Mitkä on sellasia 'terveellisempiä' virvoitusjuomia joita voi huoletta juoda noin 1-3 kupillista päivässä? Suoraan -terveellisiä- ei varmaan oo olemassakaan, mutta töissä olisi kiva juoda muutaki ku vettä (hanasta ei saa kylmää, ja haalea vesi maistuu ihan puulta). Tällasta oon juonu nyt jonkin aikaa silloin tällöin, on muuten tosi hyvää.
Mitä tulee tohon äitille kokkaamiseen, mulla menee vähän toisinpäin. Hyvä että ees ittelleni keksin / saan tehtyä ruokaa. . . . käytän siis oman energiani johonkin luovaan ja omaperäseen lahjaan.
Eiköhän nuo vissyt taida niitä "terveellisimpiä" olla kun tuoremehuissakin on usein sokeria ihan kivasti ja happamat litkut vahingoittaa hampaita vielä lisää.
Itse juon nykyään ihan perus hiilihapotettua lähdevettä. Ennen ostin lidlistä sitä sitruunan makuista, mutta on alkanut niin paljon vituttamaan pullojen vieminen lidliin, että mieluummin ostan hiukan kalliimmalla ja palautan pullot prismaan jossa niitä automaatteja on enemmän kuin kaksi ja ne kaikki jopa toimii.
Onhan nuo kivennäisvedet ja vastaavat reilusti terveellisempiä kuin normaalit limpparit, mutta ei ne siltikään mitään terveysjuomaa ole. Noissa Novelle + juomissa on esimerkiksi reilu 40 grammaa sokeria litraa kohti. Jos haluaa nauttia kylmästä vedestä, niin kannattaa kokeilla termospulloa, johon laittaa kylmää vettä + jääpaloja. Pysyy muuten koko päivän kylmänä.
Ajattelin laittaa oman kevään hittiruuan reseptin, eli pekoni / parsa / kanarisotto. Tämä on todella helppo valmistaa nopeasti, mutta vaatii hieman työtä, kun risottoa on syytä hämmentää mielellään koko ajan tai ainakin useaan otteeseen, jotta koostumus pysyy täydellisenä (n. 15 min).
Yhden hengen annos vaatii:
- 100g broilerinfilettä / suikaleita
- pari siivua pekonia
- kanaliemi tai yksi esim knor kanaliemikuutio sekoitettuna puoleen litraan vettä
- 5-6 kpl parsaa (vihreä / valkoinen)
- puolikas sipuli hienonnettuna
- ripaus mustapippuria
- ripaus valkosipulia / valkosipulirouhetta (ei pakollinen, vaan oman maun mukaan)
- hieman risottoriisiä (riisiä ei tarvitse yhden hengen annokseen paljoa laittaa. Jos laittaa liikaa, niin risotosta tulee pelkkää riisipuuroa).
- parmesan juustoraastetta (ei pakollinen, mutta erinomainen lisä)
- pikkuisen valkoviiniä (jos sattuu olemaan kaapin pohjalla valkoviiniä, niin voi laittaa hieman risoton joukkoon. Ei pakollinen)
Kuori ja pese parsat + leikkaa kova päätyosa osa pois. Jos parsat on todella ohuita, ne voi jättää kuorimatta. Itse haluan hieman parsan makua itse pastaan, joten voi hienontaa joukkoon pikkuisen parsaa mukaan (mieluiten kovasta päästä, niin ei mene hyvää tavaraa hukkaan). Laita pannulle oliiviöljyä ja voita. Hienonna sipuli ja pekoni pieneksi silpuksi ja laita pannulle. Lisää joukkoon risottoriisi ja pikkuisen pilkottua parsaa makua antamaan. Sekoita koko ajan esim nuolijalla. Sekoita sen aikaa, kunnes pekonin rasva on hieman sulanut ja sipuli pehmentynyt. Tämän jälkeen lisää joukkoon hieman kanalientä + ripaus pippuria. Tarkoituksena on lisätä koko valmistusprosessin ajan vähän kerrassaan kanalientä, kunnes riisi on sopivan kypsää ja itse risoton koostumus on samettinen ja pehmeä. Joukkoon voi laitta tässä vaiheessa parmesaania tai vaihtoehtoisesti vasta valmiin annoksen päälle. Ei kuitenkaan pakollista, kun risotossa on muutenkin makua todella paljon.
Samaan aikaan kun risotto valmistuu, niin voi laittaa kattilaan veden kiehumaan ja joukkoon hieman suolaa. Keitä parsoja, kunnes ne on sopivan kypsiä. Jos haluaa hieman voin makua, niin kuivaa parsat siivilän läpi ja käytä niitä nopeasti pannulla ja pyöräytä voissa. Ei pakollista, mutta voi hieman hifistellä.
Jos haluaa lihaisan risoton, niin voi risoton valmistuksen aikana paistaa nopeasti pannulla ohuen kanafileen tai naturel fileesuikaleita (muista maustaa suolalla ja pippurilla). Ei muuta kun kuumaan pannuun öljyä ja kanat sekaan. Näiden pitäisi valmistua max muutamassa minuutissa. Jos tekee fileesuikaleita... Ne voi laittaa paiston jälkeen suoraan risoton sekaan. Jos tekee kanafilettä on parasta asettaa annoksen päälle tai sivulle, kuten myös valmiit parsat.
Onhan nuo kivennäisvedet ja vastaavat reilusti terveellisempiä kuin normaalit limpparit, mutta ei ne siltikään mitään terveysjuomaa ole. Noissa Novelle + juomissa on esimerkiksi reilu 40 grammaa sokeria litraa kohti.
Oli oikein pakko googlettaa ja näköjään noissakin on tosiaan sokeria. Oli pakko vielä tarkistaa lidlin sitruuna saskia: Luontainen kivennäisvesi, hiilihappo, luontainen sitruuna-aromi ja alle 0.5kcal/100ml.
Mitkä on sellasia 'terveellisempiä' virvoitusjuomia joita voi huoletta juoda noin 1-3 kupillista päivässä? Suoraan -terveellisiä- ei varmaan oo olemassakaan, mutta töissä olisi kiva juoda muutaki ku vettä (hanasta ei saa kylmää, ja haalea vesi maistuu ihan puulta). Tällasta oon juonu nyt jonkin aikaa silloin tällöin, on muuten tosi hyvää.
Toteampa suoraan, että vesi vanhin voitehista.
Jos tavallinen kraanavesi on liian tylsää, tee kotona sitruuna- ja/tai kurkkuvettä, pullota ja ota mukaan. Kurkkukin antaa mukavan twistin ark(t)iseen kylmään veteen, eikä tarvitse huolehtia kaloreista. Vain taivas on rajana makuvesissä.
Itsetehty jäätee on myös yksi virkistävä vaihtoehto. Sitruuna, inkivääri ja vihreä tee ovat hyviä ja terveellisiä ainesosia, mutta etenkin 2 ensimmäistä yhdessä vaativat jonkin verran hunajaa. Kotitekoinen jäätee onnistuu toki myös tavallisilla teepusseilla, ja myös täysin ilman sokeria/hunajaa. Kuten vedessä, myös tässäkin on äärettömän paljon varioitavaa.
Tuli ostettua kivikylän lemon - chili makkaraa kun oli tarjouksessa. On se kyllä aika erikoisen makuista. Chiliä on vaan nimessä, mutta sitruuna siinä kyllä maistuu. Ei se pahaa ole, mutta en kyllä toistekaan osta.
Ei makkaraan sovi sitruuna :D
Oi ruoka-aihe! :) Kertokaa, mitä ruokaa aiotte tänään kokkailla. Kaipaan ideoita. Tänään mulla viikonlopulta jäminä soijapullia. Niitä on kiva dippailla.
Hieman asiaa erilaisista videopeli-aiheisista karkeista: Kärkkäisellä tuli tänään bongattua Yo-kai Watch vaahtokarkkitikkareita. Hinta ei ollut sinänsä paha, 0,9 € per tikkari. Googlen mukaan näitä näyttäis löytyvän myös joistain K-marketeista.
Olin kummiskin aika yllättynyt, sillä normaalisti Suomen perus ruoka- tai tavarakaupoista ei hirveenä löydy mitään videopeleihin pohjaavia karkkeja. Leffojen oheiskarkit kyllä löytävät tiensä tänne (varsinkin jos kyseessä on perheleffa), mutta pelien oheismässyt jäävät paitsioon. Rovion Angry Birdsejä lukuun ottamatta tarjonta rajoittuu korkeintaan Pokemon- tai Super Mario-aiheisiin karkkeihin. Pokemon-karkkien kulta-aika on tosin mennyt ohi jo vuosia sitten (saakohan niitä Pokemon karkkipallojakaan enää mistään?), mutta esim. Prismoista saa nytkin Super Mario- aiheisia Pez annostelijoita, joiden mukana tulee myös jokunen Pez-pötky. Muistaakseni niitä annostelijoita oli sen 4 erilaista: Mario, Luigi (tai sit Yoshi, en nyt varmana muista kumpi), Peach ja - jostain syystä - Donkey Kong.
Joinain vuosina tarjolla on ollut myös Super Mario-joulukalentereita. Tein kerran sen virheen, että valitsin Super Mario-aiheisen, hedelmäkarkkeja sisältävän joulukalenterin perinteisen suklaakalenterin sijasta. Valintani perustui ihan puhtaasti siihen, että siinä hedelmäkarkkikalenterissa oli myös ylläreitä mukana, toisin kuin siinä Super Mario-suklaakalenterissa. Yllätyksien laatu vaihteli umpisurkean ja OK:n välillä; sanoisin, että kaikista parhaimmat yllärit olivat litteä Super Mario-magneetti sekä pieni kuulapeli. Se magneetti taitaa vieläkin löytyä jostain, mutta kuulapelin myin lopulta pois. Mutta mikäs tuossa kalenterin valinnassa sitten oli virhe? No se kaikista oleellisin, eli karkkien maku: keltaiset viinikumitähdet olivat väljähtäneen sekä esanssisen makuisia. Pettymys oli aika suuri, kun pistelin ekan sellaisen poskeeni ja tajusin, että "Ei helevetti, näitä äklötyksiä on vielä 23 jäljellä!" No, pakkohan ne oli syödä, kun kyseessä oli joku noin 7-8 €:n arvoinen joulukalenteri. Ja se pettymys syveni entisestään, kun osa noista ylläreistä osoittautui täydeksi shaibaksi.
Verkkokauppa.comista sai joitain vuosia takaperin erilaisia Nintendo-aiheisia peltirasioita, joissa oli pieniä minttupastilleja sisällä. Tarjolla oli ainakin Marion pää, Mario-sieni (oliko peräti sekä punainen että vihreä), NES-ohjain, Wiimote (jonka sisällä tais tosin olla purkkaa) sekä Hylian Shield Zeldasta. Itselleni ostin punaisen sienen (josta myöhemmin tosin luovuin) ja ton Marion hankin joululahjaksi kaverille. Jälkikäteen jäi harmittamaan toi Hylian Shieldin skippaaminen, vaikken olekaan mikään erityinen Zelda-fani... nimimerkillä [i]"yhtäkään en ole läpäissyt ja Twilight Princesskin jäi noin puoleenväliin". Siitä peltirasiasta ois kumminkin saanut vaikka hyvän pillerirasian särkylääkkeille. Eeppisin pillerirasia, mitä mun Burana voisi ikinä toivoa D=<.
Anime-tapahtumissa (ja myös joissain etnisissä ruokakaupoissa) voi yleensä bongata muitakin Pokemon-herkkuja pelkkien karkkien lisäksi. Mm. Ramune-limsaa, keksejä, purkkaa ja niin eespäin. Valitettavasti varsinkin coneissa noiden safkojen hinnat ovat monesti myös poskettoman isoja. Pockyjakaan en nykyään suostu enää ostamaan tapahtumista, kun niitä saa paljon halvemmalla etnisistä ruokakaupoista ja sama pätee myös moniin Pokemon-herkkuihin. Muita pelien oheiskarkkeja en sitten ole juuri nähnyt coneissa, mutta hämärä muistikuva ainakin väittää minun ostaneeni jotain halpaa Mario-purkkaa. Ja ehkä myös nähneeni jotain muutakin, kuten vaikka Sonic-herkkuja... mutta varmuudella en voi mennä sanomaan.
Siinäpä se, ainakin tällä erää. Jos kenelläkään on vinkata mitään hyvää suomalaista kauppaa (netti tai kivijalka-myymälää), mistä löytäis videopeli-mässyä, niin sen kun vaan vinkkiä tänne. Kivijalka-myymälöiden suhteen semmoiset useista paikoista löytyvät ketjut on aina parempia, niin mahdollisimman monella ois mahdollista käydä niissä.
Pakko ihan ohimennen kysyä, että miksi karkkien tai muunkaan syötävän pitäisi olla videopeliaiheista? Samaa sontaa ne on kaikki ja luultavasti nuo lisenssijutut vielä enemmän kun jostain pitää säästää ettei hinta nouse enempää. Ymmärrän jos joku lapsi tahtoo jotain tutun hahmon sisältävää kamaa tai jos tuotteen pakkaus on jotenkin hieno ja siitä saa vaikka koristeen mutta en tajua jos ideana on vain syödä jotain, joka on pakattu jollain lisenssipapereilla.
Pakko ihan ohimennen kysyä, että miksi karkkien tai muunkaan syötävän pitäisi olla videopeliaiheista? Samaa sontaa ne on kaikki ja luultavasti nuo lisenssijutut vielä enemmän kun jostain pitää säästää ettei hinta nouse enempää. Ymmärrän jos joku lapsi tahtoo jotain tutun hahmon sisältävää kamaa tai jos tuotteen pakkaus on jotenkin hieno ja siitä saa vaikka koristeen mutta en tajua jos ideana on vain syödä jotain, joka on pakattu jollain lisenssipapereilla.
No esimerkiksi nuo edellä mainitut Nintendo-karkkien peltirasiat ovat mitä mainiointa keräilykamaa, varsinkin kun niitä voi oikeasti käyttää tavaroiden säilömiseen. Samaten Pez-annostelijoiden keräilijöitä on maailma pullollaan. Jotkut voivat myös kerätä pelkästään tuotteiden tyhjiä paperikuoria yms. vaikka niitä ei olisikaan luotu keräilytarkoitusta ajatellen. Aikoinaan, kun R-kioskeilla myytiin Pokemon-suklaamunia, keräsin itse kaikki 4 erilaista folio-kuorta talteen ja kontaktoin ne, koska niissä oli ihan kivat kuvat, tyyliin Ash & Pokemonit, Rakettiryhmä jne.
Ja usko tai älä, mutta maailmasta löytyy lukuisia keräilijöitä jopa hedelmien bränditarroille =D. Luin tästä harrastuksesta eräästä suomalaisesta keräilykirjasta. Siinä kerrottiin, kuinka suomalaiset hedelmätarrakeräilijät jopa vaihtoivat tarroja ulkomaalaisten sielunveljiensä kanssa. Ja osa ulkomailta saaduista tarroista olivat tosi hienoja ja yksityiskohtaisia, niissä oli ihan kunnon piirrustuksia eikä vaan se perinteinen "Jaffa"-teksti mustalla pohjalla. Tavallaan koko harrastus on omanlaisensa vastine postimerkkien keräilijöille. Joten kyllä, monille pelkkä se käärepaperi voi olla osa heidän kokoelmaansa. Suomestakin löytyy ties mitä tulitikkuaskien ja vanhojen ruokapakkausten keräilijää, joten tälle harrastukselle löytyy tosi monta alahaaraa useilta eri aikakausilta.
Mitä noiden pakettien sisältöön tulee, niin tottahan se on, että reipas osa noista herkuista maistuu melko samalta entä vastaavanlaiset jutut ilman niitä lisenssipapereita. Makunsa puolesta ne eivät jää niin erityisesti mieleen. Mutta poikkeuksiakin löytyy - ostin aikoinaan imeskeltäviä Pokemon-karkkeja, joissa oli kolme eri makua: pokepallo, master ball ja Voltorb. Kaikki noista olivat enemmän tai vähemmän kirpeitä (pidin eniten Master ball-karkeista sillä ne maistuivat mustaherukalta), mutta se Voltorb... huh huh. Ja pussin idea oli juurikin siinä, että aivan kuten Voltorbit ja esinepallot Pokemon-peleissä, sä et juurikaan pystynyt erottamaan pokepalloja ja Voltorb-karkkeja toisistaan. Samaten Pokemon-ramune maistu vähän erilaiselta kuin vastaavanlaiset hedelmälimsat Suomessa, mutta siitä limsasta mä en niin hirveenä tykännyt. Pullon takia ostin kummiskin koko roskan ja pullo nököttää nykyään koristeena.
Ja näin lopuksi, kyllä aikuisistakin voi olla ihan mukavaa ostaa joskus jotain brändikarkkeja (tai muita herkkuja), jos ne edustavat jotain itelle rakasta brändiä. Ilmiö on pohjimmiltaan juurikin se, mitä sanoitkin, eli tuotteen haluaa jo pelkästään houkuttelevan ulkokuoren takia. Mutta toisaalta toi pätee melkein mihin tahansa tuotteeseen, ihan missä tahansa ikäryhmässä - samalla lailla aikuisetkin saattavat kokeilla vaikka jotain uutta juotavaa ihan vaan tölkin/pullon designin tai etiketin takia. Ja kirjastosta saatat poimaista jonkun kirjan tutkailtavaksi pelkästään sen kannen perusteella, jopa silloinkin jos se edustaa tyylilajia, jota et normaalisti lue.
Omalla kohdallani nuo Pokemon-karkit edustavat myös eräänlaista nostalgiaa - lapsuudessani kaiken maailman Pokemon- ja Digimon-karkit, limsat yms. olivat tosi kova juttu. Mutta tuon saman tunteen saa aikaiseksi myös toisillakin tuotteilla, sellaisilla, joiden peleillä ei ollut mitään osaa lapsuudessani.
Jos jossain myytäisiin vaikkapa Halo-aiheisia suklaanappeja, joissa olisi eri hahmojen kuvia, niin totta hitossa olisin innoissani. Halo ei ehkä koskaan ole ollut itselleni kaikista rakkaimpia pelisarjoja, mutta co-opin parissa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Ja vaikka suklaa ei maistuisikaan Fazerin sinistä kummemmalle, niin se olisi silti ihan hauska kokemus: syödä jotain, jota koristaa itselle mieluisa aihe. Oisko se sitten visuaalista vaiko nostalgista kulinarismia (tai molempia), mene ja tiedä.
Yksi merkittävä näkökulma liittyy Japanissa yleisesti käytettyyn käsitteeseen mediamix, jota käsittelee erittäin tuore luentokin. Esimerkiksi Pokémon-karkit voidaan nähdä osana Pokémonin mediamixia, jossa jopa ruoka ja käärepaperit on tuotu mukaan yhdeksi mediaksi, joka tuo esiin uusia puolia tutusta maailmasta ja syventää näin kuluttajan immersiota. Ruoka vahvistaa brändin ja kuluttajan suhdetta ainutlaatuisesti jopa makuaistin avulla - asia, johon muut mediat eivät todellakaan pysty. Pokémon on malliesimerkki pitkälle viedystä mediamixistä.
Kuten jo sanoin kommentissani, keräilyn ymmärrän mutta jos ostaa niitä karkkeja syötäväksi pelkän kuoren takia niin saa kyllä olla sellainen pieni lapsenusko, että "kyllä nuo Pokemon-karkit on parempia" vaikka oksennus on samaan aikaan suussa ja maha on ripulilla pari päivää syömisen jälkeen.
Mitä johonkin mediamixiin tulee: oheismyyntiä siinä missä kaikki muukin. Voi olla jalostetumpaa ja pitemmälle vietyä mutta ei se sitä mihinkään oheismyynnistä muuta.
Kuten jo sanoin kommentissani, keräilyn ymmärrän mutta jos ostaa niitä karkkeja syötäväksi pelkän kuoren takia niin saa kyllä olla sellainen pieni lapsenusko, että "kyllä nuo Pokemon-karkit on parempia" vaikka oksennus on samaan aikaan suussa ja maha on ripulilla pari päivää syömisen jälkeen.
No huh huh millaista kärjistystä taas :D. En tiedä millaisia karkkeja sinä olet popsinut, mutta ainakaan minulla ei ole mistään herkusta tullut ikinä päiväkausia kestävää ripulia. Joskus jonkun äklön karkin maku on saattanut kummitella suussani koko loppupäivän, vaikka olisinkin koittanut peittää maun jollain muulla ruoalla tai juomalla. Toisaalta taas, noin on käynyt kyllä ihan muidenkin ruokien kanssa. Ja kerran lapsena oksensin, kun olin syönyt liikaa raakaa piparitaikinaa, mikä tunnetusti ei ole kovinkaan fiksua. Opinpahan läksyni ja siitä lähtien olen syönyt piparitaikinaa vasta paistamisen jälkeen.
Lapsena sitä kyllä saattoi uskoa tuohon parempaan makuun silkan paketin perusteella.Mutta nyt kyynisenä aikuisena sitä lähinnä toivoo, että se herkku ois vähintään yhtä hyvä kuin joku muu keskiverto vastine samalle tuotteelle. Joskus ne herkut ovat vaan mukiinmeneviä, toisinaan tosi herkullisia ja joskus (onneksi vaan harvoin) ihan ehtaa pazkaa, niin kuin ne kamalat Super Mario viinikumikarkit.
Kiitokset muuten Hayarigamille tosta mediamix-videosta - pitää laittaa se jossain vaiheessa rullaamaan taustalle ja kuunnella se oikein ajatuksella, kun on sen verran pitkä ohjelma. Varsinkin grindatessa on kiva kuunnella jotain infovideota; se pitää ajatukset virkeänä ja estää aivoja valumasta korvien kautta ulos. Pokemon Sunin/Moonin kanssa tulin kuunnelleeksi paljon Extra Creditsin videoita. Heillä on youtubessa koko joukko hyviä videoita liittyen videopelien rakenteisiin (hahmonrakennus tarinallisesti, mielenkiintoisten pelitehtävien suunnittelu yms.).
No huh huh millaista kärjistystä taas . En tiedä millaisia karkkeja sinä olet popsinut, mutta ainakaan minulla ei ole mistään herkusta tullut ikinä päiväkausia kestävää ripulia. Joskus jonkun äklön karkin maku on saattanut kummitella suussani koko loppupäivän, vaikka olisinkin koittanut peittää maun jollain muulla ruoalla tai juomalla.
Niin, kärjistystä nimenomaan, joten ei se mikään oikea esimerkki ollut.
Olit kuitenkin itsekin sitä mieltä että ei ne kuoret niistä sen parempia tee. Oma juttuni lähinnä olikin sitä ihmettelyä, että JOS joku oikeasti ostaa noita lapsen tavoin kun kuvittelee niitä kuorien vuoksi hyviksi ja/tai paremmiksi kuin ovatkaan. Siitä sitten kärjistäen tuo esimerkki, kuinka jo pakollakin vetää jotain Pokemon-karkkeja vaikka ei edes tykkää niistä.
Tuli pitkästä aikaa tehtyä jotain jonka viitsii linkittää eli tonnikalapiiras ja muffinseja.
Tonnikalapiiras tuli tehtyä tällä ohjeella ja muffinsi reseptin löysin myllyn paras vehnäjauho paketin kyljestä.
Aamupalakin on kokenut muutoksen. Ennen tuli syötyä yksi ruispala margariinilla ja nyt olen jo kolmisen viikkoa syönyt 250g maustamatonta rahkaa johon lisään funlight metsämarja tiivistettä ja pellavansiemenrouhetta.
Maistuu aika samalle mitä joku perus mysli sekoitettuna johonkin sokeripommi marja jogurttiin, mutta tuo on paljon terveellisempää.
Mitkä on sellasia 'terveellisempiä' virvoitusjuomia joita voi huoletta juoda noin 1-3 kupillista päivässä? Suoraan -terveellisiä- ei varmaan oo olemassakaan, mutta töissä olisi kiva juoda muutaki ku vettä (hanasta ei saa kylmää, ja haalea vesi maistuu ihan puulta). Tällasta oon juonu nyt jonkin aikaa silloin tällöin, on muuten tosi hyvää.
Mitä tulee tohon äitille kokkaamiseen, mulla menee vähän toisinpäin. Hyvä että ees ittelleni keksin / saan tehtyä ruokaa. . . . käytän siis oman energiani johonkin luovaan ja omaperäseen lahjaan.
Eiköhän nuo vissyt taida niitä "terveellisimpiä" olla kun tuoremehuissakin on usein sokeria ihan kivasti ja happamat litkut vahingoittaa hampaita vielä lisää.
Itse juon nykyään ihan perus hiilihapotettua lähdevettä. Ennen ostin lidlistä sitä sitruunan makuista, mutta on alkanut niin paljon vituttamaan pullojen vieminen lidliin, että mieluummin ostan hiukan kalliimmalla ja palautan pullot prismaan jossa niitä automaatteja on enemmän kuin kaksi ja ne kaikki jopa toimii.
Onhan nuo kivennäisvedet ja vastaavat reilusti terveellisempiä kuin normaalit limpparit, mutta ei ne siltikään mitään terveysjuomaa ole. Noissa Novelle + juomissa on esimerkiksi reilu 40 grammaa sokeria litraa kohti. Jos haluaa nauttia kylmästä vedestä, niin kannattaa kokeilla termospulloa, johon laittaa kylmää vettä + jääpaloja. Pysyy muuten koko päivän kylmänä.
Ajattelin laittaa oman kevään hittiruuan reseptin, eli pekoni / parsa / kanarisotto. Tämä on todella helppo valmistaa nopeasti, mutta vaatii hieman työtä, kun risottoa on syytä hämmentää mielellään koko ajan tai ainakin useaan otteeseen, jotta koostumus pysyy täydellisenä (n. 15 min).
Yhden hengen annos vaatii:
- 100g broilerinfilettä / suikaleita
- pari siivua pekonia
- kanaliemi tai yksi esim knor kanaliemikuutio sekoitettuna puoleen litraan vettä
- 5-6 kpl parsaa (vihreä / valkoinen)
- puolikas sipuli hienonnettuna
- ripaus mustapippuria
- ripaus valkosipulia / valkosipulirouhetta (ei pakollinen, vaan oman maun mukaan)
- hieman risottoriisiä (riisiä ei tarvitse yhden hengen annokseen paljoa laittaa. Jos laittaa liikaa, niin risotosta tulee pelkkää riisipuuroa).
- parmesan juustoraastetta (ei pakollinen, mutta erinomainen lisä)
- pikkuisen valkoviiniä (jos sattuu olemaan kaapin pohjalla valkoviiniä, niin voi laittaa hieman risoton joukkoon. Ei pakollinen)
Kuori ja pese parsat + leikkaa kova päätyosa osa pois. Jos parsat on todella ohuita, ne voi jättää kuorimatta. Itse haluan hieman parsan makua itse pastaan, joten voi hienontaa joukkoon pikkuisen parsaa mukaan (mieluiten kovasta päästä, niin ei mene hyvää tavaraa hukkaan). Laita pannulle oliiviöljyä ja voita. Hienonna sipuli ja pekoni pieneksi silpuksi ja laita pannulle. Lisää joukkoon risottoriisi ja pikkuisen pilkottua parsaa makua antamaan. Sekoita koko ajan esim nuolijalla. Sekoita sen aikaa, kunnes pekonin rasva on hieman sulanut ja sipuli pehmentynyt. Tämän jälkeen lisää joukkoon hieman kanalientä + ripaus pippuria. Tarkoituksena on lisätä koko valmistusprosessin ajan vähän kerrassaan kanalientä, kunnes riisi on sopivan kypsää ja itse risoton koostumus on samettinen ja pehmeä. Joukkoon voi laitta tässä vaiheessa parmesaania tai vaihtoehtoisesti vasta valmiin annoksen päälle. Ei kuitenkaan pakollista, kun risotossa on muutenkin makua todella paljon.
Samaan aikaan kun risotto valmistuu, niin voi laittaa kattilaan veden kiehumaan ja joukkoon hieman suolaa. Keitä parsoja, kunnes ne on sopivan kypsiä. Jos haluaa hieman voin makua, niin kuivaa parsat siivilän läpi ja käytä niitä nopeasti pannulla ja pyöräytä voissa. Ei pakollista, mutta voi hieman hifistellä.
Jos haluaa lihaisan risoton, niin voi risoton valmistuksen aikana paistaa nopeasti pannulla ohuen kanafileen tai naturel fileesuikaleita (muista maustaa suolalla ja pippurilla). Ei muuta kun kuumaan pannuun öljyä ja kanat sekaan. Näiden pitäisi valmistua max muutamassa minuutissa. Jos tekee fileesuikaleita... Ne voi laittaa paiston jälkeen suoraan risoton sekaan. Jos tekee kanafilettä on parasta asettaa annoksen päälle tai sivulle, kuten myös valmiit parsat.
Oli oikein pakko googlettaa ja näköjään noissakin on tosiaan sokeria. Oli pakko vielä tarkistaa lidlin sitruuna saskia: Luontainen kivennäisvesi, hiilihappo, luontainen sitruuna-aromi ja alle 0.5kcal/100ml.
Toteampa suoraan, että vesi vanhin voitehista.
Jos tavallinen kraanavesi on liian tylsää, tee kotona sitruuna- ja/tai kurkkuvettä, pullota ja ota mukaan. Kurkkukin antaa mukavan twistin ark(t)iseen kylmään veteen, eikä tarvitse huolehtia kaloreista. Vain taivas on rajana makuvesissä.
Itsetehty jäätee on myös yksi virkistävä vaihtoehto. Sitruuna, inkivääri ja vihreä tee ovat hyviä ja terveellisiä ainesosia, mutta etenkin 2 ensimmäistä yhdessä vaativat jonkin verran hunajaa. Kotitekoinen jäätee onnistuu toki myös tavallisilla teepusseilla, ja myös täysin ilman sokeria/hunajaa. Kuten vedessä, myös tässäkin on äärettömän paljon varioitavaa.
Oho, ompa hyviä ideoita. Eipä ois tollaset käyny mielessäkää, kiitti!
Hyi, kerran hörppäsin ja oli kyllä niin oudon makusta että tää on kyllä pois vaihtoehdoista :S
Kävi mielessä. Juon kuitenki normaalisti tosi paljon vettä päivän aikana, joten en usko että isokaan termostonkka riittäis.
Ruispalapizza
Toki joku voi väittää, että nuo on vaan lämpimiä voileipiä, mutta oli mitä oli niin hemmetin hyvää tuli.
- Ruispaloja
- Pirkan vahvaa salsaa
- Perus oltermannia raastettuna
- 800g jauhelihaa maustettuna grillimausteella ja nagamorich jauheella
- Metukkaa
- Maustekurkkua.
OMNOMNOM
Tuli ostettua kivikylän lemon - chili makkaraa kun oli tarjouksessa. On se kyllä aika erikoisen makuista. Chiliä on vaan nimessä, mutta sitruuna siinä kyllä maistuu. Ei se pahaa ole, mutta en kyllä toistekaan osta.
Ei makkaraan sovi sitruuna :D
Oi ruoka-aihe! :) Kertokaa, mitä ruokaa aiotte tänään kokkailla. Kaipaan ideoita. Tänään mulla viikonlopulta jäminä soijapullia. Niitä on kiva dippailla.
Hieman asiaa erilaisista videopeli-aiheisista karkeista: Kärkkäisellä tuli tänään bongattua Yo-kai Watch vaahtokarkkitikkareita. Hinta ei ollut sinänsä paha, 0,9 € per tikkari. Googlen mukaan näitä näyttäis löytyvän myös joistain K-marketeista.
Olin kummiskin aika yllättynyt, sillä normaalisti Suomen perus ruoka- tai tavarakaupoista ei hirveenä löydy mitään videopeleihin pohjaavia karkkeja. Leffojen oheiskarkit kyllä löytävät tiensä tänne (varsinkin jos kyseessä on perheleffa), mutta pelien oheismässyt jäävät paitsioon. Rovion Angry Birdsejä lukuun ottamatta tarjonta rajoittuu korkeintaan Pokemon- tai Super Mario-aiheisiin karkkeihin. Pokemon-karkkien kulta-aika on tosin mennyt ohi jo vuosia sitten (saakohan niitä Pokemon karkkipallojakaan enää mistään?), mutta esim. Prismoista saa nytkin Super Mario- aiheisia Pez annostelijoita, joiden mukana tulee myös jokunen Pez-pötky. Muistaakseni niitä annostelijoita oli sen 4 erilaista: Mario, Luigi (tai sit Yoshi, en nyt varmana muista kumpi), Peach ja - jostain syystä - Donkey Kong.
Joinain vuosina tarjolla on ollut myös Super Mario-joulukalentereita. Tein kerran sen virheen, että valitsin Super Mario-aiheisen, hedelmäkarkkeja sisältävän joulukalenterin perinteisen suklaakalenterin sijasta. Valintani perustui ihan puhtaasti siihen, että siinä hedelmäkarkkikalenterissa oli myös ylläreitä mukana, toisin kuin siinä Super Mario-suklaakalenterissa. Yllätyksien laatu vaihteli umpisurkean ja OK:n välillä; sanoisin, että kaikista parhaimmat yllärit olivat litteä Super Mario-magneetti sekä pieni kuulapeli. Se magneetti taitaa vieläkin löytyä jostain, mutta kuulapelin myin lopulta pois. Mutta mikäs tuossa kalenterin valinnassa sitten oli virhe? No se kaikista oleellisin, eli karkkien maku: keltaiset viinikumitähdet olivat väljähtäneen sekä esanssisen makuisia. Pettymys oli aika suuri, kun pistelin ekan sellaisen poskeeni ja tajusin, että "Ei helevetti, näitä äklötyksiä on vielä 23 jäljellä!" No, pakkohan ne oli syödä, kun kyseessä oli joku noin 7-8 €:n arvoinen joulukalenteri. Ja se pettymys syveni entisestään, kun osa noista ylläreistä osoittautui täydeksi shaibaksi.
Verkkokauppa.comista sai joitain vuosia takaperin erilaisia Nintendo-aiheisia peltirasioita, joissa oli pieniä minttupastilleja sisällä. Tarjolla oli ainakin Marion pää, Mario-sieni (oliko peräti sekä punainen että vihreä), NES-ohjain, Wiimote (jonka sisällä tais tosin olla purkkaa) sekä Hylian Shield Zeldasta. Itselleni ostin punaisen sienen (josta myöhemmin tosin luovuin) ja ton Marion hankin joululahjaksi kaverille. Jälkikäteen jäi harmittamaan toi Hylian Shieldin skippaaminen, vaikken olekaan mikään erityinen Zelda-fani... nimimerkillä [i]"yhtäkään en ole läpäissyt ja Twilight Princesskin jäi noin puoleenväliin". Siitä peltirasiasta ois kumminkin saanut vaikka hyvän pillerirasian särkylääkkeille. Eeppisin pillerirasia, mitä mun Burana voisi ikinä toivoa D=<.
Anime-tapahtumissa (ja myös joissain etnisissä ruokakaupoissa) voi yleensä bongata muitakin Pokemon-herkkuja pelkkien karkkien lisäksi. Mm. Ramune-limsaa, keksejä, purkkaa ja niin eespäin. Valitettavasti varsinkin coneissa noiden safkojen hinnat ovat monesti myös poskettoman isoja. Pockyjakaan en nykyään suostu enää ostamaan tapahtumista, kun niitä saa paljon halvemmalla etnisistä ruokakaupoista ja sama pätee myös moniin Pokemon-herkkuihin. Muita pelien oheiskarkkeja en sitten ole juuri nähnyt coneissa, mutta hämärä muistikuva ainakin väittää minun ostaneeni jotain halpaa Mario-purkkaa. Ja ehkä myös nähneeni jotain muutakin, kuten vaikka Sonic-herkkuja... mutta varmuudella en voi mennä sanomaan.
Siinäpä se, ainakin tällä erää. Jos kenelläkään on vinkata mitään hyvää suomalaista kauppaa (netti tai kivijalka-myymälää), mistä löytäis videopeli-mässyä, niin sen kun vaan vinkkiä tänne. Kivijalka-myymälöiden suhteen semmoiset useista paikoista löytyvät ketjut on aina parempia, niin mahdollisimman monella ois mahdollista käydä niissä.
Pakko ihan ohimennen kysyä, että miksi karkkien tai muunkaan syötävän pitäisi olla videopeliaiheista? Samaa sontaa ne on kaikki ja luultavasti nuo lisenssijutut vielä enemmän kun jostain pitää säästää ettei hinta nouse enempää. Ymmärrän jos joku lapsi tahtoo jotain tutun hahmon sisältävää kamaa tai jos tuotteen pakkaus on jotenkin hieno ja siitä saa vaikka koristeen mutta en tajua jos ideana on vain syödä jotain, joka on pakattu jollain lisenssipapereilla.
No esimerkiksi nuo edellä mainitut Nintendo-karkkien peltirasiat ovat mitä mainiointa keräilykamaa, varsinkin kun niitä voi oikeasti käyttää tavaroiden säilömiseen. Samaten Pez-annostelijoiden keräilijöitä on maailma pullollaan. Jotkut voivat myös kerätä pelkästään tuotteiden tyhjiä paperikuoria yms. vaikka niitä ei olisikaan luotu keräilytarkoitusta ajatellen. Aikoinaan, kun R-kioskeilla myytiin Pokemon-suklaamunia, keräsin itse kaikki 4 erilaista folio-kuorta talteen ja kontaktoin ne, koska niissä oli ihan kivat kuvat, tyyliin Ash & Pokemonit, Rakettiryhmä jne.
Ja usko tai älä, mutta maailmasta löytyy lukuisia keräilijöitä jopa hedelmien bränditarroille =D. Luin tästä harrastuksesta eräästä suomalaisesta keräilykirjasta. Siinä kerrottiin, kuinka suomalaiset hedelmätarrakeräilijät jopa vaihtoivat tarroja ulkomaalaisten sielunveljiensä kanssa. Ja osa ulkomailta saaduista tarroista olivat tosi hienoja ja yksityiskohtaisia, niissä oli ihan kunnon piirrustuksia eikä vaan se perinteinen "Jaffa"-teksti mustalla pohjalla. Tavallaan koko harrastus on omanlaisensa vastine postimerkkien keräilijöille. Joten kyllä, monille pelkkä se käärepaperi voi olla osa heidän kokoelmaansa. Suomestakin löytyy ties mitä tulitikkuaskien ja vanhojen ruokapakkausten keräilijää, joten tälle harrastukselle löytyy tosi monta alahaaraa useilta eri aikakausilta.
Mitä noiden pakettien sisältöön tulee, niin tottahan se on, että reipas osa noista herkuista maistuu melko samalta entä vastaavanlaiset jutut ilman niitä lisenssipapereita. Makunsa puolesta ne eivät jää niin erityisesti mieleen. Mutta poikkeuksiakin löytyy - ostin aikoinaan imeskeltäviä Pokemon-karkkeja, joissa oli kolme eri makua: pokepallo, master ball ja Voltorb. Kaikki noista olivat enemmän tai vähemmän kirpeitä (pidin eniten Master ball-karkeista sillä ne maistuivat mustaherukalta), mutta se Voltorb... huh huh. Ja pussin idea oli juurikin siinä, että aivan kuten Voltorbit ja esinepallot Pokemon-peleissä, sä et juurikaan pystynyt erottamaan pokepalloja ja Voltorb-karkkeja toisistaan. Samaten Pokemon-ramune maistu vähän erilaiselta kuin vastaavanlaiset hedelmälimsat Suomessa, mutta siitä limsasta mä en niin hirveenä tykännyt. Pullon takia ostin kummiskin koko roskan ja pullo nököttää nykyään koristeena.
Ja näin lopuksi, kyllä aikuisistakin voi olla ihan mukavaa ostaa joskus jotain brändikarkkeja (tai muita herkkuja), jos ne edustavat jotain itelle rakasta brändiä. Ilmiö on pohjimmiltaan juurikin se, mitä sanoitkin, eli tuotteen haluaa jo pelkästään houkuttelevan ulkokuoren takia. Mutta toisaalta toi pätee melkein mihin tahansa tuotteeseen, ihan missä tahansa ikäryhmässä - samalla lailla aikuisetkin saattavat kokeilla vaikka jotain uutta juotavaa ihan vaan tölkin/pullon designin tai etiketin takia. Ja kirjastosta saatat poimaista jonkun kirjan tutkailtavaksi pelkästään sen kannen perusteella, jopa silloinkin jos se edustaa tyylilajia, jota et normaalisti lue.
Omalla kohdallani nuo Pokemon-karkit edustavat myös eräänlaista nostalgiaa - lapsuudessani kaiken maailman Pokemon- ja Digimon-karkit, limsat yms. olivat tosi kova juttu. Mutta tuon saman tunteen saa aikaiseksi myös toisillakin tuotteilla, sellaisilla, joiden peleillä ei ollut mitään osaa lapsuudessani.
Jos jossain myytäisiin vaikkapa Halo-aiheisia suklaanappeja, joissa olisi eri hahmojen kuvia, niin totta hitossa olisin innoissani. Halo ei ehkä koskaan ole ollut itselleni kaikista rakkaimpia pelisarjoja, mutta co-opin parissa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Ja vaikka suklaa ei maistuisikaan Fazerin sinistä kummemmalle, niin se olisi silti ihan hauska kokemus: syödä jotain, jota koristaa itselle mieluisa aihe. Oisko se sitten visuaalista vaiko nostalgista kulinarismia (tai molempia), mene ja tiedä.
Erinomainen vastaus, mecha_no_maniac!
Yksi merkittävä näkökulma liittyy Japanissa yleisesti käytettyyn käsitteeseen mediamix, jota käsittelee erittäin tuore luentokin. Esimerkiksi Pokémon-karkit voidaan nähdä osana Pokémonin mediamixia, jossa jopa ruoka ja käärepaperit on tuotu mukaan yhdeksi mediaksi, joka tuo esiin uusia puolia tutusta maailmasta ja syventää näin kuluttajan immersiota. Ruoka vahvistaa brändin ja kuluttajan suhdetta ainutlaatuisesti jopa makuaistin avulla - asia, johon muut mediat eivät todellakaan pysty. Pokémon on malliesimerkki pitkälle viedystä mediamixistä.
Kuten jo sanoin kommentissani, keräilyn ymmärrän mutta jos ostaa niitä karkkeja syötäväksi pelkän kuoren takia niin saa kyllä olla sellainen pieni lapsenusko, että "kyllä nuo Pokemon-karkit on parempia" vaikka oksennus on samaan aikaan suussa ja maha on ripulilla pari päivää syömisen jälkeen.
Mitä johonkin mediamixiin tulee: oheismyyntiä siinä missä kaikki muukin. Voi olla jalostetumpaa ja pitemmälle vietyä mutta ei se sitä mihinkään oheismyynnistä muuta.
No huh huh millaista kärjistystä taas :D. En tiedä millaisia karkkeja sinä olet popsinut, mutta ainakaan minulla ei ole mistään herkusta tullut ikinä päiväkausia kestävää ripulia. Joskus jonkun äklön karkin maku on saattanut kummitella suussani koko loppupäivän, vaikka olisinkin koittanut peittää maun jollain muulla ruoalla tai juomalla. Toisaalta taas, noin on käynyt kyllä ihan muidenkin ruokien kanssa. Ja kerran lapsena oksensin, kun olin syönyt liikaa raakaa piparitaikinaa, mikä tunnetusti ei ole kovinkaan fiksua. Opinpahan läksyni ja siitä lähtien olen syönyt piparitaikinaa vasta paistamisen jälkeen.
Lapsena sitä kyllä saattoi uskoa tuohon parempaan makuun silkan paketin perusteella.Mutta nyt kyynisenä aikuisena sitä lähinnä toivoo, että se herkku ois vähintään yhtä hyvä kuin joku muu keskiverto vastine samalle tuotteelle. Joskus ne herkut ovat vaan mukiinmeneviä, toisinaan tosi herkullisia ja joskus (onneksi vaan harvoin) ihan ehtaa pazkaa, niin kuin ne kamalat Super Mario viinikumikarkit.
Kiitokset muuten Hayarigamille tosta mediamix-videosta - pitää laittaa se jossain vaiheessa rullaamaan taustalle ja kuunnella se oikein ajatuksella, kun on sen verran pitkä ohjelma. Varsinkin grindatessa on kiva kuunnella jotain infovideota; se pitää ajatukset virkeänä ja estää aivoja valumasta korvien kautta ulos. Pokemon Sunin/Moonin kanssa tulin kuunnelleeksi paljon Extra Creditsin videoita. Heillä on youtubessa koko joukko hyviä videoita liittyen videopelien rakenteisiin (hahmonrakennus tarinallisesti, mielenkiintoisten pelitehtävien suunnittelu yms.).
https://www.youtube.com/watch?v=UGg3YSUnveQ ;)
Niin, kärjistystä nimenomaan, joten ei se mikään oikea esimerkki ollut.
Olit kuitenkin itsekin sitä mieltä että ei ne kuoret niistä sen parempia tee. Oma juttuni lähinnä olikin sitä ihmettelyä, että JOS joku oikeasti ostaa noita lapsen tavoin kun kuvittelee niitä kuorien vuoksi hyviksi ja/tai paremmiksi kuin ovatkaan. Siitä sitten kärjistäen tuo esimerkki, kuinka jo pakollakin vetää jotain Pokemon-karkkeja vaikka ei edes tykkää niistä.
Tuli pitkästä aikaa tehtyä jotain jonka viitsii linkittää eli tonnikalapiiras ja muffinseja.
Tonnikalapiiras tuli tehtyä tällä ohjeella ja muffinsi reseptin löysin myllyn paras vehnäjauho paketin kyljestä.
Aamupalakin on kokenut muutoksen. Ennen tuli syötyä yksi ruispala margariinilla ja nyt olen jo kolmisen viikkoa syönyt 250g maustamatonta rahkaa johon lisään funlight metsämarja tiivistettä ja pellavansiemenrouhetta.
Maistuu aika samalle mitä joku perus mysli sekoitettuna johonkin sokeripommi marja jogurttiin, mutta tuo on paljon terveellisempää.