Sehän on muuten niin, että Diablo IV ilmestyy juuri nyt, joten nyt jos koskaan on aika fiilistellä toimintaroolipelien parissa. Mutta mitä tässä pitäisi tehdä, kun pelisarjan pari aiempaa osaa on jo käsitelty täällä ja täällä?
Retrohenkisiä toimintaroolipelejä ei ole tarjolla ihan suunnattomasti ja valitettavasti se ensimmäinen vaihtoehto – Westwood Gamesin klassinen Nox – kaatuili jatkuvasti. Mutta tämä vain avaa oven sille kuuluisalle synergian sillalle, sillä erinomainen Dungeons & Dragons: Honour Among Thieves -leffa ilmestyi äskettäin, joten Dungeons & Dragons on taas kuumaa kamaa. Joten miten on: onko Dungeons & Dragons -toimintaroolipeli myös kuumaa kamaa? Otetaan selvää!
Minulla on runsaasti lämpimiä muistoja Baldur’s Gate: Dark Alliance -peleistä. Pelasin sarjan molemmat pelit, sekä samanlaista pelattavuutta tarjonneen Fallout: Brotherhood of Steelin läpi jaetun ruudun yhteistyötilassa kaverini kanssa, mikä on tietenkin aina paras tapa kokea tällaiset pelit.
Kuten tästä jaetun ruudun yhteistyötilasta, sekä konsolialustasta, voi jo päätellä, Baldur’s Gate: Dark Alliancella ja PC:n erinomaisilla Baldur’s Gate -peleillä ei ole paljon muuta yhteistä kuin lisenssi. Molemmat sijoittuvat Dungeons & Dragonsin Forgotten Realms -maailmaan, mutta siinä missä PC-pelit ovat raskaampia roolipelejä, Dark Alliance tarjoaa kepeämpää toimintanaksuttelua.
Tämä ei toki silti tarkoita, että Dark Alliance olisi vain joku geneerinen toimintapeli, jonka päälle on lätkäisty Dungeons & Dragons -lisenssi. Vaikka pelimekaniikat on muutettu sopimaan paremmin peliohjaimen ja sohvan kautta koettavaksi, Dark Alliance tuntuu Dungeons & Dragonsilta. Kaikkien krhm… perinteisten pöytäroolipelikampanjoiden tavoin pelaajat aloittavat nytkin uransa murhaamalla kirjaimellisesti rottia paikallisen baarin kellarissa. Kellarilla toki on sen verran kokoa, että siellä asuisi mukavasti pienen kylän verran väkeä. Ilmeisesti kellaritila on halpaa Baldur’s Gaten kaupungissa!
Kun pelaajat kepittävät rottia, koboldeja ja muita tyypillisiä kellarin asukkaita kumoon, he keräävät kokemuspisteitä ja kokemusmittarin täyttyessä kokemustaso nousee, jolloin saa sijoitella kykypisteitä erilaisiin kykyihin ja ominaisuuksiin. Tarjolla on myös vinot pinot erilaisia varusteita ja aseita, joita voi vaihdella lennosta. Kilven ja miekan kanssa aseistautunut kääpiösoturi voi tankata vastustajien hyökkäyksiä, kun taas irtoraajoista ja vaarallisesta elämästä pitävät voivat jättää kilven reppuun ja turvautua kahden käden kirveeseen.
Pelaaminen oli edelleen suunnilleen yhtä hauskaa kuin muistinkin, vaikka tällä kertaa ei ollut edes pelikaveria mukana. Kokonaisuus toimii mainiosti, enkä ole yhtään yllättynyt siitä, että Dark Alliance sai aikanaan lämpimän vastaanoton ja myi hyvin. Muutamaa vuotta myöhemmin julkaistu jatko-osa keräsi myös positiivista huomiota ja samaa pelimoottoria hyödynnettiin myös jo mainitun Fallout: Brotherhood of Steelin ohella Bard’s Gate -toimintaroolipelin selkärankana.
Alunperin PlayStation 2:lle julkaistusta pelistä tehtailtiin myös Xbox-käännös ja nähtiinpä peli miltei myös PC:llä. Black Isle Studios -perustajana tunnettu Feargus Urquhart uskoi, että toiminallisempi roolipelailu voisi toimia myös PC:llä. Tekijöiden puuttuessa Interplay kääntyi pienen puolalaisen CD Projektin suuntaan ja homma meni niin pitkälle, että muutamia PlayStation 2 -kehityslaitteita salakuljetettiin Interplayn Lontoon toimistolta Puolaan. Kehitystyö ei tosin ehtinyt paljon tätä pitemmälle, ennen kuin projekti pistettiin jäihin. Ilmeisesti fantasiapelin kehitys oli ideana kiehtova CD Projektille, sillä firma kehitti sittemmin muutaman kohtalaista suosiota nauttineen The Witcher -pelin.
En selvästikään ole yksin nostalgiani kanssa, sillä Dark Alliance sai muutamaa vuotta sitten hieman tuunatut uusintaversionsa kaikille mahdollisille alustoille, tällä kertaa myös PC:lle. Näin yritettiin nostaa hypeä tuolloin tuloillaan ollutta Dungeons & Dragons: Dark Alliancea kohtaan, mutta hype todennäköisesti kuoli luokattoman huonon pelin julkaisun jälkeen siltä istumalta.
Mutta se ei ole Baldur’s Gate: Dark Alliancen vika. Minkäs se sille mahtaa, että jälkeläiset säheltävät sen nimissä.
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka viikko Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.
Kommentit
Good times. Serkun kanssa pelattiin tämä kaksi kertaa läpi yhdeltä istumalta :D
Ihan ok peli, mutta onhan se köyhän miehen diablo.
Kaverien kanssa tuli pelattua tätä! Oli kyllä loistava. Kun ei sitä Diablo II tullut PS2. 😁
Onhan se, mutta kun ei ollut sitä Diabloa tai mitään vastaavaa tuolloin itsellä tarjolla, niin tämä ja kakkos osa sai tunteja alle ja paljon :D
Tämä retrostelu herätti mielenkiinnon ja tulipa PS4-versio sitten ostettua PSStoresta. Kummasti vanha peli koukutti, piti hieman vain pikaisesti kokeilla ja tulikin pelattua sitten useampi tunti putkeen.
Peli on mukavan yksinkertaista toimintaropeilua. Grafiikka ja äänimaailma ovat kohtuullisen hyvällä tasolla ottaen huomioon sen, että peli alunperin ilmestyi niinkin vanhalle raudalle kuin PS2.