Huomasin että Silent Hill-peleille ei omaa ketjuaan löytynyt joten päätin sitten luoda sellaisen sillä onhan sarjaan tulossa lähiaikoina uusia julkaisuja useampikin.
Ensimmäinen Silent Hill ilmestyi PS1:lle 1999 eli kolme vuotta sen jälkeen kun Resident Evil oli tuonut suuren yleisön tietoisuuteen genren joka tunnetaan nimellä Survival Horror. Silent Hill teki heti pesäeroa lajityypin pioneeriin keskittymällä kauhun psykologiseen puoleen ja jatko-osissaan jalosti tämän idean vielä paljon pidemmälle. Moni, itseni mukaan lukien, pitää pelisarjan parhaana osana edelleen PS2:lle 2001 ilmestynyttä Silent Hill 2:ta. Pelin päähahmona toimi menneisyytensä haamujen riivaama James Sunderland joka hitaasti hukkaa itsensä painajaismaiseen Silent Hillin kaupunkiin etsiessään vaimoaan jolta sai mystisen kirjeen vaikka tämä on kuollut jo pari vuotta sitten. Peli ilmestyi PS2:n elinkaaren alkuvaiheilla ja audiovisuaalisesti kyseessä oli eräs päräyttävimmistä peleistä mitä oli koskaan nähty. Soundtrack ja äänimaailma on edelleen eräs kaikkien aikojen kovimpia ja moni pitääkin säveltäjä/äänisuunnittelija Akira Yamaokan osallistumista eräänä tärkeimmistä Silent Hill -kokemuksen määrittävistä tekijöistä. Samainen mies hoiti musiikkipuolen myös Silent Hill -elokuvassa joka ei ole millään mittarilla mestariteos mutta silti ehdottomasti eräs parhaista videopelin pohjalta tehdyistä elokuvista jollei jopa se paras.
Pelisarjan hirviödesign on alan parasta luokkaa painajaismaisuudessaan, kuvassa ikoninen Pyramid Head kakkososasta.
Silent Hill 3 (2003) ei jää kauas edeltäjästään, moni pitää tästä jopa enemmän. Entistäkin absurdimman painaismaisia muotoja ottaneet hirviöt ja yhteys ensimmäisen pelin tarinaan miellyttivät monia. Tämän jälkeen valitettavasti pelisarja ei ole ollut aivan entisensä. Silent Hill 4: The Room (2004) sisälsi monia hyviä ideoita mutta kokonaisuus jäi puolitiehen ja ensimmäinen nykykonsolisukupolven osa Homecoming (2008) muutti linjaa epäonnistuneesti toiminnallisempaan suuntaan, ilmeisesti Resident Evil 4:n inspiroimana. Wiille ilmestynyt Shattered Memories (2009) on kuulemani mukaan hieno teos mutta sitä en ole itse pelannut kuten en myöskään PSP:lle ilmestynyttä Originsia (2007).
Silent Hill on jälleen ajankohtainen sillä uusi osa Downpour ilmestyy Maaliskuun puolivälissä boksille ja pleikkarille ja vaikka ennakkojen perusteella jatkaakin toiminnallisemmalla linjalla, on tällä kertaa se saatu toimimaan tasapainossa kauhuelementtien kanssa. Tarinan keskiössä on Murphy Pendleton, vanki jota kuljettanut bussi joutuu onnettomuuteen ja kuinkas sattuikaan - sopivasti Silent Hillin aavekaupungin laitamilla. Tälläkin päähenkilöllä on taatusti luurankonsa kaapissa ja tulemme näkemään ja kokemaan hänen alitajuntansa ja pelkonsa syövereistä ammennetut kammotukset jo viikon kuluttua! Kaiken lisäksi samaan aikaan kauppojen hyllyille saapuu Silent Hill HD Collection joka päivittää sarjan parhaina pidetyt kakkos- ja kolmososat HD-tarkkuuteen ja pelattaviksi nykykonsoleille. Erinomainen tilaisuus paikata aukkoja kauhusivistyksessä jos nämä ovat aikanaan jääneet väliin. Ja ihan kuin näissä ei olisi tarpeeksi, Playstation Vita saa oman Silent Hillinsä kuun lopussa kun teos nimeltä Book of Memories saapuu! Kyseessä on tosin melkoisen erilainen pelikokemus kuin isoilla konsoleilla nähdyt Silent Hillit sillä kyseessä on lintuperspektiivistä kuvattu moninpelattava arcade-tyylinen toimintapeli.
Siinä pientä taustaa sivistymättömille! ;)
Keskustelu pelisarjasta ja ennen kaikkea uusista osista alkakoon. Tuskin olen ainoa Silent Hill -diggari tällä forumilla.
Itse olen pelannut kaikkia muita paitsi näitä kahta uusimpaa. Nyt tämä uusin downpour vaikuttaa melko kiinnostavalta, ehkä jopa niin kiinnostavalta että saattaisi eksyä postilaatikkooni joku kaunis päivä. Ajatus rikollispäähenkilöstä on mahtava. Itse hypetin aikanaan kovasti Originsin rekkakuskia, siinä oli sitä jotain.
Eilen latasin kokeiluversion tästä kauan odottamastani Silent Hill: Book of Memories pelistä ja voisin hieman avautua sen sisällöstä.
Alussa pelaaja luo hahmon, jota pystyy ulkonäön, nimen ja vaatteiden verran muokkaamaan. Tämän jälkeen peli käynnistyy kun pelaajan hahmo saa postissa mystisesti lahjaksi pelin nimessäkin komeilevan kirjan, jota hetken sitten kummastellaan. Yöllä pelaaja näkee sitten unta, mikä on sitten pelimaailma. Kyseessä on yläviistosta kuvattu toimintapeli, joka on itseasiassa melko samanlainen peli kuin Binding of Iisac. Tarinamoodissa kentät ovat vain valmiita, mutta muissa moodeissa Randomisti generoituja. Hahmo voi kantaa kahta asetta, jotka voi melko vapaasti valita (paitsi jos kyseessä on joku isompi vehje kuten leka) Itse otin heti leipäveitse molempiin käsiin ja rupesin silppuroimaan lekureita ja koiria kolmio ja neliö näppäimistä. Taistelut ovat aika perinteistä näppäinten mättämistä, mutta välillä saa tilaisuuksia tehdä kombohyökkäyksiä. Juokseminen revolverit paukkuen taas toi mieleen Tomb Raiderin. Lyömäaseet kyllä kuluvat käytössä nopeasti ja niitä pitää usein huoltaa tai etsiä tilalle uusia. Kentistä löytyy myös rahaa, jolla voi ostaa vastaantulevista kaupoista uusia aseita ja myydä vanhoja. Hahmolla on kokemusmittari, mikä kasvaa puzzleja ja vihollisia tappamalla. Eri tasolla pelaaja voi ostaa hahmollensa perus "stamina, Strenght, agility ... jne" kykyjä.
Nuolinäppäimistä pelihahmo huutelee moninpeliä varten käskyjä toisille pelaajille tyyliin "mene sinne tai tänne" tai "anna medkittii, anna ruuvari". Yksinpelissä ne on täysin turhia, mutta koska tämä on moninpeli etunenässä suuniteltu niin en valita. Demossa vain en päässyt testaamaan sitä ominaisuutta. Demon kolmen kentän viimeisessä vaiheessa huomasin heiluvani jättimäisen lihaveitsen kanssa tultasyöksevän pomovihollisen kanssa. Muutamien iskujen jälkeen pomo on kanveesissa ja hahmo heräsi unestansa. Tarina jatkuukin sitten täysversiossa.
Muuten peli olikin ihan jees ja Binding of Iisacin puutteessa tykkäsin siitä. Jos jotain huonoa pitäisi keksiä niin se on kyllä nimi. Peli on ihan eri planeetalta kuin aikaisemmin pelaamani Silent Hill: origins.
Minulla on tuossa SIlent Hill Collection. En tunne minkäänlaista syyllisyttä, etten ole koskenut tuohon pariin kuukauteen, sillä voitin tuon Street Fighter turnauksesta. Pelasin SH II kesäkuussa ja lopulta peli hyvin alkuvaiheeseen, sinne asuntoon, jossa pitää kulkea samannäköisiä käytäviä ties kuinka kauan. Olin onnellinen kun pelissä edettiin, mutta sekin oli vain toiseen asuntoon, jossa pitäisi etsiä kaikkialta kolikoita. Haluan jatkaa, mutta en millään saa ottettua itseäni niskasta kiinni ja jatkaa.
Myönnän, spoilasin itselleni Dog Endingin, joka on kyllä mahtava.
.
Parempi puolisko on suuri fani joten hiukan on sarja tullut tutuksi. Tämän mukaan sarja ei olisi ollenkaan pelottava, mutta kuvien ja videoiden perusteella en itse uskaltaisi pelata, sen verran on ahdistava tunnelma kaikissa. Pewdiepien Silent Hill 1 läpipeluuta olen tosin katsellut, ja kun itse kyseistä peliä yritin pelata niin kankea ohjaus sai minut päättämään etten edes yritä loppuun asti :D Ja mitä nyt tosiaan Pewdien videoita olen katsellut niin en tiedä miten koskaan kykenisinkään loppuun asti. Huonojen kontrollien aiheuttamaa ahdistusta ja pelkoa parhaimmillaan, lisää soppaan vielä karmivia juttuja ja PS1:n CGI videoita -> housut vaihtoon.
Ei ole tosiaan meikäläisellä kummoinen suhde pelisarjaan, mutta kuten sanoin, paremman puoliskon kautta saattaa suhde parantua. Ehkä. Tuskin. Ei.
On myös todella ihana nukkua sängyssä jonka yläpuolelle on ripustettu Pyramid Head juliste :D
Silent Hill 2 oli minulle selkeästi kaikkien aikojen pelottavin kauhupelikokemus. Hankin kyseisen pelin PS2:lle noin viisi vuotta sitten, enkä nukkunut kyseisenä yönä minuutinkaan vertaa. Pelissä on kerrassaan uskomattoman hyytävä tunnelma ja varsinkin asuntojen huoneiden koluaminen sen kammottavan bassorytmin kanssa oli kerrassaan kaameaa.
Olen pelannut kyseisen pelin kaikki kolme ensimmäistä osaa ja The Roomia pelasin puoleenväliin saakka, ennen kuin kiinnostus hyytyi tyystin. Edelleen mielestäni ainoa kauhupelisarja, joka on ymmärtänyt mitä kauhu oikeasti on.
Minulle taas oli ykkönen se pelottavin. Varsinkin koulussa oli fiilis kohdillaan kun eteen näkee sen pari metriä, radio kohisee ja ääniä kuuluu, mutta mitään ei näe. Ne vaan on siellä jossain ja sen tietää.
Toinen pelottava oli wiin shattered memories. Siinä kun ei taistella ollenkaan vaan karkuun juostaan ja kovaa. "Monsterit" myös ottaa jalasta kiinni kun kiipeät ylemmäs tai jonkun alta ja repivät takaisin. Paniikissa sitten pitää jotain kaappeja kaataa kun juoksee karkuun jne. Lisäksi peli on aika henkilökohtainen sillä moni asia on erilainen riippuen siitä miten psykiatrin kysymyksiin vastaa. (välillä siis ollaan psykiatrin vastaanotolla) Esim yhdessä tapauksessa pitää värittää talo ja se oikeasti on juuri sen värinen välivideossa millä värillä sen värittää. Vaikka peli oli loistava niin juuri tuon takia pelasin sen vain keran läpi. Vastasin kyselyihin oman fiiliksen mukaan ja tarina muokkautui sen perusteella.
Mitäs, täällähän on ketju herännyt unestaan. Kyllähän Silent Hill todellakin edustaa kauhuskenen kermaa. Aivan pokerinaamalla väitän, että jopa paatunut kauhuelokuvien kuluttaja olisi näiden pelien parissa lirissä.
Omat kokemukseni pelisarjasta rajoittuvat osiin 1-3 sekä kesken jääneeseen The Roomiin, josta en pitänyt. Juonellisesti ykkönen ja kakkonen ovat parhaita, mutta pelottavuudessa katson kolmosen vievän niukan voiton. Kun Brookhavenin sairaala ja Hilltop Center -toimistorakennus nyrjähtävät otherworld-versioiksi, alkaa kummasti kädet hikoilemaan. Ymmärrätte, kun itse kokeilette.
Nämäkin kohdat on aivan eri asia pelata päiväsaikaan kaverin kanssa mukavia rupatellen kuin yksin yöllä pimeässä luurit korvilla. Peli(sarja) hiipii aivan uudella tavalla ihon alle, tekee vainoharhaiseksi ja aiheuttaa jopa fyysisiä oireita. Se mitä näet / et näe yhdistettynä jatkuvaan ja häiritsevään äänimattoon alkaa nopeasti ahdistaa. Itse en enää uskalla.
Vanhaa fania ärsyttää, kun nykyisen sukupolven osat eli Homecoming ja Downpour on niin huolellisesti kämmätty, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin. No, en ole niitä siis pelannut, mutta revikoista sain sellaisen kuvan, että eivät ole minun makuuni. Toimintapainotteinen Silent Hill? Kiitti letuista. Todellakin toivon, että vielä joskus toteutuu huhuiltu herra Hideo Kojiman tiimin työstämä Hiljainen Kukkula. Kaverilla on sen verran ideoita, visioita ja näkemystä, että hänen luulisi ymmärtävän, mistä Silent Hill -kokemus® syntyy ja mistä niissä oikeasti on kysymys.
P.S. Kaikille SH-kaanonin faneille lienee Jacob's Ladder -leffa tuttu? Huomaa heti, mistä on vaikutteita saatu.