Muutamaa viikkoa sitten muistelimme minun ensimmäisiä pelimuistojani legendaarisen Blitzin muodossa. Jutun kommenteissa nimimerkki Pellailija muisteli omia varhaisia muistojaan, Spectravideon mystistä pingviini-peliä. Hauskan sattuman kautta kyseinen peli saattaa olla myös minun varhaisia pelimuistojani hieman eri muodossa – jos kyseessä siis on sama peli.
Muistan yhä hämärästi, miten VIC-20-aikaan kävimme paikallisessa elektroniikkaliikkeessä ostamassa jotain. Mitä, sitä en enää muista, sillä huomioni kiinnittyi liikkeen televisiossa pyörineeseen peliin, joka oli visuaalisesti upein ikinä näkemäni videopeli. Se peli oli MSX:n (ja täten myös MSX-yhteensopivan Spectravideon) Antarctic Adventure.
Antarctic Adventure on pelinä hyvin simppeli ja sympaattinen. Pieni pingviini juoksee läpi kenttien, väistellen samalla moninaisia vaaroja, kuten avantoja tai niistä esiin nousevia ystävällisiä norppia. Peli julkaistiin vuonna 1983 ja se on kyllä aikaisekseen todella komea, mutta samalla myös simppeli teos. Kentät ovat hyvin samanlaisia ja kun ne vihdoin onnistuu läpäisemään, peli vain lähtee uudelle kierrokselle mutta ensimmäistä kertaa vaikeampana.
Tuloksena on peli, joka oli aikanaan viihdyttävä ja esitteli mukavasti MSX:n kykyjä, saaden meidät vanhempien ja kehnompien koneiden omistajat kateellisiksi. Mutta paljon tämän enempää siitä ei oikein keksi sanottavaa. Meidän kaikkien onneksemme Konami ei kuitenkaan jättänyt juttua tähän, vaan vuonna 1986 Antarctic Adventure sai jatko-osan, joka suuntaa hieman oudommille poluille.
Ensivilkaisulla Penguin Adventure vaikuttaa hyvin samanlaiselta peliltä kuin edeltäjänsä. Penta-pingviini juoksee yhä läpi vaarojen täyttämien kenttien tiukkojen aikarajojen puitteissa. Okei, maisemia on nyt enemmän ja kentissä on värivaihtelua ja omat taustamusiikkinsa. Missä outous? Aloitetaan vaikka siitä, että kolmannessa kentässä putosin jäärailoon, mikä on näissä peleissä aika normaalia menoa, mutta tällä kertaa Penta ei jäänyt railon reunalle punnertamaan itseään takaisin maan pinnalle.
Ehei, Penta putosi samaa vauhtia kätkettyyn kauppaan, jossa vihainen kauppias kaupitteli muun muassa parempia kenkiä ja pistoolia. Kauppaan oli jemmattu myös pajatso, johon onnistuin hukkaamaan loput kalani. Eikä siinäkään vielä kaikki, seuraavan kentän lopussa minua ei suinkaan odottanut se normaali veikeä kentät päättävä animaatio, jossa Penta vetää henkeä ja pohtii vaikka Konamin logoa tai oluttölkkiä, vaan kivitalon kokoinen lohikäärme. Tuloksena oli pelin päättyminen alta aikayksikön.
Se lopullinen Penguin Adventuren outous tulee kuitenkin vastaan pelin lopussa. Pentan tarkoituksena on pelastaa prinsessa jonkinlaiselta pahalta velholta. Vaikka juoksisi miten nopeasti, pelin lopussa odottaa vain tappio, sillä peli ilmoittaa tylysti, että prinsessa ehti pelastusmatkan aikana jo kuolla. Peliä ei pääsekään läpi, ellei pelaamisen aikana pysäytä peliä oikeassa kohdassa tasan kerran. Miten tämä pitäisi tietää? Manuaalissa sanotaan, että joskus oikea-aikainen lepo on voiton ja tappion välinen ero.
Tämä kaikki mielessä ei olekaan yhtään yllättävää, että Penguin Adventuren kehittäjälistoilta löytyy nuori Hideo Kojima, joka kehitti Konamin leivissä ensimmäistä peliään. Kojima työskenteli projektissa suunnittelijana, joten on täysin mahdollista, että jotkut oudommat ideat ovat lähtöisin hänen kynästään. Teoria saa lisätukea siitä, että Kojima on myöntänyt käyttäneensä samaa kätketyn hyvän lopun ideaa uudelleen Metal Gearissa ja Metal Gear Solid 2:ssa.
Tai ehkä tilanne onkin juuri päinvastainen? Ehkä Kojima sai heti uransa alussa huonon esimerkin osallistuttuaan projektiin, jossa simppeli ja sympaattinen arcade-peli muutettiin hämyiseksi trollaukseksi? Mene ja tiedä!
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.