Viime castin innoittamana tuli ladattua Overwatch 2 ja tulihan sitä sitten testattua n. 50 tuntia kuluneen viikon aikana. Varsinaisesti hauskaa ei pelatessa ole ollut kuin ehkä murto-osan ajasta, mutta silti sitä huomaa vain aina käynnistävänsä uuden matsin. Onko kyseessä siis normaali ilmiö tämän pelin parissa?

Panun vihatuimmat ja rakastetuimmat hahmot Overwatchissa?

Huttunen lupaili viime kerralla castissa ollessaan, että juttelee seuraavalla kerralla sotalaivoista. Löytyykö Huttuselta sotalaivateemaisia kirjasuosituksia? HMS Ulysses ja The Cruel Sea luettu, mutta janoan lisää. Oletko jo testannut Destroyer: The U-Boat Hunter -peliä?

Pyykkönen sanoi edellisessä castissa: "Random kysymyksiä pitää lähettää. Tyhmiä kysymyksiä pitää lähettää. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, mutta vaikka oiskin, ni sit niitä saa silti lähettää". Ei kai siinä sitten...

1) Kaurapuuro sinapilla vai letut kermavaahdolla ja ketsupilla?
2) Siniset mosaiikkilaattaseinät vai kokolattiamatto?
3) Pyykkonen on tangenttien mestari. Onko suunitelmissa ottaa joskus myös sini ja kosini haltuun?
4) Huttusen mieleenpainunein hetki Pelaajan uran varrelta? Jos ja kun se on eri hetki kuin edellisellä kerralla tähän samaan kysymkyseen vastatessa, voiko kumpikaan niistä olla oikeasti mieleenpainunein? Voiko tyhjää arpaa laskea mieleenpainuneeksi? Saammeko kuulla vastauksen seuraavassa jännittävässä pelaajacastin jaksossa?
5) Parhaat talviteemaiset kentät peleissä?

Mutta vähän totisemmin 2.0 ja ennakkoon suunnitellut hieman syväluotaavammat keskusteluaiheet kuulostavat hyvältä uudistukselta. Pitää koittaa itsekin pitää castiviikot mielessä ja tsekata alkuviikosta olisiko aiheissa jotain kommentoitavaa.

Viime viikon Dishonored-striimi oli myös miellyttävä yllätys. Satuin juuri sopivalla hetkellä etsimään Youtubesta jotain helposti seurattavaa omien saikkupäiväpelailujen taustalle ja striimi oli siihen täydellinen. Miltei kuin olisi castin erikoisjaksoa kuunnellut, jossa on keskustelun lomaan ripoteltu satunnaisia kysy Pelaajalta -kysymyksiä. Livenä tavallaan jopa mukavampi, sillä teemaan liittyvät ajatukset ja kysymykset syntyvät usein vasta keskustelua kuunnellessa. Striimin innoittamana pitänee myös vihdoin koittaa napata alkuperäisen Dishonorin DLC:t sekä jatko-osa jostain alennuksista ennemin kuin myöhemmin.

Silent Hill - sarja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen teini-iässä. En itse omistanut silloin PS2-konsolia, joten SH pelejä tuli pelattua ja seurattua vierestä sellaisen tutun luona, jolta konsoli löytyi. Kuuntelin suurella antaumuksella koko lukion läpi Akira Yamaokan säveltämiä SH soundtrackeja ja huomaan edelleen palaavani niiden pariin näin syksyisin, kun päivät alkavat hämärtyä.

Sarjan pelit osasivat olla todella pelottavia vähäeleisyydessään. Pahinta ei yleensä ollut se, mitä ruudulla näki, vaan se mitä kuulit telkkarin kaiuttimista. Pelissä saattoi olla aluksi aivan hiljaista, kunnes taustalla alkoi kuulua jotain epämääräistä kohinaa yhä kovempaa ja kovempaa ilman, että ruudulla tapahtui edes mitään ihmeellistä. Aivan todella jäätävää settiä.

Peleissä koetettiin käsitellä myös aika rankkoja aiheita, kuten hyväksikäyttöä tai itsetuhoisuutta, mikä ei ollut mitenkään liian tyypillistä videopeleille tuohon aikaan. Näiden aiheiden käsittely jäi kyllä aika pintapuoleiseksi, mutta esimerkiksi Bloober Teamilla olisi nyt mahdollisuus käsitellä niitä syvemmin ja nykyaikaisemmin SH2 remakessa, jos Konami vain sallii.

- Millaisena näette AAA-pelien nykytilan ja tulevaisuuden? Omasta puolesta tuntuu melkein jo hölmöltä investoida kalliisiin koneisiin, koska isojen julkaisujen puolelta tuntuu tulevan enää hyvin harvoin mitään hypettämisen arvoista. Kaikki vähääkään mielenkiintoinen tuntuisi painottuvan yhä voimakkaammin indien ja pikkustudioiden puolelle.

- Tulevasta Mass Effectistä vallitsee vielä syvä hiljaisuus, mutta jos saisitte vapaasti ideoida, niin mitä haluaisitte pelissä nähdä niin tarinan kuin pelimekaniikan puolesta?

- Tulevat Star Wars -pelit ovat parhaillaan kummallisessa limbossa ja klassikko-muisteluissa paistattelevat yleensä (toki aivan syystä) aina samat Kotor-, X-Wing/Tie Fighter- ja Battlefront-sarjat. Vähemmälle huomiolle on taas jäänyt Masters of Teräs KäsiDark Forces/Jedi Knight -sarja, huolimatta jokaisen sarjan pelin kovasta laadusta. Millaisia muistoja tai tuntemuksia sarja on cästiläisille jättänyt?

- Mitä tuumitte ylipäätään yhä vain laajenevasta boomer shooter -genrestä? Maistuvatko entisaikojen Quakeista, Bloodeista ja Shadow Warrioreista ammentavat räiskinnät, vai kaipaisitteko lajityyppiin jotain aivan erilaista.

- Rayman on tekemässä paluun Mario + Rabbids Sparks of Hopen lisäkampanjassa. Millaiset fiilikset teillä on Rayman-pelisarjasta, entä olisiko hahmolla mielestänne saumaa tehdä Crashin, Spyron ja Kaon kaltainen korkeaprofiilinen paluu?

- Onko Sonicilla pelisarjana enää mitään toivoa?

- Lukeutuvatko meduusat ja muut selkärangattomat vielä Huttusen vihollisiin, vai onko sotakirves jo upotettu?

Silmiin osui kerrankin kiinnostava mainos: Gigantissa on meneillään "Urban Miner" kampanja, jossa tuomalla kierrätykseen elektroniikkaa saa palkkioksi Minecoin-kolikkoja, jotka ilmeisesti ovat siis jotain minecraftissa käytettävää valuuttaa. Mielestäni aika hauska idea saada lapset(?) innostumaan kierrätyksestä. Vähän muistuttaa sitä, kuinka Pokemon Go sai ihmisen ympäri maailmaa kirjaimellisesti juoksemaan pokejen perässä, ja teki siinä samalla liikunnasta hauskaa monille.

https://www.gigantti.fi/vastuullisuus/urban-miner

Muuten ei ole Simssit oikein itselle kolisseet, mutta ala-aste ja Sims 2 jaetulla ruudulla oli kovinta shittiä koskaan. Kaikesta saa parempaa kaverin kanssa. Muistan edelleen kuinka ensimmäisen tekemäni Sims-hahmon ihonväri oli vihreähkö ja nimi, hyvin kekseliäästi, Ali En. Elävästi on jäänyt myös mieleen kuinka kaverin ollessa yökylässä päätettiin sijoittaa kaikki simoleonit kalleimpaan vessanpyttyyn. Tietty heti seuraavana yönä taloomme murtauduttiin ja rosvo tunki koko komeuden säkkiinsä. Luonnollisesti hipsien matkoihinsa, ennen kuin simit pääsivät edes ylös sängystä. Traagista. Tuli tutustutta elämän raadollisuuden ohella myös Triviumiin samaisen pelin äärellä. Tiskaamiseen tuli aina uutta puhtia kun Like Light to the Flies pärähti soimaan (kyseinen biisi laulettuna simlishiksi!). Lopulta se jäi kyllä enemmän salimusaksi, kun huomattiin että on nopeampaa kasata likaisia lautasia torniksi, jonka tipauttaa kimppakyytiä odotellessa roskikseen. Kaappiinhan spawnaa aina lisää lautasia. Kätevää!

https://www.youtube.com/watch?v=FS_J-vkCxjQ