Nintendo on perinteisesti suojellut pelisarjojaan kanaemon innolla. Niiden oikeuksia ei talon ulkopuolelle luovutettu, joten fanien oli tyytyminen siihen, mitä Nintendo tarjoili. Tämä ei suinkaan johtunut yrityksen puutteesta, sillä halukkaita kehittäjiä kyllä riitti vuosien varrella. Nintendo ei vain lähtenyt mukaan yrityksiin, kenties karmeiden CD-i-kokemustensa pelottamana. Me muistamme täällä Retrostelu-palstalla Hotel Marion sekä hirveät CD-i:n The Legend of Zelda -pelit, joten ei ole mikään ihme, jos Nintendoa ei tämän jälkeen kiinnostanut laskea pelisarjojensa arvoa moisilla peleillä.
Vuonna 1998 tehtiin kuitenkin merkittävä poikkeus, kun firma erinäisten vaiheiden kautta päätyi antamaan länsimaiselle studiolle luvan kehittää pelin sarjaan, joka ei Japanissa nauttinut niin suurta suosiota kuin ne suurimmat Nintendo-lisenssit. Tuloksena oli kertalaakista puhdasta kultaa Metroid Primen muodossa.
Amerikkalainen Retro Studios lyötiin vuonna 1998 pystyyn peliveteraani Jeff Spangenbergin ja Nintendon yhteistyönä. Firman tavoitteena oli kehittää aikuiseen makuun sopivia pelejä Nintendon tulevalle GameCube-projektille. Erilaisia peliprojekteja oli aluksi työn alla useita, mutta ne jäivät yksi kerrallaan tien pieleen, kunnes jäljellä oli vain toimiva 3D-pelimoottori. Moottorin nähtyään Shigeru Miyamoto ehdotti, että mitä jos moottorin päälle kehitettäisiin uusi Metroid-peli.
Nintendo ei itse ollut koskenut Metroid-sarjaan legendaarisen Super Metroidin jälkeen, koska he eivät omien sanojensa mukaan keksineet mitään tarpeeksi hyviä ideoita Nintendo 64 -versiota varten. Aivan uudenlaisen perspektiivin tarjonnut 3D-moottori oli vihdoin se juttu, jota sarja kaipasi, joten Retro lähti kehittämään peliä.
Kehitysprosessi oli kaikkea muuta kuin helppo, sillä Nintendon vaatimukset olivat hillittömän korkeat. Taiteilija James Dargien mukaan pelin ensimmäistä kenttää hiottiin yli puoli våkuin se vihdoin sai Nintendon hyväksynnän. Tämän jälkeen muun pelin kehittämiselle jäikin sitten aikaa ruhtinaalliset kuusi kuukautta. Tästä johtuen Retron työntekijät vetivät yli 100 tunnin työviikkoja miltei yhdeksän kuukauden ajan, jotta peli saatiin aikataulujen puitteissa kauppoihin.
Tämä mielessä onkin suorastaan hämmentävää, että lopputulos on näin erinomainen.
Metroid Primen erinomaisuus johtuu todennäköisesti ainakin osittain siitä, että se ei ole mikään tyypillinen 3D-räiskintä. Tämä ei tietenkään ole mikään sattuma, vaan tietoinen tavoita. Retro-presidentti Michael Kelbaugh on myöhemmin kertonut, että tiimi halusi tehdä uudenlaisen 3D-pelin, joka olisi täynnä Metroidin henkeä. Useimmat tiimin jäsenet olivat pelisarjan faneja ja halusivat vangita myös omassa pelissään sen tutkimusmatkailun fiiliksen, josta se on tunnettu.
Lopputulos tuntuukin miltei enemmän seikkailupeliltä kuin räiskinnältä. Pelaaja viettää paljon aikaa skannaillen ympäristöään Samuksen erityisen skannausvisiirin avulla. Näin kerätään vihjeitä kätketyistä reiteistä ja aarteista, informaatiota vihollisista ja pelimaailmasta, sekä aktivoidaan hissejä, avataan ovia ja tehdään muita tärkeitä juttuja.
Ratkaisu on erinomainen, sillä se varsinainen räiskintä on Metroid Primen huonointa antia. Peli kehitettiin aikana, jolloin konsolipelien 3D-kontrollit eivät vielä olleet yhtä toimivia kuin nykyään, eikä asiaa auttanut GameCuben persoonallinen ohjain. Tästä johtuen keskeisenä mekanismina on vihollisiin lukittuminen kuin Ocarina of Timessa konsanaan. Hyvä näin, koska muuten pelaaminen olisi sellaista sormijumppaa, että sormet olisivat solmussa alle tunnin.
Metroid Prime muistetaan myös erinomaisesta tunnelmastaan. Nintendon omien säveltäjien luoma äänimaailma oli täynnä mieleen painuvia kappaleita, jotka nostivat immersiota suuresti. Peli todellakin tuntui oudon muukalaismaailman tutkimiselta.
Persoonallinen pelattavuus ja huikea tunnelma tekivät Metroid Primestä yhden modernin pelaamisen todellisista klassikoista, jota on muisteltu lämmöllä sen julkaisusta lähtien – ja siitä julkaisusta on muuten EU-maissa tällä viikolla tarkalleen 20 vuotta. Ei ole ihme, että näiden 20 vuoden varrelle on mahtunut parikin uudelleenjulkaisua. Wii-versio sisälsi liikeohjaukset, jotka kuulemma toimivat ihan hyvin, ja äskettäin julkaistu Metroid Prime Remastered korjaa sen pelin pahimman ongelman, kankeat kontrollit.
En tietenkään halua hurrata epäterveitä elämäntapoja tai niin kutsuttua crunch-kehitystä, jonka pahimpien esimerkkien joukkoon myös Metroid Prime kiistatta kuuluu. Mutta niin karmeaa kuin kehittäjillä varmasti 100 tunnin työviikoillaan olikin, vaiva ei ainakaan mennyt hukkaan. He tekivät kertalaakista ja hirveässä paineessa niin hyvän pelin, että se toimii pienten tuunausten jälkeen erinomaisesti vielä 20 vuotta myöhemmin ja kerää uusintaversiona ylistystä joka puolelta.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka viikonloppu Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.