Aiomme todennäköisesti nauhoittaa huomenna seuraavan Pelaajaboardcastin ja aiheena meillä on roolipelit. Ajattelin nyt tehdä tämän ketjun, jotta nekin boardilaiset pääsevät osallistumaan ketkä eivät tule skypeen puhumaan, sillä aiomme käydä tämän ketjun läpi podcastia nauhoittaessa. Mutta jos minä vaikka aloitan, koitan pitää tämän suht tiiviinä, koska olisi tarkoituksena sanoa tämä koko juttu podcastissa. Muut voi tottakai kirjoittaa niin pitkiä vastauksia kuin haluatte, otamme vastauksistanne sitten vain pääkohdat puheenaiheisiin.
Mikä määrittelee roolipelin?
Kansa kiljui kun Mass Effect 2:sta poistettiin roolipelielementtejä, toiset väittävät jopa että peli ei ole enää roolipeli. Onko roolipeleissä oleellista inventory, taitojen valinta tai lootin keräily? Olemme tottuneet ajattelemaan että nämä asiat ovat jokaisessa RPG:ssä, mutta entä jos sanonkin että roolipeleissä ei tarvita mitään muuta kuin valintoja. Valinnat määrittävät hahmon millä pelaamme. Kun me valitsemme tiettyjä asioita peleissä, muokkaamme hahmoa, vaikutamme tarinaan ja pelaamme tiettyä roolia.
Peli jossa on hyvin paljon dialogia ja voimme valita hyvin monia eri vastauksia, on täydellisin roolipeli mitä voi olla, jos nämä asiat vain vaikuttavat oleellisesti pelimaailmaan. Alagenrenä ovat sitten toimintaroolipelit, jossa valinnat kohdistuvat enemmän taitoihin, ei niinkään tarinaan. Esimerkkinä suuri osa japanilaisista roolipeleistä on oikeasti toimintaroolipelejä, kuten vaikka Final Fantasy 12 tai White Knight Chronicles. Nämä pelit eivät sisällä mitään tarinaan vaikuttamista, jolloin emme voi pelata tiettyä roolia, paitsi taisteluissa.
Heitänkin nyt loppuun väitteen että Battlefieldin ja Modern Warfaren moninpelit on yhtä paljon roolipelaamista kuin Final Fantasyt, White Knight Chronicles tai suosituin MMORPG, World of Warcraft
Round 1, fight!
Noin minäkin sen suurin piirtein näen. Itsehän olen aikanaan paljonkin pelannut näitä perinteisiä, "oikeita", roolipelejä. Eli niitä missä on kynät, paperit, nopat ja Päätalon tuotannon verran sääntökirjoja. Valinnan vapaus on ehkä minulle se ykkösjuttu, mikä tekee pelistä roolipelin. Jos ihan tiukasti vetää linjansa, niin silloin mikään videopeli ei voi olla "aito" roolipeli, koska kaikki valinnat ja niiden seuraukset pitää miettiä valmiiksi jo peliä tehtäessä. Perinteinen noppapeli venyy ihan mihin suuntaan tahansa lennossa. Rajana ovat vain pelaajien ja pelinjohtajan mielikuvitus ja taidot kehittää peliä järkevään suuntaan mitä ihmeellisimmistä asioista.
Sitten on toinenkin näkemys roolipelaamisesta. Jos sanaa lähtee ihan raa'asti ja teknisesti tarkastelemaan niin sehän tarkoittaa roolin pelaamista. Rooli voi olla ennalta määrätty eikä pelaaja välttämättä paljoa siihen voi puuttua. Pelissä tehtävien valintojen tulisi siis "hyvän pelajaan" käsissä olla linjassa hänelle määrätyn roolin kanssa. Toisaalta ihan ääripäässä voidaan pitää jopa valintojen tekemistä turhana: pelaaja pelaa roolia ja sillä hyvä. Tässä näkemyksessä tosin kaikki (digitaaliset) pelit, joissa pelataan mitä tahansa "elollista" hahmoa, oli se sitten Super Mario tai vaikkapa tajunnan omaava kivenlohkare, ovat tietynlaista roolin pelaamista.
Itse olen kuitenkin siis ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, jos niin voi sanoa. Tuo toinen oli vaan pohdinta, joka joskus tuli mieleeni ns. vaihtoehtona, vastaavanlaisessa keskustelussa roolipelin olemuksesta. Se että pelaaja saa pelata hahmoaan omien valintojensa pohjalta ja elää niiden seurauksien kanssa, on minun lyhyt kiteytykseni "oikeasta" roolipelaamisesta.
Onko interaktiivinen elokuva roolipeli? Jos edellämainittu pultataan yhteen TPS-räiskinnän kanssa, ei se omasta mielestäni tee pelistä roolipeliä. Omasta mielestäni roolipelaamiseen kuuluu ehdottomasti myös roolihahmon muokkaus ja tämän takia hahmonkehitys sekä inventaario ovat itselleni välttämättömiä. Myönnän kyllä että pelihahmon päätösten perusteella haarautuva tarina istuisi kuin nenä päähän roolipeleihin.
Se että nykyään sellaisiakin pelejä joita ei ennen olisi millään muotoa kutsuttu roolipeleiksi nyt kutsutaan roolipeleiksi sekoittaa pakkaa entisestään. Itselleni RPG on vahvasti tarinavetoinen peli josta löytyy hahmonkehitys. Genrenimitys RPG ei ehkä ole korrektein nimitys moisille peleille, mutta se on ollut iät ja ajat käytössä tämäntyyppisissä peleissä ja en näe mitään syytä lähteä sitä muuttamaan. Jos lähdetään hiuksia halkomaan sen pohjalta että valintojen mukaan haarautuva tarina on oikeaa roolin pelaamista, niin minä sanon että kähes kaikki pelit ovat roolipelejä, sillä eikös melkein kaikissa jotain roolia pelata? Myös Hitmanin herra numero 47 on roolihahmo, joten eikö pelin pelaaminen ole oikeaa pelaamista koska siinä ei ole haarautuvaa tarinaa? Onko interaktiivinen elokuva pelaamista?
Tätä minäkin olen miettinyt, kun erään toverin kanssa tästä keskustelin ja tämä sitten veti esiin tämän faktan, että roolipeli on peli, jossa pelataan roolia niinkuin tuolla sanottiinkin.
Eli eikös tällä perusteella myös Call of Dutyt ja Battlefieldit ole roolipelejä, koska niissä pelataan roolia?
Onko se sitten niin yksinkertaista?
Kyllä
Ei
Omasta mielestäni on pelejä jotka täyttävät modernin-RPG:n genrenimityksen kengät paremmin kuin Mass Effect 2 ja ne ovat ovat Deus Ex Human Revolution ja Alpha Protocol, koska niissä peli muuttuu hiukan pelaamisen perusteella eikä pelkästään dialogissa tehtyjen valintojen.
Kumpikaan Mass Effect ei mielestäni ollut varsinainen RPG, mutta ensimmäisen Mass Effectin järeämmät RPG-elementit (hahmonkehitys, inventaario, hahmojen varustaminen) nostivat sen lähemmäs action-RPG alagenreä. Mass Effect 2 oli taas puhdas TPS haarautuvalla juonella eikä siinäkään mitään pahaa ole, mutta itse tykkään hahmonkehityksen ja vastaavien kanssa näpertämisestä.
Moninpeli-ominaisuuksiin en osaa ottaa kantaa, sillä en ole koskaan pelannut nettiräiskintöjä enkä nettiroolipelejä.
Siis jos battlefield on rpg, niin voitaisiinko kaikkia fps pelit, joissa voi kerätä aseita ja varusteita? Call of dutyssä voi jopa moninpelissä saada uusia ase paikkoja perkkien avulla ja killstreak.
Tällä logiikalla suurin osa peleistä voisi laskea rpg genreen. Itseasiassa keksin ainoastaan, että ainoastaan strategia pelit (suurin osa) eivät kuulu rpg genreen.
Moromopo, jos aiot osallistua huomenna nauhoituksiin niin jätetään puheet sinne. Sitten nauhoituksen jälkeen kun kiinnostuneet ovat kuunnelleet, niin saamme tänne varmasti lisää vastauksia, ja niin voimme jatkaa keskustelua.
Itse tahdon nyt kuitenkin tiivistää oman mietteeni: Kaikissa peleissä pelataan rooleja, mutta RPG-genreen kuuluvat pelit joissa voi tehdä valintoja, eli voi pelata sellaista roolia kuin haluaa.
Edit: Valintojen täytyy vaikuttaa pelimaailmaan, tarinaan tai muiden hahmojen käyttäytymiseen sinua kohtaan.. Seikkalupelien ja roolipelien raja on kyllä hyvin heikko.
Saas nähdä tuleeko castista vain tämän ketjun toistoa...
Fahrenheit, Heavy Rain, Army of Two the 40th Day...?
Mass Effectitkään eivät tarjoa tavallaan kuin 2 roolia pelattavaksi, renegaden ja paragonin. Roolihahmojakaan ei ole kuin yksi, commander Shepard. Ehkä jonain päivänä peleissä saa oikeasti pelata sellaista roolia kuin haluaa, mutta sen aika ei taida olla ihan lähellä.
Olen sanonut tämän joskus ennenkin ja sanon nyt uudestaan. Nykypäivän useita genrejä sekoittavien pelien aikana tuntuu toisinaan jopa siltä että pelien lokeroiminen eri genreihin on tullut ehkä tiensä päähän. Ehkä pelit pitäisi luokitella hyviin ja huonoihin ja niitten välimuotoihin...?
Skyrim on aika lähellä sillä siinä voi vaikka vain jäädä johonkin kylään, ja perustaa perheen, ja viljellä maata. (vaikka kukaan ei tuota pitkään jaksakaan)
Ainoastaan perinteinen pöytäroolipeli on oikea roolipeli. Toistaiseksi. RPG-vaikutteita löytyy videopeleistä sieltä sun täältä mutta vielä ei ole teknisesti mahdollista tehdä oikeaa roolipeliä videopelimuodossa. Jotkut väittävät että roolipeli on roolin pelaamista, valinnanvapaudesta riippumatta, toiset taas että loputtomat inventaariot ja ominaisuuslistat tekee roolipelin. Tuo määrittelykysymys on kuitenkin vaikea vain silloin kun puhutaan videopeleistä. Ne kun eivät voi olla oikeita roolipelejä. Niissä voidaan hyödyntää roolipelistä tuttuja elementtejä mutta jokin aspekti jää väkisinkin puolitiehen. Vaikka kaikki maailman koodaajat painaisivat saman pelin parissa duunia kymmenen vuotta putkeen ilman unta, ei päästäisi lähellekään pöytäroolipelin mahdollisuuksia. Tottakai moni on valmis uhraamaan paljonkin roolipelin ominaisuuksia että saataisiin audiovisuaalinen kokonaisuus joka olisi roolipeliä muistuttava kokemus. Se kun on ainoa mitä pöytäroolipelistä puuttuu. Audiovisuaalinen anti.
Tähän haluan vielä sanoa että vaikka sinulla on kyllä hyvä pointti, niin huomisen keskustelun aiheena ovat tosiaan vain video-/tietokonepelit, ja mikä kuuluu pelien RPG-genreen. Tottakai sen kaikki ymmärtää (tai ainakin pitäisi), että silloin kun P&P roolipelin rajana on vain oma mielikuvitus (ja löyhät säännöt), niin ei sitä voi tuottaa mitenkään videopelin muotoon.
Peleissä voit tehdä valintoja, jotka vaikuttavat tarinaan, mutta pelityyli on silti ennalta määrätty. Tämä seikka erottaa interaktiiviset elokuvat/toimintapelit roolipeleistä.
Tarinaan et peleissä pysty vaikuttamaan, joten roolipeleistä ei ole kyse.
Hahmoluokan valitseminen, hahmonkehitys, planeettojen skannaus, päähahmon varustaminen asein ja haarniskoin sekä tehtävien suorittaminen vapaassa järjestyksessä. Siinä muutamia seikkoja, jotka erottavat Mass Effectin tavallisesta TPS: stä ja tekevät siitä roolipelin. Unohtamatta tietenkään sitä tärkeintä, eli tarinaan vaikuttamista.
Perinteisen RPG-genrenimityksen ja modernin RPG-genrenimityksen välillä väitellessä syntyy aina pattitilanne, sillä mielestäni molemmat ovat yhtä kaukana tai lähellä oikeaa kirjaimellista RPG-termiä, mutta perinteistä on käytetty jo alusta asti, joten miksi sitä on tarvetta muuttaa? Varsinkin kun modernilla on jo myös oma nimityksensä ja se on interaktiivinen?
Sekä Fahrenheit, että Heavy Rain ja jopa Army of Two the 40th Day täyttävät mainitsemasi kriteerit, tosin Army of Two vain vaivoin.
Tässäpä onkin modernin RPG-termin yksi suuria ongelmia. Termin käyttö käytännössä on vähintäänkin hämmentävää sillä ero modernin RPG-termin ja seikkailupelin välillä on veteen piirretty viiva.
Mielenkiintoistahan tässä on että yleensä päädyn aina kiistelemään RPG-termistä kun Mass Effect 2 tulee puheeksi (esimerkki alempana) vaikka minulle ei ole pätkänkään väliä vaikka kaikkia japsiropeja kutsuttaisiin puzzlepeliksi tai kaikkia Mass Effectejä tasohyppelyiksi. Perimmäinen pointtini on aina ollut se että Mass Effect 2:sta hävisi rutosti ominaisuuksia joista pidin.
Tuplapostauksia olen huomannut täällä poikkeuksellisen usein, ilmeisesti vielä muutama bugi hiomatta. Itselleni tätä ei ole vielä sattunut, joten toivottavasti tästä ei tule se ensimmäinen kerta.
Army of Twossa ehkä, mutta omasta mielestäni Fahrenheit ja Heavy Rain antavat pelaajalle riittävästi siimaa lokeroituakseen roolipeligenreen vai mitä tarkoitit?
Ei varsinaista tarinaa kummassakaan Mass Effectissä voi muuttaa, ainoastaan dialogia ja tietysti pelin voi ohjata kahteen eri lopetukseen, paragon tai renegade. Interaktiivinen TPS on omasta mielestäni lähes täydellinen nimitys Mass Effectien genrelle.
Varsinainen pääjuoni tulee kyllä Mass Effect 2:ssa tarkalleen pelin ehdoilla eikä pelaajan ja peli myös rajoittaa pelaajan tekemisiä, sillä kun Cerberuksen kutsu käy silloin mennään, halusit tai et. Eli Mass Effect 2 ON vähemmän RPG, käytti kumpaa RPG-termiä tahansa (Here I go again...).
On olemassa myös toimintapelejä jossa pelataan tarkka-ampujan, räjähde-expertin tai raskaisiin konetuliaseisiin erikoistuneen hahmon roolia, eikös myös nämäkin ole hahmoluokkia?
Mass Effect 2-tason hahmonkehitys löytyy jo muutamastakin toimintapelistä.
Myönnän, haarniskojen valinta on harvinaisempaa herkkua (Rage), mutta aseitten vaihtelu on peruskauraa. Lisäksi Mass Effect 2:n varusteluominaisuudet eivät ole kovinkaan kummoiset.
Nyt en ihan 100% varmaksi mene vannomaan kun en muista, mutta eikö GTA-tyyppisissä peleissä voi suorittaa aika usein tehtäviä vapaassa järjestyksessä?
Omasta mielestäni lähinnä sitä "oikeaa roolipeliä" ovat Dragon Age: Origins ja TES IV: Oblivion. Roolipelissä täytyy pystyä luomaan oma, uniikki hahmo ja vaikuttamaan tämän toimien kautta ympäröivään pelimaailmaan ja sen henkilöihin. Tekojen ja valintojen tulisi oikeasti vaikuttaa peliin, eikä vain esimerkiksi merkityksettömillä dialogi valinnoilla, jolloin tarina jatkuisi samalla tavalla joka tapauksessa. Mielenkiintoiset hahmot ovat myös olennainen osa RPG:tä.
Omasta mielestäni Fable 3 on todella vapaa, ja täynnä valintoja. Voit johtaa kuningaskuntaa hirmuhallitsijana tai lempeänä kuninkaana. Säätää veroja, ja muutenkin vaikuttaa ihmisten mielipiteeseen sinusta.
Fablesta ja Elder Scrollseista tuli mieleeni että molemmissa on mitä mainioin hahmonkehitys, sillä hahmon kyvyt kasvavat riippuen mitä kykyä käyttää. Omasta mielestäni paljon miellyttävämpää kuin palleroiden latttaminen kykyyn A, B ja C. Fable tosin on helposti lähestyttävä kevytversio, mutta juuri se on osa kyseisen pelin (pelisarjan) viehätystä.
Mielestäni jos roolipelin hahmo on mykkä (ääni pelaajan mielikuvituksen varassa) ollaan hiukan lähempänä roolipeliä, sillä hahmolle annettu puheääni rajoittaa roolia huomattavasti, mutta sen verran olen mieltynyt elokuvamaiseen esitystapaan että itselleni ei mykkä päähahmo tulisi kysymykseenkään. Juu, tykkäsin enemmän Dragon Agen kakkososasta (voin jo kuulla että osa rupesi rakentamaan hirttolavaa), lukuunottamatta sitä tiimitovereiden varustamisen poistoa.
Pelaajabordcastin Episode 2:n jälkeinen edit (kyllähän kaikki arvasi etten voisi pysyä hiljaa vaikka toisin toivoittekin):
Mass Effect 2 ei ole ainoa peli joissa eri valintojen välillä pystyi vaihtelemaan, myös broadcastissa mainitsemassanne Infamous 2-pelissä ja myös ensimmäisessä Infamouksessa pystyi lähestymistapaansa muuttamaan. Totta, muissa peleissä erot ovat yleensä massamurhaaja tai pelastaja valintojen välillä ja hyvä paha-akseli on liian räikeä valintojen vuorotteluun, mutta mielestäni Infamous tarjosi tällaisia hetkiä joissa ero ei ollut räikeä.
Mass Effecteissä myös valintojen vuorottelulla saa aikaan sen huonoimman lopputuloksen, sillä molemmat pelit kannustavat paragon/renegade-mittarilla jompaan kumpaan rooliin. Eikös kakkosessa jopa jäänyt dialogivahtoehtoja pois jos renegade/paragon-pisteitä ei ollut tarpeeksi vai muistanko väärin? Tosin Witchereissä ja Dragon Age Originsissa ei moisia mittareita ollut.
MMO-roolipeleistä vielä että minä olin ymmärtänyt että joissakin peleissä on mahdollista ryhtyä vaikka kauppiaaksi tai muuhun rooliin kuin hirviöitten lahtaajaksi vai olenko ihan hakoteillä (en ole pelannut nettiropeja)?
Mutta...siis...tuota...eihän...pistit sitten jauhot suuhun ja luun kurkkuun, sillä tuohon en oikein mitään vastaväitettäkään keksi...
Mutta entäpä kun kerättävä tavara on haarniskoita ja aseita tai niitten päivityksiä joilla oma hahmo varustetaan?
Hyvin mielenkiintoinen aihe. On kyllä todella vaikeata selittää mitä pelit vaatii olevakseen roolipeli. Minusta on helpompi pelatessa nähdä onko joku tietty peli roolipeli, kuin selittää mi(t)kä on(/ovat) se(/ne) vaatimus roolipelille. Täytyy myös ottaa huomioon, että länsimaiset ja japsiropet erottuvat aika paljonkin toisistaan. Siksi sanonkin, että Final Fantasyt ovat mielestäni ihan yhtä paljon roolipelejä kuin esim. Mass Effectit, se ero on vaa siinä pelikulttuurissa.
Anteeksi offtopic, mutta mikä ihmeen PelaajaboardCast!? En ole kuullutkaan! Ketäs siellä puhuu ja mistä sen voi ilmestyessään kuunnella? Onko tämä ensimmäinen nauhoitus vai joko olette tehneet muitakin?
Jaahas, "Mikä on roolipeli?". Tätä kysymystä on muistaakseni Pyykkösen johdolla pohdittu ihan PelaajaCastissäkin. Mielestäni se, että hyppäämme jonkun äijän/muijan saappaisiin ei riitä tekemään pelistä roolipeliä. Jos näin olisi, niin lähes kaikki pelithän olisivat roolipelejä. Pääasia on se, että saa tehdä valintoja, joilla on vaikutuksia pelikokemukseen, ja muokata omaa hahmoaan. Inventory tai loot eivät mielestäni ole olennaisia. Mielestäni se ei määritä roolipelaamista, että voi halutessaan kerätä repun täyteen tavaraa. Omien taitojen valinta sen sijaan on roolipelaamista. Siinähän määritellään pelihahmon vahvuuksia, jotka liittyvät yleensä olennaisesti siihen pelitapaan, jota halutaan toteuttaa, eli omaan rooliin.
Rupesin kuitenkin vielä miettimään, että miksei periaatteessa peli kuin peli ole roolipeli... Voitaisiinkohan sanoa niinkin yksinkertaisesti, että mitä enemmän pelissä on valinnanvaraa, sitä enemmän se on roolipeli..? Näin ollen selkeää rajaa roolipelien ja ei-roolipelien välille ei voida vetää, koska kaikissa peleissä saa jonkin verran päättää asioista. Voithan sotapelissäkin juoksennella haulikon kanssa tai vaihtoehtoisesti räiskiä ukkoja kauempaa rynnäkkökiväärillä... Siinä on kuitenkin erittäin vähän valinnanvaraa verrattuna vaikkapa Elder Scrollseihin, joissa voit hihhuloida avoimessa maailmassa mielesi mukaan tuntitolkulla...
Mitkään tietyt tekijät (inventory, loot, dialogivaihtoehdot, taitojen kehittäminen, maailman avoimuus, pelityyli(esim. "tapan kaikki" vs. "vältän väkivaltaa") yms.) eivät siis määrää, onko kyseessä roolipeli vai ei. Eri peleissä valinnat tulevat eri muodoissa. Toisessa pelissä valintoja saa tehdä useammassa eri "kategoriassa" kuin toisessa. CoDissa saat päättää, mitä asetta käytät. GTA:ssa saat riehua kaupungissa vapaasti. Morrowindista puolestaan löytyy suunnilleen kaikki mahdolliset valinnan "kategoriat".
Jos kaikissa peleissä saa valita jotain, niin mihin sitten vedetään raja, että mitkä pelit luetaan roolipeleiksi? Tätä kait tässä ketjussa yritetään pohtia, mutta itselläni ei ainakaan ole siihen vastausta. Ehkä roolipelit pitäisi kuitenkin jo jakaa "perinteisiin roolipeleihin", joissa tutkitaan avointa maailmaa ja kerätään inventory täyteen lootia, ja "moderneihin roolipeleihin", joissa päätetään millainen persoona pelihahmo on ja täytetään taitopuuta...
Mielenkiintoista kuulla, millaisia näkökantoja Castissä tulee esille!
kysymykseen saat vastauksen kuuntelemalla uusimma cästin
mene popkeskusteluun-pelaajaboardcäst-aloitusviesti
Mielestäni roolipelit eivät juuri eroa juurikaan perinteisistä roolileikeistä. Pelaajalle tai pelaajille annetaan oma roolihahmo jonka tekemisiin, puhumisiin voidaan sitten vaikuttaa. Teot ja puheet tietysti vaikuttavat myös muihin hahmoihin ja tarinaan jonka vuoksi tarinan polku etenee omia reittejään.
Parhaimman kuvan roolipelaamisesta antaa usein kunnolliset MMORPG pelit missä pelaajien välistä vuorovaikutusta ei juuri rajoiteta. Näin syntyy usein mitä mielenkiintoisempia pelaajien itse luomia skenaarioita ja draamaa joka on mielestäni, ehkä roolipelaamista parhaimmillaan.
Yksin pelattavien pelien kohdalla tekoäly tuo useita rajoituksia roolipelaamiseen. Tekoälyn takia pelaajan tekemisille ja puhumisille ei voi antaa samankaltaista vapautta mitä MMORGP peleissä. Parhaiten tässä onnistuu mielestäni Fallout pelisarja, joka antaa pelaajalle yllättävänkin vapaat kädet tekemisten ja sanomisten puolesta.
Se että peli sisältää roolipelielementtejä ei tee siitä vielä roolipeliä. Modern warfare ja Battlefield moninpeli keskittyy pääosin räiskintään ja sotimiseen jättäen roolipelaamisen varsin vähälle huomiolle. Final Fantasy ja WKC kuuluvat taas J-RPG sateenvarjo termin alle joka onkin taas ihan oma juttunsa se.
En ole World of warcraftia pelannut mutta veikkaisin että se keskittyy huomattavasti Modern warfare ja Battlefield pelejä enemmän juurikin tuohon roolipelaamiseen jo pelkän MMORPG luonteensa vuoksi.
Jep. Haluan painottaa sanaa "olennaisia". Inventory ja loot eivät siis ole pakollisia juttuja roolipeleissä. Mutta kyllähän nekin roolipelaamiseen liittyy. Jälkeenpäin ajatellen en oikein tiedä mitä ajattelin, kun asetin taitojen kehittämisen eri arvoiseen asemaan kuin inventoryn ja lootin. Tokihan esimerkiksi armorit ja miekatkin vaikuttavat pelihahmon vahvuuksiin. Minulla tuli viestiä kirjoittaessani erilaisia asioita ja näkökulmia mieleen, siksi viesti vaikuttaa aika ristiriitaiselta ja sekavalta... Pahoittelen.
Lopullinen mielipiteeni on kuitenkin tämä:
"Mitkään tietyt tekijät (inventory, loot, dialogivaihtoehdot, taitojen kehittäminen, maailman avoimuus, pelityyli(esim. "tapan kaikki" vs. "vältän väkivaltaa") yms.) eivät siis määrää, onko kyseessä roolipeli vai ei."
Eli roolipelejä on erilaisia. Tärkeintä on valinnan mahdollisuus. Toisissa peleissä valinta tarkoittaa juuri sitä varusteiden ja aseiden valitsemista, toisissa jotain muuta. Voitaisiin kai sanoa, että kun valinnanvaraa on tarpeeksi, niin sitten kyseessä on roolipeli (en tietenkään osaa sanoa, että mikä on tarpeeksi). Mutta RPG-status ei saa olla sidoksissa mihinkään yksittäisiin ominaisuuksiin. Se on se minun pointtini.
Ainoa asia mikä erottaa Modern Warfaren moninpelin roolipelilliset puolet Final Fantasyistä, on se että FF:ssä on tarina mitä seurata. Taistelurooleja vaihdellaan kummassakin. Periaatteessa kaikki expaan liittyvä liittyy jollain tavalla ropettamiseen, mutta mainitaanko sitä sitten missään? MW:n roolipelaamisella tarkoitan siis sitä että mitkä aseet ja perkit (vai mitälie) valitsee taisteluun, vähän kuin FF7 materiat.
Kyllä J-RPG osasto taitaa tosiaan olla enemmän seikkailupeliä, vaikka voidaan niitä toimintaroolipeleiksikin kutsua. Kukaan ei silti voi tosissaan väittää että FF on "kunnon" roolipeli, koska kunnollisessa roolipelissä vaikutetaan hahmoihin. Kuinka moni ajattelee Diabloa kunnollisena roolipelinä? Jos mieleen tulee ensimmäisenä hack'n'slash, voiko sitä kutsua roolipeliksi? Toimintaroolipeli se kyllä on.
MMO:t eivät ole oletuksena kuin toimintaroolipelejä. "Kunnollisen" roolipelin tekevät käyttäjät itse, koska vain sillä tavalla voi olla kunnollista vaikutusta hahmoihin. SWTOR tulee olemaan "kunnollinen" RPG myös yksinpelattavana.
Tämä johtaakin mielenkiintoiseen asiaan, nimittäin RPG termin käyttöön ottamiseen. Milloin termi otettiin käyttöön peleissä? Varmasti pöytäroolipelit olivat jo olemassa, joten miksi kutsuttiin peliä roolipeliksi, vaikka ikivanhoissa peleissä ei ollut mitään hahmoihin vaikuttamista? Toimintaroolipelejä suurin osa taisi olla. Skillejä valittavana ja tarina seurattavana, taistelua taistelun perään.
Tahtoisin vielä korjata castissa sanomaani "jos pidät Final Fantasya roolipelinä niin Indy on myös", tarkoitin tässä tietenkin sitä että jos pidät sitä kunnollisena roolipelinä. Toki Indyissä oli jotain dialogivaihtoehtoja, mutta taisteluissa ei voinut valita lähestymistapaa. Eli FF=taisteluroolipeli, Indy=seikkailu
Vanhemmat J-RPG:t ei omasta mielestäni toimintaroolipelejä ole millään muotoa, sillä joskus aikoinaan lähes kaikissa genren peleissä oli vuoropohjainen erittäin hidastempoinen taistelusysteemi jota ei millään muotoa olisi voinut kutsua toiminnaksi, tosin nämä ajat kyllä alkavat olla takanapäin ja J-RPG genrekin on muuttunut tuosta enemmän hack'n slashin suuntaan jota sitten voidaankin kutsua toimintaroolipeliksi, mitä genreä sitten olivat hidastempoisen vuoropohjaisen taistelusysteemin omanneet japsiropet? Tosin japsiropet ovat ihan oma genrensä, joissa on ihan omat juttunsa.
Mass Effectin interaktiivista tarinankerrontaa en taas millään voi yksinään mieltää roolipeliksi. Pelkkä valintojen valitseminen tekstivaihtoehdoista ruudulta ei omasta mielestäni oikein roolin pelaamista ole. Ehkä tämä rankka näkemysero on sidoksissa siihen onko pelaamisensa aloittanut Atari 2600:lla vai pleikkarilla...?
Lähimpänä oikeaa aitoa roolipeliä olisi varmaan kaikken täällä esitettyjen RPG-näkemysten fuusio, mutta onko se toteutettavissa peleissä onkin sitten jo toinen tarina...
To be continued...
Roolin pelaaminen on sen verran sen verran laaja käsite että molempien meidän käsityksemme termistä voi helposti kumota. Todellisen roolipelaamisen käsite on näköjään yksilöllinen, toisille se on Mass Effectin valinnat, toisille online-pelaamisen vapaus, toisille hahmonkehitys jne.
Nyt paljastan salaisuuden mikä tekee OIKEAN RPG:n
1. Päähahmo piikkitukkainen teini
2. Vastakkaista sukupuolta edustaa teiniprinsessa
3. Satunnaistaistelut
4. Limaviholliset
5. Prinsessa kidnapataan VÄHINTÄÄN kerran
6. Koska prinsessa on avain maailman tuhoon
7. Päähahmo ahdistuu prinsessan kidnappauksesta eikä saa mitään aikaiseksi
8. Level cap 99
9. Jokaista tavaraa saa kantaa 99 kappaletta
10. Etsi seitsemän maagista esinettä pahiksen voittamiseksi
11. Sankari ei muista menneisyydestään mitään
12. Sankari huuhtoutui eräänä päivänä pikkukylän rantaan
13. Kylään hyökkäävät monsterit tappavat sankarille läheisen henkilön
14. Päähahmon isäksi tai läheiseksi paljastuu se naamiotyyppi joka kylään hyökkäsi monstereineen
15. Jossain vaiheessa saadaan lentävä alus
16. Seurueessa vähintään yksi söpö-otus tai pikkupenska
17. Maailmankartta
18. Loppupahis VÄHINTÄÄN kaksiosainen
19. Loppupahis muuttuu jättimörökölliksi
20. Lumottu metsä, luolasto ja linnajakso pitää olla
21. Kylän asukkaat eivät pahastu kun viet heidän tavaransa
Luokittelen japsiropet taisteluroolipeleiksi, eli oli se sitten nopeatempoista reaaliaikaista toimintaa tai hidasta vuoropohjaista, pääpainotus silti eri skillien valinnassa.
Tämä Mass Effect homma taas...argh. Pöytäroolipeleissä hahmolle luodaan toki oma historia, mutta valinnat ja toiminnat jatkossa määrittävät hahmon. Vaikka ME:ssä onkin vain muutama eri vaihtoehto per keskustelu, ja monet pelaajat valitsevat samat asiat, voi hahmosta tehdä sellaisen kuin haluaa, näiden rajojen sisällä.
Hahaha repesin täysin :D
Minun mielestäni roolipeli koostuu monesta eri elementistä, mutta päällimmäisinä valinnanvapaudesta ja hahmon/varusteiden kehittämisestä (tiedän, sanottu jo tuhat kertaa).
Pen-and-paper ropeissa sinulle luodaan tilanne ja sitten reagoit siihen miten itse tahdot tai parhaaksi näet, johon gamemaster sitten kertoo miten kävi ja luo uuden tilanteen, mihin taas vastat mielesi mukaan. Tämä on käytännössä mahdotonta toteuttaa videopelissä, sillä kaikkia muuttujia ei vaan voi ottaa huomioon. Pelin koodin pitäisi osata luoda maailmaa jatkuvasti uudestaan ja lisää. Jollain tavalla sitä on siis rajoitettava, eikä sen vuoksi minusta pitäisi tuotokselta riisua rpg-titteliä. Mass Effect:ssä ja KOTOR:ssa on useita tilanteita missä on useampikin tapa hoitaa eteen tullut tilanne ja ne eri ratkaisut vaikuttavat tulevaan eri tavoin. Lopputulos on kaikissa kuitenkin enemmän tai vähemmän sama, mutta tekniikan rajoitteet on pakko ottaa huomioon.
Roolipeliin kuuluu mielestäni myös ehdottomasti löydettävät/saavutettavat/ostettavat ja muokattavat varusteet, sekä hahmon eri ominaisuuksien kehittäminen. Nämä lisäävät valinnanvapautta pelattavan hahmon muokkaamisessa mieleisekseen. En kuitenkaan laske Modern Warfaren perkkejä ja punapistetähtäimiä tähän kastiin, sillä se on paljon kevyempää. Myöskään muutaman minuutin mittaiset verkossa käytävät moninpelitaistelut eivät ole roolipelaamista. Niissä on oltava vain mahdollisuus aseiden valintaan, että mielenkiinto pysyisi yllä ja useampi pelaaja löytäisi pelistä oman koukkunsa. Jos Modern Warfaressa olisi vain sinkomiehiä, niin ei sitä moni pelaisi, vaikka muuten hyvin rakennettu moninpeli onkin.
Miellän roolipelin fantasiaksi tai scifiksi, mutta tämä on varmasti väärä lähestymistapa, sillä pen-and-paper tyylisessä perinteisessä ropessa maailma voi olla vaikka toisen maailmansodan aikainen ja miljöö mikä vain. Tämä mieltymys varmasti rajoittaa Call of Dutien yms. rinnastamista ropeiksi, mutta onko yhtään esim. Dragon Age Origins tyylistä peliä tehty nykyaikaan? Miksei se voisikin toimia?
JRPG on sitten asia erikseen. Niissä voi usein muokata varusteita (tai ainakin valita useista erilaisista) ja hahmoakin voi kehittää, vaikkakin usein vain tiettyyn suuntaan. Maagi on maagi ja sillä siisti. Sille on turha laittaa kirvestä käteen, kun huonosti käy. Todellisesten valinnanvapauksien puute estää näitä olemasta roolipelejä. Pidän Dempan käyttämästä nimityksestä toimintaroolipeli ja laittaisin tämän tyyliset pelit siihen kastiin itsekin.
Mitä enemmän pelissä on itse valittavana, sitä enemmän se on roolipeli. Peli ilman taisteluita tai siihen mahdollisuutta ei myöskään ole roolipeli.
Itse kylläkin lasken J-RPG-pelit enemmänkin taisteluroolipeleiksi kuin toimintaroolipeleiksi. Mutta voihan japanilaisetkin ropet olla niitä "perinteisiä roolipelejä", sillä j-rpg:t ovat sen verran toisenlaisia roolipelejä kuin länsimaiset. Jos ymmärsin oikein, niin voivatko pelkästään vain ne W-rpg-pelit olla perinteisiä että muunlaisia kun taas japanilaiset leimataan lähes heti "ei perinteiset roolipelit" -kansioon, jotenkin typerää ja epäreilua.
Itse esimerkiksi lasken vasta FF XIII:n toimintaroolipeliksi, kun taas pääsarjan aiemmat osat ovat olleet perinteisimpiä.
Dempalla oli oikein hyvä maininta tuosta BF-pelien roolipelimäisyydestä, mutta en kyllä siltikään laskisi näitä edes toiminta - tai räiskintäroolipeleihin.
Ja mitä noihin roolipeleihin tulee, niin ehkä Dragon Age: Origins on ollut omasta mielestäni eniten lähellä "täydellistä" roolipeliä (en toki ole kaikkia rpg-pelejä pelannut).
Ette pitäisi siis peliä roolipelinä jos se ei sisältäisi taistelua? That's insane!
Peli voisi olla vaikka tekstipohjainen, joka sisältäisi vain hahmojen välistä kanssakäymistä ja maailmaan vaikuttamista, niin mikäli olisi oikeita vaikutuksia niin aivan varmasti pitäisin tätä roolipelinä. Se on juurikin sitä mistä pöytäroolipeleissäkin on kyse. Eikä siinä mitään skillejäkään tarvittaisi. Tekstipohjaisena tällainen olisi vielä suht helppo todennäköisesti tehdä.
Eikö tämä nyt tosiaan olisi kenenkään mielestä roolipeli? Mikä se sitten olisi?
Jos on mahdollisuus tehdä mitä vain, niin vaikka toimisto-aiheisessa roolipelissä sinulla olisi mahdollisuus käydä pieksemässä joku. Kyse on vain valinnan mahdollisuudesta.
Jo viidessä kuukadessa olen sen verran muuttunut, että pidän täysin turhana sen miettimistä että mikä on roolipeli (ja mikä on dubsteppiä ym. kaikki muutkin mikä on mitäkin väittelyt ovat turhia). Turha sitä miettiä että mitä jokin on. Jos peli on hyvä niin pelaa sitä, jos se on huono niin jätä ostamatta. Aiheuttaa vaan turhia agressioita ihmisissä kaiken maailman väittelyt. Mutta jatkakaa toki, mielenkiintoista lukea muidenkin ajatuksia.
Puolen vuoden takaisia ajatuksia voi kuunnella Pelaajaboardcastin toisesta jaksosta.
Jos nyt vielä tuohon edelliseen....niin kyllä voi peli olla roolipeli vaikka siin ei olisi mahdollisuuttakaan taisteluun. Paras lopettaa tähän...
myönnätkö vihdoin, että minecraft ON roolipeli?
Onko siitä tosiaan jo yli puoli vuotta kun Pelaajaboardcastejä alettiin tekemään? Härre kuudendöö kun aika menee nopiasti! Mutta joo, roolipelit on kivoja. Ja hyvät pelit.
En. Ja selvästikään tämän roolipeliasian spekuloiminen ei ole turhaa niin kauan kun on vääräuskoisia jotka luokittelevat Minecraftin roolipeliksi.
Millä perusteella se olisi? Minecraft on hiekkalaatikko, ei roolipeli. Roolipeliin tarvitaan ainakin valintoihin pohjaava, pitkähkö tarina ja/tai hahmonkehitystä. Minecraftissa ei ole kumpaakaan.
1. Minecraftissä on hahmon kehitys enchantmenttien kautta
2. Minecraftissä on montakin valintaa tehtävissä, mutta ne kaikki tuovat samaan loppuun. Ender dragoonin tappamiseen. Valintoja on mm. Missä seikkailee(pituus), kaivako maanalla, ryövääkö kyliä? Ja monia muita.
Tällä hetkellä en tiedä mitään seikkaa, joka ei tulisi siihen tulokseen, että minecraft on rpg.
1. Enchanteilla voi kehittää vain esineitä, ei hahmoa itseään. Monessa muussakin pelissä on aseiden yms. kustomointia, mutta ei ne silti ole roolipelejä.
2. Oletko tosissasi?
1. Sama mekaniikka toimii mm. Skyrimissä. Kehität tyyppiä -> piste avautuu, jonka voit käyttää johonkin taitoo, joita skyrimissä on enemmän, mutta aseiden hyökkäystehon ja armorien parantaminen on molemmissa käytettävissä. Minecraftissä se vain tehdään enchantment tablen kautta ja skyrimissä valikon kautta.
2. Kyllä, olen tosissani.
Se täytyy vielä sanoa, että ennen 1.8 patchiä en olisi itsekkään pitänyt tätä roolipelinä, mutta tähän suuntaan ollaan nähtävästi tultu. Saa nähdä kuinka pitkälle notch tässä menee.
Käykö kellekkään, että Minecraft ei ole roolipeli, mutta siinä on elementtejä roolipeleistä? Ai ei, no meikä on sitten yksin.
Öhö öhö. :D
Räiskintäpeleissä voin myös valita suunnan, mutta vain toinen vie maaliin. Fifassa voin valita pelaanko kultaisella Barcalla ja kentänkin voi valita. On nurmikkoa ja ruohoa ja ehkäpä hiekkakenttiäkin. Ja tarinan opetus tuli varmaan selväksi. On valintoja ja sitten niitä rpg-valintoja. Minecraftissa jälkimmäisiä on vähemmän, kuin saharassa ruohonleikkureita.
Hahmonkehitystä kyllä Minecraftissa muistaakseni oli. Siis siinä mielessä että haarniskoja voi tehdä ja ainakin modit tuovat mukaan levelit eri skilleihin, jotka nyt rajoittuvat pitkälti kaivamiseen, puun hakkaamiseen ja tuollaiseen peruspuuhasteluun.
Jos Minecraft johonkin kategoriaan survottaisiin, niin kyllä se hiekkalaatikkopeli olisi, mutta on se silti enemmän roolipeli, kuin fps tai rts. (lumipalloilla voi tulitella..) Hahmo itsessään on kuitenkin melko persoonaton jamppa, joten mitään suhdetta siihen ei saa aikaiseksi, jotka taas roolipeleissä ovat perushuttua. Pitkähkö tarina ei vielä tee roolipeliä, mutta sellainen niistä usein löytyy. Minecraftissa ei pahemmin tarinaa ole, mutta sen läpipeluu vie silti paljon aikaa.
Eikös perinteinen roolipelaaminen ole sitä että sulautuu pelihahmoonsa ja maailmaan? Minecraftissa pelihahmo on periaatteessa aika mitäänsanomaton mutta mailmaan voi syventyä todella paljonkin.
CoD:issa voi muokata aseita ja hiukan ulkonäköäkin(face paint) mutta tunne siitä että pelaat juuri tietyllä hahmolla on mitätön, se erottaa sen roolipelistä.
Batman: Arkham-peleissä tuntee voimakkaasti pelihahmon mutta valintoja ei ole paljoa...
Kuten kaikki tiedämme, pelit antavat pelaajan tehdä jotakin eikä vain seurata tapahtumia. Periaatteessa kaikki mitä pelissä teemme on valitsemista, esim. mihin suuntaan liikun, mitä peliohjaimen nappeja painan, jne..................
Tarinallisten sekä tunteellisten valintojen teko kuuluu roolipelaamiseen eivät muut valinnat.
Oletko kenties huomannut, että Skyrimissä on enchantmentteja? Miksi verrata Minecraftin enchantmentteja Skyrimin levutukseen, kun Skyrimissä on täysin vastaava järjestelmä? Aseiden parantelu ei tee roolipeliä. Päättelylläsi myös Arkham City olisi roolipeli samoin kuin Darksiders. Nykyään monet pelit yhdistävät roolipelielementtejä muihin genreihin, mutta harvat niistä kuuluvat todellisiin ropeihin. Oliko GTA San Andreas roolipeli, koska siinä kehitettiin hahmoa ja tehtiin tehtäviä? Enpä usko.
Roolipelin raja on veteen piirretty viiva ja toimintaroolipelien myötä genrerajat hämärtyvät entisestään. Vanilla Minecraft on kuitenkin lähinnä roolipelielementein maustettu hiekkalaatikko. Mielestäni roolipelissä kuuluu olla tarina, vaikka se olisikin melko lineaarinen. Roolipeli on yhdistelmä eri mekaniikoita ja kyseisen genren edustajille on yhteistä tietty selittämätön yleisfiilis. Se yhdistää KOtoRia, Super Mario RPG:tä, Skyrimiä ja WoWia, jopa Deus Exää. Minä en havaitse vastaavaa Minecraftissa.
Notch ei muuten mene kovinkaan pitkälle, koska Minecraftin päävastuu siirtyi joulukuussa Jens Bergenstenille. Notch auttelee kehityksessä, mutta työskentelee uuden projektin parissa.
E:
Correct me if I'm wrong, mutta eikö tuo virtuaalinen noppatouhu ole hyvin lähellä pöytäropeja? Ainakin Baldur's Gate pyöri D&D-säännöillä, kuten myös KOtoR. Eikö Baldur's Gate ole tavallaan D&D-kampanja? Tilanne on sama kuin Zorkin ja Monkey Islandin kanssa: toisessa on graafinen käyttöliittymä ja toinen toimii tekstillä.
Itse ajattelen, että esim. Dark Souls on roolipeli, vaikka sen voi varmasti mennä läpi ninjaamalla lvl1 hahmolla. Hahmon kehittäminen ja paremman lootin metsästäminen kuitenkin parantavat selviytymismahdollisuuksia huimasti. Tässä tosin taitaa tulla vastaan "sukupolvien" välinen kuilu ;)
Minecraft ei kyllä ole omasta mielestänikään tietokoneroolipeli, juuri niistä syistä joita Munkk1 ja Drifu luettelivat, mutta siinä on joitakin palasia roolipeleistä, aivan niin kuin esimerkiksi Mass Effecteissä joita itse en laske roolipeleiksi. (Paitsi ehkä ykkösen) Ne ovat räiskintäpelejä joissa nyt sattuu olemaan dialogivaihtoehtoja ja yksinkertaista hahmonkehitystä. Roolipeleissä ei kuulu taisteluissa itse pelaajan taidoilla olla väliä vaan pelihahmon, ja Mass Effectissä pystyisit pärjäämään vaikka ykköslevuisena jos osaat käyttää suojaa oikein. Todennäköisyys on homman ydin, joka tulee muun muuassa Baldur's Gateissa varsin hyvin ilmi, muistaakseni ainakin ykkösessä sai nopatkin näkymään ruudulle. Mitä kyvykkäämpi hahmosi on, sitä paremmat mahdollisuudet hahmollasi on.
Ja Demppa tuossa sanoi PelaajaBoardCastin ketjussa sanoa, että japsiropet eivät ole oikeita ropeja. Itse olen eri mieltä juuri niistä syistä että niissä on hahmonkehitystä, ainakin niissä mitä olen pelannut on myös pienimuotoisia dialogivaihtoehtoja sekä todennäköisyyslaskin hurraa takana taisteluissa. Ja myös se on roolinpelaamista, että valitsee pelaako päähahmolla maagia vai jotain rogueta. En kyllä tiedä voiko tätä tehdä japsiropeissa kun en ole niitä niin hirveästi pelannut, korjatkaa joku jos olen väärässä. Tämä myös pätee MMO:in, sekin on roolinpelaamista jos valitset pelaatko kääpiöberserkkiä, vai jotain haltiajouskarihemmoa. Ja tämä viesti oli muuten tietokoneroolipeleistä, ei pöytäroolipeleistä jotka on sitten oma asiansa. Monet taitavat ajatella että ne ovat täysin sama asia.
Kuin myös, se ero on aika iso japanilaisten ja länsimaisten ropien välillä..en edelleenkään tykkää siitä, että j-ropeja ei voida pitää "oikeanlaisina" roolipeleinä.
Japanilaiset keskittyvät enemmänkin niihin hahmonkehityksiin, aseiden ja muiden tavaroiden kanssa kikkailuun sekä ennenkaikkea niiden valmiiden henkilöiden eri rooleihin sekä vuoropohjaiseen taisteluun..tiimistäsi voi löytyä esim. erilaisia maageja, sotureita ja sun muita. Joissain japanilaisissa roolipeleissä voi myös valita, haluaako pelata jonkinlaista maagia, varasta tai vaikka perussotilasta.
Länsimaalaisissa taas keskitytään puhtaasti siihen omaan hahmoon ja sillä tehdään usein dialogeissa valintoja miten edetään. Myös meininki on ollut japski-meininkiä vapaampaa. Dragon Age: Origins on ehkäpä yksi perinteisimpiä ja puhtaimpia roolipelejä, mitä on tullut nykyaikoina vastaan.
E: Ja Minecraftikö roolipeli?! Älä nyt jaksa naurattaa :D..peli ehkä sisältää roolipeli-elementtejä, mutta ropea siitä ei saa mitenkää kuviteltua.
Kyllä minecraftissa on hahmonkehitys!
Expaa saa ku pieksee zombeja tai vaikka possuja.
Käsite "Roolipeli" tarkoittaa nykyään niin kovin pajon kaikkea. Kaikki vanhemmat ihmiset pitävät roolipelinä juurikin vain niitä pelejä joissa on statseja, loottia ja expaa (Johon Minecraft on tosiaan pikkuhiljaa menemässä), kaken maailman numeroita ja hahmonkehitystä. Asia mikä jää sitten heiltä ymmärryksen ulkopuolelle on se, että roolipeli on myös sellainen jossa "muokataan" hahmoa vain dialogin kautta. Vaikka tämä ei varsinaisesti muuta hahmon taitoja mihinkään suuntaan, on se silti yhtä lähellä pöytäroolipelien valintatilanteita kuin numeroiden pyörittely videopeleissä verraten pöytäroolipeleihin.
Toivottavasti edes joku nyt ymmärtää...pointtini tässä se että se on silloin roolipeliä jos hahmosta tekee omanlaisen. Oma luonne, omat motiivit. Periaatteessahan henkilö voi tehdä pelistä kuin pelistä "ropen", vain ajattelemalla GTA:ssa että "Hahmoni ei tapa siviilejä, koska hän ei ole psykopaatti". Mitä enemmän hahmonsa luonnetta voi määritellä, on se silloin lähempänä roolipeliä. GTA:ssa tietenkin vaikempi, koska on valmis tarina...mutta se ei estä roolipelaamista tehtävien välissä.
Olen kyllä sitä mieltä että aiemmin mainitsemani taisteluroolipelit (jrpg) kuuluvat kyllä ehdottomasti videopeleissä roolipelikategoriaan. Mutta ne eivät silti edusta sitä mitä itse pidän "kunnollisena" roolipelinä eli hahmon ajatusmaailmaan vaikuttamista. Se miten joku ei pidä Mass Effect 2:ta & 3:a roolipelinä, on taas täysin oman ymmärryksen ulkopuolella. Nämä henkilöt ovat todennäköisesti vain liikaa juurtuneet siihen alkuperäiseen roolipelin määritelmään, peleissä siis. Vaikka Baldur's Gatesta otettaisi taisteluominaisuudet pois, olisi se edelleen roolipeli, IMHO.
Ja minä sanoin että asian miettiminen on turhaa...
Mass Effectin kaltaiset pelit ovat omasta mielestäni lähimpänä sitä oikeaa ROOLIN pelaamista, mitä roolipeleissä on nähty. Onhan se tietysti totta, että varsinkin ME2:sa on hahmon kehittämisvaihtoehtoja todella niukasti, mutta tunsin silti suurta vapautta pelata juuri sellaista hahmoa kuin haluan.
Elder Scrollsit ovat myös aika lähellä oikeaa roolipelausta, sillä pelaajalla on paljon vaihtoehtoja vaikuttaa maailmaan. Monet pelisarjan hahmoistakin reagoivat pelaajaan eri tavalla, riippuen mitä olet tehnyt.