Vuonna 1987 ilmestynyt Maniac Mansion on seikkailupelien historian kannalta äärimmäisen merkittävä peli, sillä se potkaisi käyntiin Lucasfilm Gamesin seikkailupelituotannon. Sen merkityksestä kertoo paljon jo sekin, että firman seikkailupelejä pyörittänyt moottori, SCUMM, oli koko nimeltään Script Creation Utility for Maniac Mansion.
Maniac Mansion ei kuitenkaan ole tämän jutun aiheena, sillä se retrosteltiin jo muutama vuosi sitten. Tällä kertaa käsittelyssä on sen kuusi vuotta myöhemmin julkaistu jatko-osa, Day of the Tentacle, joka on meikäläisen kirjoissa edelleen historian parhaita seikkailupelejä, vaikka ikää on rapeat 29 vuotta.
Day of the Tentacle on todella kunnianhimoinen seikkailupeli, jossa pelaajan tehtävänä on pelastaa maailma hullun lonkeron hyökkäykseltä. Lonkero oli ihan kiva tyyppi siihen saakka, että se joi tohtori Fredin laboratorion jätevettä ja mutatoitui hulluksi maailmanvalloittajaksi. Asialle ei enää voi tehdä mitään, joten tohtori Fred lähettää sankarimme taaksepäin ajassa vääntämään putket kiinni, ennen kuin lonkero ottaa hörppynsä.
Alkuperäisen Maniac Mansionin tavoin pelaaja ohjastaa kolmea sankaria, joskin tällä kertaa hahmovalikoima on kiinteä. Tämä toki rajoittaa uudelleenpeluuarvoa, koska eräs alkuperäisen Maniac Mansionin parhaista ominaisuuksista oli, että jokainen useista hahmoista toi mukanaan erilaisia tapoja ratkaista ongelmia. Kolikon kääntöpuolella kehitystiimi on nyt voinut keskittyä hiomaan kunkin hahmon tarinasta mahdollisimman hyvän ja tässä on myös onnistuttu kiitettävästi.
Koska tohtori Fred käytti aikakoneessaan halpoja osia, kone hajoaa jo pelin alussa ja lähettää yhden sankareistamme menneisyyteen, Yhdysvaltojen perustuslain allekirjoitustilaisuuteen. Toinen taas päätyy kauas tulevaisuuteen, lonkeroiden hallitsemaan maailmaan. Kolmas sankari ei matkusta mihinkään, vaan on jumissa nykyajassa.
Idea on erinomainen ja jo pelkästään saman pelialueen tutkiminen kolmessa eri aikakaudessa on todella viihdyttävää puuhaa. Tämän lisäksi tiimi on leikkinyt hauskasti aikamatkustuksen mahdollisuuksilla. Nykyajassa erään ongelman ratkaisemiseksi tarvittaisiin pölynimuri, mutta sellaista ei ole missään. Ei hätää: lähetetään menneisyyteen mainos, jonka mukaan George julistaa, että jokaisen amerikkalaisen kellarissa pitää olla imuri. Perustuslakia kirjoittavat tyypit kuvittelevat, että kyseessä on George Washingtonin julistus ja kun perustuslakiin on menneisyydessä kirjattu vaatimus kellari-imurista, nykyajassa kellariin ilmestyy paukahtaen reteä imuri. Hauskaa!
Hauskuus on muutenkin suuressa roolissa Day of the Tentaclessa, sillä väittäisin sen olevan yksi historian hauskimmista peleistä. Toki monet vitsit ovat hieman väsähtäneet kun peli on tullut pelattua läpi useita kertoja viimeisten 29 vuoden aikana, mutta edelleen se vähintään hymyilyttää ja usein myös suorastaan naurattaa. Tim Schafer, Dave Grossman ja muut Day of the Tentacle -kirjoittajat ovatkin tehneet pienoisia ihmeitä, varsinkin kun huomioidaan, että peliä kirjoitettiin usein niin sanotusti livenä: suoraan lennosta pelin skriptaustiedostoihin, ilman mitään sen suurempaa suunnittelua tai repliikkien hiomista.
Day of the Tentacle sai muutamaa vuotta sitten HD-uusintaversion, joka jätti uusintaversiona hieman toivomisen varaa. Uusintatiimi oli kyllä hyödyntänyt mainiosti alkuperäisen pelin käsin maalattuja taustagrafiikoita, jotka pystyttiin nyt skannaamaan peliin paljon vuoden 1993 tekniikkaa suuremmalla resoluutiolla, mutta hahmojen animaatiot näyttivät uusintaversiossa oudoilta, koska animaatioihin ei lisätty uusia animaatioruutuja. Lopputuloksena oli pino tarkkoja ja komeita hahmomalleja, jotka animoivat kovin kankeasti ja tökkien.
Tätä kuitenkin paikattiin peliin lisätyillä juhlaominaisuuksilla, kuten taidegallerialla ja alkuperäisten kehittäjien kommenttiraidalla, jotka ovat jo yksinään ostoksen arvoisia ominaisuuksia. Toki uusintaversion saa myös näyttämään prikulleen esikuvalta, joten vaikka juhlapainos olisi voinut olla osittain parempikin, se on myös erinomaisen hyvä tapa pelata Day of the Tentaclea. En voi myöskään suositella pelaamista liian lämpimästi, sillä kyseessä on edelleen, 29 vuotta myöhemminkin, hillittömän hauska, sujuva ja viihdyttävä seikkailupeli.
Miten olisi, saisimmeko uuden Monkey Islandin jälkeen seuraavaksi Maniac Mansion III:n?
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.