Kuten aiemmassa retrostelussa huomasimme, id Softwaren Quake oli aikanaan vallankumouksellinen peli. Pelien vallankumouksissa on se huono puoli, että niille täytyy ennemmin tai myöhemmin kehittää jatko-osia, jotta kapitalismin rattaat pyörivät sujuvasti. Joskus tämä on helppoa: lätkitään urheilupeliin vähän uusia ominaisuuksia, päivitetään pelaajalistat ajan tasalle ja ratsastetaan auringonlaskuun.
Toisin oli Quake II:n tapauksessa. Alkuperäisen Quaken kehitysjakso ei ollut sieltä helpoimmasta päästä ja peli tunnetusti haki muotoaan vielä hyvin myöhään. Alkujaan pelistä kaavailtiin moninpelattavaa avoimen maailman roolipeliä, mutta lopputulos olikin yksinpelattava 3D-räiskintä. Tämä ehkä kertonee jo jotain siitä, miten dramaattisesti visiot muuttuivat projektin aikana.
Kun oli aika lähteä kehittämään Quake II:ta, id:n tyypit olivatkin aika perustavanlaatuisen kysymyksen äärellä: millaista peliä me olemme edes kehittämässä?
Molempia Quakeja pelanneet tietävät, että pelien tarinoilla ja maailmoilla ei ole hirveästi yhtäläisyyksiä. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että Quake II ei ollut alkujaan edes Quake II, vaan vaihtelevasti “Lock & Load”, “Strogg” ja “Load”, eli kokonaan uusi peli. Yksi toisensa jälkeen id:n kehittäjät kuitenkin huomasivat, että kaikki hyvät nimet oli jo varattu ja lisäksi alkuperäinen Quake oli kuitenkin ollut tunnettu ja suosittu peli… joten mitä jos vain käytettäisiin sen nimeä ja tehtäisiin jotain aivan erilaista?
Quakejen välisenä aikana John Romero oli jo ehtinyt lähteä id Softwarelta ovet paukkuen, joten tiimi otti tilaisuudesta hyödyn irti. Alkuperäisen Quaken tarina ja maailma eivät olleet miellyttäneet monia Romeron ohella, ja kun mies ei ollut enää paikalla puolustamassa visiotaan, pöytä pyyhkäistiin kerralla puhtaaksi. Jatko-osaan haluttiin kyllä tarinaa, mutta ei mitään fantasian ja H.P. Lovecraftin risteytystä, vaan muukalaisia ja futuristista sotaa.
Quake II pelaa korttinsa pöytään jo heti käynnistyksen jälkeen kun pelaajaa ei suinkaan heitetä keskelle toimintaa, vaan katselemaan usean minuutin mittaista introvideota, jossa tulevaisuuden merijalkaväki tekee dramaattista ja kohtalokasta rantautumistaan muukalaisten planeetalle. Kehittäjät ovat selvästi ottaneet kaiken hyödyn irti päästyään vihdoin tekemään elokuvia, joten introon on lainattu vaikutteita kaikista mahdollisista tieteiselokuvista. Tulokset ovat vähän mitä sattuu, mutta ainakin kehittäjillä oli oletettavasti hauskaa!
Dramaattiset uudistukset eivät lopu suinkaan tähän, sillä pelkän kenttien läpi juoksemisen sijaan myös tehtäviin on yritetty tunkea mukaan tarinaa. Pelaajalla on selkeitä tavoitteita, jotka kieltämättä yleensä ovat vain “juokse kentän läpi” eri tavalla kirjoitettuna, mutta yritystä on selvästi ollut! Äänimaailmassa kuullaan myös radioviestejä muilta planeetalle hyökkääviltä mariineilta, joskin nämäkin ovat enimmäkseen muutamia uudelleen ja uudelleen toistuvia “ne jyrää meitin!” -tason huutoja.
Nopeasti onkin aika selvää, että vaikka id halusi peliin tarinaa, pyrkimys ei onnistunut. Ei kukaan pelaa Quake II:ta sen tarinan takia ja tuskin monikaan sitä aikanaan pelannut edes muistaa, että siinä oli sellaista.
Id Softwaren perinteiseen tyyliin Quake II oli ennen kaikkea yksi suuri myyntiesite John Carmackin kehittämälle pelimoottorille. Moottori otti hyödyn irti vielä kohtalaisen tuoreista 3D-kiihdyttimistä, joiden avulla esimerkiksi pyöreiltä vaikuttavat pinnat ja dynaamiset valot onnistuivat paljon paremmin kuin aiemmissa moottoreissa. Kun tällaiset mahdollisuudet kerran on moottoriin tehty, niin niitähän sitten myös käytetään! Jälkikäteen on miltei koomista katsella, miten yksittäiset luoditkin valaisevat kentän läpi lentäessään ympäristöään kuin värikkäät soihdut, mutta olihan tämä aikanaan melkoisen komeaa katsottavaa.
Itse räiskintä toimii myös hyvin, joskin Quake II:n kenttäsuunnittelu on jopa aikaisekseen todella yksinkertaista ja vähän tylsää. Ei olekaan ihme, että peli keräsi huomiota nimenomaan moninpelinä ja tästä on id Softwarelle nostettava hattua. Perinteiseen tyyliinsä tiimi julkaisi pelin lähdekoodin sen kylkiäisenä, jotta fanit pystyivät kehittämään siihen omia modejaan. Ei mennytkään aikaakaan ennen kuin uusia kenttiä, hahmomalleja ja jopa uusia pelitiloja oli saatavilla yllin kyllin. Tämä olikin varmasti suuri syy sille, miksi peli oli niin pitkäikäinen, samoin kuin se, että id oli panostanut kunnolla nettikoodin optimointiin. Nin uskomatonta kuin se onkin nykyperspektiivistä, aikanaan tämä ei ollut mitenkään taattu juttu.
Tämä teki pelaajien ohella vaikutuksen myös muihin pelinkehittäjiin, joten Quake II:n pelimoottori olikin todella suosittu ja yleinen vuosituhannen vaihteen räiskintäpeliprojekteissa ja vielä paljon myöhemminkin: viimeisin muokattua Quake II -peliä käyttänyt teos julkaistiin vuonna 2017!
Komea ja pitkäikäinen pelimoottori, menestynyt moninpeli ja aktiivinen modausskene. Tässäkö on Quake II:n perintö? No, aika tarkkaan kyllä. Rehellisesti sanoen peli on tavallaan väliinputoaja. Alkuperäinen Quake oli pioneeri, Quake III taas puhtaasti moninpeliksi kehitetty ja valtavan suosion saanut oman aikansa airut. Quake II sai kyllä aikanaan paljon huomiota ja hyvän vastaanoton, mutta kuinka moni meistä muistelee sitä suurella lämmöllä ja kaipuulla vielä nykyään?
Vai olenko nyt aivan kujalla? Onko Quake II teidän mielestänne ajaton klassikko?
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.
Kommentit
Molempia Quake pelejä olen kokeillut, eikä kyllä kumpikaan ole ajan hammasta kestänyt. Siinä missä esim Half-Life jopa alkuperäisessä muodossaan on vielä ihan ok FPS tänäkin päivänä, ovat Quaket kyllä niin tylsiä ainakin yksinpeleinä ettei noita vaan jaksa 10 minuuttia kauempaa pelailla
Se, mitä muistelen Quoke 2ta isolla lämmöllä on musiikki. Sonic Mayhemen soundtracki on vain niin rautainen jo itsessään, mutta saa myös pelinkin tuntumaan paljon paljon paremmalta. Samalle tasolle voisin laittaa Painkillerin musiikin, puhumattakaan tämän hetkistä kuningasta, Doom 2016 & Eternal.
Erityisen lämmöllä muistelen juuri Quake II:n modattavuutta ja sitä yhtä tiettyä modia: Action Quake II:ta. Minulle se oli ensikosketus moninpeliräiskintöjen maailmaan. Siinä oli erityistä myös sen "realismi" - yksikin luoti oli vaarallinen, eikä tarvinnut upottaa vastustajaan koko lippaallista. Tämä oli muistini mukaan uutta tuohon aikaan. Arvelisin, että Counter-Strike on omalla tavallaan paljon velkaa Action Quakelle, vaikka Action Quakessa ei tainnut olla vielä samalla tapaa jakoa tiimeihin kuin CS:ssä (vai oliko?), vaan kaikki ampuivat kaikkia. Lisäksi kenttiä löytyi ladattavaksi vaikka millä mitalla.
Ei vitsit, pääsisinpä verestämään vielä noita AQ2-muistoja. Sittenhän tosiaan tuli Half-Life, tuli CS, tuli Day of Defeat, tuli Firearms ja myös Action Half-Life. Hauskaa oli niidenkin parissa, mutta jotenkin näin ajan kultaamana katselen noita AQ2-muistikuvia kaikista mieluiten.
Päivitin tietokoneeni tähän päivään, ihan vaan että saan tätä peliä pelattua RTX modilla ja onhan tämä peli kyllä edelleen todella kova. Nimenomaan siis tuo yksinpeli, moninpeli ei juurikaan ole ikinä napannut.
Vitalla tulee välillä vähän pelailtua homebrew porttausta. Parhaat muistot puolestaan PS1-versiosta, joka oli aikoinaan kovaa moninpelisettiä jaetulla ruudulla!😁
Itselle iD Softwaren pelit ovat tulleet tutuksi omakohtaisesti vasta aivan viime vuosina, joten nämä kuuluisat nostalgiakakkulat loistavat poissaolollaan. Näin tuorein silmin sanoisinkin, että alkuperäisen Doomin jälkeen iDin pelit alkoivat osa osalta muuttua heti tylsemmiksi. Quakessa tunnelma oli vielä kohdallaan, vaikka (myönnettäköön että salaisella Nightmare-vaikeusasteella pelaaminen saattoi vaikuttaa pelinautintoon) pelattavuus ei hauskuudeltaan ollut enää Doomien tasoa, mutta Quake 2 jäi suorilta käsin kesken.
Mitä olen ehtinyt kokeilemaan pelin Nintendo 64 -versiota, joka sisältää kokonaan eri moottorin ja kentät kuin lippulaivaversio, se saattaa jopa olla pelin eri versioista se hauskin pelata. Sääli, sillä itse ammuskelun tuntuma, musiikit sekä Metroidvaniaa lähentelevä kenttärakenne ovat kunnossa, mutta muutoin peli on vain samaa vanhaa kuin edeltäneet Quaket ja Doomit, vain aiempaa väsyneempänä. Vertailussa moniin samana vuonna julkaistuihin pc-äiskyttelyihin kuten Blood, Shadow Warrior, Dark Forces II: Jedi Knight ja Outlaws peli häviää vertailussa mennen tullen.
Quake kakkosta on tullut nettipelinä ja LANissa pelattua varmaan enemmän kuin mitään muuta eli ehdottomasti muistelen lämmöllä