Aistin uuden jumalaketjun syntyneen. Kunhan jengi ei vaan linkitä sitä tuhanteen otteeseen kuultua Zelda- tai Mario- tai Final Fantasy-biisiä "Tää o best"-tekstillä höystettynä niin hyväksynnän hylje on omalta osaltani jaettu.

Itse olen "opiskellut" ja ammentanut tietoa pelimusasta niin kauan kuin jaksan muistaa. David Wisen nimi oli tuttu jo aikoja ennen esimerkiksi Hideo Kojimaa ja osaan luetella aika lailla Koji Kondon pelit tarkemmin kuin Shigeru Miyamoton ja pidin myös aikoinaan esitelmän ala-asteen musiikintunnilla Tommy Tallaricosta. Pelimusiikki on aina kiehtonut niin tekniseltä kuin ihan laadulliselta kantiltakin joten suosikkeja ja lemppareita on vuosien mittaan kertynyt niin maan perkeleesti. Pelimusiikki ja ennen kaikkea pelien musiikki on muuten sinänsä hassu asia sillä se ei pysty laadukkaana pelastamaan huonoa peliä mutta se saattaa huonoudessaan tuhota laadukkaankin pelin. Melko outo seikka.

Tässä muutama erinomainen esimerkki niin kokonaisvaltaisesta soundtrackista ja yhdestä malliesimerkistä:

Ys: The Oath in Felghana
Ys-sarja on yksi pelimaailman piilotettuja helmiä yhtä lailla kuin se kuuluisa kahvila Pariisissa jossa kukaan ei ole ikinä käynyt mutta tietää että sieltä saa maailman parhaan aamiaisen. Nämä Zeldan ja Secret of Manan henkiset sukulaiset ovat Falcom-pelitalon tekosia ja ne ilmestyivät alun alkujaan hieman tuntemattomammille alustoille mutta sittemmin sarjan pelejä on nähty mm. Steamissa ja PSP:n valikoimissa. Sarjan musiikit ovat ehkä roolipelimaailman timanttisinta kamaa jos ajatellaan koko sarjan lifespannia. Huikeita musiikkikappaleita osa toisensa jälkeen ja oma suosikkini on ehdottomasti sarjan seitsemäs pääsarjan peli (tavallaan kolmas osa mutta en jaksa selittää tarkemmin). Sarjan eräänlainen nimikkosäveltäjä on myös ollut mukana Smash Bros-pelien uskomattoman hienoista sovituksista.

Kuuntele ainakin tämä niin huomaat mistä puhun.

Wolf Child
Martin Iveson on mies Core Design-pelitalon musiikkien takaa ja miehen tahtipuikosta on alkunsa saanut mm. Tomb Raider-pelien klassinen teemamusiikki. Miehen hienoin työ on kuitenkin mielestäni 16-bittisille koneille ilmestynyt Wolf Child jonka ääniraita hämmästyttää laadullaan vielä tänäkin päivänä. Älyttömiä koukkuja jotka istuvat pelin teemaan kuin susi lampaan vaatteisiin.

Kuuntele ainakin tämä niin tiedät mistä puhun.

Donkey Kong Country Tropical Freeze
Hieman tuoreempaa ja tunnetumpaa tähän postauksen loppuun mutta ainahan ne parhaat säästetään viimeiseksi. David Wise on pelimusiikin ylijumala ja kaikki mihin mies koskee, on puhdasta kultaa ja mikä parasta, sitä on paljon. Miehen työt ovat pelaajille tutuimpia SNES:n DKC-sarjan tiimoilta ja mies vetikin henkeä muutaman vuoden Nintendon hovikädellisen seurasta kunnes palasi säveltelemään musaa sarjan uusimpaan peliin ja paluu ei olisi voinut olla hienompi. Jokainen biisi tuntuu siltä kuin koko peli olisi luotu niiden ympärille ja pelkästään niiden kuunteleminen ei tee niille oikeutta vaan ne pitää kokea itse pelin parissa jotta kokonaiskuva välittyy parhaiten. Tämän vuosikymmenen paras videopelin soundtrack ja tulee varmasti pysymään sellaisena vielä piiiiiiiitkään.

Kuuntele ainakin tämä jotta tiedät mistä puhun.

Jos by the way pelimusiikki kiinnostaa niin boardilaiset ovat aiheen tiimoilta vähemmän yllättäen häpäisseet itseään myös ihan aiheelle pyhitetyn PBC-jakson tiimoilta.

Ooh, tämäpä oiva ketju. Voisi itsekkin heitää mietteitä tänne.

Peli musiikki josta haluasin puhua on tietenkin....(rumpujen pärinää)... Kingdom Hearts-sarjan biisit!

Sarjan säveltäjällä Yoko Shimomuralla oli jo oma tyyli ennen tätä pelisarjaa, mutta useat sanovat, että KH oli hänen läpimurtonsa, ja olen kyllä samaa mieltä. Ensimmäisestä sarjan pelistä viimeisimpään, Shimomuran musiikki hurmaa minua yhä.

Teksti saattaa sisältää spoilereita! You have been warned!

Disneyn kevyen ja KH-sarjan oman synkän juonen muodostama hybridi on tilanne, jos Shimomuralta vaaditaan eräänlaista tasapainoilua, ja siinä hän myös onnistuu. Hän osaa luoda pirteitä ja hassuja kappaleita Diseny maailmojen innoittamana, mutta myös synkkiä ja pahaenteisiä taistelu kappaleita, sekä maailman teemoja. On hauska ajatella esimerkiksi sitä, millainen kontrasti pirteän Wonderland kappaleen, ja Hollow Bastionissa soivien teemojen välillä on. Shimomura pystyy myös luomaan mahtipontisia kappaleita, kuin nopeita taistelu biisejä, joissa on tekno vaikutteita. Deep Drop, Dream Drop Distancesta on hyvä esimerkki nopeasta biisistä:Your text to link here...

Musiikkia käytetään myös tarinnallisesti mielenkiintoisella tavalla. Tämä näkyy esimerkiksi salaisissa bosseissa. Ensimmäisessä KH:ssa kohdataan Hollow Bastionissa Etheral miekoilla huitova kaveri, ja hän paljastuu myöhemmin Xemnakseksi. Kun Xemnasta vastaan taistellaan KH2:ssa, niin sama musiikki lähtee soimaan, ja pelaajalla loksahtavat palaset yhteen, että tämä oli se kaveri, jota vastaan ykkösessä tapeltiin. Myös kappaleiden nimiin piilotetaan merkityksiä. Birth by Sleepin salaisen bossin kappale on nimeltään Dark Impetus. Dream Drop Distancessa nimi on käännetty ovelasti italiaksi, ja siinä se tavataan nimellä L`Impeto Oscuro.:Your text to link here...
Mielestäni tuo italian käyttö heijastaa myös tietyllä tapaa Kingdom Heartsin pikkuveli asemaa Final Fantasyyn. FF-sarjassa kappaleissa niin nimissä kuin sanoissa käytetään latinaa. Italia on kielenä lähellä latinaa, joten tästä kytkös löytyy.

Kappaleilla heijastellaan myös eri kytköksiä sarjan hahmojen kesken. Esimerkiksi Xionilla on todella vahva kytkös Kairiin, ja Xionin themeen(Musique pour la Tristesse de Xion) on nivottu osia Kairin themestä. Piano versioissa tämä menee vielä pitemälle. Esimerkiksi Soran themessa kappaleen keski kohdalla on mahdollisuus kuulla Roxasin theme. Oiva tapa musiikkillisesti manifestoida näiden hahmojen syvä kytkös:Your text to link here... Tämä voi näkyä myös ilkeällä tavalla. Xehanort varastaa Terran kehon, ja kun myöhemmin tätä kaveria vastaan tapellaan, on mahdollista erottaa Terran theme bossi musiikista.

Ehkä eräitä voimakkaimipia kappaleita ovat muun muassa: Rage Awekend, The Other Promise, Darkness of the Unknown (Final Xemans), Vector to Heavens jne...
Rage Awekened on oodi Terran, tai toisin sanoen Lingerin Willin vihalle. Terra petetään BBS:n lopussa, ja kaikki tämä viha mitä hän kerännyt matkansa aikana, siirtyy hänen haarniskaan, joka haastaa Xehanortin. Upea taistelu, ja Rage Awekened tekee siitä vielä upeamman. Kappale on nopea sekä agressiivinen, ja sykkii vihaa:
Your text to link here...
Muut ovatkin sitten oodeja tragedialle, ja Other Promise, Vector to The Heavens sekä Darkness of The Unknown tätä hönkivät. Taistelut joissa nämä biisit soivat, ovat todella masentavia.
Shimomuran ajatuksia kappaleiden teosta on mielenkiintoista kuunnella, ja etenkin Other Promsien teko prosessi jäi mieleen. Säveltäjä täytti mielensä huonoilla ja surullisilla muistoilla, ja loi Roxakselle unothumattoman taistelu biisin. Kappale on muutenkin muunnelma hänen themestaan. Shimomura sanoo, että kappaletta muistellessa hänelle tulee surullinen olo, joten hän yrittää välttää teko prossein muistelua.

Voisin jauhaa tästä vaikka kuinka paljon, mutta jospa tämä riittää tälle kerralle.

Aihe on jälleen niin mielenkiintoinen, että täytyy itsekkin yrittää huonona kirjoittajana luoda jonkinlaista tekstiä. Julistaudun tässä heti aluksi vanhojen tilulilu-renkutusten suureksi ystäväksi, eikä se johdu ainakaan pelkästään nostalgiasta. Vanhalla tekniikalla jouduttiin todennäköisesti pohtimaan, että miten onnistutaan saamaan musiikista edes hieman halutunlaista. Silti lopputuloksena on monia huikeita klassikoita. Nykyään ei pelilaitteisto enää vaikeuta musiikin tuottamista. Tämän takia arvostan vanhaa pelimusiikkia nykyisiä enemmän.

Ensimmäisenä on kuitenkin pakko mainita melkein tämän vuosituhannen tuotos, joka on Railroad Tycoon II. Pelin musisoinnit oikein huokuvat rautateille sopivaa tunnelmaa ja välillä melkein tuntuu, että junat liikkuisivat kiskoilla musiikin tahtiin. Tällä uudemmalla koneella peli ei oikein toimi kunnolla ja musiikki täytyy laittaa biisin päätyttyä valikosta äänenvoimakkuuden nollaamalla ja palauttamalla uudelleen soimaan. Heti musiikin loputtua pelin tunnelma läsähtää melkein pohjalukemiin, joten ainakin tässä pelissä soundtrack on tärkeässä osassa ainakin omasta mielestäni.

Tässä yksi töräytys pelistä.

Seuraavana muinainen tuotos, jonka "musiikki" tuottaa varmaan usealle enemmän syöpää kuin jotain positiivisia tuntemuksia. Jostain syystä tämän äskettäin hankkimani pelin alkeellinen ääntely on iskenyt minuun täysillä. Kyseinen pärinä täytyy kuunnella aina loppuun, vaikka sen voisikin skipata Atari 2600:n reset-vivusta vetämällä. Tämä "musiikki" luo peliin tunnelmaa, kun muuten äänimaailma koostuisi pelkästä ping pong äänestä. Peli on siis Reactor vuodelta 1982.

Turtles II The Arcade Game NES:lle sisältää myös erittäin loisteliaan soundtrackin. Toimintapeliin soveltuvat vauhdikkaat ja vähän aggressiiviset kappaleetkin lisäävät pelin kiinnostavuutta entisestään. Tästä pelistä tulee aina ensimmäisenä musiikit mieleen ja ne pieksevät edelleen monien tuoreempien tappelupelien musiikit mennen tullen. Tämä toisen kentän Streets Of NY on yksi suosikeistani.

Sega Mega Drivelle on julkaistu kasoittain pelejä, joiden soundtrackit saavat ainakin itselläni ihon kananlihalle. Musiikit istuvat pelikenttiin ja valikoihin kuin nenä päähän. Lisäksi peleihin on lisätty musiikkiin sopivia hauskoja yksityiskohtia, kuten aurinkolasipäisiä päätään hytkyttäviä kirahveja tai vaikka kokonainen bändi. Osa biiseistä on vauhdikkaita ja osa rauhallisempia, mutta usein ne jäävät päähän soimaan. Näistä biiseistä voisi laittaa esimerkeiksi vaikkapa Bubsy Claws Encounters of the Furred Kind:stä The Cattanooga Iron Horsen, Sonic the Hedgehog 3:n Carnival Night Zonen taustabiisin, sekä Chuck Rockin tunnusmusiikin.

Ranteita en ole ikinä säveltäjien vuoksi viillellyt (kahden omien pelisarjojensa superagentin ääninäyttelijän vaihtaminen toki kirpaisi) koska uudet säveltäjät tuovat yleensä freesiä otetta sarjan tunnuksenomaisiin teemoihin tai mikä parasta, tuovat tyystin uusia tuulia sarjaan. Ainoa mikä on viime vuosina hieman keljuttanut, on Martin O'Donnellin lähtö Halo-sarjan parista. Halo ei ole itselleni ikinä ollut mitään muuta kuin "ihan kiva räiskintäsarja" mutta pitkältikin syy miksi olen ikinä sarjan pelejä vaivautunut pelaamaan, saatikka ostamaan, on ollut O'Donnellin häikäisevä musiikkiscore, joka hakee vertaistaan videopelimaailmassa mitä tematiikkaan tulee. Muutenkin olen jollain lailla heikkona tuollaisiin ylipatrioottisiin rumpu&jousi-komboihin ja näitä Haloissa löytyy enemmän kuin makuhermot ymmärtävät. Hieno mies (vaikka kuulemma siviilissä aika mulkku) ja hienoa musaa.

Lainaus

Hemmoheikkinen: KH-soundtrakkien suhteen asenteeni oli pitkään tämä: pääosin ok biisejä varustettuna muutamalla jalokivellä (esim. KH 1-2 pääteemat, alkuperäinen Scherzo di notte ja Hikari-instrumental ver.) Näin homma kutakuinkin meni aiempien pelien kanssa, Birth By Sleepissä niitä suosikkeja alkoikin sitten löytyä huomattavasti enemmän. Linkittämäsi L'Impeto Oscuro oli hyvä, selkeästi uudistettu versio BBS:n Dark Impetuksesta (en näet ymmärrä niitä "uusioversioita" joissa on hädin tuskin mitään eroa alkuperäiseen). Oli myös mielenkiintoista lukea, kuinka pitkälle sarja menee hahmojen teemabiisien kanssa kikkailussa. Itseänikin alkaa mietityttää, jos pätkiä toisten hahmojen teemamusiikeista soitetaan kesken muiden biisien. Siinä missä Kingdom Heartsissa asian saa helposti perusteltua hahmojen alati toisiinsa kietoutuvilla yhteyksillä, Klonoa 2:n soundtrackissa se edelleen ihmetyttää minua https://www.youtube.com/watch?v=cfGRZPbkdUY&list=PLB2776CBC7B5F8617&index=59 Miksi Klonoan ystävän, Lolon teemamusiikki alkaa soida kohdassa 1:26? Entä pätkät ensimmäisen Klonoan soundtrackista (kuten Klonoan isoisän teema)? Toisaalta, kun tarkemmin katsoin listaa näistä piilotetuista pätkistä, monet niistä liittyivät hahmoihin/tilanteisiin, joille tapahtuu jotain surullista... Ja Hyuponiahan ON surun valtakunta...

Oli miten oli, on hienoa nähdä kuinka tarinankerrontaa voidaan sitoa sanattomasti myös ”pelkkään” melodiaan.

Joo. Dream Drop Distancessa on varmaankin pelisarjan paras soundtrack, ja Shimomura nostaa koko ajan tasoaan.
Ei nuo Dinsey maailman teemat ole itteä hirveästi oikein napannut, muutamia poikkeuksia luukun ottamatta. 358/2 Days sisältää parhaan version Mikä Mikä Maasta:Your text to link here... Yleensä Disney maailmojen teemat ovat omaan korvaan liaan.. iloisia. Crossing to Neverlandissa, ja Birt by Sleepissä soiva The Rustling Forest ovat sopivan intensiivisiä, ja astetta synkempiä:Your text to link here...

Ensimmäisessä Kingdom Heartsissa synkyyttä käytettiin myös jännästi hyväksi. Kaikki boss themet olivat vaikuttavia, mutta kun Forze del Male tulee kehiin, niin tunnelma on aivan eri luokkaa. Tuo alun urkumusiikki hyvin takoo pelaajan kalloon sen ajatuksen, että nyt on tosi kyseessä. Aiemmat biisit olivat intensiivisiä ja uhkaa hehkuvia, mutta Forde del Male uhkuu sitä aivan uudella tasolla:Your text to link here...

Vector to The Heavensin luonti prosessi oli aika huikea. Nomura antoi ohjeet, että kappaleesta tulisi "piano concerto" DS:llä. Shimomura epäili, että olisko laitteessa edes tarpeeksi muistia luoda sellaista kappaletta, ja Nomura vastaus oli tyyliin no tee se silti. :D Shimomura suoritti, ja niin Vector to the Heavens syntyi. Tässä myös muita Shimomuran ajatuksia kappaleesta:

Lainaus

For the concept of the battle theme, I used "vectors", originally from mathematics. Because of that, I decided I absolutely had to use "vector" when I gave it a title. What are you facing? Where are you going? What are you carrying?? That became the title just as it was.

Tästä on tehty loistava anlyysi. Vectori on suora linja, joka kulkee vain yhteen suuntaa. Se ei voi kulkea mihinkään muualle. Tämä vectori on menossa kohti taivasta, ja Soran nimi tarkoittaa taivasta joten... Noh, jos Daysin lopun tietää niin tuo käy järkeen. Vector to The Heavenista on mahdollista löytää niin kaikuja Xionin themesta, Dearly Belovedista ja Kairin themesta.

Mitä Days teki musiikkillisest kanssa mielestäni mielenkiintoisesti, oli myös eräänlaista tarina/melodia yhdistelmää. Ensimäisen Kingdom Heartsin salaisessa lopussa kuullaan Anoter Side, Another Story kappale. Daysin lopussa tämä salaisen videon kohtaus on pelattavassa muodossa, ja Shimomura muunsi kappaleen taistelua varten. Siitä saatin sitten tämä:Your text to link here...

Tuon 2.5 HD kokoelman myötä myös tuo KH2 soundtrackki on päässyt aivan uuteen uskoon. Kyllä nuo kappaleet kolahtaa aivan eri tavalla, kun nyt kuulee ne oikeat instrumentit. A Fight to The Deathista tuli sopivalla tavalla mahtipontinen ja rähjätävä. Tuntuu ihan kuin joku aalto pyyhkisi yli, kun sitä kuuntelee. KH2 World Map themeen lisättiin sellainen jännä kaiku, ja nyt kun siellä liikkuu niin tuntuu siltä, että ollaan avaruudessa.

Kuitenkin Shimomura on omassa elementissään, kun hän luo vahvaa klassista musiikkia. Beethoven ja Chopin kuuluvat henkilöihin, jotka ovat innoittaneet häntä. Mielenkiinnolla odotankin FFXV:n tulevaa soundtrackkia.

Alice Madness Returns tekee musiikkillisesti kanssa jotain mielenkiintoista. Pelin alkuosio sisältää paljon ahdistavia kappaleita, ja yhä synkemmäksi käyvempiä alueita. Kun pelasin tätä peliä, niin koko ajan oli päällä sellainen pieni ahdistus. Sitten Madness Returnsin keskivaiheilla tapahtuu jotain jännää. Alice pääsee vähäksi aikaa pois ruskeista ja masentavista paikoista, leijummaan kirkaalle siniselle taivaalle korttien seassa. Taustalla soi vielä rauhallinen musiikki:Your text to link here... Tämä teki minuun vaikutuksen. Maiseman ja musiikin tyylin vaihtuminen oli kuin eräänlainen pelastus rengas Alicelle, joka oli hukkumassa omaan rikkinäisyyteensä. Jotenkin tuossa kunnolla tajusi, kuinka suuri vaikutus musiikkilla ja kentän muutenkin taiteelisella suunnittelulla voi olla.

Lainaus käyttäjältä hemmoheikkinen+

Alice Madness Returns tekee musiikkillisesti kanssa jotain mielenkiintoista. Pelin alkuosio sisältää paljon ahdistavia kappaleita, ja yhä synkemmäksi käyvempiä alueita. Kun pelasin tätä peliä, niin koko ajan oli päällä sellainen pieni ahdistus. Sitten Madness Returnsin keskivaiheilla tapahtuu jotain jännää. Alice pääsee vähäksi aikaa pois ruskeista ja masentavista paikoista, leijummaan kirkaalle siniselle taivaalle korttien seassa. Taustalla soi vielä rauhallinen musiikki:Your text to link here... Tämä teki minuun vaikutuksen. Maiseman ja musiikin tyylin vaihtuminen oli kuin eräänlainen pelastus rengas Alicelle, joka oli hukkumassa omaan rikkinäisyyteensä. Jotenkin tuossa kunnolla tajusi, kuinka suuri vaikutus musiikkilla ja kentän muutenkin taiteelisella suunnittelulla voi olla.

Tämän kaltainen musiikilla "leikkiminen" iskee itseeni erittäin lujaa ja aina kun peleissä tällaista tapahtuu niin persaus siinä yleensä repeää ilosta ja peli jää aivan kesken. Legendaarisimpana esimerkkeinä varmaankin Super Mario Worldissa esitelty ns. kakkosmusiikki joka astuu siinä vaiheessa kuvaan kun pelimaailman kuuluisin LVI-ammattilainen istahtaa uljaan vihreän ratsunsa päälle.

Jalkaisin...
Kera Yoshin...

..huomasitteko eron? Vielä kauniimmaksi homma vedettiin Marion viimeisimmässä 3D-seikkailussa, osuvasti nimetyssä Super Mario 3D Worldissa jossa nämä kauniit nyanssierot syntyivät siitä kun pelaaja hyppää kentässä veteen.

Sunshine Seaside (2min kohdilla muuttuu vedenalaiseksi versioksi)

Aivan huikeaa! Nuokin ovat sellaisia pikkuseikkoja että pelin tuoksinnassa niitä ei ensin huomaa mutta kun sitä tajuaa että musiikkihan muuttui täysin kun tein pelissä vain tämän tietyn asian (hyppäsin dinon selkään tai veden alle), on fiilis vallan muikea.

Mitä mieltä jengi on täällä vokalisoidusta pelimusiikista? Aikoinaan tein Top 10-ketjuun listauksen mielestäni parhaimmista originaaleista pelimusiikeista joissa on ihan ehtaa lyriikkaa ahdettu mukaan mutta olisi mukava tietää että onko tämä muiden musadiggareiden mielestä synti vai siunaus? Laittelen vaikka seuraavaan postaukseen muutaman ihanan esimerkin mutta sitä ennen voisin heittää suosituksena porukkaa tutustumaan miekkoseen nimeltä Kyle Gabler. Mies on pelisuunnittelija joka tekee peleihinsä myös musiikit. Miehen kaksi tunnetuinta työtä ovat puzzlepeli World of Goo sekä takkasimulaattori Little Inferno ja molempien pelien soundtrackit ovat aivan tautisen kaunista kamaa.

World of Goon paras biisi IMO
Little Infernon paras biisi IMO

Lainaus

Tämän kaltainen musiikilla "leikkiminen" iskee itseeni erittäin lujaa ja aina kun peleissä tällaista tapahtuu niin persaus siinä yleensä repeää ilosta ja peli jää aivan kesken.

Joo. Mielenkiintoista on myös että säveltäjä osasi integroida musiikkiin sellaisen putoavan tunteen.

Toinen esimerkki tulee Final Fantasy VI:tä. En tässä spoilaa sen enempää mutta erinäisten tapausten takia maailma sukeltaa päin helvettiä. Peli antaa ymmärtää että nyt on asiat todella huonosti. Tämä korostui vielä todella hyvin, kun Celecsellä pääsi tuone maailman kartalle, ja siellä soi tämä biisi:Your text to link here... Kyllä tuon kappaleen soidessa ja katsoessa maailman karttaa tajusi, kuinka pahasti maailmalle oli käynyt. Mutta FFVI ei jätä tätä tähän. Kun tarinaa jatkaa eteen päin, niin hahmot saavat toivoa, ehkei kaikki ole vielä mennyttä. Kun kaveriporukkaa aletaan kokoamaan alkaa soida positiivisempi musiiikki, joka luo toivoa pelajaan. Se oli kyllä niin huippu tunne kun tajuaa, että ystävät ovat yhä elossa ja heidät vielä mahdollista löytää. Taustalla soi vielä tämä riemastuttava kappale:Your text to link here...
Enpä muista milloin videopeli olisi herättänyt sellaista toivoa, kun tuo kappale lähti soimaan.

Toinen hiukan erillainen kohtaus löytyy Final Fantasy VII:tä. Tätä joudun hiukan spoilaamaan. (varoituksena heille jotka eivät peliä ole pelanneet!) Kyseessä on se kohtaus, kun Cloudin persoona rakennetaan uudelleen. Tifan setviessä Cloudin eksistentiaalista identiteetti kriisiä, kompastuu hän muistoon, jonka Tifa itsekkin oli haudannut syvälle omaan alitajuntaan: hänen oman äitinsä kuolema. Kun pelasin seiskaa toista kertaa läpi, olin unohtanut tämän kohdan kokonaan. Kun siihen sitten seiskassa pääsiin, niin oli minullla päästä ihan itku. Se on vaan niin hienosti toteutettu. Tifan surressa äitiään ja Cloudin kertoessa yksinäisyydestään, soi taustalla tämä musiikki:Your text to link here... Uematsu osasi säveltää juuri oikenlaisen kappaleen. Se kuulostaa juuri siltä, mikä soisi kohtauksessa jossa on sureva nuori. Se on sopivan melankolinen, ja Cloudin ja Tifan muistelu saa pelaajan itsekkin tuntemaan kohtauksen henkilökohtaiseksi. En oikein sen paremmin tätä osaa selittää. Uemastus osasi musiikkillaan luoda juuri oikean tunnelman tuoho pätkään, ja tämä minulle yski iso syy, miksi VII on niin perhanan hyvä peli.

Lainaus

Mitä mieltä jengi on täällä vokalisoidusta pelimusiikista?

No sanoitetussa biiseissä olen vähän niin ja näin. Pidän todella paljon eeppisistä oopperamaisista kappaleista, joissa kuoro laulaa latinaksi jotain kryptista(Liberi Fatali, One-Winged Angel, Omnis Lacamira jne....) Muuten ei kyllä oikein nappaa.

Uuh kolahtaisikohan tämä threadi soundtrackhulluun liiankin lujaa... Niitä nostalgisia ja hyviä soundtrackeja on loputtomasti, vaikka puhuttaisiinkin vaan pelien soundtrackeista. Kaikkien pelien taustaraidat ovat tärkeita tunnelmalle, mutta harvat ovat oikeasti hyviä sellaisenaan kuunneltaviksi, ellei osaa arvostaa enemmän ambient tyylistä tavaraa. Itse tietenkin pidän tästäkin. Vissiin ideana oli kummiskin laittaa hieman erilaisempaa, vähemmän mainittua tavaraa, joten täältä pesee muutama esimerkki.

Alkuperäinen MDK toi aikuinaan makoisia kuvitelmia. Pelin ääniraita on räikeää ja vaihtelevaa, mistä pidän todella paljon. New Territories on hyvä esimerkkibiisi. Peliä pelanneet muistavat tämän lähinnä introna pelin alkuvalikosta.

Jazz Jackrabbit 2 musat ovat niin ikään vauhdikkaita. Ne edustavat sitä perus tasoloikkahenkeä, jossa energialla ja vaihtelevuudella on enemmän väliä, kuin kenties tunteellisuuden ja kauneuden kanssa. Kappaleet ovat hyvin erilaisia, joten esimerkin anto tuntuu hieman epäreilulta. Pull Back the Bass, Jazz Be Damned ja Streetwize ovat henkilökohtaiset suosikkini, mutta koko albuminkin läpikuuntelu sujuu hampaita kiristelemättä. Erinomaista piirtelymusaa taustalle, kun tarviaa hieman energiaa.

Myst ja sarjan muut pelit tarjoavat hieman klassisempaa elämystä. Ne edustavat sitä jotain minkä itse tunnen olevan karikatyyrimaista musiikkia, lähinnä vanhoissa fantasiaan sijoittuvissa peleissä. Mystin teema.

Siinä muutama esimerkki kokonaisvaltaisista soundtrackeista. Lisäksi sattumanvarainen joukko yksittäisiä esimerkkejä:

Command and Conquer 3: Tiberium Wars - Radiation Alert
Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth - Mastered
Guild Wars Factions - Main Theme
Hitman 2 Silent Assassin - H2 Exploration, musa joka tulee minulle olemaan se ainut oikea teema hiiviskelytilanteelle.
S.T.A.L.K.E.R. Shadow of Chernobyl - Wild Territory, tämä tuo mieleen ne lukemattomat kauhuropekerrat.
Trine - theme ja Resogun - Ready for Deployment, Ari Pulkkiselta
Defiance - theme, ja kyllä, tämä on pelin teema, koska olen tsekannut asian spotifyista, ja kuunnellut TV sarjan soundtrackin läpi. Kuva on virheellisesti sarjasta. Yksi voimakkaimmista teemoista jota olen kuullut vähään aikaan.
Thief 2: The Metal Age - Trail of Blood, ja joo, pakko myöntää, tämä on guilty pleasure. Täysin nostalgian takia. Thieffien musat ovat olleet pitkään ropessa käytössä, ja niihin on syntynyt se tietty yhteys.

EDIT: Niin ja ehkä ihmiset voisivat toisena postauksena laittaa mielestänsä ne "ilmiselvät" vaihtoehdot, ihan vain siltä varalta, että jokin näistä on joillekin tuntematon? Samoja biisejä ei tietenkään uudestaan kannata laittaa, jos on jo aikaisemmin mainittu.

Lainaus käyttäjältä mecha_no_maniac

…Äläkä vain sano, että pudistit juuri päätäsi tai facepalmasit ruudun toisella puolella T_T…

Ei tässä ole paljon varaa pudistella päätä tai facepalmata, kun olen itse missannut kaikki pleikkarit PS1:n jälkeen. :D

Ja sitten paluu kiskoille. Muistui tuosta PS1:stä mieleen yksi komeaa tykitystä sisältävä tuotos. Nimeltään se on Rally Cross ja mielestäni sen jokainen biisi on aivan timanttia. Tässäkin pelissä auto tuntuu kulkevan musiikin tahtiin ja auton pitämät narinat ja mörinät sopivat äänimaailmaan täydellisesti. Juuri tälläistä oksat pois meininkiä rallipelissä kuuluu olla. Tässä vaikkapa esimerkiksi pelin Islands nimisen radan päräytys.

Vastaavanlaista oksat pois meininkiä tarjoilee myös PS1:n Air Combat, jonka biisit saavat pelaajan tuntemaan itsensä hävittäjä-ässäksi. Kyllä kelpaa ampua toisia hävittäjiä alas näiden biisien soidessa. Ilman musiikkia tämä peli olisi aika pannukakku, kuten jo mainitsemani Railroad Tycoon II. Iskenpä tuosta vaikkapa Like a Seagull biisin eetteriin.

Lainaus käyttäjältä Norsukampa

Mitä mieltä jengi on täällä vokalisoidusta pelimusiikista? Aikoinaan tein Top 10-ketjuun listauksen mielestäni parhaimmista originaaleista pelimusiikeista joissa on ihan ehtaa lyriikkaa ahdettu mukaan mutta olisi mukava tietää että onko tämä muiden musadiggareiden mielestä synti vai siunaus?

Erittäi hyvä kysymys Norsukampa ja myös helvetin hyvä listaus tuolla Top10-threadissa. Olet kyllä viisas ja komea mies...

Omat fiilarit sanoituksilla höystettyä pelimusiikkia kohtaan ovat hieman ristiriitaiset. Pelimusan tarkoitus on nimenomaan toimia taustana ruudulla tapahtuville asioille sekä luoda tunnelmaa joten näin ollen paljoa ei ole syytä heittää kehiin ihan oikeita sanoituksia jotka saattavat viedä huomion itse tärkeimmästä. Nuo latina- tai siansaksa-meiningillä vedetyt aariat ja operetit ovat aina toimiva tapaus kun kyseessä on jotain eeppisyyden tuntua mutta jos kyseessä ei ole yksittäinen hetki (lue: Great Mighty Poo huikeassa kulttiklassikossa Conker's Bad Fur Day tai vaikka tuoreempana esimerkkinä hulvaton Code Name S.T.E.A.M.-pelin title screenin rallatus) tai pelin ns. teema (lue: MGS3:n Snake Eater-biisi tai FF IX:n haikea You Are Not Alone) niin ei mielellään kiitos.

Musiikki- ja rytmipelit, joissa siis lyriikat ovat avainasemassa, ovatkin sitten asia erikseen ja niistäkin löytyy lukuisia esimerkkejä jotka ovat yhden biisin myötä parempia kuin useita kymmeniä levyjä ulos urallaan puskeneen Iron Maidenin koko tuotanto. Malliesimerkkinä voisin heittää koko Parappa The Rapper-pelin soundtrackin tähän mutta maistiaiseksi saatte "vain" pelin parhaan biisin pelin vikasta tasosta (SPOILER ALERT!!!!!)

I Gotta Believe!!!

Samasta Parappan luoneesta kynästä lähti aikoinaan markkinoille myös sangen outo rytmipeli Vib Ribbon jossa siis viivoista piirretty jänöjussi pomppi ruudulla läpi esteiden jotka pelin oma soundtrack loi ruudulle tahdin myötä. Myös omia levyjä pystyi käyttämään joten Sepulturan tuplabasarisoundit loivat varmasti tiukan pelikokemuksen. Tässä ko. pelin mieleenpainuvin ralli IMO.

Vib Ribbon - Sunny Day

Silent Hill-sarjan musiikit iskevät kyllä suoran meikäläisen makuun. En ole pelejä itse pelannut, mutta olen katsonut vierestä kun kaveri on pelannut SH2 ja SH3. Pistettiin oikein verhot vielä kiinni ja huone muutenkin pimeäksi, siinä oli kyllä tunnelma kohdallaan.

Pidän itse todella paljon hieman melankolisesta ja rauhoittavasta musiikista, ja kun Silent Hillin sumuisilla kaduilla kävelee, niin ei voi muuta kuin ihastella sitä tunnelman luontia, minkä pelin tekijät saivat aikaan. Eräänä ilta-päivän makasin vain omassa sängyssäni, kuunnellen kakkosen ja kolmosen biisejä. Ulkona oli vielä pilvinen ja tuulinen ilma, joten tunnelma oli aivan katossa. Piti samana päivänä kanssa käydä kävelyllä kuunnellen nuita kappaleita. Oli kyllä todella maaginen olo kun vain käveli tuulessa ja SH2 True biisi soi kuulokkeista. Saa nähdä tuleeko enää koskaan niin melankolisesti latautunutta peliä.

Nyt kuuntelen par aikaa tätä biisiä:Your text to link here...

Pelimusiikkien saralla olen aikamoinen "mörkö" pelaajaksi koska monesta pelistä kytken musiikit pois, eritoten että kyseessä on puhdas räiskintä aka FPS taikka ajopeli, roolipelit, tasoloikat ja seikkailupeleissä musiikit saavat onneksi jäädä koska ne luovat hienoa tunnelmaa suvantovaiheissa, kautta aikojen omat lempimusiikit taitavat silti yhä olla wanhassa Doomissa, joka myöskin on toinen FPS peli jossa suostun musiikkeja pitämään päällä (Goldeneye olkoon se toinen) Koska molemmissa niissä ne vain kuuluvat osaksi sitä peliä.

Viimoaikaisista peleistä jonka musiikki iski lujaa oli Ni No Kuni jonka sinfoniat saivat todella hyvälle tuulelle aika ajoin, enkä voi koskaan unohtaa Zeldojen taikka FF pelien musiikkia, kuten joku huomata saattaa, en ole herkkä vain tietyntyyliselle musiikille peleissä, se että pidän pelimusiikista vaatii myös sen että se on taiten istutettu tukemaan pelin henkivää maailmaa.

Ja nyt "Demon's Gate" soimaan Doomia pelatessa yeehaa...

Lainaus käyttäjältä SamTheFurious82+

Pelimusiikkien saralla olen aikamoinen "mörkö" pelaajaksi koska monesta pelistä kytken musiikit pois, eritoten että kyseessä on puhdas räiskintä aka FPS taikka ajopeli, roolipelit, tasoloikat ja seikkailupeleissä musiikit saavat onneksi jäädä koska ne luovat hienoa tunnelmaa suvantovaiheissa, kautta aikojen omat lempimusiikit taitavat silti yhä olla wanhassa Doomissa, joka myöskin on toinen FPS peli jossa suostun musiikkeja pitämään päällä (Goldeneye olkoon se toinen) Koska molemmissa niissä ne vain kuuluvat osaksi sitä peliä.

FPS-pelien musiikit ovat kyllä sinällään aika outo asia sillä ne saavat valitettavan vähän nykypäivänä palstatilaa genren ollessa enemmänkin verkkomoninpeliin painottuva jolloin kuulokkeista hienojen musiikkikappaleiden sijaan kuuluu 99% ajasta vain vastapuolella pelaavan jonnen höngintää ja paskoja aseääniä. Onneksi historia on tässäkin valossa avain onneen ja takavuosien FPS-pelejä pelaamalla törmää aivan älyttömän hienoihin pelimusiikkihetkiin.

Halo-pelit nyt ovat instituutio pelimusiikin saralla joten turha varmaankaan niitä alkaa tässä luettelemaan sillä kaikki me tiedämme kuinka hienoja sävellyksiä sarja on pullollaan. Harva sen sijaan tietää että unohdettu Turok-pelisarja pitää sisällään äärimmäisen laadukasta musisointia joista jokainen meistä voi ennen intiaanien tavaramerkiksi muodostuneen sulkahatun päähän pukemista kuunnella tunnelmaan päästäkseen:

Turok 2: Seeds of Evil - Port of Adia (kaikkien aikojen kovin FPS-pelien biisi)
Turok 2: Seeds of Evil - River of Souls
Turok 3: Shadow of Oblivion - Main Menu

Äärimmäisen hienoja musiikkikappaleita täynnä koko sarja ja esimerkkilinkit onnistuvat ehdottomasti vangitsemaan sarjan primitiivisen ja Michael Bay-tason toiminnan sekoituksen. Sääli että sarja on enemmän tai vähemmän kuollut sillä 2007 ilmestynyt Turok oli pieni valonpilkahdus tässä nykyisin harmaan tasaisessa genressä.

Toinen FPS-peli joka osuu todellakin naulan kantaan musiikkivalinnoillaan on Ubisoftin sarjakuvalisenssiä hyödyntävä XIII jonka musiikit ovat ennen kaikkea mukavaa kamaa kuuntelumuodossa, mutta em. Turokin lailla heräävät kunnolla henkiin vasta kun itse pelaat ko. peliä ja kohtauksia joissa musiikit soivat.

XIII - Emerald Military Base
XIII - Grand Canyon Valley

Huokuu kyllä noista biiseistä sellainen Ubisoftille ominainen "eurooppalaisuus".

En ole mikään pelimusiikin suurkuluttaja, mutta tässäpä muutama mahtava pelimusa (suurin osa Japanista):

Xenoblade Chronicles
Chrono Cross
Danganronpa 2: Goodbye Despair
Valkyrie Profile: Lenneth
Persona 4: Golden
Yume Nikki
Panzer Dragoon Saga
Ib
Breath of Fire II
Lisa
Star Ocean 2: The Second Evolution
Final Fantasy IX

En ole edes pelannut suurinta osaa näistä peleistä.

Katsoin tuossa jokunen viikko takaperin FFVII: Advent Childrenin(se pidenetty versio), ja voi pojat miten Uematsu osasi vangita VII tunnelman todella hyvin musiikillaan. Kirjoitin siitä jotain muusiikki analyysin tapaista engalanniksi, ja koska minulla on vaikea pukea tekstiä suomeksi(köholenlaiskakääntämäänköh), niin ajattelin siirtä koko höskän tänne. Spolerin takaa se paljastuu:

[spoiler]In my opinion Uematsu perfectly trough his music was able to manifest the feeling and atmosphere that is Final Fantasy VII. When you listen to songs such as Battle In The Forgotten City, you can notice something interesting. The song has basic instruments like violin and etc.. but in the core of the song, there are some electronic instruments(which`s names I sadly don`t know). These generate an electric and mysterious vibe inside the violin and the piano. That for me represents FFVII world very well. The electric mysterious vibe represents the mysteries inside that world like the Ancients/Cetra, and Jenova. The electric vibe also could represent the technological advancement of FFVII`s world, with Mako reactors and Midgar with it`s cars and trains. But even with this, there is one thing still missing. Uematsu did not forget this however. It is the creepy piano/violin! That, with everything else I mentioned before represents FFVII so perfectly. The electric vibe and the creepy piano/violin manifest VII world`s creepy and scary parts. Jenova is absolutely terrifying when you stop to think about it, and Sephiroth also. What did you felt when the first time you heard Who Are You in FFVII and those creepy voice`s whispered to Clouds ear? I felt terror, and I was witnessing something I could not explain. The song Greath Northen Cave also gives a really good sense of terror and mystery, just like in the original. So Advent Children`s music represent a world, which has deep roots to it`s ancient past Ancients/Cetra. This world is also relatively advancet with techonology. Also aliens and other creepy stuff going on(FFVII also took a lot from Kabbala.. so yay mythologies!). In my opinion, Uematsu managed to manifest all this in his music. [/spoiler]

Kuuntelin tässä myös Crisis Coren soundtrackkia, ja TWEWY ja Type-0 muusiikeista vastannut Takeru Ishimoto onnistui työssään todella hyvin. Erityisesti pidän hänen pelkällä pianoilla tehdysitä kappaleista, ja nyt par aikaa kuuntelen Melody of Agony nimistä kappaletta:Your text to link here... Todella hieno ja hiukan ahdistava biisi. Ishimoto vangitsi sen eräänlaiseksi prologiksi Sephirothin spiraalille kohti hulluutta. Kappaleessa on hieno melankolinen ote, ja samalla siinä on jotain vinksallaan. Kuten eräs toinen kommentoija huomauttaa, kuulet kuinka Sephirothin maailma murenee hänen ympärillään.

Sephirothin spiraali huipentuu Prelude of Ruin kappaleessa, jossa piano on aiempaa vääristyneempi, joka mielestäni peilaa hienosti Sephirothin epävaakata mielentilaa:Your text to link here... Myös nopeat pianon koskettimien lyönnit ovat ikään kuin domino nappuloiden kaatumisia, ja kuvaavat sitä, kuinka syvälle Sephiroth on uponnut(tätä on hiukan vaikea kuvailla sanoin, sen vaan tuntee, spiraali sopii kanssa tähän hyvin).

Jotenkin itselleni on tullut OWA:n ylihypetyksen myötä refleksinomainen inho kaikkea musiikkia kohtaan joka liittyy jollain tavoin tuohon FF-sarjan yliavostetuimpaan pahikseen (mm. Kefka ja Kuja hoitelevat platinablondin tieltään vasurilla ja omaavat muutenkin mielenkiintoisemman taustatarinan) ja eivät ainakaan nuo hemmoheikkisen linkittämät kappaleet asiaa enempää auttaneet. Sen sijaan voisin hieman tavailla ajatuksiani tämänkaltaisista hahmoihin sidotuista pelibiiseistä ja niiden (IMO) parhaimmistosta ja ennen kuin kukaan alkaa huutelemaan Frogin tai Ariesin teemasta niin ei hätää, niitä ei tähän tule koska ketjun tarkoitushan oli alun alkujaan tarjota hieman harvinaislaatuisempaa kamaa.

Ensin se ihanin ja paras kirsikka kakun päältä totta kai. Magnus' Theme olkaa hyvät. Vaikka videon linkki onkin Smash Bros-pelistä, iskeytyi tämä kappale ensi kertaa tajuntaani Kid Icarus: Uprising-pelissä jossa tämä biisin nimikko(anti)sankari onnistui kiehtomaan pelaajaa sen verran että nostaisin hahmon jopa pelin parhaaksi tuttavuudeksi. Theme on täysin autenttisesti elävän orkesterin kanssa nauhoitettu (kuten koko pelin muukin loistava soundtrack) ja se sopii täysin yksi yhteen tämän loistavan sivuhahmon tarinan, luonteen ja tekojen kanssa. Smashissa sen sijaan se nostaa älytöntä taistelufiilistä Kid Icarus-teemaisessa kentässä ja se fiilis kun väistelee kolmen muun pelaajan iskuja ja esineitä tämän yltiösankarillisen themen pauhatessa kaikessa komeudessaan taustalla... sanattomaksi vetää. Loistava kappale ja yksi aikamme hienoimmista videopelikappaleista. Loistavista kappaleista ja ennen kaikkea loistavista peleistä puh.ollen...

Jos joku on juttujani täällä lukenut tai PBC-jaksoissa kuunnellut, on varmasti aika selvää että olen suuuuuuuuuuri Wild ARMs-pelin ystävä ja yksi osasyy tuon pelin mahtavuuteen on sen loistava musiikkiscore. Pelin jokaisella hahmolla on enemmän tai vähemmän omannäköisensä teemamusiikki ja yksi pelin hienoimmista pahiksista, Boomerang (yhdessä Flash-sutensa kanssa), omaa helvetinmoisen vaikeustason, viileän preesensin sekä tajuttoman siistin tunnusbiisin. Ja joku kehtaa väittää että Proto Manilla olisi muka hienoin vihellyksellä alkava tunnuskappale. Biisin hienous ei ehkä aukea peliä pelaamattomille mutta kannattaa joko ostaa tämä PS1:n paras japsirope PS-Storesta, tai kuunnella sen huikeaa soundtrackia oheisten biisien myötä:

Zed's Theme (jälleen yksi loistava hahmoon kytköksissä oleva musiikkiraita)
Into The Wilderness (pelin alkudemon ikoninen kappale)
Adlehyde Castle (mitä olisikaan japsirope ilman ylvästä linnamusiikkia)

Lainaus

Jotenkin itselleni on tullut OWA:n ylihypetyksen myötä refleksinomainen inho kaikkea musiikkia kohtaan joka liittyy jollain tavoin tuohon FF-sarjan yliavostetuimpaan pahikseen (mm. Kefka ja Kuja hoitelevat platinablondin tieltään vasurilla ja omaavat muutenkin mielenkiintoisemman taustatarinan) ja eivät ainakaan nuo hemmoheikkisen linkittämät kappaleet asiaa enempää auttaneet. Sen sijaan voisin hieman tavailla ajatuksiani tämänkaltaisista hahmoihin sidotuista pelibiiseistä ja niiden (IMO) parhaimmistosta ja ennen kuin kukaan alkaa huutelemaan Frogin tai Ariesin teemasta niin ei hätää, [b]niitä ei tähän tule koska ketjun tarkoitushan oli alun alkujaan tarjota hieman harvinaislaatuisempaa kamaa.[/b]

Siis hetkinen, missä on näin sanottu? Ketjun aloitusviestissä kyllä puhuttiin siitä, että ei listataisi biisejä pelkän nostalgian vuoksi. Ei ollut puhetta tunnettavuudesta. Aloitusviesti:

Lainaus

Ja pyydän, älkää vain listatko mitään soundtrackkia pelkän NOSTALGIAN vuoks

Ja kuten itsekkin kirjoitat ensimmäisellä sivulla:

Lainaus

Kunhan jengi ei vaan linkitä sitä tuhanteen otteeseen kuultua Zelda- tai Mario- tai Final Fantasy-biisiä "Tää o best"-tekstillä höystettynä niin hyväksynnän hylje on omalta osaltani jaettu.

Ymmärsin tämän ainkain niin, ettei ketju sortuisi mihinkään linkataan vaan joku biisi, ja sen jälkeen teksti että"tää on hyvä", eikä mitään muuta. Eli jos vaikka tunnetusta kappaleesta puhutaan, mutta kirjoittaa hyvän ja pitemmän perustellun sille, ja uskaltautuu ehkä jopa analysoimaan, niin sitten kappaleesta olisi salittua puhua. Tietenkin olen voinut ymmärtää väärin.

Haluaisin myös, että yrittäisit ymmärtää myös meitä, joille FF-sarja on uusi juttu. Itse olen vasta sarjaan hiljattain tutustunut, ja sen musiikkia ja hahmoja uskaltatunut analysoimaan. Ei hirveästi rohkaise kirjoittamaan lisää, jos pitemmän tekstin jälkeen kommentti aiheiseen on tyyliin: no on kyllä ylihypetettyä. Tosin kyllä senkin osittain ymmärrän, että on Sephiroth alkanut vanhempaa väkeä kyrsiä. Itse näen myös Kefkan, Sephirothin ja Kujan taustatarionoissa paljon samaa, mutta se keskustelu ei mahda kuulua tänne.

Lainaus

Tietenkin olen voinut ymmärtää väärin

Tuota noin...

Lihavoituun lainaukseen sellainen pieni huomautus että kirjoitin sen lähinnä pieneksi semi-hauskaksi loppukaneetiksi omaa tekstiäni ajatellen sillä aina kun puhutaan hahmoihin liitetyistä teemoista, pomppaavat ekana jokaisessa mahdollisessa keskustelussa Frogin ja Ariesin (ja Sephirothin OWA) kappaleet. Tämän vuoksi pistin loppuun tuon lausahduksen jotta porukka ei ihan heti laittaisi läppäriä kiinni vaan jatkaisi lukemista. Ei siis mikään hyökkäys tai kuitti kenenkään listauksia tai viestejä kohtaan. Sen sijaan se että koen kaiken Sephirothiin ja hahmoon kohdistuvaan palvontaan ylihypetettynä ja satun pitämään enemmän muista FF-pahiksista, on oma mielipiteeni ja jos siitä ottaa nokkiinsa niin voi vaikka aloittaa aiheesta keskustelun asianmukaisessa ketjussa.

Lainaus

Lihavoituun lainaukseen sellainen pieni huomautus että kirjoitin sen lähinnä pieneksi semi-hauskaksi loppukaneetiksi omaa tekstiäni ajatellen sillä aina kun puhutaan hahmoihin liitetyistä teemoista, pomppaavat ekana jokaisessa mahdollisessa keskustelussa Frogin ja Ariesin (ja Sephirothin OWA) kappaleet. Tämän vuoksi pistin loppuun tuon lausahduksen jotta porukka ei ihan heti laittaisi läppäriä kiinni vaan jatkaisi lukemista. Ei siis mikään hyökkäys tai kuitti kenenkään listauksia tai viestejä kohtaan. Sen sijaan se että koen kaiken Sephirothiin ja hahmoon kohdistuvaan palvontaan ylihypetettynä ja satun pitämään enemmän muista FF-pahiksista, on oma mielipiteeni ja jos siitä ottaa nokkiinsa niin voi vaikka aloittaa aiheesta keskustelun asianmukaisessa ketjussa.

Aah, aivan. Pahoittelut. Olisi pitänyt lukea vaan tarkemmin viestisi läpi. Keskustelu jatkukoon.

EDIT: Pitää vielä hiukan lisätä. En ehkä artikuloinut itseäni tarpeeksi selvästi. Mielestäni kommentit siitä onko jokin ylihypetetty/yli-arvostettu ovat tietyllä tavalla tässä ketjussa irrelevenatteja. Itse olisin nähnyt, että olisi ehkä parempi ollut keskittyä itse kappaleen analyysiin(joka nyt on aika kliseinen pahoittelen), kuin siihen onko joku yliarvostettua tai ei. ... Tai jotain sinne päin.

Nyt kun tässä on tässäkin ketjussa ajauduttu ah niin väsyneeseen FF-keskusteluun niin kokeillaanpa ohjata hieman junaa pois tältä radalta mutta vain varovaisesti teemassa silti pysyen. Squaresoft oli ennen Enix-kauppaansa todellinen kukkulan kuningas mitä tulee laadukkaisiin videopeleihin. Nykyään Square-Enixin nimellä julkaistaan pitkältikin kehnoa kökköä mutta ajat auvoiset muistuttavat meitä pelaajia jatkuvasti siitä miten lafka aikoinaan dominoi maailmaa uskomattoman laadukkailla julkaisuillaan. Final Fantasy on se nimi joka tulee ensimmäisenä huulille kun firmaa ajattelee mutta yhtiöllä on niin paljon muutakin, niin pelien kuin niihin musiikkia tehneiden tahojenkin tasolta joten seuraavaksi meikäläisen suosikkeja Square(softi)n pelimusiikkikirjastosta jotka eivät ole FF-säveltäjien tekosia.

Secret of Evermore
Nimestä voisi luulla että peli on jotenkin sidoksissa klasikkopeliin Secret of Mana mutta näillä kahdella ei ole muuta yhteistä kuin julkaisija, engine sekä muutama molempien projektien parissa työskennellyt henkilö. SoE on Squaresoftin jenkkijaoston tekemä toimintaroolipeli ja sen tematiikka on huomattavasti enemmän meille barbaarisille länsimaalaisille tehtyä, sen sijaan että siniset piikkitukat sojottaisivat pystyssä angstiteinin päässä maailmaa pelastaessa. Secret of Evermore on kaikin puolin oikeinkin hyvä peli ja sen musat ovat SNES:n parhaiten piilotettu helmi ja mielestäni ne saavat aivan liian vähän palstatilaa. Jeremy Soulen (tekee pelimusaa vieläkin) ensimmäinen videopeliprojetki on hieno sekoitus ambienssimaista hämyä ja pitkiä tunteikkaita nuotteja jotka istuvat mainiosti tähän mainioon aikamatkustusseikkailuun. Soundtrack eroaa juuri oikealla tavalla Squaresoftin muista 16-bittisen aikakauden peleistä mutta samalla se onnistuu olemaan tunnistettavissa ihan paljaalla ihmiskorvalla tuttujen tehosteidensa ansiosta.

Collosia (First chamber)
Ebon Keep
Final Battle

Parasite Eve
Nyt päästäänkin sitten 16-bittisestä mideilystä CD-aikakauden helmiin ja voi veljet kuinka päheä peli tämä olikaan. Yksi kovimmista PSone-peleistä joka ei valitettavasti tänne vanhalle mantereelle koskaan ilmestynyt mutta peliä pelanneet ovat kyllä levittäneet ilosanomaa senkin edestä. "Nykypäivään" sijoittuva peli Squarelta oli melkoinen ihmetyksen aihe ja etenkin kun genre olisi niinkin seksikäs kuin selviytymiskauhuroolipeli, ei ihmetyksiltä vältytty mutta peli todisti laadullaan useat epäilyt vääräksi. Peliin on musiikit tehnyt uusimman FF-pelin parissa työskentelevä Yoko Shimomura ja mies loihti tähän peliin melkoisen istuvan kokonaisuuden jossa maailmanlopun talvinen New York on kyllä vangittu talteen kuin turisti jenkkiläisellä lentokentällä konsanaan. Suosittelen linkkien kuuntelun sijaan etsimään jostain pelikuvaa johon biisit voi yhdistää tai sitten ostamaan pelin jenkkilän PSN:stä sopuhintaan. Nämä pelkät linkit eivät tee tälle hienolle scorelle oikeutta.

Kyrie
Ultimate Being
Missing Perspective

Vagrant Story
Jälleen yksi PSonen (jolla siis Squaresoft oli aivan uskomattomassa vedossa) parhaita pelejä ja luonnollisesti yksi parhaan soundtrackin omaavia pelejä. Huikea vaikkakin hieman tavanomaisesta poikkeava roolipeli joka on valitettavasti suuren yleisön silmissä alati FF-sarjan varjoon jäävä. Musiikkipuolella hääri noihin aikoihin Hitoshi Sakimoto (Sakumoto?) joka teki myös musiikit klassikoihin Radiant Silvergun ja Ogre Battle 64. Vagrant Storyn jylhä soundtrack on Parasite Even tapaan parhaimmillaan kun verkkokalvoillasi on pelin miljöö ja näkymät joten tee itsellesi palvelus ja osta peli minuutti sen jälkeen kun olet kuunnellut allaolevat linkit.

Credits (orkestroitu kappale)
Temple Of Kiltia
Great Cathedral

Siinä sitä oli sitten hieman vähemmälle huomiolle jäänyttä Square-musisointia. Etenkin kahteen jälkimmäiseen voin myös vahvasti suositella niden taustalta löytyviä pelejä sillä ne ovat julkaisualustansa parhaimmistoa ja kun kyse on niinkin massiivisen pelikirjaston omaavasta laitteesta kuin PSone, on se paljon sanottu.

Tässä olisi omalta osaltani muutamia pelejä, joista on löytynyt todella muikeat soundtrackit.

Dragon Quest IX - Sentinels of the Starry Skies
Vuosi pari sitten tuli tutustuttua Dragon Quest -sarjaan tämän pelin myötä, tämän lisäksi myös vitosta pelailen (en ole kumpaakaan pelannut vielä läpi, koska keskittymiskyky). Jo pelin tunnari antoi varsin mahtipontisen fiiliksen, jonka kuulisin mielelläni livenä orkesterin soittamana. Yllätyin miten peli on ajoittain varsin synkkä ja surullinenkin juoneltaan, mikä on tietenkin aivan mahtava asia. Pidän erityisesti tästä melankolisesta kappaleesta, joka soi Celestrianien asuttamassa Observatoriossa. Sopii mielestäni hyvin paikan mielialaan. Viimeiseksi mainitsen tämän kivan iltakyläkappaleen, tätä kuunnellessa kelpaa hiippailla nukkuvien kyläläisten taloissa. Pieni huono puoli sarjan musiikissa kuitenkin on, sillä erityisesti overworld- ja tappelubiisit alkavat toistaa itseään ja niihin kaipaisi vaihtelua..

Fantasy Life
Level-5:n ihana, hyväntuulinen roolipeli on täynnä hyvää musiikkia, säveltäjänä Nobuo Uematsu. Itse ihastuin erityisesti tähän Mt. Snowpeakin themeen, sopivasti hassu ja jännä kuunnella. Myös Sky Islandin theme on mielenkiintoisen kuuloinen, alku saa uuden alueen kuulostamaan jokseenkin vaaralliselta - ja sitähän sen viholliset on -, mutta sitten musiikki muuttuu tuollaiseksi rennoksi pimputteluksi. Saarelta löytyvässä Plushlingien kylässä on myös hauska musiikki, ja jotenkin edelliseen sopiva :D Lopuksi täytyy mainita Battle with Formidable Enemy, pieni sydäri kun tämä alkoi ensimmäisen kerran yhtäkkiä soimaan, kun tuli käveltyä vähän liian läheltä aavikon valtiasta. Kappale ei välttämättä käy ihan yksiin pelin muun musiikin kanssa, mutta muutos leppoisasta taustamusiikista tähän toimii, ja herättää.

Bravely Default
Rakastan tämän pelin musiikkia todella paljon, enkä vielä ole edes päässyt itse peliin käsiksi demoa lukuun ottamatta. Between Light and Shadow on todella toimiva overworld -biisi, johon en ainakaan itse näy osaavan kyllästyä. Land of Radiant Flowers on yksi lempikappaleitani, tanssittava ja tuota soittelua on mukava kuunnella.

Ajattelin tässä taas tulla heittämään vähän puisevaa tekstiä tähän Final Fantasyn ja muun vastaavan täyttämään keskusteluun. Koittakaa kestää tätä ripulia.

Rare Replay
Eihän tässä raaski ollenkaan ruveta pelamaan, koska tämä alotusrenkutus on niin eeppinen ja muutenkin raremainen masterpiece. Musisointi ja sanoitukset ovat tarttuvia ja taustalla pyörivä elävä kuva on meininkiin sopivaa. Mitä tässä nyt sit muuta jaarittelisi tästä? Loistava!

Banjo Kazooie -sarja
En ainakaan tuossa nopealla vilkasulla nähnyt, että tätä mahtavuutta olisi vielä mainittu, joten isketään se tähän väliin (vaikka olisikin ollut jossain välissä kuolleessa kulmassa.). Kazooiesta täytyy tottakai pistää legendaarinen alkupäräytys, joka on kanssa kokonaisuutena loistava tuotos. Tooien musiikeista pidin jostain syystä Grunty Industries -kentän biisistä. Se on synkähkö, mutta samalla hauska. Nuts & Boltsin versio Spiral Mountainista toimii kanssa erittäin hyvin.

Whiplash
Tässä taas näitä erittäin yksinkertaisia pikkuhauskoja, joista pidän suuresti. Yksinkertainen on kaunista, sanotaan. Biisi on jotenkin tarttuva ja vähän sekopäinen, kuten koko peli.

Sunset Riders
Mega Driven matskua taas kerran kehiin. Tälläinen melko vauhdikas länkkäri-henkinen tykitys nimeltään Gunfight at Sunset Corral, joka uppoaa kuin veitsi voihin. Myös tämä on yksinkertaisella tavalla toimiva, eikä sorru SNES -version tapaan turhaan hifistelyyn, vissiin Mega Driven vanhanaikaisten ääniominaisuuksien ansiosta.

Viewtiful Joe
Tuosta taas tälläistä vauhdikasta mäiskintämusiikkia. Hauskasti on autojen tööttäysäänetkin saatu sisällytettyä musiikkiin. Sopii hyvin peliin ja lässynlää läpäti läälää.

Rock 'n Roll Racing

Mega Driven äänipiirin versiot vanhoista rock-klassikoista ovat ainakin omasta mielestäni eeppisiä. Varsinkin Born to be Wild, Highway Star ja Radar Love toimivat myös tässäkin muodossa melkein esikuviensa voimalla.

Nyt kun tuossa eilen lentokoneessa pelasin läpi eräänkin 3DS:lle uusioversioidun (näitä vanhojen konsolien 3D-efektillä paranneltuja pelejä) klassikon, juolahti mieleeni lopputekstien rullatessa että mitkä ovatkaan niitä parhaimpia ja ikimuistoisimpia pelien lopputekstien aikana soivia kappaleita. Ensiksi tietty yksi meni ylitse muiden mutta hetken pohdittuani myös usea muu peli ja etenkin musiikkikappale juolahti mieleeni. Tässä hieman ajatuksien tonavaa. Still Alivea ei löydy näistä maininnoista koska joku raja...

GTA Vice City - Credit Roll

Vice Cityn soundtrack on tosiaan yksi parhaita lisensoituja ääniraitoja joita on koskaan mihinkään videopeliin tehty mutta harvinaista kyllä, yksi pelin suurimmista helmistä on piilotettu lopputekstien alle ja se ei edes ole kenenkää tunnetun artistin esittämä. Hieno ambienttimainen syntikkasovitus joka jollai tietyn syvällisellä tavalla istuu pelin pastellinsävyisee teemaan kaikessa synkkyydessään.

Mario Kart 64 - Credits

Näinkin keveän tunnelman omaava peli omaa yhden kauneimmista loppubiiseistä videopelihistoriassa ja tämä asia yllättää etenkin kun kuuntelee sarjan nykypäivän jazzilla ja funkilla höystettyä musiikkipuolta. Harmittavan usein Koji Kondon varjoon jäävä Kenta Nagata on mastermind tämän biisin takana ja tämä Nintendon ns. kakkoshovisäveltäjä on tehnyt sittemmin musiikillisia helmiä mm. New Super Mario Bros-sarjaan kuin myös käsikonsolilla nähtyihin Zelda-peleihin. Unohda siis hetkeksi se ainainen Rainbow Roadin teema ja kuuntele tätä klassikkopelin ylivoimaisesti hienointa kappaletta.

Chrono Trigger - To Far Away TImes

Grand Daddy of them all. Yksi kaikkien aikojen parhaista videopeleistä ja videopelitarinoista ei voisi paremman ja kauniimman kappaleen myötä päättyä. Nykyisellään enemmän tai vähemmän freelance-pohjalla työskentelevä Yasunori Mitsuda loihti kappaleen joka ennen kaikkea rinnastuu pelaajan kokemaan uskomattomaan seikkailuun ja tunteeseen siitä mitä kaikkea tällä matkalla tuli koettua ja kun pelaaja kuuntelee biisiä läpipeluun jälkeen, on se helppo rinnastaa itse pelin kokonaisvaltaiseen soundtrackiin. Periaatteessa vaikka olisi elämänsä aikana kuullut Chrono Triggerin musaa pl. tämä biisi niin osaa varmasti kertoa että tämä hieno kappale on kyseisestä pelistä. Hieno biisi mutta sitäkin hienompi peli.

Uusin osa nuorena kollina suosimaani skeittipelisarjaan oli näköjään armoton pettymys joten kuten videopelien maailmassa on valitettavan usein nykypäivänä parempi tehdä: let's stick to the originals. Näistä mainituista "originaaleista" tuli mieleen assosiaatiot lisensoituun musiikkiin ja nyt onkin vuorossa hieman erilainen viesti tähän ketjuun sillä luvassa on pelimusaa mutta lisensoitua sellaista ja myös pientä visailua siinä samalla.

Mistä pelistä siis kyseiset pelit ovat tuttuja? Kuinka monta saat oikein ilman Googlea tai videoklipin Youtube-kommentteja?

Aloitetaan ehkä sillä kaikkein helpoimmalla. Harva osaisi varmaan yhdistää jenkeistä tulevan poppipunkin ja japanilaisen kolikkopelihalleista tutun high-score-metsästyksen keskenään mutta niin vain kävi tämän pelin ja biisin kanssa että nykyisin kun biisin kuulee, tulee ensimmäisenä mieleen tämä värikylläinen arcaderymistely. Ei varmaankaan käynyt ihan ekana bändin nokkamiehen Dexter Hollandin mielessä että näin kävisi kun mies alunperin teki biisin jopa puoliksi vitsillä piikitelläkseen toista punk-genren konkariyhtyettä.

Klikiti-klik

Seuraavaksi onkin sitten vuorossa brittiläistä kasaripoppia jota kuultiin vaihtoehtoista menneisyyttä ja utopiaa kuvaavassa loistavassa FPS-pelissä. Biisi kertoo nimensä mukaisesti ihmisten vallanhimosta ja myös peli jossa se kuullaan (kuin myös sen edeltäjät) sivuavat tätä samaa teemaa veden alla ja taivaissa.

KLIK-KLIK

Sitten päästäänkin jollain lailla ajankohtaisempiin biiseihin ja tämän varmaan arvaatkin jo nyt jos olet lukenut tämän viestin alusta asti? Yksi tunnetuimmista ska-biiseistä oli itselleni aluksi tunnettu loistavasta Farrellyn veljesten keilailua koskevasta kreisikomediasta mutta biisi syntyi feeniks-linnun lailla uudelleen pari vuotta leffan ilmestymisen jälkeen vallankumouksellisessa PS1-pelissä joka synnytti uuden genren. En taida enää ikinä pystyä kävelemään varastorakennuksissa tai koulun pihalla ilman että tämä biisi alkaa soimaan päässäni.

Tämä biisi nimittäin

Sitten lopuksi hieman pliisumpaa menoa slovarin muodossa. Tämä haikea kappale soi äärimmäisen action-täyteisen 3rd person-räiskinnän lopputekstien aikana ja on teemoiltaan yllättävänkin yksi yhteen itse pelin kanssa. Alun alkujaan bändin laulaja oli tuttuja pelin pääsuunnittelijan kanssa ja kun tämä pyysi biisiä käyttöön itse peliin, oli menestystarina bändille valmis pelin suuresta suosiosta johtuen.

Montako sait oikein ja tuleeko sinulle mieleen mitään vastaavia tapauksia jossa radiosta kuultu takavuosien hittibiisi tuo samalla sekunnilla verkkokalvoille pelin jossa biisi esiintyy?

Voisin vaikka listata tänne muutama mitkä ovat tällä hetkellä suosittuja :)

Mega Man 5 - Dark Man

Ehdottomasti MM5:en parhaimpia kappaleita.

Kingdom Hearts Birth By Sleep - Dismiss

Ennen Fight To The Death pysyi pitkään suosikkina KH soundtrackinna,mutta tätä kuultuaan,Fight to the death sai väistyä noin 9 vuoden jälkeen :D

Crash Bash - Manic Panic

Tämä oli pakko laittaa listalle.Mietin miksi Crash Bashita porukkaa ei hirveesti puhu vaikka mielestäni kyseessä on loistava ja hauska bailupeli.Tämä musiikki naurattaa edelleen ja sopii hyvin siihen sohellukseen mitä kentässä tapahtuu :D

Metal Gear Solid - Escape

Kylmiä väreitä nostattava viisu ei voi muuta sanoa.Edelleen harmittaa että se toinen versio tästä kappaleesta ei millään löydy.Eli nyt tarkoitan sitä versiota mikä soi siinä vaiheessa,kun Snake ei pysty ampumaan Stingeriä.

Kuuntelen yhtälailla pelimusiikkia kuin esimerkiksi elokuvamusiikkia. Monesti kuuntelen soudtrackin ennen kuin olen edes kokeillut peliä tai nähnyt kyseistä elokuvaa.

Joitakin tämän hetken suosikkejani :
The Journey

Aivan uskomattoman kaunista musiikkia.

The Shadow Of The Colossus

Tämä peli osasi käyttää myös hiljaisuutta taitavasti, kuten myös tuulen suhinaa yms.

Nier
Square Enixin julkaisema omalaatuinen toimintaroolipeli. Suosittelen kokeilemaan.

Shin Megami Tensei III: Nocturne Jos pitäisi keksiä yksi sana kuvaamaan tätä peliä, se olisi "hardcore". Peli on todella vaikea japsiroolipeli jossa apupyöriä ei ole olemassa. Musiikki kuvaa pelin synkkää henkeä loistavasti. Soundtrackilla mm. yhdistellään konemusiikkia metalliin. Tästä on tullut yksi suosikki synkistely soundtrackeistäni Silent Hill 2:n rinnalle. Omistan kaksikin versiota soundtrackistä. Tämä biisi on pelin alkutunnarissa.

Shin Megami Tensei: Devil Survivor (DS/3DS) Ja tämä taas mukaan ihan sen takia, että se on tarttuva. Kyseessä on eräs Shin Megami Tensei -sarjan spinoff-sarja.

Tulipas ajettua Tampereelta Ouluun The Witcher 3 soundtrackia kuunnellessa.. Kyllä se vain on hyvä! Ainoa lisäys on Priscilla's song, jota ei soundtrackilta löydy.. Siihen kylkeen vielä Kishida Kyoudan and the akeboshi rocketsin Hack/Slash levy niin ajomatka ei tunnu missään.

Hienoa on että yhä tänäkin päivänä jaksavat noita soundtrackeja fyysisinä painoksina julkaista vaikka olemassa on kaikenlaiset Spotifyt ja huippuaudiolla varustetut Youtube-videot.

Itse tilasin jenkkilän puolelta vanhalle kunnon PS3:lle HD-versioinnin Dreamcastille ilmestyneestä SHMUP-kulttiklassikosta, Under Defeatista. Versio itsessään oli ihan kiva parinkymmenen dollarin täsmähankinta sillä kyseessä on erittäin mainio videopeli (kaikkine lisukkeineen) ja mukana tuli myös pelin soundtrack. SHMUP-pelien musiikit on yleensä mehevää kuunneltavaa kun niitä aniharvoin peliä pelatessa kuuntelee keskittyneesti koska ruutu on täynnä räimettä ja meininkiä.

Tässä hieman maistiaista: https://www.youtube.com/watch?v=Unm5HFxQrOQ

Lainaus käyttäjältä mecha_no_maniac

Tuo Under Defeatin soundtrackki oli mukavan energistä kuultavaa, voisin hyvinkin laittaa sen soimaan taustalle seuraavan kerran, kun joudun metästämään netistä tietoa seuraavaa kouluprojektia vasten (sillä lailla on tullut kuunneltua yksi jos toinenkin OST kuluneen vuoden sisään). Oletan, että kyseinen soundtrack on pysynyt aika muuttumattomana sitten pelin alkuperäisen julkaisun? Koitin nimittäin etsiä Dreamcast-versiota ihan vertailumielessä, mutten onnistunut löytämään sitä.

Soundtrack tosiaan on muuttumaton ja kannessa koreilevat kirjaimet "H" ja "D" ovat vain silmäkarkkiin viittaavia. Nykytrendien mukaan erot versioiden välillä on tehty erittäin minimalistisesti mutta tästä paskailmiöstä lisää jossain muussa ketjussa.

Mitä tulee noihin länsimaisten pelien levyjulkaisuihin niin suosittelen kaivelemaan näitä muodissa olevia vinyylikokoelmia. Fanipohjalta luotuja vinyylirieskoja suosittujen pelien soundtrackeista (aina 16-bittisten ajoilta nykypäivään).

Uhhuh. Tuli ostettua Life Is Strange Limited edition ja siinähän tuli sen koko soundtrack mukana, myös lisensöidyt indie biisit. Loistavia olivat pelissä ja olen spotifysta kuunnellut paljon. Tässä olisi youtube linkki: https://www.youtube.com/playlist?list=PLZlppmGv_GIKfcd4t6odoAB9a7aUBMBZi

Hankin 4 cd: boxin Portal 2:n soundtrackista ja on kyllä hyvää musaa. Itse peli menee kevyesti mun top 10:iin ja iso osa siitä kuuluu nimenomaan äänimaailmalle. Musiikissa on kautta linjan vähän robottimainen fiilis, mutta tunneskaala ulottuu tunnelmallisista ambient-kappaleista metalli- ja dubstep-vaikutteisiin biiseihin. Olen kuunnellut punttisalilla joitakin biisejä ja kyllä se rauta tälläkin nousee. Nyt sitten vain Portal 3:sta odotellessa...
Science is fun
Comedy = Tragedy + Time

Lainaus käyttäjältä Qvistus

Hankin 4 cd: boxin Portal 2:n soundtrackista ja on kyllä hyvää musaa. Itse peli menee kevyesti mun top 10:iin ja iso osa siitä kuuluu nimenomaan äänimaailmalle. Musiikissa on kautta linjan vähän robottimainen fiilis, mutta tunneskaala ulottuu tunnelmallisista ambient-kappaleista metalli- ja dubstep-vaikutteisiin biiseihin. Olen kuunnellut punttisalilla joitakin biisejä ja kyllä se rauta tälläkin nousee. Nyt sitten vain Portal 3:sta odotellessa...
Science is fun
Comedy = Tragedy + Time

Portal 2 soundtrackinhan saa ilmaiseksi Portalin nettisivuilta muutes myös. :)

Lainaus käyttäjältä kurrinen123

Portal 2 soundtrackinhan saa ilmaiseksi Portalin nettisivuilta muutes myös.

Totta, mutta aina on kiva omistaa jotain mistä pitää myös fyysisenä versiona. Oli digitaalinen musiikki ilmaista tai ei (spotify, youtube, jne), itse pysyn suurimmilta osin CD-levyjen ostajana niin kauan kuin formaattia tuetaan.

Keräilen pelejä ja niiden soundtrackejä. Käytän kyllä erilaisia streemauspalvelujakin, mutta haluan aina saada fyysisen version lempilevyistäni, vaikka sitten kuuntelenkin niitä lähinnä mp3:na kuulokkeilla. Ostin hiljattain myös The Journeyn soundtrackin vinyylinä ja se on esineenäkin todella hieno. Levyt eivät ole normaaleja mustia vinyylikiekkoja, vaan niissäkin on taidetta. Mun oli vaan saatava se, koska rakastan sitä musiikkia ja joka kerran kun sen laittaa levylautaselle se tuntuu merkityksellisemmältä, kuin jos vain painaisi nappia.

Se on kyllä mukavaa, että nykyään tuntuu tulevan tavallista enemmän soundtrackeja pelien erikoisversioiden mukana.

Muutaman kuukauden aikana minulle on kertynyt:

Corpse party: blood drive ( 2cd )
Senran kagura 2: deep crimson ( 2cd )
Persona 4: dancing all night disco fever edition ( 2cd )
Life is strange LE ( 1cd )
AC: syndicate: The rooks edition ( 1cd )
Bravely second: Deluxe collectors edition ( 1cd )

Ass creedin soundtrackia en ole vielä kuunnellut, mutta kaikki muut on aivan loistavia. Bravely secondia en ole vielä edes aloittanut, mutta tuon levyn olen kuunnellut jo yli kymmenen kertaa. Tosin siinä on vain 10 biisiä, mutta pituutta on silti ihan ok 38 minuuttia ja 10 sekuntia. Musaa on ihan kunnon kitaran renkutuksesta tunnelmallisempaan settiin asti.

Myös life is strange yllätti. Sen lisäksi, että peli oli aivan timanttisen loistava niin myös soundtrack on taas vaihteeksi soitossa vaikka en normaalisti edes tällaista kuuntele. Jos vaan haluaa rauhallista kuunneltavaa kun chillaa koneella niin tuo on aivan loistavaa siihen tarkoitukseen.

Corpse partyn levythän on siitä hyvä setti, että blood driven lisäksi siinä on myös aika läjä ekan corpse partyn sekä myös book of shadowsin musiikkeja.
Blood driven biiseistä esimerkkinä vaikka Pillars of the Six Demons ja Last wish jotka on niin hienoa kuunneltavaa, että nitä haluaisi soittaa todella kovaa.

Laitetaan nyt jotain biisiä noista muistakin.

Senran kagura 2: To Awaken My Friend
P4 dan: Time To Make History AKIRA YAMAOKA Remix
Life is strange: To All of You

Hei kaikille,

toivottavasti vakkarikirjoittajat/moderaattorit eivät katso kauhean pahalla, että tungen vain suoraan keskusteluun mukaan (varsinkin kun aion vielä törkeästi mainostaa omaa tapahtumaani tämän viestin lopussa), mutta vanhojen nostalgialemppareiden kuten Sonicien ja Monkey Islandien soundtrackien lisäksi olen kyllä tykästynyt Fallout 3, New Vegas ja 4 -pelien radiokanavilla soivaan musiikkiin. Biisit on huolella valittu pelien kieroutuneeseen 1950-luvun retroscifimaailmaan sopiviksi. Osa musiikista on myös niin naurettavan viatonta ja sinisilmäistä, että on ilo tappaa supermutantteja ja ghouleja niiden tahtiin. Kolmos- ja nelos-Falloutien klassisen musiikin radiokanavat ovat myös omaan makuuni sopivia, varsinkin kun "hittimusan" lisäksi niillä soi myös vähän vähemmän tunnettuja klasarikappaleita.

Ja sitten se mainos: Toivotan Turun seudulla vaikuttavat Fallout-fanit konserttiin, jossa yhdessä pianisti-kitaristin kanssa esitämme juuri näitä radiokanavilla soivia postapokalyptisiä hittejä. Linkki FB-tapahtumaan: https://www.facebook.com/events/1681024335482972/

Moi!

Suomeen on perustettu Euroopan ensimmäinen pelimusaorkesteri nimeltä Game Music Collective, ja ensikonserttimme on Finlandia- talolla 20.9.2017. Siellä soitamme pelimusiikin tunnetuimpia kappaleita muun muassa pelisarjoista Final Fantasy, Halo, The Legend of Zelda, Diablo, Elder's Scrolls, Grand Theft Auto ja Call of Duty.

Muusikkoina Suomen tunnetuinta nuoren polven soittajistoa. Ennen keikkaa voi fiilistellä vaikkapa katsomalla meidän tuoreen pelimusavideon nimeltä "Game Music Medley":

http://www.youtube.com/watch?v=3LVmWDgWhpE

Ja jos video ei riitä, niin aina voi tulla keikalle kokemaan pelimusiikkishowta. Lippuja saa ostettua täältä:

http://www.ticketmaster.fi/event/210873

Liput maksaa 37e (sisältää varausmaksun)

Keikalla soitamme yleisön suosikkeja, joten nyt on mahdollisuus vaikuttaa keikan ohjelmaan äänestämällä tai ehdottamalla omia pelimusasuosikkeja:

https://poll.fbapp.io/game-music

Lisätietoa tästä jengistä saa vaikka tsekkaamalla meidän nettisivut www.weplaygamemusic.com

Olin nuorimman veljeni kanssa tuossa Finlandia-talon konsertissa. Kokemus oli elämys, ja Panu kirjoittikin tapahtumasta hyvin kattavan artikkelin. En itse ehtinyt osallistua fb-äänestykseen esitettävistä kappaleista, mutta tiesin että kannattaa mennä joka tapauksessa, ja ainakin yhden kappaleen tunnistaisi kuitenkin. Yllä olevaan viestiin joudun korjaamaan, etten muista konsertissa soitetun kappaleita Diablosta, Gta:sta, CoD:sta enkä... Zeldasta? Elder Scrollsin maininta taas mietitytti, kun tiesi kuitenkin vain Dragonbornin esitettäväksi, mutta vali vali, miksei siellä soitettu tätä, ja tätä, ja tätä...
Ehkä pauhaavaa Final Fantasya olisi silti voinut olla vähemmän, ja olisi voinut erikoistua enemmän sekä keskittyä kappalevalinnoissa enemmän pelaajakansaan kuin radioyleisöön, mutta eiköhän tämäkin ollut hyvä ratkaisu. Veljeni kyseli soitetaanko Trineä tai Assassin's Creedia, joita hän itse soittaa vähän pianolla, ja Elder Scrollsista olisi halunnut mieluummin vaikka Muinaiset kivet tai Valkopuron kadut. En usko että monet ehkä haluamani kappaleet olisivat liian soolopainotteisiakaan, sen sijaan toivon että radiokuuntelijoita riitti. Suuret kiitokset Game Music Collective!

Borderlands-huuma kasvaa, ja sain juuri postista Levykauppa äxästä tilaamani Borderlandsin ykkösosan Original Soudtrackin sekä the pre-Sequel!in The Soundtrackin (tupla-cd). BL kakkosen äänilevy jäi vielä jälkitoimitukseen samasta liikkeestä. Ehkä ulkomailta olisi saanut halvemmalla, mutta halusin nyt ostaa Suomesta jolloin (3 kpl) maksoivat yli kuusikymppiä. Aikaisempaa BL-musiikkia minulla on netistä ostamaani ja minidiscille polttamaani kakkososan lisäversioiden musiikkia, jota ei tietääkseni ole julkaistu levymuodossa.
Jokamiehen levyarvostelijaksi minusta ei ole, sanotaan vain englanniksi että tiedossa on vaihtelevaa combat- ja ambient-musiikkia.
Nämä taisi tulla hankittua sen jälkeen, kun uudesta Borderlandsista oli vihjattu ja oli tarkistettava jos mitään pelin universumia laajentavia oheistuotteita olisi tarjolla. Olen jo melkein unohtanut pre-Sequelin huonouden, joten senkin ääniraidan saattoi hankkia talteen. Tarjolla on kuitenkin myös ihan uutta BL-roinaa, figuja, jollaisia ainakin julkaistaan kaksi marraskuussa, mutta näin hetken aikaa ennakkotilattavana myös toiset kaksi, jotka julkaistaisiin ensi toukokuussa. Noista jälkimmäisistä toista en hankkisi eikä isosta jutusta ole muutenkaan kyse, mutta kaikesta päätellen Borderlands-huuma on nousussa.

Pelimusiikki on minulle parasta musiikkia. En kuuntele aktiivisesti oikeastaan mitään muuta. Monissa suosikkipeleissäni on hyvä soundtrack, esimerkiksi Mega Maneissa tai Mario-peleissä. Mutta yksi ylitse muiden, nimittäin Donkey Kong Country 2: Diddy's Kong Quest, jossa mielestäni on kaikkien aikojen paras soundtrack ikinä. Muissakin sarjan osissa tottakai on loistavaa musiikkia, mutta kakkonen on kokonaisuutena täyttä timanttia. Ajattelin listata 10 parasta DKC2:n kappaletta. Listani varmasti poikkeaa monien listoista, mutta sillä ei ole väliä.

10. Crocodile Cacophony

https://youtu.be/afm_w5ceWrE[list]

Loppupomomusiikkien parhaimmistoa, mitä tulee intensiivisyyteen. Armoa ei anneta eikä vankeja oteta!

9. Lockjaw's Saga

https://youtu.be/kfe4e8Gd9oM

En ole ikinä kuullut tuollaista rummutusta videopeleissä ja kappale ei muutenkaan ole se tavanomainen "rauhallinen ja mysteerinen" vesikentän musiikki mitä videopeleissä yleensä kuulee.

8. Flight of the Zinger

https://youtu.be/v5VYcjnCEuo

Kuvittele, miltä tuntuisi liikkua valtavan ampiaspesän sisällä. Tämä kappale antaa sopivan mielikuvan.

7. Krook's March

https://youtu.be/S9YYo9RYtjk

Kappale alkaa synkästi muuttuen loppua kohden toiveikkaammaksi.

6. Bayou Boogie

https://youtu.be/aTVPcw98S28

Rauhallinen ja kaunis kappale, johon liittyy hauska fakta: Pelin säveltäjä David Wise otti inspiraatiota Phil Collinsin kappaleesta "In the Air Tonight". Olen kuunnellut molemmat ja huomaan kyllä pientä samankaltaisuutta niiden välillä.

5. Stickerbush Symphony

https://youtu.be/W8zIaaU5i_Q

Yksi tunnetuimpia ja rakastetuimpia videopelikappaleita ikinä, eikä suotta. Siinä on omanlaistaan tunnelmaa ja fiilistä, mitä en monesta videopelikappaleesta ole löytänyt.

4. In A Snow-Bound Land

https://youtu.be/0MBtxyOe3l4

Jäätävää kauneutta yksinkertaisesti sanottuna. Ei voi muuta sanoa.

3. Hot-Head Bop

https://youtu.be/QHfuRuRqcTY

Tämä kappale on helposti parhaita laavakenttien musiikkeja videopeleissä. Nuo laavan äänet ovat hauskasti rytmissä mukana.

2. Forest Interlude

https://youtu.be/wYyMNXM8Kgg

Kaunis, rauhallinen, mystinen, surumielinen ja melodinen. Nuo sanat kuvastavat tätä kappaletta erittäin hyvin.

1. Mining Melancholy

https://youtu.be/BkRvgb27xnU

Tämä saattaa olla mahdollisesti paras kappale videopelissä ikinä. Vaikea keksiä tälle voittajaa sillä saralla. Kappaleessa yhdistyy voimakas melodia, rytmikkyys ja surumielisyys. Se on myös melko monipuolinen kappale kestoonsa nähden. David Wise on henkilökohtainen suosikkini pelimusiikin säveltäjistä ja syytä ei tarvi ihmetellä. Hän yhdistää ambienssin ja tarttuvan melodian täydellisesti sekä osaa musiikin tavoin tuoda esiin monenlaisia tunteita.

Vauhkoamistani seuranneita ei varmaan yllätä kun kerron ostaa kliksauttaneeni Borderlands 3:n ääniraitaboxin, ennakkotilauksena Laced Recordsista. Värjätyt vinyylit ovat nyt muodissa. Eikä ollut halpa, mutta mieluummin tuolta kuin eBaysta jota nytkin olin selailemassa (uutissivustoilla en näet käy, Pelaaja.fi:tä lukuunottamatta).
Pelin ääniraidat eivät ainakaan vielä ole jääneet hyvällä tapaa mieleen, paitsi päävalikkomusiikki, ja kiekkojen kansitaidekin minulta jo löytyy pelin swag-version kautta, mutta ehkä tästä on muutakin iloa kuin viheliäisen BL-kokoelmani välttämättömänä täydennyksenä.
Samasta pelistä näytetään julkaistavan toinenkin, lyhyempi erinäköinen remasteroitu versio, ja toivon ettei sen osto osoittaudu välttämättömäksi. Tammikuuta odottelemaan sitten.

Vaikka kukaan tuskin muistaa Borderlands-pelisarjaa, on BL 3:ssa yhä päivä- ja viikkokohtaisia haasteita.
Yllämainittu BL 3:n puolivillainen ääniraita tulikin arvosteltua toisessa viestiketjussa. Tänä keväänä vielä julkaistiin savikiekot Borderlands 1:stä (2 LP:tä) sekä loppukesästä Borderlands 2:sta (4 LP:tä)

Remasteroitu BL 1 -pitkäsoitto on näistä paras. Suosikkini mielikuvitusta kiehtovan karussa pelissä oli Trash Coastin taustamusiikki, ja se sulautuu hyvin muuhun kokonaisuuteen. Bonusta tulee bonusraidoista sekä kansitaiteen siren-hahmo Steelestä.

BL 1:n vuorottelu ambient- ja combat-raitojen välillä on rasittavaa, mutta vielä ärsyttävämpää se on BL 2:ssa. Kansitaide on laiskasti tehty. Kappaleet ovat eri järjestyksessä kuin cd:llä, mutta eivätköhän ne ole läpeensä tuttuja jo muutenkin. BL 2:sta näyttävät lisätyn ne peruspelin kappaleet, joita cd:lle ei silloin mahtunut. Ymmärrettävästi BL: Pre-Sequel:kin oli jo tupla-cd.
Joten samoin kuin strategiaoppaiden aika näyttää olevan ohi pelien kasvaessa lisäsisältöpäivityksin, ilmeisesti myös pelin kaiken musiikin kokoaminen on mahdotonta. Muun muassa pyhäinpäivään sijoittuvan T.K. Baha's Bloody Harvest -lisäseikkailun musiikkia on kysytty, mutta edes digitaalisena ovat olleet myynnissä vain neljän suuremman laajennuksen ääniraidat. Nyt viimein Borderlands 2:n neljä LP-levyä riittivät siihen, että sen kymmenestä lisäsisällöstä saatiin mukaan yhteensä kaksi kappaletta.
(Pikkukuvan H-levy) Valtava pettymys. Sata euroa eläkeläistorakoiden tukiyhdistykselle. Miksi tämä piti julkaista?

8-bittisen Nintendon Batmanin ja Journey to Siliuksen musiikkeja tulee välillä kuunneltua vielä tänä päivänäkin, tosin uudelleen sovitettuna.

Esim Batman level 4 laboratory ruins:
https://www.youtube.com/watch?v=0Z1c1PItjd4

Ja Esim. Journey to Silius level 3:
https://www.youtube.com/watch?v=aB0vXasFu2w