Idän lumo: Japanilaispelien pitkät nimet / Blogit / pelaaja.fi

Idän lumo: Japanilaispelien pitkät nimet

6.10.2019 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
10
Idän lumo: Japanilaispelien pitkät nimet

Saatoit tällä tai viime viikolla nähdä tämän twiitin, jossa sanottiin että Untitled Goose Gamella on Japanissa itse asiassa nimi.

Tämä on toki vähän epätarkasti sanottu. Pelillä on Japanissa alaotsikko: sen koko nimi on Untitled Goose Game: Itazura gachou ga yattekita. Alaotsikko tarkoittaa ”kiusaaja-ankka tulee”, ja se on epäilemättä lisätty siksi, että alkuperäisnimen vitsikkyyden ei ajateltu välittyvän kovin hyvin japanilaisille pelaajille. Niille harvoille jotka englantia ylipäätään osaavat, tietysti.

Se että teosten nimiä ei brändin laimenemissyistä voi noin vain kääntää paikalliselle kielelle – ja myös se, että niihin lisätään jokin selventävä alaotsikko – on toki suomalaiselle yleisölle tuttuakin tutumpi juttu elokuvien puolelta. 90-luvulla melkein jokainen etenkin koko perheen elokuva sai Suomessa alaotsikon, ja ei tavasta ole vieläkään kokonaan luovuttu:

  • Flubber – Maailman mahtavin mönjä
  • Toy Story – Leluelämää
  • Mrs. Doubtfire – Isä sisäkkönä
  • Terminator – Tuhoaja
  • Die Hard – Vain kuolleen ruumiini yli
  • Up – Kohti korkeuksia
  • Frozen – Huurteinen seikkailu

Japanilaisten teosten nimissä alaotsikoita käytetään kuitenkin usein hyvinkin eri tavalla kuin mihin lännessä on ehkä yleensä totuttu. Tämän huomaamiseksi ei tarvitse katsoa sen pidemmälle kuin vaikkapa Pelaajan top-listauksiin.

Valikoituja Japanin myydyimpien pelien listauksia Pelaaja-lehdestä vuosien varrelta.

Alaotsikoiden käyttäminen tekee nimistä pitkiä; muistan miten niiden mahduttamista tähän listaan sadateltiin useammankin kerran niiden vuosien aikana, jolloin istuin töissä Pelaajan toimistolla. Kuten kuvasta näkee nimiä on usein jouduttu pituuden vuoksi leikkaamaan tai taittamaan koko boksi eri muotoon kuin muiden maiden myyntilistat, esimerkiksi jättämällä kuva pois.

Alaotsikoita käytetään totta kai etenkin silloin, kun kyse on pelisarjasta: Luigi’s Mansionin jatko-osa ei ole nimeltään Luigi’s Mansion 2, vaan Luigi’s Mansion: Dark Moon. Theatrhythm Final Fantasyn jatko-osa on samaan tapaan nimeltään Theatrhythm Final Fantasy Curtain Call. Itse selventäisin tuollaista nimeä joko ajatusviivalla tai kaksoispisteellä tehdäkseni selvemmäksi sen, missä otsikko loppuu ja alaotsikko alkaa.

Selkeä esimerkki.

Toinen noista myyntilistauksista esiin nouseva pointti on se, miten alaotsikoita käytetään usein siksi että kyse on vain yksi osa paljon suurempaa tuoteperhettä. Attack on Titan: Escape From Certain Death on vain yksi peli isossa Attack on Titan -tuoteperheessä, johon kuuluu alkuperäismangan lisäksi useita animekausia, elokuvia, spinoff-mangoja ja totta kai lukuisia muitakin pelejä. Kaikilla niillä on toki omat alaotsikkonsa, joten ei mikään niistä voi käyttää pelkkää tuoteperheen nimeä ilman mitään lisämäärittelyjä.

Sama koskee myös listoista löytyviä Ansatsu kyoshitsua, One Pieceä, The Idolmasteria ja Uta no Prince-samaa. Nykyään ei eletä enää myöskään sitä maailmanaikaa, jolloin pelin voisi nimetä konsolin mukaan (tyyliin "Super Jotain Jotain" tai "Jotain Jotain 64") ja luottaa siihen, että se tulee olemaan kyseisen franchisen ainoa peli sille konsolille.

Lisäongelmia aiheutuu siitä, että japani on visuaalinen kieli. Japanilaiset ovat kirjoitusjärjestelmänsä vuoksi tottuneet siihen, että kaikkia logoon kirjoitettuja asioita ei ole tarkoitus lausua – tai ne on tarkoitus lausua jotenkin täysin eri tavalla kuin normaalisti, jos tekstin vieressä olevassa ääntämisohjeessa niin lukee.

Miten lausuisit tämän naistenvaateliikkeen nimen? Nettisivuilta käy ilmi että keskellä oleva tiimalasi on i-kirjain, ja kaupan nimi on ”S.I2.C”, joka lausutaan englanniksi eli ”Es ai tsuu shii”.

Tämä johtuu ihan vain siitä miten japanin kieli rakentuu – yksi ja sama kanji-merkki voidaan lausua tilanteesta riippuen usealla mahdollisella tavalla riippuen esimerkiksi siitä, onko se osa yhdyssanaa vai ei. Kyse on käytännössä samasta asiasta kuin se, miten vaikkapa numeraali ”1” saatetaan kontekstista ja sen ympärillä olevista merkeistä riippuen lausua joko ”yksi”, ”ykkönen”, ”ensimmäinen” tai jotenkin muuten. Japanissa tämä vain koskee käytännössä koko kieltä.

Tämän vuoksi japanissa tekstin ohessa on usein pieni ääntämisohje, joka kertoo miten sana nimenomaan tässä yhteydessä lausutaan. Kun tämä mahdollisuus kerran on olemassa, sillä on hyvin helppo leikitellä: sanoille saatetaan esimerkiksi antaa lisämerkityksiä, jotka implikoivat jotain. Jonkun hahmon puhuessa toisesta hahmosta hän saattaa esimerkiksi käyttää tämän nimeä, mutta viereen kirjoitettu ääntämisohje sanoo ”rakkaimpani”.

Tässä esimerkissä Tsubasa: Reservoir Chroniclesta puhutaan siitä, miten hahmolta on viety muistot. Kanjeilla käytetty sana on ”kioku” eli muistot. Sen viereen on kuitenkin kirjoitettu ”kokoro”, eli sydän tai sielu tai persoonallisuus. Tämä implikoi laajemmin luonteen ja minuuden katoamista muistojen mukana.

Koska konsepti ääntämisohjeiden käyttämisestä on sisäänrakennettu japanin kieleen, saatetaan länsimaisiin kirjaimiin suhtautua välillä puhtaasti koristeina tai jonkinlaisena eksoottisena sanaleikkinä. Japanissa ei esimerkiksi ole isojen ja pienten kirjainten konseptia, joten niitä saatetaan käyttää hyvinkin luovasti etenkin firmojen nimissä.

”Länsimainen” on toki hyvin venyvä käsite. Esimerkiksi kuvittaja Niθn taitelijanimessä oleva θ on kreikkalainen theeta, joka japaniksi laututaan ”shiita”. Nimi siis lausutaan ”Nishii”.

Kun viettää tarpeeksi aikaa japanilaisten teosten, taiteilijanimien ja vastaavien kanssa, huomaa miten japanilaisten mielestä kaikki ulkomaiset merkit ovat pohjimmiltaan lähinnä siistinnäköisiä hieroglyfejä, joiden ääntämisasu on joka tapauksessa tarkistettava erikseen. Ja sitten seuraa samanlaisia ratkaisuja kuin tuo vaateliikkeen nimi tuolla ylempänä. Tai Nippon Ichin tulevan pelin void tRrLM(); //void teRraLiuM nimi.

Japanilaisesta viihteestä kirjoittaessa kirjoitusasuihin liittyviä asioita pitääkin miettiä joka päivä. Erityisesti tämä koskee niitä edellämainittuja jatko-osien nimiä: Anime-lehden vanhassa tyylioppaassa oli esimerkiksi oma osionsa sille aiheelle, koska etenkin animen puolella jatkokausien nimet ovat välillä hyvinkin luovia. Joskus jatkokautta ilmaistaan alaotsikon tai numeron sijaan vain nimen perään lisätyillä lisämerkeillä, kuten heittomerkeillä, nuoteilla tai huutomerkeillä. Niitä on tietysti täysin mahdoton lausua, mutta se ei ole tarkoituskaan.

Usein tällaisille yksityiskohdille ei kuitenkaan juurikaan uhrata kauheasti ajatuksia tai energiaa täällä lännessä, pahimmillaan edes julkaisijoiden ja/tai levittäjien suunnalta. Täällä lännessä kun kirjoitetaan aakkoskirjoituksella, jossa joka ikisellä merkillä on tarkoituksensa – vielä korostuneemmin suomen kaltaisessa kielessä, jossa jokainen kirjain lausutaan aina (toisin kuin vaikkapa englannissa tai ranskassa).

Tavallaan tämä heijastuu myös siihen, miten pelien pitkiin alaotsikoihin suhtaudutaan täällä lännessä: lähinnä siis niin, että pelillä on ”pitkä nimi.” Eihän teoksen nimestä nyt voi mitään jättää poiskaan, eihän? Miksi nimessä olisi osia, jotka ovat vain koristeita?

Olen joskus pyöritellyt ajatusta siitä, että tämä tavallaan muistuttaa sitä tapaa, jolla japanilaiset suhtautuvat länsimaisten ihmisten toisiin ja kolmansiin etunimiin. Niiden suhteen törmää nimittäin usein alla näkyvään hassuun lähestymistapaan.

To The Abandoned Sacred Beasts.

Japanissa ihmisillä kun on aina vain yksi etunimi, ja useammasta nimestä tulee mieleen lähinnä jonkinlainen perinnöllinen titteli tai aatelissuku. Koska useammat etunimet ovat japanilaisille vieras konsepti, heidän näkökulmastaan länsimaisilla ihmisillä on ”pitkät nimet.” Japanilaisille on tämän vuoksi vähän vaikea sisäistää sitä, että ne toiset ja kolmannet etunimet ovat lähinnä vapaaehtoisia koristeita, eikä niitä ole todellakaan tarkoitus käyttää kaikissa tilanteissa - varsinkaan esittäytymissä. Siksi vastaan tulee säännöllisesti yllä olevan kuvan kaltaisia tapauksia, joissa "länsimaiset" hahmot puhuvat itsestään ja toisistaan koko nimellä kuin olisivat kuninkaallisia.

Näin fiktiosta puhuttaessa kyseessä on ehkä vain hassu kuriositeetti, mutta oikean maailman puolella asia on vähän toinen. Monikin ulkomaalainen on nimittäin joutunut vuosien varrella Japanissa ongelmiin siksi, että kaikki etunimet eivät ole kokonaisuudessaan mahtuneet esimerkiksi luottokorttiin, ja japanilaiselle byrokraatille on mahdoton käsittää, miksi toisessa dokumentissa lukee "eri nimi" kuin vaikkapa passissa. Itsekin tulee aina välillä pelättyä, että joku turhan virkaintoinen tyyppi saattaa joskus kiinnittää huomiota siihen, että kortistani puuttuu kolmannen etunimeni loppu, ja siinä lukee Johanneksen sijaan vain "Johan".

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja pitää Mangakartta-podcastia ja on Anime-lehden entinen päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Pokémonit joita ulkomaalainen ei voi ymmärtää

Kommentit

Käyttäjän mantelirapu kuva
mantelirapu

Olenkin välillä ihmetellyt japanilaispelien superpitkiä nimirimpsuja. Kiitos artikkelista!

Käyttäjän Brutal1ty kuva
Brutal1ty
Lainaus

90-luvulla melkein jokainen etenkin koko perheen elokuva sai Suomessa alaotsikon, ja ei tavasta ole vieläkään kokonaan luovuttu:

Älä muuta sano, pahimman tittelin sai: The Thing - "Se" jostakin. ("Olio" olisi ollut parempi nimi IMO)

Käyttäjän partajeesus kuva
partajeesus

^ Mielestäni vielä pahempi on sleepers - katuvarpuset.

Käyttäjän Kukko kuva
Kukko

^ Mites olis Metro - Tuhannen tilanteen mies?

Käyttäjän Erik H. kuva
Erik H.

On kyllä rutosti länsimaisia pelejä, joiden nimessä on kaksoispiste pelin ollessa samalla "sarjansa" ainut edustaja.
Nimeen sisältynee ehdotus kutsumanimestä ja selitys ideasta.

Odottelen peliä Horizon: Zero Dawn: The Board Game.

Käyttäjän Refloni kuva
Refloni

Rita Hayworth - Avain pakoon on myös hirveä nimi.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami

Kiitos blogitekstistä! Kieltä käsittelevät aiheet ovat aina sydäntäni lähellä. Tuo kanjien vertaaminen länsimaiden numeraaliin "1" oli nerokas, täytyypä käyttää itsekin tästedes kanjien konseptia tietämättömille havainnollistaessani.

Lainaus

Pelillä on Japanissa alaotsikko: sen koko nimi on Untitled Goose Game: Itazura gachou ga yattekita. Alaotsikko tarkoittaa ”kiusaaja-ankka tulee”

Itse asiassa kyseessä on mennyt muoto ("kita") eli ankka tuli tai on tullut. "Itazura" ei myöskään ole varsinaisesti kiusaamista vaan ennemminkin kujeilua ja pienempää kiusantekoa. Mutta tämä nyt on pientä nyanssiasiaa vaan.

On muuten tuttu kauppa tuo S.I2.C! Tullut ostettua sieltä ihana mekko jos toinenkin.

Käyttäjän Carpio kuva
Carpio

Kiitos taas erittäin mielenkiintoisesta jutusta. Kuulostaa erittäin tutulta. Esimerkiksi bändienkin nimissäkin nähdään mitä meielenkiintoisempia väännöksiä, joissa on pilkkuja ja pisteitä, isoja ja pieniö kirjaimia sekaisin, mikä varmasti ihmetyttää länkkäriä. Asiaan tottuneena tosin olen tullut miettineeksi, että miksi täällä ei käytetä moisia tehosteita. Ja tosiaan tämän kirjoituksen ansiosta taisin vihdoin ymmärtää täysin sen, että miksi Japanissa asioiden nimissä olevat numerot yleensä lausutaan englanniksi (vaikka se kuinka särähtäisi omaan korvaan).

Käyttäjän ripulisaasta kuva
ripulisaasta
Lainaus Brutal1ty

[quote]90-luvulla melkein jokainen etenkin koko perheen elokuva sai Suomessa alaotsikon, ja ei tavasta ole vieläkään kokonaan luovuttu:[/quote]
Älä muuta sano, pahimman tittelin sai: The Thing - "Se" jostakin. ("Olio" olisi ollut parempi nimi IMO)

Todellakaan ”Olio” ei olisi ollut parempi. Nykyisellään ”Se” jostakin kertoo juuri sen verran kuin pitääkin. Se ei anna oletuksia, että minkälainen uhka on kyseessä. Katsojalle jää arvuuteltavaksi onko uhka edes fyysinen. Oliosta tulisi heti liikaa oletuksia, jotka rikkoisivat elokuvan jännityksen.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski
Lainaus ripulisaasta

Todellakaan ”Olio” ei olisi ollut parempi. Nykyisellään ”Se” jostakin kertoo juuri sen verran kuin pitääkin. Se ei anna oletuksia, että minkälainen uhka on kyseessä. Katsojalle jää arvuuteltavaksi onko uhka edes fyysinen. Oliosta tulisi heti liikaa oletuksia, jotka rikkoisivat elokuvan jännityksen.

Tästä ihan samaa mieltä. Koko elokuvan idea on, ettei The Thingillä ole mitään varsinaista muotoa, vaan se on vain "jokin". Olio asettaa tosiaan sille jo ihan liikaa odotuksia. Tosin John W. Campbellin novelli on suomennettuna "Olento", joka sekin kuitenkin poikkeaa merkittävästi alkuperäisnimestä, "Who Goes There?".

Itse olisin ehkä suomentanut elokuvan nimen juurikin The Thing - Jokin, mutta alkuperäisellä suomentajalla on ollut mukana vähän painolastia, koska John Carpenterin The Thing ei ole tarinan ensimmäinen filmatisointi. Novelliin perustuen tehtiin elokuva jo vuonna 1951 nimellä The Thing From Another World, joka oli suomennettu 'Se' toisesta maailmasta. Carpenterin The Thingin suomentaja oli sitten uskollinen tälle ajatukselle: Carpenter nappasi The Thingin alkuperäisestä ja suomentaja 'Sen' ja häivytti "toisen maailman" epämääräisemmäksi: 'Se' jostakin.

Nykyisellään Carpenterin versio on paljon tunnetumpi, joten suomennos ei käy samalla tavalla enää järkeen. Melko tönkkö tuo varmaan oli tietysti jo aikalaisekseen.