Ei kovinkaan kaukana tästä päivästä, kaukaisessa, kaukaisessa galaxissa, on vain sota. Ennen niin kaunista ja menestyvää maailmaa repii nyt kahtia sota, joka tulee lopettamaan mahdollisesti kaiken. Sota, joka on asettanut entiset veljet toisiaan vastaan. Tällä kertaa tätä sotaa ei tosin käydä lihan, vaan metallin voimalla. Metalli tulee vääntymään, öljy vuotaa jokina kaupungeissa ja energon on jopa äidin rakkautta kalliimpaa. Michael Bay on onneksi pysynyt kaukana, sillä Transformers: Fall of Cybertron on rakkauskirje kaikille alkuperäisten Transformerien ystäville.
Nimi: Transformers: Fall of Cybertron
Genre: Third-person shooter
Alustat: PS3, Xbox 360, PC
Julkaisupäivä: 31.8.2012
Kehittäjä: High Moon Studios
Julkaisija: Activision
FoC on siis jatkoa High Moon Studiosin erittäin, erittäin, erittäin onnistuneelle War for Cybertronille. Peli jatkaa Autobottien ja Decepticonien välisen sodan viimeisten vaiheiden kertomista. Panokset ovat melkoisen korkealla kummankin osapuolen osalta.
Yksinpeli
Yksinpelin puolella päästään jälleen ohjastamaan sekä Autobotteja ja Decepticoneja. Pelaaminen on perusteiltaan hyväksi havaittua kolmannen persoonan rymistelyä, mutta mukaan on tuota muutamia omia mausteita. Suojan takana ei kykitä, koska "that's for pussies", vaan pelattaessa on hallittava niin robottimuodon kuin myös ajoneuvomuodon omat niksinsä. Robottimuodossa käytössä on toki enemmän tulivoimaa, mutta eteneminen vaatii usein ajoneuvomuodon hallitsemista.
Aseita on toki jokaiseen lähtöön, mutta niitä ei vaihdetakkaan hahmon selkäreppuun, vaan hahmon käsi muuttuu helvetin siistin animaation myötä erilaisiksi tussareiksi. Aseita on muuten luvattu edellisosaa enemmän tähän uuteen tulokkaaseen. Myös uusia hahmoja nähdään, mutta myös suurin osa vanhoista tutuista palaa sotimaan kodin, kirkon ja isänmaan puolesta.
Edellisosaan verrattuna on yksinpeliä myös muutettu jonkin verran. Edellisessä osassa koko kamppanjan pystyi pelaamaan kaverin kanssa Co-oppina, mutta siitä on tällä kertaa luovuttu. Syy tähän on yksinkertainen. Kun yksinpelistä tehdään vain yhden hahmon hupia, niin saadaan eri hahmoille tuotua selvemmin omia kykyjään. Esimerkkinä mainittakoon Optimus Primen kyky kutsua kaupungin kokoiselta kaverilta tulitukea kun tarve sitä vaatii. Uskon vakaasti tämän olleen kehittäjiltä oikea valinta.
Tarinan juovikuvioista on paha mennä sanomaan, mutta hyvältä se vaikuttaa. Edellisessä osassa pallo ei ainakaan pudonnut, joten miksi niin kävisi tälläkään kertaa. Autobotit ovat tulleet siihen tulokseen, että kotiplaneetta on hylättävä ja mahdollisimman moni siviili pelastettava Megatronin ruoskan (Ei, en puhu nyt Starscreamista) otteesta. Tarinan pahiksena tämä ei tietenkään Megatronille sovi.
Päätarinan sivussa paljastetaan kuulemma High Moonin oma tulkinta Dinobottien synnystä ja alkuperästä. Shockwawella on omat näppinsä pelissä, joten mitenkään kaunis syntytarina tuskin tulee olemaan. Silti, GRIMLOCK VERI HAPPI!!!
Moninpeli
Co-opin puuttuminen yksinpelistä ei pitäisi harmittaa, sillä mukana on edellisestä osasta tutuksi tulleet Escalation ja aivan tavallinen moninpeli. Escalation on pelin oma versio Horde-moodista, missä taistellaan 15. vihollisaaltoa vastaan erilaisilla classeilla. Viholliset tiputtelevat rahnaa, jolla sitten availlaan ovia ja ostetaan kovempia kanuunoja. Jos meininki on samaa kuin edellisessä osassa, niin tiimityöskentely menestyksen kannalta pakollista, sillä vihollisaallot ovat ainakin lopussa todella kovia vastuksia.
Escalation oli edellisessä osassa todella toimivaa, mutta pelin varsinainen kilpailullinen moninpeli oli suorastaan Jumalten meille vuodattamaa nektaria. Eri hahmoluokilla mätettiin menemään erilaisissa pelimuodoissa ja hymy oli korvissa koko ajan. Mukana oli myös CoD-sarjasta lainattuja Kill Streakeja, mutta hieman eri tavalla toteutettuna. Palkinnot keskittyivät nimittäin boostaamaan koko joukkuetta, eivät vain yhtä sen jäsentä. Jos tuolla yläkerrassa todellakin joku asustaa, niin sama meno jatkuu tässäkin osassa. Traikkujen ja pelikuvan perusteella, näin on onneksi käynyt.
Mainittakoon vielä, että pelin kaikki hahmot on luotu muistuttamaan G1-aikaisia alkuperäisiä hahmoja, joten Baymaiset perseilyt loistavat poissaolollaan. Hahmot ovat myös dialogeissaan ja toimissaan hyvin uskollisia sarjalla. Starscream on uskollinen omalla paskalla tavallaan, Megatron on lievästi sanottuna suuruudenhullu ja Soundwave, noh, Soundwave on vain ihan vitun eeppinen.
Suurempi kuin edeltäjänsä!?!
Tällä pelillä on ainakin omissa kirjoissani melkoisen isot saappikkaat täytettävänään. Etenkin edeltäjän moninpeli oli rautaisimpa moninpelejä koskaan. Sitä voi olla vähän vaikea uskoa, joten kerronpa nyt pienen tarinan siitä. Perustuu tositapahtumiin.
Pelimuotona Conquest. Itse pelaan Scout classilla, eli olen pieni ja nopea kilpuri. Lähdemme kahden tiimitoverini kanssa valtaamaan yhtä kolmesta lipusta. Koko matsi on ollut raastavan tasainen, sillä piste-ero on ollut suurimmillan yhtä ja kahta. Tiimiläisten classeina toimivat Soldier ja Commander, eli he ovat hitaampia, mutta ottavat iskuja enemmän. Kun pääsemme lipulle, boostaa Commander meitä erikoiskyvyllään. Se tuli tarpeeseen. Kaksi vihollisjuokkueen hävittäjää syöksyy kimppuumme taivaalta. Hävittäjät käyvät maassa, antavat muutamia iskuja ja lentävät sitten karkuun. "Huono taktiikka", ajattelin. Tällä aikaa kaksi vihollisen tankkia on kuitenkin päässyt selustaamme ja kaikki voivat arvata millaista jälkea tekee cybertronilainen tankki. Sotilas kaatuu ensin. Minä ja Commanderi kestämme iskuja suhteellisen hyvin. Tankkien kanuunat ovat voimakkaita, mutta niiden lataaminen kestää. Hävittäjät ovat kuitenkin palanneet ilmatilaan, joten tilanne alkaa käydä tukalaksi. Commander kaatuu ja on vain ajan kysymys, milloin minä kaadun. (Jollain ihmeen kaupalla olen onnistunut väistelemään ammuksia, vaikka vihollinen keskittikin tulen selvästi kestävämpiin yksiköihin.) Teen taktisen vetäytymisen. Näkymättömänä pääsen kiitämään karkuun. Yksi vihollisen hävittäjä kiitää perääni. Idiootti laskeutuu suoraan eteeni, joten työnnän miekkani syvälle kaverin selkään. Hän kaatuu kuolleena maahan. Taisto jatkuu.
Tuollaisia eeppisiä hetkiä olivat täynnä edellisen osan kaikki moninpelimatsit. Tuokin tilanne oli ohi sekunneissa, mutta se tuntui vain niin uskomattoman hyvältä. Tiimityöskentelyä ei voi painottaa kylliksi. Juuri moninpelin eeppisyyden takia on tämä uusi Transu tämän vuoden odotetuin peli ainakin meikäläisellä.
Olenkohan nyt rantannut tarpeeksi? Johtajuuden Matrix siirtyy nyt teille muille, joten ei muuta kuin "Pelaajaboardilaiset roll out!
Itsellä on kyllä suuret odotukset tätä peliä kohtaan, WFC oli todellinen yllätys lisenssipelien joukossa, joten tämänkin tulen hommaamaan. Tulee kyllä syksyllä taas vaikka mitä, AC3,Dishonored, ja nyt tämä. Ensimmäisessä osassa moninpeli oli todella kivaa ja pelikuvan perusteella uudistuksia on tehty muutenkin kivasti.
Ps. todella hyvä aloitusviesti!
War for Cybertron tuli aikoinaan itselleni eteen aivan puskista ja yllätti oikein positiivisesti. Pelistä huokui tekijöiden rakkaus aihepiiriä kohtaan ja toimi kerrassaan mainiona aloituksena mahdollisesti uusien oikeasti hyvien Transformers-pelien aikakaudelle.
War for Cybertron ei ehkä ollut omaperäisyyden ja erikoisuuden multihuipennus, mutta tarjosi tyylikästä, vauhdikasta ja ennen kaikkea aivan helvetin hauskaa toimintaa napakassa paketissa. Harmillisesti PS3-versiota pelatessani jouduin tosin olemaan aivan yksin pelin kanssa enkä näin ollen päässyt nauttimaan pelistä kaverien kanssa co-op kampanjassa, Escalationissa tai edes perus moninpelissä. Moninpeli tosin vaikutti muutaman kokeilun perusteella älyttömän lagiselta ja omasta mielestäni class tasapainokin kimpoili minne sattuu (palakaa helvetissä, scoutit). Tosin olen aina ollut aivan totaalisen paska 3D-räiskinnöissä ja ties vaikka vuosien varrella on löytynyt keinoja päihittää mokomat näkymättömät super kommandot ilman kuudetta aistia.
Myöhemmin tänä keväänä hankin War for Cybertronin Steamin satunnaisesta alesta 5€:lla ja vihdoin pääsin pelaamaan peliä kaverien kanssa. Erittäin hauskaa puuhaa kaikin puolin ja Hard-vaikeustasolla sai pelata mukavan tosissaan selvitäkseen haasteista eteenpäin. Otin lääkintämiehen roolin ja pidin tiimiä kasassa toisinaan jopa purukumin varassa kaikkein tiukimmissa kohdissa kampanjan aikana. Mutta jos jonkin tehtävän aikana ei varsinaista lääkintämiestä ollut lainkaan käytössä niin... Sanotaan näin että kuolema vaani joka nurkan takana.
Escalation osoittautui myös hetken ajaksi oikein koukuttavaksi puuhaksi, vaikkakin on noloa myöntää että olemme päässeet vasta tasolle 10 Decepticoneilla ja niinkin matalalle tasolle kuin 7 Autoboteilla. Kenttiä saisi tosin olla kyllä enemmän kuin kaksi, on tavallaan harmi kun niinkin hauska pelimuoto väsähtää kenttien puutteellisuuden takia nopeammin kuin pitäisi.
PC-versiosta voisin myös sanoa että siitä onkin aikaa kun olen nähnyt niinkin härskin konsoli rippauksen kuin War for Cybertron. Grafiikka puolen säätö putoaa melkein kategoriaan "Grafiikat: On/Off", nappien mappausta ei ole ollenkaan, joten peliä on melkein pakko pelata padilla pitääkseen hermonsa kurissa ja peli on lukittu 30fps ellei sitten ala muuttelemaan pelitiedostoja jossain määrin. Riskinä vain on se että peli ei lataa tekstuureja kunnolla, jolloin peli pyörii sulavasti mutta näyttää aivan karsealta. Jos näitä seikkoja ei oteta huomioon niin muuten peli toimii koneella varsin mallikkaasti, sillä peli ei ole näin muuten mitenkään raskas eikä kaadu satunnaisesti tai muuta sellaista pikkuhäikkää.
Odotukseni Fall of Cybertronia kohtaan ovat varsin korkealla, sillä en malta odottaa kuinka kaikkia osa-alueita on paranneltu ja viety eteenpäin. Näin päällepäin kaikki näyttää hienommalta ja paremmalta kuin ennen, mutta tämä sitten nähdään käytännössä siinä vaiheessa kun peli on saatu näppeihin. Villinä veikkauksena voisin tokaista että Fall of Cybertronilla on mahdollisuudet nousta maailman parhaimpien lisenssipelien joukkoon, pitämään kekkereitä uusien Batman-pelien ja ensimmäisen Riddick-pelin kanssa.
Innolla odotan myös millaista tarinnallista puolta on luvassa, sillä vaikka War for Cybertronin tarina ei sinällään erikoinen ollutkaan niin hahmojen välinen dialogi oli varsin mukavaa piikittelyä suuntaan ja toiseen. Starscream etenkin on mielenkiintoinen, sillä on hauska nähdä kuinka hänen petolliset juonensa perinteitä kunnioittaen laukeavat päin näköä mitä noloimmalla tavalla. Shockwavella on myös sanottu olevan isompi rooli ja tällä kertaa en hyväksy mitään Bayn tapaista ratkaisua, missä hahmon "suuri" rooli jää yhteen sanaan ja noloon kuolemaan.
Olisi myös upeaa jos tämä soisi pelin aikana jossain vaiheessa.
Ehdottomasti koko vuoden odotetuin peli. War for Cybertronia hypetin innoissani varsinkin multiplayer demon jälkeen ja erinomainen pelihän siitä tuli. Selvästi tämän konsolisukupolven parhaimpia nettiräiskintöjä. Dremoran mainitsemalla Scoutillahan sitä tuli enimmäkseen pelattua, vaikka käsittääkseni Leader on yleisesti pidetty sinä ylivoimaisimpana classina. Kaikilla sai kuitenkin tehtyä jotain ja taisinpa levuttaa jokaisen Prime Modellakin maksimilevuille, KDR:n ollessa hieman alle neljää. En sitten tiedä oliko pelaajakunta huonoa vai oliko peli vain luotu minua varten, mutta tämä oli yksi niistä peleistä joissa pääsin lähes aina matsien ykköseksi vaikken pelannutkaan hampaat irvessä.
Ja sitten Fall of Cybertroniin. Co-opin poistaminen on aika nihkeä juttu, mutta aina kun noita sneak peakeja kamppanjasta tulee, olen yhä tyytyväisempi. Tavallisesti yksinpeliräiskinnät alkavat puuduttaa melko nopeasti pelin toistaessa itseään, mutta tämä saattaa vihdoinkin olla se poikkeus. Eri hahmoilla pelaaminen vaikuttaa nimittäin oikeasti eroavan toisistaan melkoisesti.
Nettipelipuolella sen sijaan toivoisin päivitettyä nettikoodia ja joitain yksinkertaisia mutta oleellisia ominaisuuksia. Host Migrationin puuttuminen ja karttapaketteja vailla olevien pelaajien potkiminen söivät peli-iloa vähän liikaa. Vaikka lagi ei tässä loppujen lopuksi niin törkeästi häirinnyt (en tiedä miten pleikkarin puolella on asian laita), siinä olisi paljon parantamisen varaa. Toivon myös ettei Fall of Cybertronin vapaampi hahmojen muokkaus mahdollista mitään ylivoimaisia ja/tai todella ärsyttäviä yhdistelmiä.
Multiplayer Demoa odotellessa, eikös juu?
E3:ssa kehittäjät lupailivat, että tällä kertaa PC-versioonkin on panostettu enemmän. Konsolit ovat toki olleet kehitysalustana, mutta käännös pitäisi olla laadukkaampi. Tietokoneellakin pitäisi siis päästä pelailemaan ihan laadukasta tekelettä.
Se Bayn ratkaisu oli tosiaan uskomaton. Yksi siisteimmistä ja vahvemmista Decepticoneista kuolee ihan vahingossa. Dafuq?! High Moonilla tuskin ryssitään hahmon tuomista peliin noin rankasti. Epäilen ainakin. Dialogin kehumiseen on helppo yhtyä. WfC:ssa naureskelin ääneen kun Barricade ja Soundwave huristelevat tunneleissa.
Barricade: "Hey Soundwave, wanna race!?"
Soundwave: "Negative."
Tuskin tuota kukaan tajuaa tuosta, mutta pelissä se toimi helkkarin hyvin. Samaa voisi sanoa melkein kaikesta Starscreamin ja Megatronin dialogista.
Kyllä kiitos!
Kustomointia!
IGN:ltä pieni video, missä esitellään moninpelin paranneltua hahmojen kustomointia. En itse kaivannut mitään noinkaan "syvällistä" kustomointia, mutta onhan tuo kieltämättä kiva lisä. Ihan mielenkiintoisia robotteja tuolla saa varmasti aikaan.
Tässä vielä traileria pelin moninpelistä. Ihanalta vaikuttaa, aivan kuten edeltäjänsä. Ensi viikolla tuleekin ladattavaksi pelin demo, mikä sattuu hyvään saumaan, sillä ensi viikolla onkin intissä VLV+HL <3.
High Moon meni sitten poistamaan pelistä tuplahypyn sekä scoutin ja scientistin barrel rollit. Peliä en toki ole itse päässyt vielä pelaamaan, mutta aika nihkeiltä muutoksilta kuulostava silti, kun War for Cybertronissa kumpikin oli niin kovassa käytössä.
En ole ensimmäistä kokeillut, suosittelisitteko kokeilemaan? Vaikuttaa juttujen perusteella hyvältä peliltä.
Mutta toi kakkonen kun kattoo noita trailereita O_o
Jotakin uskomattoman rytisevää ja murskaavaa :O
Kannattaa ehdottomasti kokeilla, etenkin jos aihepiiri on lähellä sielua ja sydäntä. FoC:n demoa pääsen itse testimään vasta viikonloppuna, muta sehän on ihan nurkan takana.
Pari matsia ehdin pelata kunnes host migration kaatoi koko pleikkarini, onneksi se korjattiin eiku. Ehkä hieman ärsyttää nyt tässä vaiheessa sanoa, kun pelin julkaisuun on enää alle kuukausi ja tätä on kuitenkin odoteltu jo vuoden verran, mutta taitaa jäädä julkaisussa ostaminen väliin. Moninpelissä ei vain ole enää yhtä sujuva meininki kuin ennen ja oikeastaan kaikki muutokset mitä huomasin olivat huonompaan suuntaan, kun taas varsinaisesti mitään uutta ei hahmon jokseenkin paranneltua ulkoista kustomointia lukuunottamatta ole.
Itse ainakin tykkäsin tuosta FoCin multiplayeristä enemmän kuin WFC:n. Ainakin boksin puolella oli vähemmän lagia, kuin WFC:ssä. Siinä kun piti lyödä parin metrin päästä että osui.. Mutta tässä osassa toimi lyöminen moitteettomasti, mutta viivettä silti piisasi... Yksinpeli vaikutti "pikkuisen paremmalta" kuin WFC:n, eli en nyt ihan julkasussa osta. Katotaan sitten joululahjaksi/ensi vuoden puolella.
Moninpeliä tullut muutama tunti pelailtua, ja balanssi on ainakin ihan perseellään. Titaania on käytännössä yksin täysin mahdoton kaataa, ellei kyseisellä hahmolla pelaava henkilö ole äärimmäisen kädetön otus. Itseä myös suuresti ihmetyttää minkä takia sieltä jostain löytää sellaisen jutun mikä healaa sen ottanutta pelaajaa kokoajan ;/ Sillä varustettua titaania ei tapa edes kahden hengen voimin, Muut classit tuntuvatkin sitte olevan paremmin balanssissa, ja olenkin jo infiltraattorilla 6 lvl.
Mites muuten kun esim edellämainitulla hahmoluokalla saa snipan käyttöön 8lvl, ja max. lvl on 6?
Itse olen ainakin saanut myös Titaanit kaatumaan ilman kummempia ongelmia. Hahmon hitautta ja "kömpelyyttä" pystyy hyödyntämään melko hyvin. Jos pääsee yllättämään, niin se auttaa toki suuresti.
Itsekkin nyt pikkaisen jo kerennyt demoa takomaan ja hyvältä se maistuu. Yksinpelissä tuntuu olevan kauttaaltaan parempi meno kuin edeltäjässä, samoin moninpelissä. Rahaa on selvästi ollut enemmän. Hahmojen animaatiot ovat jälleen toooooodella komeita, samoin ympäristöissä tuntuu olevan mukavasti ilmaa. Yhden kentän perusteella on paha mennä sanomaan moninpelin kentistä paljoakaan. Toivottavasti ovat kaikki laadukkaita.
Positiivinen fiilis tuosta demosta jäi. Saa nähdä onko pelin oikea versio kauttaaltaan yhtä hyvällä mallilla. Moninpelin ongelmia ainakin korjataan myyntiversioon, joten suunta on oikea.
Wut? Ollaanko me pelattu samaa demoa? Itseä vituttaa aivan suunnattomasti se ettei titaani ole millään lailla kömpelö! Omaa aivan saman "sivulle pyörähdyksen" ja sen ihme liidon, mitä muutkin hahmot. Sen lisäksi sillä on 500hp:ta ja muilla taitaa olla se 300. Mielestäni kyseisellä hahmoluokalla on myös ylivoimaisesti parhaat aseet käytössä.
Ja miksei titaaniin voi lukita ohjuksia?!?
On se hahmo ainakin omasta mielestäni hitaampi ja kaapimpi kuin nuo pienemmät hahmot. Hahmojen balanssia tullaan omien lähteideni mukaan viilaamaan vielä kokonaiseen versioon patchilla, joten voipi olla, että Titaaneista tehdään helpommin kaatuvia. Mene ja tiedä.
Niin, eikös ohjuksia voi lukita vain ajoneuvoihin? Mielestäni on toiminut ihan samalla tavalla kaikkia classeja kohtaan. Täytyypä tarkkailla.
Yksinpelistä on nyt muutama chapteri takana ja onhan se maistunut. Maistunut oikeinkin mukavalta. Vaihtelua on saatu kenttiin mukavasti ja monia CoD-tyylisiä hetkiä ollaan ahdettu mukaan. Tähän asti kaikki hahmot, ketkä ovat vastaan kävelleet, niin ovat aiheuttaneet pienoisia kikatuksia, koska ovat niin ihanaisia olleet. Prime is one mean motherf*cker. Moninpeliä en vielä ole korkannut, mutta kerkeäähän tuon. Pelaillaan nyt tuota yksinpeliä ensin rauhassa.
Roll out!
E: Moninpelit korkattu. Perusmoninpelin puolella ei ainakaan kummemmin löydy napistavaa. Kaikki classit edelleen erilaisia ja oikein muksia pelata. XP:tä kertyy aika mukavasti, sillä ovat näköjään tuplaviikonloput laittaneet päälle. Oman hahmon kustomointi on paljon hauskempaa kuin osasin odottaa.
Escalationissa (Horde) asiat ovat myös napsahtaneet kohdilleen. Normalilla vihuissa on juuri sopivasti haastetta ja eri hahmoilla on omat paikkansa tiimissä. Tiimityö on tässäkin pelimuodossa avainasemassa.
Lisää mietteitä myöhemmin.