilla housuilla pikkupakkasessa.
Toivottavasti Cerkerillä tulee menemään ripari hyvin ja varmasti kavereita saat. Minulle vain sattui varsin hirveä riparikokemus.
Oman leirin lisäksi olen nyt toiminut viime kesänä 3:lla riparilla isosena ja nyt 2:lla viikonloppuna tässä alkuvuodesta. Paras neuvo minkä itse voin heittää on se, että missään nimessä ei itse saa eristäytyä. Isoset aivan varmasti ovat jo sohvilla valmiina pelaamaan korttia ja puhuvat vaikka ja mitä vaikket itse keskusteluun osallistuisi (ainakin täällä Porvoon suunnalla, mutta täällä onkin 1½v koulutus tähän hommaan, jossain muualla pääseekin jo suoraan omalta leiriltä isostelemaan). Kunhan olet itse täysillä mukana ja hakeudut sohville ihmisten seuraan ja osallistut juttuihin tai peleihin tilaisuuden tullen niin leiristä voi tulla oikein onnistunut.
Vaikka todettakoon että tulevana kesänä yksi leireistä todellakin on tälläinen ns. "jonne" ja kovis leiri, josta isosellekin on mukavasti päänvaivaa. Isosen pitäisi kuitenkin tehdä parhaansa ryhmähengen luomiseksi ja näiden "kovisten" koulimiseksi.
E. Ja omasta riparista sanottakoon se, että noin 10 muun leiriläisen kanssa olen edelleenkin tekemisissä lähes päivittäin, niin tiivis porukka siitä syntyi.
Oman leirin lisäksi olen nyt toiminut viime kesänä 3:lla riparilla isosena ja nyt 2:lla viikonloppuna tässä alkuvuodesta. Paras neuvo minkä itse voin heittää on se, että missään nimessä ei itse saa eristäytyä.
Allekirjoitus.
Itse vietin riparin pikkuisen eristäytyneenä vanhojen kaverin kanssa ja se oli suuri virhe. Olisi pitänyt mieluummin lähteä etsimään niitä uusia tyyppejä kun siihen oli niin hyvä mahdollisuus. Toki jokaisessa porukassa on niitä kusipäitä ketkä pilaavat leirin kaikilta ja ainakin omalla kohdallani isoset eivät tähän kummemmin puuttuneet. Eipä se heidän vastuulla olekkaan, mutta kuitenkin. Itse en myöskään isoseksi lähtenyt, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt. Monesti kuulee miten monet hyvät kemut jääneet tuon takia väliin ja muutenkin tuolla olisi saanut varmasti uusia kavereita. Itse olen korjannut tätä lähtemällä aina koulussa tutoroimaan, mutta ehdottomasti kannattaa lähteä isoseksi.
[quote='käyttäjältä Untitled+']ainakin täällä Porvoon suunnalla/quote]
Kerpeleen nätti päivä ollut tänään. Keskustassakin alkaneet lakaista ainakin nuita talven hiekoitushiekkoja pois mikä piristi kummasti kun kirjakauppaan marssin. Runkkupuistoonkin ilmestynyt ensimmäinen penkillä nukkuva deeku. Kevät on tosiaan tulossa <3.
Lainaus käyttäjältä Untitled+ainakin täällä Porvoon suunnalla/quote]
Kerpeleen nätti päivä ollut tänään. Keskustassakin alkaneet lakaista ainakin nuita talven hiekoitushiekkoja pois mikä piristi kummasti kun kirjakauppaan marssin. Runkkupuistoonkin ilmestynyt ensimmäinen penkillä nukkuva deeku. Kevät on tosiaan tulossa <3.
Tosiaan kun koko puistolinjan käveli läpi niin kyllä siellä jokaseissa tuli ainakin yksi yhä pystyssä vastaan ja kahdessa pari nukkujaakin näkyi. Ja ah nämä kevään tuoksut, koiran jätökset haisee joka nurkassa. //
Mutta vielä tuosta isosen hommista niin siellä tosiaan tuli tutustuttua todella moneen uuteen ihmiseen. Kaikkein naurettavinta on se miten hyvin sinne hakeutuneet eri ikäluokatkin tulee toimeen. Samassa tilassa saattaa useinki olla isosia tai koulutusta käyviä siinä vuosien -92 ja -97 välillä syntyneistä ja kaikki on niin samaa pataa ja heittää juttua. Kai tähän hommaan pitää olla tietynlainen huumori jonka kaikki omaavat.
Neljä viikkoa kesälomaan, eli motivaatio on ottanut ja lähtenyt jo Bahamalle. Rahatilanne ei valitettavasti anna myöten, että lähtisin sieltä hakemaan kaveriksi viimeisille viikoille, joten ilman on pärjättävä. Pari viikkoa on päässyt karkaan Perkeleeltä, koska lukujärjestykset ovat suoraan helvetin seitsemänneltä tasolta, mutta onneksi vappu ja muut juhlat katkovat myös kivasti nuita. Ensi viikko varsinkin tulee olemaan järkytyksiä toisen jälkeen.
Neljä.Pitkää.Viikkoa. Mielessä siintävät jo kesäkuukausien ihanat puistodokailut ja potenttiaalinen autoreissu kotimaassa, joten tunnelin päässä kajastaa jo Sol-oluen lailla aurinkoa.
motivaatio on ottanut ja lähtenyt jo Bahamalle. Rahatilanne ei valitettavasti anna myöten, että lähtisin sieltä hakemaan kaveriksi viimeisille viikoille, joten ilman on pärjättävä.
Itsellä motivaatio karkasi aurinkolomalle jo tammikuussa, ja nyt sen takia tekemättömät työt palasivat kummittelemaan. Yhden opintojakson tehtävät jäivät aika alkutekijöihin, kun iski jonkinsortin angstikausi ja koulu ei vain napannut. Nyt kyseisen jakson opettajalta tullut viestiä kysellen olenko tehnyt yhtään niitä, kun ei netistä löydy. Ei riitä rohkeus ja selitykset siihen, että menisin selittämään niiden puuttumisesta/ sopimaan miten niitä suorittaisin / olisiko mahdollista käydä kurssi uusiksi. D:
Enkä edes tiedä, mitä maikka tykkäisi selityksestä " Mie vaan angstasin jotain enkä jaksanut keskittyä mihkään. "
Pian on peruskoulu ohitte ja valtakunnaliset kokeet tunkee päälle. Huomenna englannin valtakunnallinen joka vaikuttaa maailman helpoimmalta kokelta ikinä. Mutta sitten tuleekin ensi viikolla on Ruotsin valtakunnallinen johon tarvitsisin yli 80 vuotta harjoittelua että saisin 6. Ja lopuksi on vielä matikan valtakunnallinen mutta onneksi olen hyvä matikassa :D
Pian on peruskoulu ohitte ja valtakunnaliset kokeet tunkee päälle. Huomenna englannin valtakunnallinen joka vaikuttaa maailman helpoimmalta kokelta ikinä. Mutta sitten tuleekin ensi viikolla on Ruotsin valtakunnallinen johon tarvitsisin yli 80 vuotta harjoittelua että saisin 6. Ja lopuksi on vielä matikan valtakunnallinen mutta onneksi olen hyvä matikassa
Kappas. Olemme samassa tilanteessa. Ruotsi tosiaan on se vaikein noista, varsinkin kun oli kahden jakson paussi. Ei vaan muista yhtän mitään enää. :) Ei oikein tiedä mitä tuohon pitäisi sitten muka lukea.. Ei kai mitään.
Valtakunnallisia on kuulemma helpotettu viime vuodesta. Saksan koe oli vain neljä tai viisi sivua pitkä. Kun vanhoja kokeita katottiin, niin siellä oli kaksi luetun ymmärtämistä ja kielioppiakin pari sivua. Mutta miksi äikkää pitää silti olla 2 x 90 min?? Käsi väsyyy!
Kappas. Olemme samassa tilanteessa. Ruotsi tosiaan on se vaikein noista, varsinkin kun oli kahden jakson paussi. Ei vaan muista yhtän mitään enää. Ei oikein tiedä mitä tuohon pitäisi sitten muka lukea.. Ei kai mitään.
Valtakunnallisia on kuulemma helpotettu viime vuodesta. Saksan koe oli vain neljä tai viisi sivua pitkä. Kun vanhoja kokeita katottiin, niin siellä oli kaksi luetun ymmärtämistä ja kielioppiakin pari sivua. Mutta miksi äikkää pitää silti olla 2 x 90 min?? Käsi väsyyy!
Teillä oli kahden jakson paussi ruotsissa!? Meidän koulussa ruotsia oli joka jaksossa vähintään yksi tunti.
Kaikken pahinta tässä jaksossa on 8.15-15.30 päivä maanantaina jossa kaikki aineet ovat lukuaineita (päivän pelastaa ET jossa mä sain tehdä esitelmän MGS4 ja Walking Dead pelistä)
Meikä avautuu tähän väliin kesätöistä. 12 hakemusta olen tehnyt, autovuokraamoduunista kiinteistönhuoltajaan ja painotalolle. Kauheat kuumotukset käynnissä jatkuvasti, kun rahaa pitäisi päästä tekemään eikä työpaikkaa ole näkyvissä. Parissa haastattelussa olen käynyt, mutta ovat valkanneet hakijan jolla on enemmän kokemusta alalta. CV:kin on kunnossa, kun sitä nimenomaan on myös kehuttu siistiksi, mutta kokemusta sinne pitäisi saada lisää. Energiamyyntiduunin sain, mutta sitä en kauhean mielellään tekisi, kun ei nuo puhelinmyyntihommat kiinnosta. Aikaisemmat duunipaikat ovat toisella paikkakunnalla, ja niistäkin toiseen ottivat viime kesän kesälomittajat (kun itse olin intissä, jepulisjee!)
Ongelmana työnhaussa onkin se, ettei kokemusta kauheasti ole kun on opiskellut koko elämän eikä kokemusta saa ilman töitä (I can't get a job, because I don't have experience, because I can't get a job...) Ääh, oliskohan vaan pitänyt ottaa kesäopintoja ja loisia tuilla koko kesä. Ei tuu mittään.
Meikä avautuu tähän väliin kesätöistä. 12 hakemusta olen tehnyt, autovuokraamoduunista kiinteistönhuoltajaan ja painotalolle. Kauheat kuumotukset käynnissä jatkuvasti, kun rahaa pitäisi päästä tekemään eikä työpaikkaa ole näkyvissä. Parissa haastattelussa olen käynyt, mutta ovat valkanneet hakijan jolla on enemmän kokemusta alalta. Energiamyyntiduunin sain, mutta sitä en kauhean mielellään tekisi, kun ei nuo puhelinmyyntihommat kiinnosta. Aikaisemmat duunipaikat ovat toisella paikkakunnalla, ja niistäkin toiseen ottivat viime kesän kesälomittajat (kun itse olin intissä, jepulisjee!)
Ongelmana työnhaussa onkin se, ettei kokemusta kauheasti ole kun on opiskellut koko elämän eikä kokemusta saa ilman töitä (I can't get a job, because I don't have experience, because I can't get a job...) Ääh, oliskohan vaan pitänyt ottaa kesäopintoja ja loisia tuilla koko kesä. Ei tuu mittään.
Sama ongelma...niillä on aina etu jolla kokemusta vastaavasta työstä jo löytyy. Esim itse olen päässyt 6 viime kesänä (suhteilla) raksalle tekemään aputöitä ja viime kesänäkin kun jättelin vastaavin paikkoihin hakemuksia, olisin päässyt kaiketi niistä jokaiseen....ongelma vain on siinä että suurin osa noista hommista kestää vain parista päivästä pariin viikkoon (mielummin sitä tekisi töitä koko kesän samassa paikassa) , ja usein työmaat myös sijaitsevat paikoissa, jonne ei oikein julkisilla pääse kulkemaan (omaa autoa kun ei ole käytössä).
Toinen ongelma on että usein etusijalla ovat tietenkin myös ne, jotka pääsevät jo ennen kesäkuuta aloittamaan, itse yritän opiskelupaikan vaihtoa ja pääsykoe olisi edessä 5.6, joten kevään aikana keskittyisi mielummin ihan vain siihen lukemiseen.
No ehkä sitten jostain mäkkäristä tai siivousfirmasta irtoaisi paikka, ei mitään kovin innostavaa duunia ja huonompaan palkkaan joutuisi tyytymään, mutta parempi sekin kun ei mitään.
Alla oleva teksti sisältää ihmemongerusta peruskoulun valtakunnallisista kokeista, kesätöistä ja Järpän lukio-opinnoista, lue omalla vastuullasi.
Peruskoulun valtakunnalliset eivät tosiaan ole kauhean paha nakki. Itse sain muistaakseni ihan hyvän numeron esimerkiksi saksasta, joka oli omasta mielestä aivan älytöntä shaibenia. Tosin kemia oli sitten 5½ mutta päättöarvosana kemiasta oli 7 tai 8. Noita ei tosiaan kauheasti kannata stressata, jos joku näin on ajatellut ;) Äidinkielen valtakunnallisessa nyt ei AIVAN älyttömästi tarvinnut kirjoitella. Porukalle, joka nuo kokeet valmistaa, pisteet viime vuoden valtakunnallisesta, sillä Justimusfilmsin Laneja oli hauska tulkita ja repiä pisteitä : d
Perhana, kohta on jo kulunut vuosi kun omalla kohdalla peruskoulupäättyi. Vanhaa luokanvalvojaa olisi pitänyt tässä käydä morjestamassa, mutta eipä ole "ehtinyt"...
Oma motivaationi koulun suhteen on ollut myös täysin hukassa. Viimeinen jakso starttasi viime viikolla, ja yksi koeviikko siis olisi vielä edessä. En ole opiskellut kunnolla sitten ensimmäisen jakson, jonka taisin myöskin löysäillä :d Ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, ja muutenki ns. touch kadonnut koko touhusta, jos sellaista koskaan edes on ollut. Koko peruskoulun tein läksyjä ja kokeisiin luin kunnolla, mutta lukiossa olen vain pöritellyt peukaloita tunnilla. Pitkän matikan läksytkin kummittelevat tuossa repussa, mutta tuskinpa niitä teen. Toistaiseksi kurssin alussa ymmärrettävästi melko helppoa asiaa, mutta katsoo nyt kuinka nopeasti putoaa kärryiltä. Taas.
Hienosti pudonnut KA tuosta 8,3:sta tuohon seiskan pintaan... GG.
Kesätöihin hain kahteen paikkaan, kunnalle ja erääseen jätehuoltoon. Mutta eipähän noista mitään ole herunut. Hain töihin vasta maaliskuun alussa, eikä koko touhu edes kiinnostanut. Nyt ajattelen etten tarvitse rahaa oikein mihinkään, mutta nytkin on menty puoli vuotta persaukisena, hmm. Kesä työttömänä olisi tarkoitus treenata koko kesä, kroppa kerralla kuntoon ja jatkaa vielä kakkosvuoden puolellakin koulun ohella. Mutta katsotaan nyt saako mitään aikaan. Tuskinpa. Prkl.
Itse olen tuota kesätöitä miettinyt ja erityisesti kokemuksen merkitystä. Alkanut omassa päässä sellainen suunitelma kertymään, että menisi ilmaiseksi pariksi viikoksi jonnekkin töihin pelkän kokemuksen saamiseksi. Eipähän voi sanoa että kokemusta ei olisi ja olisi siten seuraavalla kerralla pammat mahollisuudet joatin tienatakkin.
JAAAAAA- lukioon:
Järpän kanssa siinä samoilla linjoilla että peukkuja pyöritelly tunnilla ja 1 jakson jaksoi panostaa. Mutta kokonaisuudessaan muut 3 jaksoa menny siivellä mennen. Jonki verrran motivaatiota sii löytyy, mutta yleensä se menee koeviikolle sillai kivasti. Yllätyksenä on tullut se, että lukiossa on ns. reilumpi arvostelu eikä pärstäkerroin ole iso, johon voinee viitat mm. matikan ja fysiikan arvosanojen nouseminen numerolla (kaikkien tähän astisten kurssien vrt. päättötodistukseen), nut bad. Tällä hetkellä siis win-win tilanne. Paitsi ruotisssa, jossa ollaan rimaa hipoen päästy läpi.
Meikä avautuu tähän väliin kesätöistä. 12 hakemusta olen tehnyt, autovuokraamoduunista kiinteistönhuoltajaan ja painotalolle. .....
Ongelmana työnhaussa onkin se, ettei kokemusta kauheasti ole kun on opiskellut koko elämän eikä kokemusta saa ilman töitä (I can't get a job, because I don't have experience, because I can't get a job...) Ääh, oliskohan vaan pitänyt ottaa kesäopintoja ja loisia tuilla koko kesä. Ei tuu mittään.
Tässä asia, jonka kanssa en todellakaan ole sinut, en sitten millään. Suoraan sanoen vituttaa se, ettei töitä voi olla tarjolla niin paljon kuin kysyntää. Tänä kesänä kuitenkin päätin itse, että tämä "onnella kesätyöpaikan saanti" ei todellakaan tule kysymykseen. Se hankitaan. Ja aloittelin marraskuussa hakemusta lähettelyn ja reilut sata kappaletta niitä tuli rustattua. Vissiin seitsemässä työhaastattelussa kävin ja lopulta jouduin perumaan melkein toisen mokoman, kun paikka sitten varmistui. Tuo kanssa kyrpii ihan jumalattomasti, kuinka osa työnantajista ei ymmärrä, että armeijasta ei nyt vaan voi ottaa lomaa parin päivän varoitusajalla yhden haastattelun takia. Onneksi meikälle säästyi noita lomapäiviä tarpeeksi keväälle, että sai käytettyä melkein kaikki noihin haastatteluihin. Siinä olikin yksi sillisalaatti sumplittavana ja puheluita soiteltava. Ja hakemuksia kun pystyi hyvin intissä ollessa kirjoittamaan niin mikäs siinä kun parempaa tekemistä ei totta vieköön laitos enää keväällä tarjonnut. Tuskin tulee seuraavina vuosina samanlaisella vimmalla haettua. Tulipahan ainakin todistettua itselle, että määrä korvaa hakemuksissa sen laadun.
Tänä kesänä kuitenkin päätin itse, että tämä "onnella kesätyöpaikan saanti" ei todellakaan tule kysymykseen. Se hankitaan.
Asenne kohdillaan.
Meikäläinen tuossa paria kuukautta takaperin menin toiveikkaana hakemaan töitä, ihan kasvotusten kysymään. Oikeastaan todella toiveikkaana, koska reipas mieli ja tiesi että osaa oikeasti olla avuksi töissä (tarkoittaen nyt ATK -hommia). Ottivat sitten yhteystietoja ylös mutta varoittelivat että hakijoita on paljon.
Muutaman kuukauden kärvistelin ja melkein jo tiesin että töitä ei tule. Sitten yhtäkkiä tulee soittoa putaan ATK-centralista että paikka varmistettu ja että tulla keskustelemaan asiasta. Vinkiksi muille, älkää menettäkö toivetta ennen kesäkuuta. Ihan totta.
Tässä asia, jonka kanssa en todellakaan ole sinut, en sitten millään. Suoraan sanoen vituttaa se, ettei töitä voi olla tarjolla niin paljon kuin kysyntää. Tänä kesänä kuitenkin päätin itse, että tämä "onnella kesätyöpaikan saanti" ei todellakaan tule kysymykseen. Se hankitaan. Ja aloittelin marraskuussa hakemusta lähettelyn ja reilut sata kappaletta niitä tuli rustattua.
Meinaa muuten tuo vanne pään ympärillä kiristää....
Tänään tosiaan koulussa infosivat, että Kela ei tue opiskelijaa kesäkuukausina eurollakaan, ellei sitten saa per kuukausi vähintään viittä opintopistettä sellaisista aineista mitkä koulu katsoo oikeiksi. Normaalia asumistukea ei voi hakea, koska samaan kämppään tulee opintotukea muina kuukausina. Voe voe voe voe voe voe.......... En ymmärrä, mutta kaiketi tuon systeemin on joku fiksumpi kehitellyt.
Ei olisi hätää, jos niitä kyseisiä töitä tosiaan olisi. Tänään taas yhden hakemuksen matkaan laitoin, mutta kun työkokemusta on niin kovin vähän ja hakijoita enemmän kuin meressä mutaa, niin ei nyt hyvältä vaikuta. Jos pääsisi edes sinne haastatteluihin asti, niin olisi jonkilaiset mahikset. Omiin säästöihin en mielelläni iskisi, mutta tietyssä tilanteessa on kaiketi pakko.
Tässä asia, jonka kanssa en todellakaan ole sinut, en sitten millään. Suoraan sanoen vituttaa se, ettei töitä voi olla tarjolla niin paljon kuin kysyntää. Tänä kesänä kuitenkin päätin itse, että tämä "onnella kesätyöpaikan saanti" ei todellakaan tule kysymykseen. Se hankitaan. Ja aloittelin marraskuussa hakemusta lähettelyn ja reilut sata kappaletta niitä tuli rustattua.
Meinaa muuten tuo vanne pään ympärillä kiristää....
Tänään tosiaan koulussa infosivat, että Kela ei tue opiskelijaa kesäkuukausina eurollakaan, ellei sitten saa per kuukausi vähintään viittä opintopistettä sellaisista aineista mitkä koulu katsoo oikeiksi. Normaalia asumistukea ei voi hakea, koska samaan kämppään tulee opintotukea muina kuukausina. Voe voe voe voe voe voe.......... En ymmärrä, mutta kaiketi tuon systeemin on joku fiksumpi kehitellyt.
Ei olisi hätää, jos niitä kyseisiä töitä tosiaan olisi. Tänään taas yhden hakemuksen matkaan laitoin, mutta kun työkokemusta on niin kovin vähän ja hakijoita enemmän kuin meressä mutaa, niin ei nyt hyvältä vaikuta. Jos pääsisi edes sinne haastatteluihin asti, niin olisi jonkilaiset mahikset. Omiin säästöihin en mielelläni iskisi, mutta tietyssä tilanteessa on kaiketi pakko.
Itselläni on pitkälti sama tilanne. Itse aion tuota kesäopintotukea hakea joka tapauksessa, tosin kesäopintojen määrä riippuu siitä saanko töitä vai en. Ei kai nuo vaatimukset siitä "mitä koulu katsoo oikeiksi"/mitkä kuuluvat tutkintoon nyt kuitenkaan kai kovin tiukat ole? Vai onko sinulle tarkempaa infoa? Tuo 5 opintopistettähän ei sinänsä ole kuukaudessa juuri mitään.
Itselläni on pitkälti sama tilanne. Itse aion tuota kesäopintotukea hakea joka tapauksessa, tosin kesäopintojen määrä riippuu siitä saanko töitä vai en. Ei kai nuo vaatimukset siitä "mitä koulu katsoo oikeiksi"/mitkä kuuluvat tutkintoon nyt kuitenkaan kai kovin tiukat ole? Vai onko sinulle tarkempaa infoa? Tuo 5 opintopistettähän ei sinänsä ole kuukaudessa juuri mitään.
Kesällä suoritettujen opintojen tulee liittyä suoraan jollain tavalla omaan koulutusohjelmaasi. Joku koulu voi toki olla tarkempi noista kuin muut, mutta tuskin sitä pulpettia saa kuluttaa minkään kamalan mukavan aineen parissa. Suhteellisen helposti tuo 5p sitten kaiketi tulee, olikos se nyt noin +40 opetustuntia tai jotain vastaavaa. En muista tarkkaan.
Itellä kävi aika hyvä tuuri kesätöiden kanssa. Hain nimittäin vain yhteen paikkaan, ja pääsin sisään. Kuuden viikon hengailu kirjastossa on leppoisaa tekemistä kesän helteisille päiville. Tosin kesäkuussa minulla ei ole töitä, joten ajattelin anoa yhdelle kuukaudelle opintotukea (Voiko näin tehdä?). Ajattelin vaikka suorittaa kaksi kirjatenttiä ja pokata niistä itselleni ne tarvittavat viisi opintopistettä.
Lainaus käyttäjältä Muksu+
Opintolainaa en ainakaan vielä ala nostelemaan.
En ymmärrä, miten ihmiset voivat elää pelkään opintotuen turvin. Kerro salaisuutesi! Itselläni jää vuokran maksun jälkeen käteen alle 300 euroa, jolla pitäisi muka pärjätä kuukausi. Ehkä sillä saisi ruokaa ostettua, mutta ei ainakaan pelejä, vaatteita tai viinaa. Olen siis napsinut opintolainaa, ja nytkin tuntuu että rahaa ei ole erityisen yltäkylläisesti. Tietysti takaraivossani kummittelee ajoittain tieto siitä, että rahat pitäisi joskus maksaa takaisin En silti voisi elää miellyttävästi ilman lainaa. Loppujen lopuksi lainan korko on niin edullinen, että muutama opiskelijakaverini toivoisi, että sitä saisi ottaa enemmänkin.
Itellä kävi aika hyvä tuuri kesätöiden kanssa. Hain nimittäin vain yhteen paikkaan, ja pääsin sisään. Kuuden viikon hengailu kirjastossa on leppoisaa tekemistä kesän helteisille päiville. Tosin kesäkuussa minulla ei ole töitä, joten ajattelin anoa yhdelle kuukaudelle opintotukea (Voiko näin tehdä?). Ajattelin vaikka suorittaa kaksi kirjatenttiä ja pokata niistä itselleni ne tarvittavat viisi opintopistettä.
En ihan heti keksi syytä miksi ei voisi. Tuskin kukaan pakottaa kaikkia kesäkuukausia opiskelemaan. Ainakaan toivottavasti ei pakota....
Lainaus käyttäjältä Vulpes Arctos+
Lainaus käyttäjältä Muksu+
Opintolainaa en ainakaan vielä ala nostelemaan.
En ymmärrä, miten ihmiset voivat elää pelkään opintotuen turvin. Kerro salaisuutesi! Itselläni jää vuokran maksun jälkeen käteen alle 300 euroa, jolla pitäisi muka pärjätä kuukausi. Ehkä sillä saisi ruokaa ostettua, mutta ei ainakaan pelejä, vaatteita tai viinaa. Olen siis napsinut opintolainaa, ja nytkin tuntuu että rahaa ei ole erityisen yltäkylläisesti. Tietysti takaraivossani kummittelee ajoittain tieto siitä, että rahat pitäisi joskus maksaa takaisin En silti voisi elää miellyttävästi ilman lainaa. Loppujen lopuksi lainan korko on niin edullinen, että muutama opiskelijakaverini toivoisi, että sitä saisi ottaa enemmänkin.
Itselle ei tosiaan jää vuokran jälkeen käteen euroakaan. Tuet eivät yksinään riitä edes vuokraan, mutta koska ennen opiskeluja asuin porukoiden nurkissa ja olin töissä, niin sain säästöön rahaa mikä auttaa nyt aika helvetisti. Sen lisäksi ylioppilaslahjarahat olivat kaikki säästössä toisella tilillä, mutta sain onneksi myös opintojen alussa vakuutuksesta takaisin rahaa. Eli säästöjen voimalla kituuttelen, mutta myös vanhempien jääkaappi ja avustukset ovat tullee tututiksi. Kaipa tuo laina on joskus otettava, koska ei sitä ikuisesti tällä menolla voi jatkaa. Ellei tukiin sitten taikaiskusta saada suurta korotusta.
Kesätyöhakemuksia on tullut heiteltyä kuin kissatäti katteja, mutta tulokset ovat olleet olemattomia. Parissa hakemuksessa piilee vielä pikkuisen potenttiaalia, mutta muuten ei jaksa enää innostaa. Meno on kuin baarien lihatiskillä näiden jatkuvien torjuntojen kanssa. Damm. Eniten sapettaa kun koulussa tietyt ihmiset ovat saaneet jo duunia, mutta silti heille soitellaan koko ajan tarjouksi ja haastatteluja. Kateuden Vihreä Silmäinen hirviö osaa olla paska ukko. Pitää vielä kiikaroida MOL:a, mutta usko alkaa tosiaan loppua.
Itse olen miltei koko kesän omassa ''semi'' vakkari duunissa. Lisäksi käyn 2 viikkoa körryyttelemässä ruohonleikkurilla kaupungin laskuun. Eli koko ''loma'' menee töitä tehdessä, mutta voipa sitten koulujen alettua taas mälläillä setelinipuilla :D
Keskiviikoksi pitäisi olla äidinkielen lopputyö tehtynä jossa pitää lukea vapaavalintainen suomalaiskirjailijan tekemä tuotos ja skriivailla itse kirjailijasta ja kirjasta jotain. Itsehän olen astetta retardimpi jätkä enkä edes ole aloittanut saatikka valinnut kirjaa.
Ensimmäinen lukukausi saatu kunnialla(?) päätökseen ja hyvältä tuntuu. Hyvältä on tuo AMK-opiskelu tuntunut ja melko varmasti tuon koulun jaksaa loppuun käydä. Eihän tuota ole enää kuin kolmisen vuotta jäljellä, joten miksi sitä nyt lopettaisikaan. Syksyllä sitten uusilla voimilla ja silloin aion ottaa hieman toisenlaisen asenteen esim. kieliin, missä on tullut nyt sluibailtua melko paljon. (Joku sitten muistuttaa tästä syksyllä!) Se näkyi aamuisessa espanjan kokeessa melko pahasti. Toivottavasti meni läpi....
Nyt, skumppaa, siideriä ja aurinkoa.
E: Nyt kun on tullut itseä paahdettua tuolla nurtsilla (ja terdeillä), niin voisi sen verran lisätä, että melko helpolla pääsi tosiaan tuolla AMK:ssa. Pikkuisen jos jaksaa nähdä vaivaa, niin pääsee kyllä kiinni kolmosiin ja nelosii. Vitosiin toki vaaditaan ihan hyvääkin osaamista, mutta ihan ihmisen mitoissa on tuo vaikeustaso. Paljon mielenkiintoisempaa ja laajempaa ollut tuo matkailun opiskelu mitä osasin odottaa.
Nyt on viimein oma diplomityö tässä edessä painotuoreena ja komeissa mustissa teknillisen yliopiston kansissa. Kuuden vuoden urakka on siis suoritettu kunnialla loppuun ja samalla valmistuminen koulusta on enää paperisotaa vaille selvä. Puoli vuotta meni tuon työn tekoon ja sivuja tuli siinä kirjoitettua reilu 60. Motivaatio alkoi olla loppua kohden jo hieman vähissä, mutta sainpahan puristettua arvostelustakin vielä nelosen (asteikko 0-5), eli ihan laadukasta jälkeä muidenkin mielestä ilmeisesti loppujen lopuksi.
Pakko myöntää fiilisten olevan hieman haikeat näin koulutien tultua viimein päätökseen. Varsinkin muutama viimeinen vuosi yliopistossa olivat oikein mukavia, kun pakolliset kurssit oli käytynä ja sai keskittyä juuri siihen, mikä itseä kiinnosti. Mutta työt kutsuivat jo tuossa pari vuotta sitten ja sillä tiellä matka jatkuu seuraavaksi. Huoletonta opiskelijaelämää tulee varmasti vielä ikävä, mutta eipä tässä auta kuin jatkaa kohti uusia haasteita.
Kaiken E3-rumban keskellä pitää juhlistaa kahta muutakin asiaa:
Sin opiskelupaikan Kaurialan lukion luonnontiedelinjalta! Sitä en tiedä, tekikö tiukkaa, mutta opo oli sanonut, että tuolla todistuksella pääsee mihin haluaa, ellei ryssi pääsykoetta. Eli ensi syksynä alkaa "se elämän paras aika."
Myös kesälomani alkoi nyt virallisesti kesätoiden loputtua. Noh, kahta viikkoa on varmaan turha kutsua miksikään työksi, mutta jotain tuli kuitenkin tehtyä. Kesän mittaan hommaa riittää seinänrakentamisen ja muiden pikkujuttujen merkeissä, joten tylsyydestä en kärsi.
Tasaisesti onnea kaikille kouluun päässeille! Lukiolaiset varsinkin muistavat käydä sitten bileissäkin, sillä ainakin omalla kohdalla nuo kolme taianomaista vuotta olivatkin juuri sitä elämän parasta aikaa. Kannattaa myös rohkeasti mennä mukaan opiskelijatoimintaan, tutorointiin, oppilashallituksiin ja sellaisiin.
Viimeinen työpäivä takana ja nyt alkaa LOMA!! Tai sitten ei... Entinen työkaverini pyysi minua tulemaan heille töihin kesäksi eikä siihen nyt voinut sanoa ei, koska kenelle ei raha kelpaisi. Onneksi ei tarvitse kuitenkaan olla joka päivä töissä, kutsuvat paikalle jos tarvitsevat apua. Vaki työpaikassani lomaa piti olla puolitoista kuukautta, mutta ylemmät herrat päättivätkin, että pidetäämpä paikka auki pelkästään viikonloppuisin juhannuksen jälkeen.
Harmittaahan tuo pidemmän loman peruuntuminen, olen kuitenkin odottanut sitä pitkään. Koulu+työ on raskasta puuhaa jos joutuu viikon päivät olemaan koulussa ja töissä viikonloput ja välillä viikolla, ainoat vapaa päivät viimeiseen vuoteen on ollut sunnuntait. Toisaalta nyt kun saa vähän ylimääräistä rahaa ei tarvitse pelätä elokuussa joutuvan turvautumaan "säästöihin".
Pienen loman aion kyllä pitää heinäkuun viimeisellä viikolla, jolloin pääsen ilmaiseksi matkustamaan Italiaan! Sitä sitten tässä odotan eniten koko kesän :) Nyt kuitenkin pitäisi mennä nukkumaan, huomenna herätys kello 6 ja 8 kokkaamaan vähän lounasta asiakkaille.
Tuli tuossa kuun alussa hyväksymiskirje Jyväskylän ammattikorkeakouluun ohjelmistotekniikan koulutusohjelmaan. Itseäni vähän mietityttää se, että vaaditaanko tuolla jotakin aikaisempaa tietoa ohjelmoinnista sun muusta (toki se varmaan hyvä olisi)? Itselläni kun semmoista ei ole, mutta olen kyllä valmis oppimaan (toki selvähän se, enhän muuten tuonne olisi hakenutkaan).
En nyt oikein tiedä teistä mutta viimeaikaisen keskustelu toiseen asteen opintojen ensimmäisen vuoden pakollisuudesta sai ainakin omassa päässäni kuulostamaan paljon paremmalta. En sitten tiedä onko tapauskohtaista mutta monista paikoista olen kuullut että amiksessa istutaan koneella ja nukutaan, mutta se että pelkkää peruskoulun kertaamista? Come on... koko 9-luokka oli samaa propagandaa että "pääset kunnon duuniin, olet tyä miäs" tyylisiä luentoja. Kommenteista myös irtoaa se hianous toisaalta että joissain yliopistoissakin on tälläistä meininkiä opettajien keskuudessa, mutta onpahan akateeminen vapaus sentään siellä.
Kiinnostaisi tietää missä kaveri oikein opiskelee? Pikkuisen myös ihmetyttää, että jos heppu on niin kovin älyllisten haasteiden perässä, niin miksi ei sitten mennyt lukioon? Sieltähän (yleensä) suunnataan ammattikorkeakouluihin tahi sitten yliopistoihin.
Tuli mieleen omassa koulussa ollut tapaus, missä yksi opettaja piti leppoisia ja hauskoja luentoja missä sai aina nauraa ja tunnit loppuivat myös reippaasti etuajassa. Tentti oli helppo ja muutenkin kurssi aiheutti yhtä paljon stressiä kuin kesäloma. Kukaan ei valittanut kurssin aikana kertaakaan, mutta keväällä sitten ulistiin kun ei mukamas oltu opittu mitään. Pikkuisen haiskahti tekopyhyys, etenkin kun itsenäinen opiskelu on aina mahdollista.
Lainaus
Come on... koko 9-luokka oli samaa propagandaa että "pääset kunnon duuniin, olet tyä miäs" tyylisiä luentoja
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Mielestäni on ihan fiksua painottaa ysiluokkalaisille, että numerot kannattaa olla kunnossa. Niiden avulla kun pääsee opiskelemaan sellaiseen jatkopaikkaan kuin haluaa. Toki joku valopää lopettaa koulun aina kun pakollinen osuus päättyy, mikä ei tietenkään ole fiksua. Ihan asiasta ovat paasanneet.
En sitten tiedä onko tapauskohtaista mutta monista paikoista olen kuullut että amiksessa istutaan koneella ja nukutaan, mutta se että pelkkää peruskoulun kertaamista? Come on... koko 9-luokka oli samaa propagandaa että "pääset kunnon duuniin, olet tyä miäs" tyylisiä luentoja.
On varmasti tapauskohtaista mutta tuli kyllä samaistuttua hiukan tuohon kirjoitukseen.
En tosiaankaan tunne että amiksesta saamani datanomin paperit millään muotoa näyttäisivät osaamistani, ainoastaan sen miten hyvin osasin miellyttää opettajia. Ammatillisista opinnoista jäi jotain uutta käteen, mutta suhteellisen vähän ja lähinnä niin että asiaan ei voitu syventyä enempää ja nyt ne asiat ovat jo unohtuneet. Tykkäsin todella kovasti Java, Windows Server ja Linux kursseista sekä muuten vaan laitteistoiden säätämisestä ja ohjelmoinnista. Opetuskin niiden kohdalla oli varsin hyvää. Vaan kuten tuota serverihommaa opettanutkin sanoi minulle kurssin lopun häämöttäessä: "ei tämä ole kuin raapaisu pinnalta".
Tuossa tapauksessa en kyllä tiedä ketä oikein olisi syyttänyt. Hitaimpien tahtiin mentiin oikeastaan kaikessa opetuksessa ja nämä hitaimmat totisesti pitivät kyllä meteliä siitä jos alettiin yhtään tahtia kiihdyttämään. Harmi vain että osa näistä hitaimmista ei sitten viitsinyt keskittyä opetukseen kuin vasta silloin kun opettaja kykenee häiritsemään Facebook pelien pelaamista. Toisaalta suurin osa opetuksesta oli kahden vuoden aikana yleisaineita ja yritystoimintaa, joiden paljoutta itse jatkuvasti kiroilin. Jos olisin halunnut yritystoimintaa niin paljon opiskella olisin kyllä mennyt opiskelemaan merkonomiksi. Toki tämä kuului opetussuunnitelmaan että periaatteessa olisi voinut syyttää sitä. Yritystoiminnasta kyllä jäi jotain hyödyllistäkin käteen mutta ehdottomasti olisin halunnut valmistua oikeaksi datanomiksi enkä merkonomin ja datanomin hämmentäväksi sekoitukseksi.
Eniten olen kuitenkin oppinut ammattiini liittyviä asioita töissä puhtaan kokemuksen kautta. Vaan työkin voi antaa vain rajatun määrän kokemusta, esimerkiksi noista palvelinhässäköistä en ole päässyt ammattikoulun opintoja pidemmälle mutta sen sijaan koneiden sisuskalut ja järjestelmien ongelmat ovat tulleet enemmän ja vähemmän tutuiksi.
En tiedä oliko koulussa vaan sitten niin alhainen lähtötaso ja osasin jo koulujen alkaessa "liikaa" oppiakseni mitään uutta. Lähinnä koodasin C++ juttuja ja tein tarvittavat tehtävät sen kolmen vuoden aikana. Jokaisen vuoden päätteeksi nappasin vielä stipendin vaikka koskaan en tuntenut tekeväni mitään sen eteen. Kivaa siellä oli mutta kun opetusta ajatteli niin kyllä parantamisen varaa olisi runsaasti. Hauskasti tuon linjan opetussuunnitelma tuossa koulussa uudistuikin sitten vuotta myöhemmin aloittaneille opiskelijoille ja mitä nyt näiden kanssa kommunikoitiin niin ilmeisesti parempaan suuntaan. Muilla linjoilla käsitykseni mukaan opetus oli onneksi ihan kunnollista.
Noh, toivon mukaan OAMK:issa tulee opittua paljon uutta. Ainakin tällä hetkellä tuntuu että kykyjeni lähtötaso on todella alhainen, vaan en oikein tiedä mitä kyseisen opinahjon tietojenkäsittelyn koulutusohjelmalta sitten tarkalleen odottaa.
Yläasteella meillä vararehtori joka oli välillä sijaisena, sanoi vain että "tehkää mitä lystäätte lähtekä vaikka kotiin (jos oli esim vikat tunnit tai keskellä päivää", mutta tulkaa takaisin sitten seuraaville tunneille." Sitten kun oikea ope tuli takaisin siirryttiin seuraavaan asiaan ja kaikki oli iha kujalla koska edellistä asiaa ei oltu käyty yhtään.
Se olisi sitten huomenna "pitkästä aikaan" kouluun. Viime syksynä oli aluksi tarkoitus, mutta suunnitelmat muuttuivat ja piti lykätä tälle syksyllä. Nyt ollaan viimein Oulussa ja tänään tuli käytyä katsastamassa reitti OAMK:in liiketalouden yksikköön.
Fiilikset ovat hyvin paljolti jännityksen puolella, sillä tuo opiskelujen lykkääminen toi ongelmia monelta suunnalta. Olenkin varma että aloitus tuolla ei ongelmitta suju, vaikka nyt asioiden pitäisi olla kunnossa. Jännä sitten nähdä, mutta ei kyllä toisaalta houkuttele ajatuskaan siitä että tämä viikko on pelkkää "perehdytystä" ja vasta ensi viikolla alkaisi varsinainen opiskelu. Muistan kun amiksessa oli jotain typeriä tutustumisleikkejä ja nyt sellaista pitäisi kestää koko viikko? Ei se rakennuskaan nyt niin iso ole että sen tutustumiseen koko viikko tarvitaan.
En sitten tiedä, tuntuu vaan vähän typerältä. Ihan jees että tilat näytetään, perussysteemeihin opastetaan mutta mieluusti paneutuisin sen jälkeen opintoihin enkä leikkeihin. Noh, huomenna selviää vaan jännittää kyllä vietävästi.
En sitten tiedä, tuntuu vaan vähän typerältä. Ihan jees että tilat näytetään, perussysteemeihin opastetaan mutta mieluusti paneutuisin sen jälkeen opintoihin enkä leikkeihin. Noh, huomenna selviää vaan jännittää kyllä vietävästi.
Niillä leikeillä on ihan paikkansa. Samojen ihmisten naamoja katsellaan kuitenkin se kolmisen vuotta, joten kyseisten tyyppien nimet on kiva oppia tuntemaan leikin varjollakin. Helvetin hauskoja olivat kun viime keväänä itse olin leikkimässä. Lukiossakin kovasti tykkäsin kaikesta ryhmäytymisestä.
Ylihuomenna olen puolestaan itse leikittämässä ja opettamassa Tylypahkan saloja ja koukeroita.
LainausEn sitten tiedä, tuntuu vaan vähän typerältä. Ihan jees että tilat näytetään, perussysteemeihin opastetaan mutta mieluusti paneutuisin sen jälkeen opintoihin enkä leikkeihin. Noh, huomenna selviää vaan jännittää kyllä vietävästi.
Niillä leikeillä on ihan paikkansa. Samojen ihmisten naamoja katsellaan kuitenkin se kolmisen vuotta, joten kyseisten tyyppien nimet on kiva oppia tuntemaan leikin varjollakin. Helvetin hauskoja olivat kun viime keväänä itse olin leikkimässä. Lukiossakin kovasti tykkäsin kaikesta ryhmäytymisestä.
.
Lukioryhmäytymisestä iso peukku, sillä nehän olivat niitä koulun huolettomimpia päiviä. Okei mahtui mukaan muutama vaivaannuttava reissu ja saattoipa olla että jokusen skippasinkin tylysti, mutta jokatapuksessa noin päällisin puolin jäi ihan loistava maku.
Yliopistossa homma menikin penkin alle heti kolmantena päivänä. Silloin vasta ryhmäytymisen pitikin alkaa ja mikä oiva ajoitus vatsatauti-ruljanssille. Jäi sitten ekan viikon kemut niikseen ja seuraavalla viikolla se ankara opiskeluhelvetti alkoikin. No oli noita karkeloita toki joka viikko tarjolla, mutta parempikin olisi voinut olla alkustartti, jotta niihin olisi kunnolla sisään päässyt. Nyt sitten syyskuussa kun koulun penkki kiehtoo jälleen, niin miettiipä tässä, että mitenhän tänä vuonna jaksaisi. Ainakin syksyn kurssivalinnat näyttävät murhaavilta ja haluisin ne klaarata läpi ilman suuria fiaskoja joten aika tulee kortilla olemaan. Toki on se matikkapajakin ryhmäytymistä. Eikös juu?
Ainakin syksyn kurssivalinnat näyttävät murhaavilta ja haluisin ne klaarata läpi ilman suuria fiaskoja joten aika tulee kortilla olemaan
Seilaamme samassa veneessä velikulta. Syksy tuo tullessaan matematiikkaa erilaisissa muodoissa, kiehtovia Exel-taulukoita ja ruotsia muutaman eri kurssin verran. Taisin keväällä napata vielä lomahuumassani ylimääräisen ruotsin kurssin, kun se tuntui silloin hyvältä idealta. Noh, kaiketi noista selviää, vaikka mukavuusalueesta ovatkin muutaman peninkulman päässä.
Onhan siellä sitten ulkomaanreissua luvassa, joten pitäisi jotain mukavaakin olla tiedossa. Keväällä myös lupailivat leppoisampaa lukkaria, mutta uskon kun näen, kuulen ja koen.
Seilaamme samassa veneessä velikulta. Syksy tuo tullessaan matematiikkaa erilaisissa muodoissa, ...
Noh, kaiketi noista selviää, vaikka mukavuusalueesta ovatkin muutaman peninkulman päässä.
Onhan siellä sitten ulkomaanreissua luvassa, joten pitäisi jotain mukavaakin olla tiedossa. Keväällä myös lupailivat leppoisampaa lukkaria, mutta uskon kun näen, kuulen ja koen.
Itseäni saan vielä syyttää, kun olen enemmän ottanut, mitä malleissa lukee, eli noin 34 opintopisteen rääkki olisi syksylle tiedossa. Ja pitäisi lauantaista aina 8 tuntia hillua töissäkin, mikäli tuota jaksaa syksyn jatkaa. Kultainen sääntö kyllä muistuttaa, että opiskellessa ei töitä paiskita, mutta ne muutama satalappusta kuukaudessa lisää olisivat vaan enemmän kuin tarpeen.
Kursseista todennäköisyysmatikka, fourier-analyysiä, tuotantotaloutta, koneenrakennustekniikkaa ja sähkötekniikkaa olisi luvassa. Kaksi hyvää asiaa eli ei koodausta eikä fysiikkaa. Aah mikä nautinto, kun nuo ovat poissa kuvioista. Lisäksi Kiinaa kurssin verran, kun nyt päätin että sinne vaihtoon tähdätään.
Ulkomaanreissusta vielä sen verran, että sen tarpeessa totta tosiaan olisin. Nyt heti ulos Suomen rajoilta mihin tahansa ja mahdollisimman kauas. Eipä vaan aikaa tunnu löytyvän, mutta ehkä jouluna sitten? Koulun raissuja pitää myös pitää silmällä. Mihinkäs maahan Muukeloinen lähtee viinanh.. reissailemaan?
Mihinkäs maahan Muukeloinen lähtee viinanh.. reissailemaan?
En sen kauemmaksi kuin läntiseen naapuriimme, Ruotsiin. Tukholmaan jos tarkkoja ollaan. Sen verran on sielläkin hinnat kohdillaan, että taitaa jäädä märät roudaamatta tällä kertaa.
Edit: Kiinaan meinasit lähteä, konna. Kuulemma mielenkiintoinen maa olla vaihdossa, joten ei ollenkaan huono valinta.
Orientaatiot orientoitu (wat?!) ja maanantaina edessä siintää jo metsäpalon lailla se oikea koulu. Matematiikka ja ruotsi, olen valmis. Uusissa opiskelijoissa taas helvetin paljon hyviä tyyppejä, joten mukavaa oli päästä tutustumaan. Helpottaa rankkaa syksyä kun on kivoja ihmisiä seurana.
Fuksiaisia odottelen jo innolla (ja pelolla...) kun vastuulle laitetaan parikymmentä energistä opiskelijaa. Voi voi sentään...
Meikäläisestäkin sitten tuli pesunkestävä opiskelija... tai ehkä tuon "pesunkestävä"-termin käyttöä pitää odottaa edes ensiviikon tammifuksisitseihin asti. Aloitin siis opintoni tammifuksina Otaniemessä. Ekan päivän ja illan rientojen perusteella porukka on erittäin mukavaa ja henki hyvä. Tänään vuorossa ollut eka luento meni kohtalaisen kivasti yli hilseen, mutta eiköhän tuo varsinainen opiskelupuolikin tästä lähde rullaamaan vuoden kurkkusalaattinollauksen jälkeen. Hieman kyllä kaduttaa, että jätin kaikki lukiokirjat kertausopuksia myöden kotiin muutaman sadan kilsan päähän.
Milles linjalle Airus takkinsa käänsi, vai muistanko miehen mestat aivan väärin? Itse olen leikitellyt ajatuksella automaatiotekniikasta, mutta parin viime vuoden naurettavat pisterajat ovat laittaneet miettimään vaihtoehtoja vähän odotettua vakavammin. Opintojen suunnittelija tuossa väläytteli mahdollisuutta lukea sivuaineena jotain aivan muuta ja tehdä siitä maisterivaihe, mutta moinen taitaisi sotkea pientä kielten opiskelun kipinää.
Oon muuten monesti kuullut kuluneiden kuukausien aikana; "Ei sulla voi olla koulunkäynti rankkaa ku sulla ei sitä niin paljoa ei ole". Kyllä se voi olla.
Se on meinaan vitun vaikeeta nousta ylös sängystä kuudelta, kun tietää että koulua on vain klo 8 - 10 ja aihe on "turha". Koitan koko ajan päästä helpommalla ja helpommalla, että ei tarvitsisi raahata persausta kouluun. Olen ja en ole laiska; työt multa sujuu loistavasti kotoa käsin, mutta kouluun en vain jaksa mennä. Tuntuu turhalta istua siellä helvetin väsyneenä ja mitään ei saa aikaan, verrattuna siihen kun kotoa voi herätä pirteänä mihin aikaan haluaa ja saa tehtä tehtävänsä pirteänä kahvia siemaillen.
Mulla on jälellä vielä yks kuukausi koulua periaatteessa. Viimesenä isona työnä pitää tehdä ryhmässä peli. Se on ihan toivottoman stressaavaa puuhaa; pitää nimittäin välillä käydä vierailemassa oikeassa pelifirmassa ja ja siellä keskustella projektimme etenemisestä. Se jos joku on ainakin itselle ollut täysin turha reissu. Se tunne kun alansa ammattilaiset epäsuorasti haukkuvat toimintaamme ja motivaatiotamme tehdä projektia, ei oikein innosta jatkamaan. Saimme silti tuosta tavallaan puhtia jatkaa, mutta kyllähän se sattui jokaista ryhmän jäsentä. Tässä toinen syy miksi en jaksa nousta aamuisin kouluun / noihin tapaamisiin. Nimittäin kun seuraava tapaaminen oli tulossa, nousin aamulla ja en kerennyt syödä edes kunnollista aamupalaa kun olin jo vessassa oksentamassa stressiä ja pelkoa ulos. Sain luvan opettajilta ettei mun tarvitse käydä enää niissä tapaamisissa, onneksi.
Eihän se koulunkäynti oo aina hauskaa ja ruusuista, oli ala sitten mieleen tai ei. Sen tiiän varsin hyvin. Ei vaikka kuinka tästä selittäisin jollekkin läheiselle, vastaus on aina sama; "sun on pakko silti jatkaa, iteppähä oot alas valinnu ja se on välillä hankalaa mutta se on vaan kestettävä". Ja sitten heitetään se ennen-vanhaan -kortti.
Kertokaa ihmeessä jos teillä on sama tilanne; hyvä ala, mutta sen stressin ja pelon takia ei vaan jaksa nousta kouluun tai vastaavaa. Mikä saa teijät nousemaan vielä ylös sängystä ja jatkamaan tunneilla käymistä.
Edit: Jaha, ihan kiitettävän pituinen koulurantti tuli. . . :|
Meikäläisestäkin sitten tuli pesunkestävä opiskelija... tai ehkä tuon "pesunkestävä"-termin käyttöä pitää odottaa edes ensiviikon tammifuksisitseihin asti.
Tervettuloa kerhoon Veli-Jallu! Palkka on pieni mutta edut loistavia.
Lainaus
Se on meinaan vitun vaikeeta nousta ylös sängystä kuudelta, kun tietää että koulua on vain klo 8 - 10 ja aihe on "turha". Koitan koko ajan päästä helpommalla ja helpommalla, että ei tarvitsisi raahata persausta kouluun. Olen ja en ole laiska; työt multa sujuu loistavasti kotoa käsin, mutta kouluun en vain jaksa mennä. Tuntuu turhalta istua siellä helvetin väsyneenä ja mitään ei saa aikaan, verrattuna siihen kun kotoa voi herätä pirteänä mihin aikaan haluaa ja saa tehtä tehtävänsä pirteänä kahvia siemaillen.
Niin? AMK:ssa/Yliopistossa tuo on täysin normaalia ja arkipäivää. Miksi siellä pitäisi käydä istumassa jos ei ole tarpeen. Viime lukukauden pari viimeistä kuukautta olivat omalla kohdalla samanlaisia, mutta meninkö kouluun istumaan ammatillisen kasvun tunneille? Nope. Olisinko mennyt jos olisin kokenut tarpeelliseksi? Sure, why not.
Lainaus
Mulla on jälellä vielä yks kuukausi koulua periaatteessa. Viimesenä isona työnä pitää tehdä ryhmässä peli. Se on ihan toivottoman stressaavaa puuhaa; pitää nimittäin välillä käydä vierailemassa oikeassa pelifirmassa ja ja siellä keskustella projektimme etenemisestä. Se jos joku on ainakin itselle ollut täysin turha reissu. Se tunne kun alansa ammattilaiset epäsuorasti haukkuvat toimintaamme ja motivaatiotamme tehdä projektia, ei oikein innosta jatkamaan. Saimme silti tuosta tavallaan puhtia jatkaa, mutta kyllähän se sattui jokaista ryhmän jäsentä. Tässä toinen syy miksi en jaksa nousta aamuisin kouluun / noihin tapaamisiin. Nimittäin kun seuraava tapaaminen oli tulossa, nousin aamulla ja en kerennyt syödä edes kunnollista aamupalaa kun olin jo vessassa oksentamassa stressiä ja pelkoa ulos. Sain luvan opettajilta ettei mun tarvitse käydä enää niissä tapaamisissa, onneksi.
Ryhmätöihin kannattaa tottua, nii tulee korkeammalla asteella melkoisesti enemmän. Ei millään pahalla, mutta pikkuisen tekstistä jää sellainen kuva, että ryhmässänne kukaan ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan. Toki, on vaikeaa myöntää että ammattilaiset ovat jostain asiasta oikeassa, mutta palautetta pitää osata käsitellä. Oli se sitten positiivista tai negatiivista.
. . . mutta meninkö kouluun istumaan ammatillisen kasvun tunneille? Nope. Olisinko mennyt jos olisin kokenut tarpeelliseksi? Sure, why not.
Revin tuosta stressin sen takia, koska osa opettajista heittelee viestejä ja uhkaa kurssipotkuilla jos tunneilla ei ole. En tajua pointtia, jos kerta tunneilla käydään yksi asia, ja siitä tulee tehtävä jota tehdään seuraava viikko tai kaksi?
Lainaus käyttäjältä Muksu+
Ei millään pahalla, mutta pikkuisen tekstistä jää sellainen kuva, että ryhmässänne kukaan ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan. Toki, on vaikeaa myöntää että ammattilaiset ovat jostain asiasta oikeassa, mutta palautetta pitää osata käsitellä. Oli se sitten positiivista tai negatiivista.
Voi olla ettei osaa, ei meistä kukaan ole saanut vastaavaa palautetta; tottakai "me melkeen heitettiin teidän ulos heti ensimmäisenä" -tyyppiset palautteet ei tunnu kovin kivoilta tai motivoivilta. Kyseisten pelifirmojen pitäisi auttaa ja antaa neuvoja tiimeille, meille kai sitten sattui sellanen joka arvostelee ja odottaa meiltä liikoja. Ja oikeasti tarkoitan sanaa "liikoja", meiltä pyydetään asioita joita ei ole missään vaiheessa opeteltu tuolla koulussa.
Kyllähän me juteltiin tapaamisen jälkeen ryhmän kesken miten oikeassa he olivat ja olemme olleet paljon järjestelmällisempiä ja teemme paljon enemmän hommia projektin eteen nykyään. Ei siinä. Ehkä tää on se mistä se totuttelu lähtee. Eikait me nyt keltanokkina ihan tuollaista kuvaa pelialan arjesta saatika palautteesta osattu odottaa.
Edit: Ja taiteellisena ihmisenä osaan ottaa vastaan kritiikkiä. Opin niistä paljon. Mutta tämä palaute jota sieltä saatiin, oli kaikkea muuta kuin sitä, se lähinnä painottui siihen että emme osaa tai tee paljoa paskaakaan (edelleenkin sen takia koska meille EI olla opetettu asioita mitä he vaativat).
Milles linjalle Airus takkinsa käänsi, vai muistanko miehen mestat aivan väärin? Itse olen leikitellyt ajatuksella automaatiotekniikasta, mutta parin viime vuoden naurettavat pisterajat ovat laittaneet miettimään vaihtoehtoja vähän odotettua vakavammin. Opintojen suunnittelija tuossa väläytteli mahdollisuutta lukea sivuaineena jotain aivan muuta ja tehdä siitä maisterivaihe, mutta moinen taitaisi sotkea pientä kielten opiskelun kipinää.
Hienoa, että muistit! Meikäläinen tosiaan majailee nyt Tuas-talon automaatiopuoella, kuten oikein muistitkin. Tosin ne varsinaiset automaation opinnot alkavat vasta nyt keväällä ja tähän mennessä vasta peruskurssit olen oikeastaan saanut alta pois. Hieman hidastaa opintoja tuo linjan vaihto, mutta toisaalta kyllä tämä itseä kiinnostaa huomattavasti enemmän, kuin tietoliikennepuoli. Pisterajat tosiaan eivät ole päätä hetkauttaneet viimevuosina, mutta who knows mitä ne ovat viiden vuoden kuluttua. Tai entäpä seitsemän? Silloin kun me valmistumme ja veikkaan että täältäkin koulusta valmistutaan lopulta niillä taidoilla, kuin alkupisteillä. Niin tai näin linjalla olen viihtynyt.
Oma sivuainekkin on tosiaan vielä hakusessa. Kun kursseja tulee keväällekkin hurjasti, niin ei tässä ehdi edes miettiä minkään sivuaineen aloittamista. Varsinkin, kun tuo ohjelmointi vie pirusti aikaa. Ja kyllä..se on C:tä.
Mutta mitä näin yleisesti niin ainakin itselle on opiskelu maistunut huisin paljon paremmin nyt intin jälkeen, mitä se oli ennen huuhaa-vuotta. Ja sitä kuuluisaa vapauttakin arvostaa taas ihan uudella tavalla. Muksu mainitsi ryhmätöistä, mutta itse olen onneksi saanut välteltyä moiset aika hienosti. Muutama isompi ollut ja no nyt on ravintolan perustamista otaniemeen ja pientä robotinohjaus-harjoitusta.
Kielipuolella olen itse nyt aloittamassa Kiinan 2-kurssia. Varsin mielenkiintoista oli ainakin syksyn ensimmäinen kurssi ja katsotaan minkämuotoista hedelmää tuo joskus tuottaa (jos tosiaan tuottaa). Ehdottomasti Munkk1 jotain kieltä kannattaa ottaa keventämään sitä matematiikka-fysiikka -viidakkoa. Sinulla varmaan vielä kemiaakin aikalailla, mikäli sitä materiaalitekniikkaa luit.
Ehdottomasti Munkk1 jotain kieltä kannattaa ottaa keventämään sitä matematiikka-fysiikka -viidakkoa. Sinulla varmaan vielä kemiaakin aikalailla, mikäli sitä materiaalitekniikkaa luit.
Keväällä ilmeisesti tulee vain yksi kemian kurssi, koska aloitusajankohdan ansiosta kemia jää kokonaisuutena noin vuoden muista jälkeen. Osittain tästä syystä mietin tuota linjan vaihtoa, kun sen kanssa ei oikeastaan menettäisi yhtään mitään... Toisaalta automaatio voisi palvella sivuaineena myös mte:tä, mikäli sen pääaineekseni valitsen tässä uudessa superohjelmassa.
Mainittu kemian kurssi sitten onkin Biokemiaa eli melkoista tappoa kuulemma. On se jännä, miten tuo intti nollaa aivot ihan täysin, kun raja-arvoja käsitelleellä matikan luennolla oli korkeintaan harmaa aavistus taululle ilmestyneiden vaiheiden perusteluista. Onneksi netti auttoi pahimpaan hätään, joten huomiset laskarit pitäisi mennä hieman valoisammissa merkeissä.
Olen teatterissa ja meillä on näytelmä kahden viikon päästä ja se harmi kyllä haittaa hieman koulu elämää, kun kaikki koleet on tästä viikosta etteenpäin ja harjoittelu näytelmään ja itse esittäminen (kolmen viikonloppuna näytökset) vievät paljon aikaa, joten kokeet on vähän taka-alalla, mutta aion tasapainottaa tilannetta, sillä että alan lukemaan aikaisemmin kuin normaalisti.
Ja tuohon itse-tunto ongelmaan, mikä aiemmassa viestissä tuli ilmi, niin koulussa minulla on sairaan huono omatunto ja olen aina ollut arka ja muuta sellaista. Ilman harrastustani olisin vain huoneessani, enkä uskaltaisi puhua kenellekkään, mutta onneksi yksi sosiaalisimpia harrastuksia otti minut valtaansa. :)
Inhottaa tosiana kouluissa nuo ihme henkilöt jotka vaan joka päivä nälvii esim. minulle. Se verottaa mukavasti itse luottamista ja kavereita.
No, tästä tuli enemmänkin harrastus postaus, mutta kouluun kummiskin liittyy tämä viesti tavallaan. :)
No voisin laittaa vielä vaikka että sain kympin valokuvauksen jatko-kurssilta, eli siinä saattaa olla tulevaisuuden ammatti. Ammatti testit ehdottaa Valokuvaajaa, arkkitehtia, näyttelijää (huom. harrastus) ja kemistiä. :D
Minä halusin käydä oman riparini mahdollisimman nopeasti, joten menin heti ensimmäiselle syksyllä alkavaan joka ei muuten ollut leiri. Ja sekös oli aika kamalaa.
Tutustuin muutamaan kivaan tyyppiin. Ajankuluessa heistä kuitenkin tuli yksi seurusteleva pari (joka myöhemmin erosi), tyttö muuttui aika leuhkaksi ja poika vain kulki mukana. Eräs toinen tyttö alko kulkea silloisen parhaan kaverini kanssa, ja he eivät sinä aikana ottaneet minua oikein huomioon. Onneksi oli kuitenkin yks luokkakaveri jonka kanssa hengasin, samotin yksi rinnakkaisluokalta.
Muistoja ei sieltä sen kummemmin hyviä ole, mutta yksi sellainen jonka varmasti muista. . . .
Silloin oli jonkin verran satanut lunta, ja tauolla mentiin sitten porukalla pihalla paiskomaan lumipalloja toisten niskoille. Sitten tämän luokkakaverin kanssa tuli kaksintaistelua lumisodan muodossa, ja se sitten päätyi että liukastuimme molemmat yhtäaikaa kuralätäkköön. Loppupäivä sitten istuttiin kurapaskaisilla housuilla pikkupakkasessa.
Toivottavasti Cerkerillä tulee menemään ripari hyvin ja varmasti kavereita saat. Minulle vain sattui varsin hirveä riparikokemus.
Oman leirin lisäksi olen nyt toiminut viime kesänä 3:lla riparilla isosena ja nyt 2:lla viikonloppuna tässä alkuvuodesta. Paras neuvo minkä itse voin heittää on se, että missään nimessä ei itse saa eristäytyä. Isoset aivan varmasti ovat jo sohvilla valmiina pelaamaan korttia ja puhuvat vaikka ja mitä vaikket itse keskusteluun osallistuisi (ainakin täällä Porvoon suunnalla, mutta täällä onkin 1½v koulutus tähän hommaan, jossain muualla pääseekin jo suoraan omalta leiriltä isostelemaan). Kunhan olet itse täysillä mukana ja hakeudut sohville ihmisten seuraan ja osallistut juttuihin tai peleihin tilaisuuden tullen niin leiristä voi tulla oikein onnistunut.
Vaikka todettakoon että tulevana kesänä yksi leireistä todellakin on tälläinen ns. "jonne" ja kovis leiri, josta isosellekin on mukavasti päänvaivaa. Isosen pitäisi kuitenkin tehdä parhaansa ryhmähengen luomiseksi ja näiden "kovisten" koulimiseksi.
E. Ja omasta riparista sanottakoon se, että noin 10 muun leiriläisen kanssa olen edelleenkin tekemisissä lähes päivittäin, niin tiivis porukka siitä syntyi.
Allekirjoitus.
Itse vietin riparin pikkuisen eristäytyneenä vanhojen kaverin kanssa ja se oli suuri virhe. Olisi pitänyt mieluummin lähteä etsimään niitä uusia tyyppejä kun siihen oli niin hyvä mahdollisuus. Toki jokaisessa porukassa on niitä kusipäitä ketkä pilaavat leirin kaikilta ja ainakin omalla kohdallani isoset eivät tähän kummemmin puuttuneet. Eipä se heidän vastuulla olekkaan, mutta kuitenkin. Itse en myöskään isoseksi lähtenyt, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt. Monesti kuulee miten monet hyvät kemut jääneet tuon takia väliin ja muutenkin tuolla olisi saanut varmasti uusia kavereita. Itse olen korjannut tätä lähtemällä aina koulussa tutoroimaan, mutta ehdottomasti kannattaa lähteä isoseksi.
[quote='käyttäjältä Untitled+']ainakin täällä Porvoon suunnalla/quote]
Kerpeleen nätti päivä ollut tänään. Keskustassakin alkaneet lakaista ainakin nuita talven hiekoitushiekkoja pois mikä piristi kummasti kun kirjakauppaan marssin. Runkkupuistoonkin ilmestynyt ensimmäinen penkillä nukkuva deeku. Kevät on tosiaan tulossa <3.
Tosiaan kun koko puistolinjan käveli läpi niin kyllä siellä jokaseissa tuli ainakin yksi yhä pystyssä vastaan ja kahdessa pari nukkujaakin näkyi. Ja ah nämä kevään tuoksut, koiran jätökset haisee joka nurkassa. //
Mutta vielä tuosta isosen hommista niin siellä tosiaan tuli tutustuttua todella moneen uuteen ihmiseen. Kaikkein naurettavinta on se miten hyvin sinne hakeutuneet eri ikäluokatkin tulee toimeen. Samassa tilassa saattaa useinki olla isosia tai koulutusta käyviä siinä vuosien -92 ja -97 välillä syntyneistä ja kaikki on niin samaa pataa ja heittää juttua. Kai tähän hommaan pitää olla tietynlainen huumori jonka kaikki omaavat.
Neljä viikkoa kesälomaan, eli motivaatio on ottanut ja lähtenyt jo Bahamalle. Rahatilanne ei valitettavasti anna myöten, että lähtisin sieltä hakemaan kaveriksi viimeisille viikoille, joten ilman on pärjättävä. Pari viikkoa on päässyt karkaan Perkeleeltä, koska lukujärjestykset ovat suoraan helvetin seitsemänneltä tasolta, mutta onneksi vappu ja muut juhlat katkovat myös kivasti nuita. Ensi viikko varsinkin tulee olemaan järkytyksiä toisen jälkeen.
Neljä.Pitkää.Viikkoa. Mielessä siintävät jo kesäkuukausien ihanat puistodokailut ja potenttiaalinen autoreissu kotimaassa, joten tunnelin päässä kajastaa jo Sol-oluen lailla aurinkoa.
Itsellä motivaatio karkasi aurinkolomalle jo tammikuussa, ja nyt sen takia tekemättömät työt palasivat kummittelemaan. Yhden opintojakson tehtävät jäivät aika alkutekijöihin, kun iski jonkinsortin angstikausi ja koulu ei vain napannut. Nyt kyseisen jakson opettajalta tullut viestiä kysellen olenko tehnyt yhtään niitä, kun ei netistä löydy. Ei riitä rohkeus ja selitykset siihen, että menisin selittämään niiden puuttumisesta/ sopimaan miten niitä suorittaisin / olisiko mahdollista käydä kurssi uusiksi. D:
Enkä edes tiedä, mitä maikka tykkäisi selityksestä " Mie vaan angstasin jotain enkä jaksanut keskittyä mihkään. "
Itse ainakin opettajana arvostaisin kun menisit vaan suoraan sanomaan, että et vain jaksanut kouluasioita (yms), ja haluaisit jotenkin nämä suorittaa.
Pian on peruskoulu ohitte ja valtakunnaliset kokeet tunkee päälle. Huomenna englannin valtakunnallinen joka vaikuttaa maailman helpoimmalta kokelta ikinä. Mutta sitten tuleekin ensi viikolla on Ruotsin valtakunnallinen johon tarvitsisin yli 80 vuotta harjoittelua että saisin 6. Ja lopuksi on vielä matikan valtakunnallinen mutta onneksi olen hyvä matikassa :D
Kappas. Olemme samassa tilanteessa. Ruotsi tosiaan on se vaikein noista, varsinkin kun oli kahden jakson paussi. Ei vaan muista yhtän mitään enää. :) Ei oikein tiedä mitä tuohon pitäisi sitten muka lukea.. Ei kai mitään.
Valtakunnallisia on kuulemma helpotettu viime vuodesta. Saksan koe oli vain neljä tai viisi sivua pitkä. Kun vanhoja kokeita katottiin, niin siellä oli kaksi luetun ymmärtämistä ja kielioppiakin pari sivua. Mutta miksi äikkää pitää silti olla 2 x 90 min?? Käsi väsyyy!
Teillä oli kahden jakson paussi ruotsissa!? Meidän koulussa ruotsia oli joka jaksossa vähintään yksi tunti.
Kaikken pahinta tässä jaksossa on 8.15-15.30 päivä maanantaina jossa kaikki aineet ovat lukuaineita (päivän pelastaa ET jossa mä sain tehdä esitelmän MGS4 ja Walking Dead pelistä)
Meikä avautuu tähän väliin kesätöistä. 12 hakemusta olen tehnyt, autovuokraamoduunista kiinteistönhuoltajaan ja painotalolle. Kauheat kuumotukset käynnissä jatkuvasti, kun rahaa pitäisi päästä tekemään eikä työpaikkaa ole näkyvissä. Parissa haastattelussa olen käynyt, mutta ovat valkanneet hakijan jolla on enemmän kokemusta alalta. CV:kin on kunnossa, kun sitä nimenomaan on myös kehuttu siistiksi, mutta kokemusta sinne pitäisi saada lisää. Energiamyyntiduunin sain, mutta sitä en kauhean mielellään tekisi, kun ei nuo puhelinmyyntihommat kiinnosta. Aikaisemmat duunipaikat ovat toisella paikkakunnalla, ja niistäkin toiseen ottivat viime kesän kesälomittajat (kun itse olin intissä, jepulisjee!)
Ongelmana työnhaussa onkin se, ettei kokemusta kauheasti ole kun on opiskellut koko elämän eikä kokemusta saa ilman töitä (I can't get a job, because I don't have experience, because I can't get a job...) Ääh, oliskohan vaan pitänyt ottaa kesäopintoja ja loisia tuilla koko kesä. Ei tuu mittään.
Sama ongelma...niillä on aina etu jolla kokemusta vastaavasta työstä jo löytyy. Esim itse olen päässyt 6 viime kesänä (suhteilla) raksalle tekemään aputöitä ja viime kesänäkin kun jättelin vastaavin paikkoihin hakemuksia, olisin päässyt kaiketi niistä jokaiseen....ongelma vain on siinä että suurin osa noista hommista kestää vain parista päivästä pariin viikkoon (mielummin sitä tekisi töitä koko kesän samassa paikassa) , ja usein työmaat myös sijaitsevat paikoissa, jonne ei oikein julkisilla pääse kulkemaan (omaa autoa kun ei ole käytössä).
Toinen ongelma on että usein etusijalla ovat tietenkin myös ne, jotka pääsevät jo ennen kesäkuuta aloittamaan, itse yritän opiskelupaikan vaihtoa ja pääsykoe olisi edessä 5.6, joten kevään aikana keskittyisi mielummin ihan vain siihen lukemiseen.
No ehkä sitten jostain mäkkäristä tai siivousfirmasta irtoaisi paikka, ei mitään kovin innostavaa duunia ja huonompaan palkkaan joutuisi tyytymään, mutta parempi sekin kun ei mitään.
Alla oleva teksti sisältää ihmemongerusta peruskoulun valtakunnallisista kokeista, kesätöistä ja Järpän lukio-opinnoista, lue omalla vastuullasi.
Peruskoulun valtakunnalliset eivät tosiaan ole kauhean paha nakki. Itse sain muistaakseni ihan hyvän numeron esimerkiksi saksasta, joka oli omasta mielestä aivan älytöntä shaibenia. Tosin kemia oli sitten 5½ mutta päättöarvosana kemiasta oli 7 tai 8. Noita ei tosiaan kauheasti kannata stressata, jos joku näin on ajatellut ;) Äidinkielen valtakunnallisessa nyt ei AIVAN älyttömästi tarvinnut kirjoitella. Porukalle, joka nuo kokeet valmistaa, pisteet viime vuoden valtakunnallisesta, sillä Justimusfilmsin Laneja oli hauska tulkita ja repiä pisteitä : d
Perhana, kohta on jo kulunut vuosi kun omalla kohdalla peruskoulupäättyi. Vanhaa luokanvalvojaa olisi pitänyt tässä käydä morjestamassa, mutta eipä ole "ehtinyt"...
Oma motivaationi koulun suhteen on ollut myös täysin hukassa. Viimeinen jakso starttasi viime viikolla, ja yksi koeviikko siis olisi vielä edessä. En ole opiskellut kunnolla sitten ensimmäisen jakson, jonka taisin myöskin löysäillä :d Ei vain yksinkertaisesti kiinnosta, ja muutenki ns. touch kadonnut koko touhusta, jos sellaista koskaan edes on ollut. Koko peruskoulun tein läksyjä ja kokeisiin luin kunnolla, mutta lukiossa olen vain pöritellyt peukaloita tunnilla. Pitkän matikan läksytkin kummittelevat tuossa repussa, mutta tuskinpa niitä teen. Toistaiseksi kurssin alussa ymmärrettävästi melko helppoa asiaa, mutta katsoo nyt kuinka nopeasti putoaa kärryiltä. Taas.
Hienosti pudonnut KA tuosta 8,3:sta tuohon seiskan pintaan... GG.
Kesätöihin hain kahteen paikkaan, kunnalle ja erääseen jätehuoltoon. Mutta eipähän noista mitään ole herunut. Hain töihin vasta maaliskuun alussa, eikä koko touhu edes kiinnostanut. Nyt ajattelen etten tarvitse rahaa oikein mihinkään, mutta nytkin on menty puoli vuotta persaukisena, hmm. Kesä työttömänä olisi tarkoitus treenata koko kesä, kroppa kerralla kuntoon ja jatkaa vielä kakkosvuoden puolellakin koulun ohella. Mutta katsotaan nyt saako mitään aikaan. Tuskinpa. Prkl.
Itse olen tuota kesätöitä miettinyt ja erityisesti kokemuksen merkitystä. Alkanut omassa päässä sellainen suunitelma kertymään, että menisi ilmaiseksi pariksi viikoksi jonnekkin töihin pelkän kokemuksen saamiseksi. Eipähän voi sanoa että kokemusta ei olisi ja olisi siten seuraavalla kerralla pammat mahollisuudet joatin tienatakkin.
JAAAAAA- lukioon:
Järpän kanssa siinä samoilla linjoilla että peukkuja pyöritelly tunnilla ja 1 jakson jaksoi panostaa. Mutta kokonaisuudessaan muut 3 jaksoa menny siivellä mennen. Jonki verrran motivaatiota sii löytyy, mutta yleensä se menee koeviikolle sillai kivasti. Yllätyksenä on tullut se, että lukiossa on ns. reilumpi arvostelu eikä pärstäkerroin ole iso, johon voinee viitat mm. matikan ja fysiikan arvosanojen nouseminen numerolla (kaikkien tähän astisten kurssien vrt. päättötodistukseen), nut bad. Tällä hetkellä siis win-win tilanne. Paitsi ruotisssa, jossa ollaan rimaa hipoen päästy läpi.
Tässä asia, jonka kanssa en todellakaan ole sinut, en sitten millään. Suoraan sanoen vituttaa se, ettei töitä voi olla tarjolla niin paljon kuin kysyntää. Tänä kesänä kuitenkin päätin itse, että tämä "onnella kesätyöpaikan saanti" ei todellakaan tule kysymykseen. Se hankitaan. Ja aloittelin marraskuussa hakemusta lähettelyn ja reilut sata kappaletta niitä tuli rustattua. Vissiin seitsemässä työhaastattelussa kävin ja lopulta jouduin perumaan melkein toisen mokoman, kun paikka sitten varmistui. Tuo kanssa kyrpii ihan jumalattomasti, kuinka osa työnantajista ei ymmärrä, että armeijasta ei nyt vaan voi ottaa lomaa parin päivän varoitusajalla yhden haastattelun takia. Onneksi meikälle säästyi noita lomapäiviä tarpeeksi keväälle, että sai käytettyä melkein kaikki noihin haastatteluihin. Siinä olikin yksi sillisalaatti sumplittavana ja puheluita soiteltava. Ja hakemuksia kun pystyi hyvin intissä ollessa kirjoittamaan niin mikäs siinä kun parempaa tekemistä ei totta vieköön laitos enää keväällä tarjonnut. Tuskin tulee seuraavina vuosina samanlaisella vimmalla haettua. Tulipahan ainakin todistettua itselle, että määrä korvaa hakemuksissa sen laadun.
Asenne kohdillaan.
Meikäläinen tuossa paria kuukautta takaperin menin toiveikkaana hakemaan töitä, ihan kasvotusten kysymään. Oikeastaan todella toiveikkaana, koska reipas mieli ja tiesi että osaa oikeasti olla avuksi töissä (tarkoittaen nyt ATK -hommia). Ottivat sitten yhteystietoja ylös mutta varoittelivat että hakijoita on paljon.
Muutaman kuukauden kärvistelin ja melkein jo tiesin että töitä ei tule. Sitten yhtäkkiä tulee soittoa putaan ATK-centralista että paikka varmistettu ja että tulla keskustelemaan asiasta. Vinkiksi muille, älkää menettäkö toivetta ennen kesäkuuta. Ihan totta.
Meinaa muuten tuo vanne pään ympärillä kiristää....
Tänään tosiaan koulussa infosivat, että Kela ei tue opiskelijaa kesäkuukausina eurollakaan, ellei sitten saa per kuukausi vähintään viittä opintopistettä sellaisista aineista mitkä koulu katsoo oikeiksi. Normaalia asumistukea ei voi hakea, koska samaan kämppään tulee opintotukea muina kuukausina. Voe voe voe voe voe voe.......... En ymmärrä, mutta kaiketi tuon systeemin on joku fiksumpi kehitellyt.
Ei olisi hätää, jos niitä kyseisiä töitä tosiaan olisi. Tänään taas yhden hakemuksen matkaan laitoin, mutta kun työkokemusta on niin kovin vähän ja hakijoita enemmän kuin meressä mutaa, niin ei nyt hyvältä vaikuta. Jos pääsisi edes sinne haastatteluihin asti, niin olisi jonkilaiset mahikset. Omiin säästöihin en mielelläni iskisi, mutta tietyssä tilanteessa on kaiketi pakko.
Opintolainaa en ainakaan vielä ala nostelemaan.
P.S Sata hakemusta, damm son...
Itselläni on pitkälti sama tilanne. Itse aion tuota kesäopintotukea hakea joka tapauksessa, tosin kesäopintojen määrä riippuu siitä saanko töitä vai en. Ei kai nuo vaatimukset siitä "mitä koulu katsoo oikeiksi"/mitkä kuuluvat tutkintoon nyt kuitenkaan kai kovin tiukat ole? Vai onko sinulle tarkempaa infoa? Tuo 5 opintopistettähän ei sinänsä ole kuukaudessa juuri mitään.
Kesällä suoritettujen opintojen tulee liittyä suoraan jollain tavalla omaan koulutusohjelmaasi. Joku koulu voi toki olla tarkempi noista kuin muut, mutta tuskin sitä pulpettia saa kuluttaa minkään kamalan mukavan aineen parissa. Suhteellisen helposti tuo 5p sitten kaiketi tulee, olikos se nyt noin +40 opetustuntia tai jotain vastaavaa. En muista tarkkaan.
Itellä kävi aika hyvä tuuri kesätöiden kanssa. Hain nimittäin vain yhteen paikkaan, ja pääsin sisään. Kuuden viikon hengailu kirjastossa on leppoisaa tekemistä kesän helteisille päiville. Tosin kesäkuussa minulla ei ole töitä, joten ajattelin anoa yhdelle kuukaudelle opintotukea (Voiko näin tehdä?). Ajattelin vaikka suorittaa kaksi kirjatenttiä ja pokata niistä itselleni ne tarvittavat viisi opintopistettä.
En ymmärrä, miten ihmiset voivat elää pelkään opintotuen turvin. Kerro salaisuutesi! Itselläni jää vuokran maksun jälkeen käteen alle 300 euroa, jolla pitäisi muka pärjätä kuukausi. Ehkä sillä saisi ruokaa ostettua, mutta ei ainakaan pelejä, vaatteita tai viinaa. Olen siis napsinut opintolainaa, ja nytkin tuntuu että rahaa ei ole erityisen yltäkylläisesti. Tietysti takaraivossani kummittelee ajoittain tieto siitä, että rahat pitäisi joskus maksaa takaisin En silti voisi elää miellyttävästi ilman lainaa. Loppujen lopuksi lainan korko on niin edullinen, että muutama opiskelijakaverini toivoisi, että sitä saisi ottaa enemmänkin.
En ihan heti keksi syytä miksi ei voisi. Tuskin kukaan pakottaa kaikkia kesäkuukausia opiskelemaan. Ainakaan toivottavasti ei pakota....
Itselle ei tosiaan jää vuokran jälkeen käteen euroakaan. Tuet eivät yksinään riitä edes vuokraan, mutta koska ennen opiskeluja asuin porukoiden nurkissa ja olin töissä, niin sain säästöön rahaa mikä auttaa nyt aika helvetisti. Sen lisäksi ylioppilaslahjarahat olivat kaikki säästössä toisella tilillä, mutta sain onneksi myös opintojen alussa vakuutuksesta takaisin rahaa. Eli säästöjen voimalla kituuttelen, mutta myös vanhempien jääkaappi ja avustukset ovat tullee tututiksi. Kaipa tuo laina on joskus otettava, koska ei sitä ikuisesti tällä menolla voi jatkaa. Ellei tukiin sitten taikaiskusta saada suurta korotusta.
Luovutan.
Kesätyöhakemuksia on tullut heiteltyä kuin kissatäti katteja, mutta tulokset ovat olleet olemattomia. Parissa hakemuksessa piilee vielä pikkuisen potenttiaalia, mutta muuten ei jaksa enää innostaa. Meno on kuin baarien lihatiskillä näiden jatkuvien torjuntojen kanssa. Damm. Eniten sapettaa kun koulussa tietyt ihmiset ovat saaneet jo duunia, mutta silti heille soitellaan koko ajan tarjouksi ja haastatteluja. Kateuden Vihreä Silmäinen hirviö osaa olla paska ukko. Pitää vielä kiikaroida MOL:a, mutta usko alkaa tosiaan loppua.
*Sigh*
Itse olen miltei koko kesän omassa ''semi'' vakkari duunissa. Lisäksi käyn 2 viikkoa körryyttelemässä ruohonleikkurilla kaupungin laskuun. Eli koko ''loma'' menee töitä tehdessä, mutta voipa sitten koulujen alettua taas mälläillä setelinipuilla :D
Keskiviikoksi pitäisi olla äidinkielen lopputyö tehtynä jossa pitää lukea vapaavalintainen suomalaiskirjailijan tekemä tuotos ja skriivailla itse kirjailijasta ja kirjasta jotain. Itsehän olen astetta retardimpi jätkä enkä edes ole aloittanut saatikka valinnut kirjaa.
3...2...1...
...Lomalla!!1!
Ensimmäinen lukukausi saatu kunnialla(?) päätökseen ja hyvältä tuntuu. Hyvältä on tuo AMK-opiskelu tuntunut ja melko varmasti tuon koulun jaksaa loppuun käydä. Eihän tuota ole enää kuin kolmisen vuotta jäljellä, joten miksi sitä nyt lopettaisikaan. Syksyllä sitten uusilla voimilla ja silloin aion ottaa hieman toisenlaisen asenteen esim. kieliin, missä on tullut nyt sluibailtua melko paljon. (Joku sitten muistuttaa tästä syksyllä!) Se näkyi aamuisessa espanjan kokeessa melko pahasti. Toivottavasti meni läpi....
Nyt, skumppaa, siideriä ja aurinkoa.
E: Nyt kun on tullut itseä paahdettua tuolla nurtsilla (ja terdeillä), niin voisi sen verran lisätä, että melko helpolla pääsi tosiaan tuolla AMK:ssa. Pikkuisen jos jaksaa nähdä vaivaa, niin pääsee kyllä kiinni kolmosiin ja nelosii. Vitosiin toki vaaditaan ihan hyvääkin osaamista, mutta ihan ihmisen mitoissa on tuo vaikeustaso. Paljon mielenkiintoisempaa ja laajempaa ollut tuo matkailun opiskelu mitä osasin odottaa.
Itsellläni alkaa puolentoista kuukauden loma niin koulusta kuin töistäkin tasan kuukauden päästä.. Sitä odotellessa :/
En kyllä tiedä mitä lomalla tekis kun tottunut painaan töitä koko ajan ja kouussa joutunu ravaa nii illalla kuin päivälläkin :D
Nyt on viimein oma diplomityö tässä edessä painotuoreena ja komeissa mustissa teknillisen yliopiston kansissa. Kuuden vuoden urakka on siis suoritettu kunnialla loppuun ja samalla valmistuminen koulusta on enää paperisotaa vaille selvä. Puoli vuotta meni tuon työn tekoon ja sivuja tuli siinä kirjoitettua reilu 60. Motivaatio alkoi olla loppua kohden jo hieman vähissä, mutta sainpahan puristettua arvostelustakin vielä nelosen (asteikko 0-5), eli ihan laadukasta jälkeä muidenkin mielestä ilmeisesti loppujen lopuksi.
Pakko myöntää fiilisten olevan hieman haikeat näin koulutien tultua viimein päätökseen. Varsinkin muutama viimeinen vuosi yliopistossa olivat oikein mukavia, kun pakolliset kurssit oli käytynä ja sai keskittyä juuri siihen, mikä itseä kiinnosti. Mutta työt kutsuivat jo tuossa pari vuotta sitten ja sillä tiellä matka jatkuu seuraavaksi. Huoletonta opiskelijaelämää tulee varmasti vielä ikävä, mutta eipä tässä auta kuin jatkaa kohti uusia haasteita.
Kaiken E3-rumban keskellä pitää juhlistaa kahta muutakin asiaa:
Sin opiskelupaikan Kaurialan lukion luonnontiedelinjalta! Sitä en tiedä, tekikö tiukkaa, mutta opo oli sanonut, että tuolla todistuksella pääsee mihin haluaa, ellei ryssi pääsykoetta. Eli ensi syksynä alkaa "se elämän paras aika."
Myös kesälomani alkoi nyt virallisesti kesätoiden loputtua. Noh, kahta viikkoa on varmaan turha kutsua miksikään työksi, mutta jotain tuli kuitenkin tehtyä. Kesän mittaan hommaa riittää seinänrakentamisen ja muiden pikkujuttujen merkeissä, joten tylsyydestä en kärsi.
Tasaisesti onnea kaikille kouluun päässeille! Lukiolaiset varsinkin muistavat käydä sitten bileissäkin, sillä ainakin omalla kohdalla nuo kolme taianomaista vuotta olivatkin juuri sitä elämän parasta aikaa. Kannattaa myös rohkeasti mennä mukaan opiskelijatoimintaan, tutorointiin, oppilashallituksiin ja sellaisiin.
Viimeinen työpäivä takana ja nyt alkaa LOMA!! Tai sitten ei... Entinen työkaverini pyysi minua tulemaan heille töihin kesäksi eikä siihen nyt voinut sanoa ei, koska kenelle ei raha kelpaisi. Onneksi ei tarvitse kuitenkaan olla joka päivä töissä, kutsuvat paikalle jos tarvitsevat apua. Vaki työpaikassani lomaa piti olla puolitoista kuukautta, mutta ylemmät herrat päättivätkin, että pidetäämpä paikka auki pelkästään viikonloppuisin juhannuksen jälkeen.
Harmittaahan tuo pidemmän loman peruuntuminen, olen kuitenkin odottanut sitä pitkään. Koulu+työ on raskasta puuhaa jos joutuu viikon päivät olemaan koulussa ja töissä viikonloput ja välillä viikolla, ainoat vapaa päivät viimeiseen vuoteen on ollut sunnuntait. Toisaalta nyt kun saa vähän ylimääräistä rahaa ei tarvitse pelätä elokuussa joutuvan turvautumaan "säästöihin".
Pienen loman aion kyllä pitää heinäkuun viimeisellä viikolla, jolloin pääsen ilmaiseksi matkustamaan Italiaan! Sitä sitten tässä odotan eniten koko kesän :) Nyt kuitenkin pitäisi mennä nukkumaan, huomenna herätys kello 6 ja 8 kokkaamaan vähän lounasta asiakkaille.
Tuli tuossa kuun alussa hyväksymiskirje Jyväskylän ammattikorkeakouluun ohjelmistotekniikan koulutusohjelmaan. Itseäni vähän mietityttää se, että vaaditaanko tuolla jotakin aikaisempaa tietoa ohjelmoinnista sun muusta (toki se varmaan hyvä olisi)? Itselläni kun semmoista ei ole, mutta olen kyllä valmis oppimaan (toki selvähän se, enhän muuten tuonne olisi hakenutkaan).
Kesöloma alko perjantaina. Elikäs, tän viikon ohjelma, joka päivä koulua 9.00-17.00.
Tää loma on parasta ikinä.
Tämä.
En nyt oikein tiedä teistä mutta viimeaikaisen keskustelu toiseen asteen opintojen ensimmäisen vuoden pakollisuudesta sai ainakin omassa päässäni kuulostamaan paljon paremmalta. En sitten tiedä onko tapauskohtaista mutta monista paikoista olen kuullut että amiksessa istutaan koneella ja nukutaan, mutta se että pelkkää peruskoulun kertaamista? Come on... koko 9-luokka oli samaa propagandaa että "pääset kunnon duuniin, olet tyä miäs" tyylisiä luentoja. Kommenteista myös irtoaa se hianous toisaalta että joissain yliopistoissakin on tälläistä meininkiä opettajien keskuudessa, mutta onpahan akateeminen vapaus sentään siellä.
Kiinnostaisi tietää missä kaveri oikein opiskelee? Pikkuisen myös ihmetyttää, että jos heppu on niin kovin älyllisten haasteiden perässä, niin miksi ei sitten mennyt lukioon? Sieltähän (yleensä) suunnataan ammattikorkeakouluihin tahi sitten yliopistoihin.
Tuli mieleen omassa koulussa ollut tapaus, missä yksi opettaja piti leppoisia ja hauskoja luentoja missä sai aina nauraa ja tunnit loppuivat myös reippaasti etuajassa. Tentti oli helppo ja muutenkin kurssi aiheutti yhtä paljon stressiä kuin kesäloma. Kukaan ei valittanut kurssin aikana kertaakaan, mutta keväällä sitten ulistiin kun ei mukamas oltu opittu mitään. Pikkuisen haiskahti tekopyhyys, etenkin kun itsenäinen opiskelu on aina mahdollista.
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Mielestäni on ihan fiksua painottaa ysiluokkalaisille, että numerot kannattaa olla kunnossa. Niiden avulla kun pääsee opiskelemaan sellaiseen jatkopaikkaan kuin haluaa. Toki joku valopää lopettaa koulun aina kun pakollinen osuus päättyy, mikä ei tietenkään ole fiksua. Ihan asiasta ovat paasanneet.
On varmasti tapauskohtaista mutta tuli kyllä samaistuttua hiukan tuohon kirjoitukseen.
En tosiaankaan tunne että amiksesta saamani datanomin paperit millään muotoa näyttäisivät osaamistani, ainoastaan sen miten hyvin osasin miellyttää opettajia. Ammatillisista opinnoista jäi jotain uutta käteen, mutta suhteellisen vähän ja lähinnä niin että asiaan ei voitu syventyä enempää ja nyt ne asiat ovat jo unohtuneet. Tykkäsin todella kovasti Java, Windows Server ja Linux kursseista sekä muuten vaan laitteistoiden säätämisestä ja ohjelmoinnista. Opetuskin niiden kohdalla oli varsin hyvää. Vaan kuten tuota serverihommaa opettanutkin sanoi minulle kurssin lopun häämöttäessä: "ei tämä ole kuin raapaisu pinnalta".
Tuossa tapauksessa en kyllä tiedä ketä oikein olisi syyttänyt. Hitaimpien tahtiin mentiin oikeastaan kaikessa opetuksessa ja nämä hitaimmat totisesti pitivät kyllä meteliä siitä jos alettiin yhtään tahtia kiihdyttämään. Harmi vain että osa näistä hitaimmista ei sitten viitsinyt keskittyä opetukseen kuin vasta silloin kun opettaja kykenee häiritsemään Facebook pelien pelaamista. Toisaalta suurin osa opetuksesta oli kahden vuoden aikana yleisaineita ja yritystoimintaa, joiden paljoutta itse jatkuvasti kiroilin. Jos olisin halunnut yritystoimintaa niin paljon opiskella olisin kyllä mennyt opiskelemaan merkonomiksi. Toki tämä kuului opetussuunnitelmaan että periaatteessa olisi voinut syyttää sitä. Yritystoiminnasta kyllä jäi jotain hyödyllistäkin käteen mutta ehdottomasti olisin halunnut valmistua oikeaksi datanomiksi enkä merkonomin ja datanomin hämmentäväksi sekoitukseksi.
Eniten olen kuitenkin oppinut ammattiini liittyviä asioita töissä puhtaan kokemuksen kautta. Vaan työkin voi antaa vain rajatun määrän kokemusta, esimerkiksi noista palvelinhässäköistä en ole päässyt ammattikoulun opintoja pidemmälle mutta sen sijaan koneiden sisuskalut ja järjestelmien ongelmat ovat tulleet enemmän ja vähemmän tutuiksi.
En tiedä oliko koulussa vaan sitten niin alhainen lähtötaso ja osasin jo koulujen alkaessa "liikaa" oppiakseni mitään uutta. Lähinnä koodasin C++ juttuja ja tein tarvittavat tehtävät sen kolmen vuoden aikana. Jokaisen vuoden päätteeksi nappasin vielä stipendin vaikka koskaan en tuntenut tekeväni mitään sen eteen. Kivaa siellä oli mutta kun opetusta ajatteli niin kyllä parantamisen varaa olisi runsaasti. Hauskasti tuon linjan opetussuunnitelma tuossa koulussa uudistuikin sitten vuotta myöhemmin aloittaneille opiskelijoille ja mitä nyt näiden kanssa kommunikoitiin niin ilmeisesti parempaan suuntaan. Muilla linjoilla käsitykseni mukaan opetus oli onneksi ihan kunnollista.
Noh, toivon mukaan OAMK:issa tulee opittua paljon uutta. Ainakin tällä hetkellä tuntuu että kykyjeni lähtötaso on todella alhainen, vaan en oikein tiedä mitä kyseisen opinahjon tietojenkäsittelyn koulutusohjelmalta sitten tarkalleen odottaa.
Yläasteella meillä vararehtori joka oli välillä sijaisena, sanoi vain että "tehkää mitä lystäätte lähtekä vaikka kotiin (jos oli esim vikat tunnit tai keskellä päivää", mutta tulkaa takaisin sitten seuraaville tunneille." Sitten kun oikea ope tuli takaisin siirryttiin seuraavaan asiaan ja kaikki oli iha kujalla koska edellistä asiaa ei oltu käyty yhtään.
Se olisi sitten huomenna "pitkästä aikaan" kouluun. Viime syksynä oli aluksi tarkoitus, mutta suunnitelmat muuttuivat ja piti lykätä tälle syksyllä. Nyt ollaan viimein Oulussa ja tänään tuli käytyä katsastamassa reitti OAMK:in liiketalouden yksikköön.
Fiilikset ovat hyvin paljolti jännityksen puolella, sillä tuo opiskelujen lykkääminen toi ongelmia monelta suunnalta. Olenkin varma että aloitus tuolla ei ongelmitta suju, vaikka nyt asioiden pitäisi olla kunnossa. Jännä sitten nähdä, mutta ei kyllä toisaalta houkuttele ajatuskaan siitä että tämä viikko on pelkkää "perehdytystä" ja vasta ensi viikolla alkaisi varsinainen opiskelu. Muistan kun amiksessa oli jotain typeriä tutustumisleikkejä ja nyt sellaista pitäisi kestää koko viikko? Ei se rakennuskaan nyt niin iso ole että sen tutustumiseen koko viikko tarvitaan.
En sitten tiedä, tuntuu vaan vähän typerältä. Ihan jees että tilat näytetään, perussysteemeihin opastetaan mutta mieluusti paneutuisin sen jälkeen opintoihin enkä leikkeihin. Noh, huomenna selviää vaan jännittää kyllä vietävästi.
Niillä leikeillä on ihan paikkansa. Samojen ihmisten naamoja katsellaan kuitenkin se kolmisen vuotta, joten kyseisten tyyppien nimet on kiva oppia tuntemaan leikin varjollakin. Helvetin hauskoja olivat kun viime keväänä itse olin leikkimässä. Lukiossakin kovasti tykkäsin kaikesta ryhmäytymisestä.
Ylihuomenna olen puolestaan itse leikittämässä ja opettamassa Tylypahkan saloja ja koukeroita.
Lukioryhmäytymisestä iso peukku, sillä nehän olivat niitä koulun huolettomimpia päiviä. Okei mahtui mukaan muutama vaivaannuttava reissu ja saattoipa olla että jokusen skippasinkin tylysti, mutta jokatapuksessa noin päällisin puolin jäi ihan loistava maku.
Yliopistossa homma menikin penkin alle heti kolmantena päivänä. Silloin vasta ryhmäytymisen pitikin alkaa ja mikä oiva ajoitus vatsatauti-ruljanssille. Jäi sitten ekan viikon kemut niikseen ja seuraavalla viikolla se ankara opiskeluhelvetti alkoikin. No oli noita karkeloita toki joka viikko tarjolla, mutta parempikin olisi voinut olla alkustartti, jotta niihin olisi kunnolla sisään päässyt. Nyt sitten syyskuussa kun koulun penkki kiehtoo jälleen, niin miettiipä tässä, että mitenhän tänä vuonna jaksaisi. Ainakin syksyn kurssivalinnat näyttävät murhaavilta ja haluisin ne klaarata läpi ilman suuria fiaskoja joten aika tulee kortilla olemaan. Toki on se matikkapajakin ryhmäytymistä. Eikös juu?
Seilaamme samassa veneessä velikulta. Syksy tuo tullessaan matematiikkaa erilaisissa muodoissa, kiehtovia Exel-taulukoita ja ruotsia muutaman eri kurssin verran. Taisin keväällä napata vielä lomahuumassani ylimääräisen ruotsin kurssin, kun se tuntui silloin hyvältä idealta. Noh, kaiketi noista selviää, vaikka mukavuusalueesta ovatkin muutaman peninkulman päässä.
Onhan siellä sitten ulkomaanreissua luvassa, joten pitäisi jotain mukavaakin olla tiedossa. Keväällä myös lupailivat leppoisampaa lukkaria, mutta uskon kun näen, kuulen ja koen.
Itseäni saan vielä syyttää, kun olen enemmän ottanut, mitä malleissa lukee, eli noin 34 opintopisteen rääkki olisi syksylle tiedossa. Ja pitäisi lauantaista aina 8 tuntia hillua töissäkin, mikäli tuota jaksaa syksyn jatkaa. Kultainen sääntö kyllä muistuttaa, että opiskellessa ei töitä paiskita, mutta ne muutama satalappusta kuukaudessa lisää olisivat vaan enemmän kuin tarpeen.
Kursseista todennäköisyysmatikka, fourier-analyysiä, tuotantotaloutta, koneenrakennustekniikkaa ja sähkötekniikkaa olisi luvassa. Kaksi hyvää asiaa eli ei koodausta eikä fysiikkaa. Aah mikä nautinto, kun nuo ovat poissa kuvioista. Lisäksi Kiinaa kurssin verran, kun nyt päätin että sinne vaihtoon tähdätään.
Ulkomaanreissusta vielä sen verran, että sen tarpeessa totta tosiaan olisin. Nyt heti ulos Suomen rajoilta mihin tahansa ja mahdollisimman kauas. Eipä vaan aikaa tunnu löytyvän, mutta ehkä jouluna sitten? Koulun raissuja pitää myös pitää silmällä. Mihinkäs maahan Muukeloinen lähtee
viinanh..reissailemaan?En sen kauemmaksi kuin läntiseen naapuriimme, Ruotsiin. Tukholmaan jos tarkkoja ollaan. Sen verran on sielläkin hinnat kohdillaan, että taitaa jäädä märät roudaamatta tällä kertaa.
Edit: Kiinaan meinasit lähteä, konna. Kuulemma mielenkiintoinen maa olla vaihdossa, joten ei ollenkaan huono valinta.
Orientaatiot orientoitu (wat?!) ja maanantaina edessä siintää jo metsäpalon lailla se oikea koulu. Matematiikka ja ruotsi, olen valmis. Uusissa opiskelijoissa taas helvetin paljon hyviä tyyppejä, joten mukavaa oli päästä tutustumaan. Helpottaa rankkaa syksyä kun on kivoja ihmisiä seurana.
Fuksiaisia odottelen jo innolla (ja pelolla...) kun vastuulle laitetaan parikymmentä energistä opiskelijaa. Voi voi sentään...
Meikäläisestäkin sitten tuli pesunkestävä opiskelija... tai ehkä tuon "pesunkestävä"-termin käyttöä pitää odottaa edes ensiviikon tammifuksisitseihin asti. Aloitin siis opintoni tammifuksina Otaniemessä. Ekan päivän ja illan rientojen perusteella porukka on erittäin mukavaa ja henki hyvä. Tänään vuorossa ollut eka luento meni kohtalaisen kivasti yli hilseen, mutta eiköhän tuo varsinainen opiskelupuolikin tästä lähde rullaamaan vuoden kurkkusalaattinollauksen jälkeen. Hieman kyllä kaduttaa, että jätin kaikki lukiokirjat kertausopuksia myöden kotiin muutaman sadan kilsan päähän.
Milles linjalle Airus takkinsa käänsi, vai muistanko miehen mestat aivan väärin? Itse olen leikitellyt ajatuksella automaatiotekniikasta, mutta parin viime vuoden naurettavat pisterajat ovat laittaneet miettimään vaihtoehtoja vähän odotettua vakavammin. Opintojen suunnittelija tuossa väläytteli mahdollisuutta lukea sivuaineena jotain aivan muuta ja tehdä siitä maisterivaihe, mutta moinen taitaisi sotkea pientä kielten opiskelun kipinää.
Oon muuten monesti kuullut kuluneiden kuukausien aikana; "Ei sulla voi olla koulunkäynti rankkaa ku sulla ei sitä niin paljoa ei ole". Kyllä se voi olla.
Se on meinaan vitun vaikeeta nousta ylös sängystä kuudelta, kun tietää että koulua on vain klo 8 - 10 ja aihe on "turha". Koitan koko ajan päästä helpommalla ja helpommalla, että ei tarvitsisi raahata persausta kouluun. Olen ja en ole laiska; työt multa sujuu loistavasti kotoa käsin, mutta kouluun en vain jaksa mennä. Tuntuu turhalta istua siellä helvetin väsyneenä ja mitään ei saa aikaan, verrattuna siihen kun kotoa voi herätä pirteänä mihin aikaan haluaa ja saa tehtä tehtävänsä pirteänä kahvia siemaillen.
Mulla on jälellä vielä yks kuukausi koulua periaatteessa. Viimesenä isona työnä pitää tehdä ryhmässä peli. Se on ihan toivottoman stressaavaa puuhaa; pitää nimittäin välillä käydä vierailemassa oikeassa pelifirmassa ja ja siellä keskustella projektimme etenemisestä. Se jos joku on ainakin itselle ollut täysin turha reissu. Se tunne kun alansa ammattilaiset epäsuorasti haukkuvat toimintaamme ja motivaatiotamme tehdä projektia, ei oikein innosta jatkamaan. Saimme silti tuosta tavallaan puhtia jatkaa, mutta kyllähän se sattui jokaista ryhmän jäsentä. Tässä toinen syy miksi en jaksa nousta aamuisin kouluun / noihin tapaamisiin. Nimittäin kun seuraava tapaaminen oli tulossa, nousin aamulla ja en kerennyt syödä edes kunnollista aamupalaa kun olin jo vessassa oksentamassa stressiä ja pelkoa ulos. Sain luvan opettajilta ettei mun tarvitse käydä enää niissä tapaamisissa, onneksi.
Eihän se koulunkäynti oo aina hauskaa ja ruusuista, oli ala sitten mieleen tai ei. Sen tiiän varsin hyvin. Ei vaikka kuinka tästä selittäisin jollekkin läheiselle, vastaus on aina sama; "sun on pakko silti jatkaa, iteppähä oot alas valinnu ja se on välillä hankalaa mutta se on vaan kestettävä". Ja sitten heitetään se ennen-vanhaan -kortti.
Kertokaa ihmeessä jos teillä on sama tilanne; hyvä ala, mutta sen stressin ja pelon takia ei vaan jaksa nousta kouluun tai vastaavaa. Mikä saa teijät nousemaan vielä ylös sängystä ja jatkamaan tunneilla käymistä.
Edit: Jaha, ihan kiitettävän pituinen koulurantti tuli. . . :|
Tervettuloa kerhoon Veli-Jallu! Palkka on pieni mutta edut loistavia.
Niin? AMK:ssa/Yliopistossa tuo on täysin normaalia ja arkipäivää. Miksi siellä pitäisi käydä istumassa jos ei ole tarpeen. Viime lukukauden pari viimeistä kuukautta olivat omalla kohdalla samanlaisia, mutta meninkö kouluun istumaan ammatillisen kasvun tunneille? Nope. Olisinko mennyt jos olisin kokenut tarpeelliseksi? Sure, why not.
Ryhmätöihin kannattaa tottua, nii tulee korkeammalla asteella melkoisesti enemmän. Ei millään pahalla, mutta pikkuisen tekstistä jää sellainen kuva, että ryhmässänne kukaan ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan. Toki, on vaikeaa myöntää että ammattilaiset ovat jostain asiasta oikeassa, mutta palautetta pitää osata käsitellä. Oli se sitten positiivista tai negatiivista.
Revin tuosta stressin sen takia, koska osa opettajista heittelee viestejä ja uhkaa kurssipotkuilla jos tunneilla ei ole. En tajua pointtia, jos kerta tunneilla käydään yksi asia, ja siitä tulee tehtävä jota tehdään seuraava viikko tai kaksi?
Voi olla ettei osaa, ei meistä kukaan ole saanut vastaavaa palautetta; tottakai "me melkeen heitettiin teidän ulos heti ensimmäisenä" -tyyppiset palautteet ei tunnu kovin kivoilta tai motivoivilta. Kyseisten pelifirmojen pitäisi auttaa ja antaa neuvoja tiimeille, meille kai sitten sattui sellanen joka arvostelee ja odottaa meiltä liikoja. Ja oikeasti tarkoitan sanaa "liikoja", meiltä pyydetään asioita joita ei ole missään vaiheessa opeteltu tuolla koulussa.
Kyllähän me juteltiin tapaamisen jälkeen ryhmän kesken miten oikeassa he olivat ja olemme olleet paljon järjestelmällisempiä ja teemme paljon enemmän hommia projektin eteen nykyään. Ei siinä. Ehkä tää on se mistä se totuttelu lähtee. Eikait me nyt keltanokkina ihan tuollaista kuvaa pelialan arjesta saatika palautteesta osattu odottaa.
Edit: Ja taiteellisena ihmisenä osaan ottaa vastaan kritiikkiä. Opin niistä paljon. Mutta tämä palaute jota sieltä saatiin, oli kaikkea muuta kuin sitä, se lähinnä painottui siihen että emme osaa tai tee paljoa paskaakaan (edelleenkin sen takia koska meille EI olla opetettu asioita mitä he vaativat).
Hienoa, että muistit! Meikäläinen tosiaan majailee nyt Tuas-talon automaatiopuoella, kuten oikein muistitkin. Tosin ne varsinaiset automaation opinnot alkavat vasta nyt keväällä ja tähän mennessä vasta peruskurssit olen oikeastaan saanut alta pois. Hieman hidastaa opintoja tuo linjan vaihto, mutta toisaalta kyllä tämä itseä kiinnostaa huomattavasti enemmän, kuin tietoliikennepuoli. Pisterajat tosiaan eivät ole päätä hetkauttaneet viimevuosina, mutta who knows mitä ne ovat viiden vuoden kuluttua. Tai entäpä seitsemän? Silloin kun me valmistumme ja veikkaan että täältäkin koulusta valmistutaan lopulta niillä taidoilla, kuin alkupisteillä. Niin tai näin linjalla olen viihtynyt.
Oma sivuainekkin on tosiaan vielä hakusessa. Kun kursseja tulee keväällekkin hurjasti, niin ei tässä ehdi edes miettiä minkään sivuaineen aloittamista. Varsinkin, kun tuo ohjelmointi vie pirusti aikaa. Ja kyllä..se on C:tä.
Mutta mitä näin yleisesti niin ainakin itselle on opiskelu maistunut huisin paljon paremmin nyt intin jälkeen, mitä se oli ennen huuhaa-vuotta. Ja sitä kuuluisaa vapauttakin arvostaa taas ihan uudella tavalla. Muksu mainitsi ryhmätöistä, mutta itse olen onneksi saanut välteltyä moiset aika hienosti. Muutama isompi ollut ja no nyt on ravintolan perustamista otaniemeen ja pientä robotinohjaus-harjoitusta.
Kielipuolella olen itse nyt aloittamassa Kiinan 2-kurssia. Varsin mielenkiintoista oli ainakin syksyn ensimmäinen kurssi ja katsotaan minkämuotoista hedelmää tuo joskus tuottaa (jos tosiaan tuottaa). Ehdottomasti Munkk1 jotain kieltä kannattaa ottaa keventämään sitä matematiikka-fysiikka -viidakkoa. Sinulla varmaan vielä kemiaakin aikalailla, mikäli sitä materiaalitekniikkaa luit.
Keväällä ilmeisesti tulee vain yksi kemian kurssi, koska aloitusajankohdan ansiosta kemia jää kokonaisuutena noin vuoden muista jälkeen. Osittain tästä syystä mietin tuota linjan vaihtoa, kun sen kanssa ei oikeastaan menettäisi yhtään mitään... Toisaalta automaatio voisi palvella sivuaineena myös mte:tä, mikäli sen pääaineekseni valitsen tässä uudessa superohjelmassa.
Mainittu kemian kurssi sitten onkin Biokemiaa eli melkoista tappoa kuulemma. On se jännä, miten tuo intti nollaa aivot ihan täysin, kun raja-arvoja käsitelleellä matikan luennolla oli korkeintaan harmaa aavistus taululle ilmestyneiden vaiheiden perusteluista. Onneksi netti auttoi pahimpaan hätään, joten huomiset laskarit pitäisi mennä hieman valoisammissa merkeissä.
Olen teatterissa ja meillä on näytelmä kahden viikon päästä ja se harmi kyllä haittaa hieman koulu elämää, kun kaikki koleet on tästä viikosta etteenpäin ja harjoittelu näytelmään ja itse esittäminen (kolmen viikonloppuna näytökset) vievät paljon aikaa, joten kokeet on vähän taka-alalla, mutta aion tasapainottaa tilannetta, sillä että alan lukemaan aikaisemmin kuin normaalisti.
Ja tuohon itse-tunto ongelmaan, mikä aiemmassa viestissä tuli ilmi, niin koulussa minulla on sairaan huono omatunto ja olen aina ollut arka ja muuta sellaista. Ilman harrastustani olisin vain huoneessani, enkä uskaltaisi puhua kenellekkään, mutta onneksi yksi sosiaalisimpia harrastuksia otti minut valtaansa. :)
Inhottaa tosiana kouluissa nuo ihme henkilöt jotka vaan joka päivä nälvii esim. minulle. Se verottaa mukavasti itse luottamista ja kavereita.
No, tästä tuli enemmänkin harrastus postaus, mutta kouluun kummiskin liittyy tämä viesti tavallaan. :)
No voisin laittaa vielä vaikka että sain kympin valokuvauksen jatko-kurssilta, eli siinä saattaa olla tulevaisuuden ammatti. Ammatti testit ehdottaa Valokuvaajaa, arkkitehtia, näyttelijää (huom. harrastus) ja kemistiä. :D