”Tiesitkö?” on Pelaaja.fin sunnuntaisin ilmestyvä artikkelisarja, jossa Ida Suominen pureutuu pelien ja pelialan ilmiöihin, taustoihin, ikoneihin tai salaisuuksiin.
Ytimekkäästi nimetty Grand Theft Auto: The Trilogy – The Definitive Edition ilmestyi viime kuussa ja vaikuttaisi yleisen mielipiteen mukaan tyrineen erinomaisen mahdollisuuden antaa rakastetuille GTA-klassikoille uutta nostetta. Paketin julkaisu oli kivikkoinen: pelit olivat täynnä bugeja. Lisäksi mukaan oli tiettävästi päässyt musiikkia, jonka lisenssi oli vanhentunut, ja joka oli poistamisen sijaan vain suljettu koodin taakse.
Paketin on tehnyt käännöksiin erikoistunut Grove Street Games, mutta käyttämättömän sisällön sulkeminen lähdekoodiin on myös alkuperäiset pelit kehittäneellä Rockstarilla tuttu, olkoonkin ettei erityisen hyväksi todettu toimintatapa. Studio teki niin myös GTA San Andreasin kanssa vuonna 2004, kun Rockstar Gamesin operatiivinen johtaja Jennifer Kolbe ja Sam Houser, toinen studion perustajista, keskustelivat seksin sisällyttämisestä peliin. Houserin näkemyksen mukaan GTA:t olivat koetelleet rajoja jo väkivallan kanssa, ja seuraava luonnollinen aihepiiri sen suhteen olisi seksi.
Kolbe huomautti, että ruudulla näytettävät aktit nostaisivat pelin ikärajaa silloisesta täysi-ikäisille suunnatusta mature-luokituksesta vielä tiukempaan adult only -luokitukseen. AO-ikäraja olisi karsinut San Andreasilta leijonanosan, noin 80 prosenttia, sen jälleenmyyjistä Yhdysvalloissa. Yhdysvaltalaiskaupat karsastavat korkeita ikärajaluokituksia, eivätkä tavanneet ainakaan siihen aikaan myydä niillä varustettuja viihdetuotteita lainkaan.
Peliin kaavaillut seksiminipelit päätettiin jättää pois tuottojen pelastamiseksi. San Andreasin PlayStation-version julkaisu oli kuitenkin niin lähellä, että minipelejä ei tohdittu lähteä poistamaan kokonaan siinä pelossa, että poistaminen aiheuttaisi vahinkoa muualla pelissä. Niinpä relevantti osa koodista jäi paikalleen, mutta merkittiin tavalla, joka esti sen suorittamisen.
GTA-modaajat löysivät noin kuukausi PS2-version julkaisun jälkeen pelin lähdekoodista tiedostoja, jotka viittasivat hieman vauhdikkaampaan materiaaliin. Patrick Wildenborg, mies Hot Coffee -modin takana, kertoi luulleensa ensi alkuun, että tiedostot olivat pelin kehityksen alkumetreiltä jääneitä, käyttämättömäksi jääneitä animaationjämiä. Kaiveltuaan hieman lisää hän huomasi, että taustalta löytyi muutakin.
Wildenborg pääsi selvittämään asiaa tarkemmin vasta San Andreasin PC-version ilmestyttyä kesäkuussa 2005. Hän sai poistettua koodista sen suorittamisen estävän osuuden ja totesi osuneensa kultasuoneen – lähdekoodiin haudattuna löytyi pelattavia minipelejä. Wildenborg julkaisi ne modina, joka sai nimensä pelaajahahmo CJ:n tyttöystävän esittämän kiertoilmauksen mukaan: tämä kutsui CJ:n ”kahville”, mistä tilanne sitten eskaloitui.
Hot Coffee aiheutti valtavan kohun, josta voi lukea hieman tarkemmin tästä Retrostelusta. Wildenborg lisäsi modinsa jakelusivulle myöhemmin lisäyksen, että vaikka minipelit olivatkin löytyneet suoraan San Andreasin koodista, niihin ei ollut mahdollista törmätä tavallisessa, kaupasta ostetussa ja modaamattomassa pelissä. Hän antoi lausunnon tarkoituksenaan häivyttää modin seurauksena saamaansa mediahuomiota. Rockstarin edustaja soitti Wildenborgille myöhemmin ja kiitti tätä kommentista.
– He varmaan arvelivat, että tekemäni lausunto olisi riittänyt saamaan ikärajaluokituksesta vastaavat tahot pois heidän kimpustaan, Wildenborg on pohtinut.
Tiedonlouhijat saivat parissa päivässä selville, että Grand Theft Auto: The Trilogy – The Definitive Editionin San Andreas pitää myös sisällään alkuperäisten minipelien koodin. Louhija Vadim M. kertoi Twitterissä, että koodi ei kuitenkaan toimi. Myös joitakin pelien kannalta relevantteja tiedostoja, kuten animaatioita ja hahmomalleja, ei ole ollenkaan.
Lue lisää: