The Simpsons: Hit & Run (2003)
Nykyään sitä on ehkä vaikea uskoa, mutta aikanaan Simpsonit oli TV-maailman vaikutusvaltaisimpia ja tunnetuimpia nimiä. Niiden reilun kymmenen ensimmäisen kautensa aikana sarja tarjoili pistävää satiiria ja erinomaisen hyvää huumoria viikosta toiseen, joten todellinen Simpsons-mania valtasi koko maailman.
Vuonna 2021 huonoja ja jopa surkeita kausia on miltei tuplasti enemmän kuin hyviä, sillä sarja menee nykyään jossain 30 kauden paremmalla puolella. Vähemmän yllättäen suosiota ja huomiotakaan ei enää riitä aivan yhtä paljon kuin aikanaan.
Osana Simpsons-kuumetta nähtiin tietenkin myös runsas määrä erilaisia videopelejä, joista suurin osa oli täyttä tuubaa. Mutta mukaan mahtui pari hyvääkin. Muistini mukaan niistä paras oli vuonna 2003 julkaistu The Simpsons: Hit & Run, joten palataan tarkistamaan, pätkiikö muisti jo liian pahasti.
2000-luvun alkuvuosien suurin pelitrendi oli tehtailla klooneja vuonna 2001 julkaistusta Grand Theft Auto III:sta. Rockstarin jättihitillä riitti klooneja joka lähtöön, puhuttiinpa sitten ”paska versio amerikkalaisesta slummista, joka on täynnä lisensoituihin urheilupukuihin pukeutuneita gangstereita” -peleistä tai erikoisemmista lohkaisuista. Hit & Run kuuluu selvästi tähän jälkimmäiseen porukkaan.
Peli itsessään on jatkoa vuonna 2001 julkaistulle The Simpsons: Road Ragelle, joka oli häikäilemätön kopio Crazy Taxi -kolikkopelistä. Valtaosa peliajasta kuluu yhä auton ratissa, mutta toisin kuin Road Ragessa, Hit & Runissa voi myös jalkautua ajoneuvostaan tutkimaan kaupunkia lähemmin, keräilemään esineitä ja suorittamaan tehtäviä.
Yhden suuremman tarinan sijaan pelissä on useita pienempiä tarinakaaria, joissa Homer yrittää selvittää, kuka vakoilee Springfieldin asukkaita, tai Bart yrittää jahdata itselleen kopiota tuoreesta videopelihitistä. Tähän runkoon on sitten pultattu vino pino erilaisia autotehtäviä. Homer jahtaa vakoilupakettiautoa, Marge yrittää kiilata tieltä väkivaltaisia videopelejä kuljettavaa autoa, Bart väistelee poliisipartioita yrittäessään ostella laittomia ilotulitteita hämärähemmoilta ja niin edelleen.
Pelillinen sisältö on ihan kivaa tasoa ja vaikka Hit & Run ei olekaan se maailman paras ajopeli, tai maailman paras Grand Theft Auto III -kopio, kyllä sitä ihan pelailee. Se jutun varsinainen juju on kuitenkin siinä, että peli on selvästi hyvin inspiroitunut Simpsons-tuote.
Simpsons-faneille Hit & Run tarjoaa hyvin paljon hauskaa nähtävää, kuultavaa ja löydettävää. Usein lisenssoidut videopelit tuntuvat B-luokan kopioilta esikuvistaan, mutta Hit & Runin tapauksessa peli yltää hieman korkeammalle. Eikä mitenkään sattumalta, sillä pelin tarinan ja dialogin kirjoittivat TV-sarjan kirjoittajat (tässä kohtaa pitää muistaa, että vuonna 2001 tämä oli vielä ainakin jossain määrin positiivinen asia) ja äänirooleissa kuullaan TV-sarjan ääninäyttelijöitä (jälleen, vielä vuonna 2001 ääninäyttelijät eivät kuulostaneet huonoilta parodioilta itsestään). Niinpä Hit & Run todella tuntuu ja kuulostaa alkuperäiseltä teokselta!
Springfieldin kaupungin rakennuksessa on selvästi käytetty runsaasti aikaa ja vaivaa, sillä kaikki sarjasta tutut paikat ja maamerkit löytyvät ainakin jossain muodossa, vaikka en muistakaan Homerin työmatkan vievän tätä jonkin oudon kaatopaikan ja verkkosillan ylitse. Toki suuri osa huumorista on vain perustason viittauksia (”Hei, muistatko tämän tyypin TV-sarjasta? Tässä se nyt on!”) ilman mitään sen suurempaa lisättävää ja tai annettavaa, mutta pelatessa on silti hauska huomata, että hei, tässähän on se yksi paikka siitä neloskauden jaksosta. Minä muistan tämän!
Tämä onkin se koukku, jonka voimalla Hit & Run toimii. Sen pelaaminen on riittävän hauskaa, jotta pelaaminen ei turhauta liikaa, ja sarjan hengen mukainen huumori viihdyttävät sen verran hyvin, että kokemus nousee jopa hyvän pelikokemuksen puolelle. Se on The Simpsons -peliltä jo aika pahuksen hyvin, se!
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.