”Tiesitkö?” on Pelaaja.fin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Julkaisimme viime kesänä jutun, jossa pohdimme, millaisilla tavoilla pelit huijaavat pelaajaa tunnelmaa parantaakseen. Huijauskeinoja on kuitenkin moninaisia, eikä yksi juttu riitä niihin syventymiseen.
”Tyyppi x tulee muistamaan tämän” lienee fraasi, joka on monelle tuttu. Telltale Gamesin tutuksi tekemä ja myöhemmin monessa muussa paikassa toisinnettu ja parodioitu lausahdus on kuitenkin usein huijausta. Ruudussa vilahtavat kohtalokkaat sanat tuovat päätöksille painoarvoa. Telltalen peleissä päätökset kuitenkin vaikuttavat usein sellaisten hahmojen mielipiteisiin, jotka tulevat kuolemaan tai muuten poistumaan tarinasta lähitulevaisuudessa. Tekipä Telltale välillä niinkin, että vaikka peli väitti pelaajan tekemällä päätöksellä olevan merkitystä, mikään ei oikeasti muuttunut edes pintapuolisesti, vaan ilmoitus siitä, että joku muistaa oli puhtaasti tunnereaktion herättämistä varten.
Hieman samantapainen lähestymistapa oli vuonna 2017 ilmestyneellä Hellblade: Senua’s Sacrificella. Peli ja puheet sen ympärillä antoivat ymmärtää, että jos pelaaja antaisi Senuan ruumiiseen pesiytyneen mädän edetä liian pitkälle, peli pyyhkisi tallennustiedot kokonaan pois. Tätä ei tietenkään lopulta tapahtunut, mutta oletetusta ominaisuudesta puhuttiin paljon pelin julkaisun alla.
Alituista kuolemanpelkoa voimaannuttavampi kokemus on useiden pelien, muun muassa Gears of Warin käytäntö, että pelaajan aseessa olevan lippaan viimeinen luoti on aina voimakkaampi kuin muut. Hieman kuten edellisessä jutussa mainitut läheltä piti -tilanteet, vihollisen tappaminen viimeisellä luodilla luo pelaajalle tunteen siitä, että on juuri selviytynyt täpärästä tilanteesta.
Yksi klassisimmista ja epäilemättä parhaiten tunnetuista tavoista huijata pelaajaa hiukan on seurata, kuinka hyvin tämä pärjää pelissä. Mario Kartissa hännillä roikkuva pelaaja saa parhaat esineet, kun taas kärkipaikalla oleva saa tyytyä huonompiin. Myös yksinpelit tekevät usein samaa: jotkut pelit, kuten ainakin vanhemmat Resident Evilit, seuraavat pelaajan tilannetta reaaliajassa ja ripottelevat muun muassa luoteja sen mukaan. Crash Bandicootin tapaiset puolestaan katsovat, montako kertaa pelaaja on töpeksinyt tietyssä kohdassa. Monella lienee muistissa se nöyryytyksen tunne, kun yrittää jotain kohtaa monta kertaa, vain löytääkseen aiemmin hedelmiä sisältäneestä laatikosta ylimääräisen elämän.