Idän lumo: Kinkku ei ole lihaa / Blogit / pelaaja.fi

Idän lumo: Kinkku ei ole lihaa

14.07.2019 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
26
Idän lumo: Kinkku ei ole lihaa

Ruoan merkitystä japanilaiselle kulttuurille on vaikea yliarvioida; japanilaiset puhuvat ruoasta yhtä paljon kuin englantilaiset säästä. Tästä kaikesta voisi kirjoittaa ihan omankin postauksensa, mutta keskitytään tällä kertaa yhteen tiettyyn osaan japanilaisten ruokasuhdetta: lihaan.

Japani on paradoksaalinen maa lihansyönnin suhteen. Yhtäältä voisi väittää, että liha ei ole samalla tavalla olennainen osa japanilaista ruokakulttuuria kuin eurooppalaista; toisaalta voisi väittää, että Japanissa lihaa on käytännössä ihan kaikessa ruoassa. Kumpikin väite on tavallaan yhtä oikeassa.

***

Jälkimmäinen seikka tekee Japanista kenties maailman epäystävällisimmän maan sellaisille, jotka eivät syö lihaa aatteellisista syistä. Salaateissa on täysin varmasti katkarapuja, kinkkusuikaleita tai vähintään tonnikalahiutaleita. Tomaattikastikeessa on kalaöljyä. Leivästä ja sipseistä löytyy todennäköisesti jonkinlaista eläinrasvaa. Jopa tölkkikahvin valmistamiseen on saatettu käyttää gelatiinia.

Tofua ja soijaa Japanissa syödään toki paljon, ei siinä. Lännessä niihin suhtaudutaan kuitenkin lihan korvikkeina, Japanissa taas vain yhtenä osana täysipainoista ateriaa. Niitä syödään lihan kanssa, ei sen sijasta, ja japanilainen ajatus tasapainoisesta ateriasta on "vähän kaikkea."

Perinteinen aamiainen.

Vain 0,08 prosenttia japanilaisista on kasvissyöjiä ideologisisista syistä, ja oletettavasti nämä ihmiset eivät syö valmisruokaa – tai ulkona. Kysymykseen ”voisiko tästä annoksesta jättää lihan pois” nimittäin saa yhdeksässä tapauksessa kymmenestä hämmentyneen vastauksen ”mutta tähän annokseen kuuluu lihaa”. Samaan tapaan kuin japanilaisille on vieras ajatus että ihminen voisi olla luonnolle uhka on heille nimittäin vieras ajatus myös se, että joku kieltäytyisi syömästä eläinperäisiä tuotteita vain siksi että ne ovat eläinperäisiä.

Aatteellisesta lihansyönnistä pidättäytymisestä monelle saattaa ensimmäiseksi tulla mieleen uskonto – buddhalaisen ajattelutavan mukaanhan muiden elollisten olentojen tappamista on vältettävä. Tässä on kuitenkin kyse askeesista: buddhalaiset munkit eivät syö lihaa koska he haluaisivat syödä lihaa, eivät siksi että he eivät haluaisi. Uskonnollisista syistä valmistetussa kasvisruoassa on lisäksi eroja tavalliseen. Vältettäviä ovat myös kiihkoa nostattavat mausteet, kuten chili ja valkosipuli, sekä perunan ja porkkanan kaltaiset asiat, joiden poimimiseksi on tapettava koko kasvi.

Koska länsimaistyylinen kasvissyönti on Japanissa varsin vieras konsepti, ensimmäinen kulttuuriero johon länsimainen ihminen törmää on todennäköisesti jo lihan määritelmä. Japanilainen ihminen ei esimerkiksi välttämättä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että kanavartaat olisivat varsinaisesti "liharuoka" – nehän ovat kanaa eivätkä lihaa. (Kalan väittäminen lihaksi olisi varmaan vielä vaikeampaa.) Ei ole kauheasti totuuden venyttämistä sanoa, että myöskään vaikkapa tonkatsu - leivitetty ja uppopaistettu porsaanleike – ei kaikkien mielestä ole "liharuoka" siten kuin sanalla yleensä tarkoitetaan.

Usein sanalla ”liha” tarkoitetaankin yleensä lähinnä nautaa ja porsasta sellaisenaan – lautasella tirisevää pihviä, nabe- tai sukiyaki-pataan vihannesten kanssa laitettavia lihanpaloja tai grillillä paistettavia asioita yakiniku-ravintolassa. Sen sijaan jauhelihasta ja perunasta valmistettu, leivitetty ja uppopaistettu kroketti ei ole ihmisten mielestä samalla tavalla ”liharuoka.” Eivätkä myöskään ne kinkkusuikaleet salaatissa.

Se mitä lihan yleensä ajatellaan tarkoittavan.

Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, tämä kulttuuriero kumpuaa pohjimmiltaan siitä, että liha ei ole perinteinen osa japanilaista ruokavaliota.

Nautoja on kasvatettu Japanissa toki tuhansien vuosien ajan, mutta perinteisesti niihin suhtauduttiin lähinnä työeläiminä eikä lihan tai maidon tuottajina. Buddhalaisuuden yhteiskunnallisen ja poliittisen merkityksen vuoksi nelijalkaisten eläinten syömiseen suhtauduttiin nihkeästi; sen sijaan ruoka tuli ensisijaisesti pelloilta ja merestä.

Sisällissotien aikakausi päättyi vuonna 1600, ja seurasi 250 vuotta rauhaa ja sulkeutuneisuutta ulkomaailmasta, mikä sai väestöntiheyden kasvamaan paljon suuremmaksi kuin monessa muussa maassa samaan aikaan. Japani on vuorinen maa vailla isoja laidunmaita, ja lihakarjan syöminen olisi ollut käytännössäkin mahdoton tapa ruokkia koko väestö.

Vuonna 1853 amerikkalainen amiraali Matthew Perry saapui sotalaivoineen ja avasi Japanin maailmalle, mistä seurasi nopeasti vallankumous. Uudistusmieliselle hallitukselle tuli kiire modernisoida Japania, ja länsimaita alettiin matkia niin muodin, armeijan, teollisuuden kuin koulutusjärjestelmänkin suhteen. Länsimaisten kaksimetriset vartalot ja halkoliiterileuat yhdistettiin heidän ruokavalioonsa, ja lihansyöntiä alettiin promota tapana kasvattaa lapsista terveitä ja hyvinvoivia. Lihasta tuli osa japanilaista ruokakulttuuria nimenomaan osana länsimaistumista.

Toisen maailmansodan jälkeen taas oltiin totta kai köyhiä. Kansalla oli varaa lähinnä vain vihanneksiin, ja kaikki liha oli kallista. Tästä japanilaiseen kulttuuriin on jäänyt päälle tietty alitajuinen tapa ajatella lihaa erikoisuutena ja harvinaisena herkkuna – jonain, jota mennään syömään erikseen liharavintolaan.

Kuuluisa nöyryyttävä valokuva, jossa keisari Hirohito ja amerikkalaisten miehitysjoukkojen johtaja kenraali MacArthur seisovat rinnakkain Japanin antautumisen jälkeen vuonna 1945. 

Sodan jälkeen lihansyönti opittiin yhdistämään maata miehittäviin salskeisiin amerikkalaisiin sotilaisiin, pelkkien vihannesten syömisen taas köyhyyteen ja nälkään. Siksi sodanjälkeinen sukupolvi kasvatti omat lapsensa yhdistäen lihan terveyteen ja korkeaan elintasoon – ja muoviin suhtautumisen tapaan tämä 50-lukulainen ajattelutapa ei ole koskaan oikein kadonnut.

Tästä kaikesta kumpuaa monia asioita japanilaisessa yhteiskunnassa – kuten vaikkapa miesten jaotteleminen miehekkäisiin ”lihansyöjiin” ja moderneihin, nynnyihin ”kasvinsyöjiin”. Japanilaisessa viihteessä näkee usein repliikkejä tyyliin ”tänään haluan syödä lihaa” tai ”älä syö padasta pelkkää lihaa”. Ja samaa perua on tietysti myös stereotyyppi aktiivisesta ja terveestä tyttöhahmosta, joka on aina nälkäinen ja himoitsee lihaa silläkin uhalla, että se on epäfeminiinistä.

Tietystikin tästä seuraa myös se, että Japani on yksi maailman epäystävällisimpiä maita niille, jotka eivät halua syödä lihaa. Pieniä määriä lihaa kun on lähes mahdoton välttää, söi sitten mitä tahansa – ihan vain siitä syystä, että siihen suhtaudutaan universaalin positiivisena asiana, joten sitä halutaan lisätä varmuuden vuoksi vähän kaikkeen.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja pitää Mangakartta-podcastia ja on Anime-lehden entinen päätoimittaja. Häntä, podcastia ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Rintojen pienentämisen ja homon rakkaudentunnustuksen yhteys

Seuraava: Radioaallot mädättävät aivosi

Kommentit

Käyttäjän Kornholic kuva
Kornholic

Suomessakin voidaan puheesta huomata, että kalaa ja kanaa ei pidetä liharuokina. Esimerkiksi melkein jokaisessa lihansyönnin vähentämiseen keskittyvässä artikkelissakin neuvotaan korvaamaan liha kanalla tai kalalla.

Käyttäjän Slipoveri kuva
Slipoveri

Tällöin toki puhutaan punaisen lihan syönnin vähentämisestä. Jota suomalaiset syövät runsaasti verrattuna kalaan ja kanaan.

Käyttäjän Vaapukkamehuw kuva
Vaapukkamehuw
Lainaus Kornholic

Suomessakin voidaan puheesta huomata, että kalaa ja kanaa ei pidetä liharuokina. Esimerkiksi melkein jokaisessa lihansyönnin vähentämiseen keskittyvässä artikkelissakin neuvotaan korvaamaan liha kanalla tai kalalla.

Tämä riippuu ihan siitä, että miltä kantilta lihansyöntiä lähestytään. Jos kyseessä on terveelliset elämäntavat ja huonojen rasvojen välttäminen, niin semivegetarinen ruokavalio nostetaan usein esille. Suomessa syödään liikaa punaista lihaa.

Luultavasti siipikarjan ja kalastuksen hiilijalanjälki on myös pienempi kuin isommilla nisäkkäillä, mutta en mene sanomaan varmaksi.

Käyttäjän Tylor kuva
Tylor

Yhdistetäänkö lihansyönti Japanissa myös vähän epäkohteliaksi tai ainakin sellaiseen jolla ei ole parhaat käytöstavat? Esim. One Piecein Luffyn lempiruoka on lihaa ja hänellä ei kyllä ole oikein hyvät ruoka/syömis tavat ja suorastaan ahmii ruokaa.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo
Lainaus Tylor

Yhdistetäänkö lihansyönti Japanissa myös vähän epäkohteliaksi tai ainakin sellaiseen jolla ei ole parhaat käytöstavat? Esim. One Piecein Luffyn lempiruoka on lihaa ja hänellä ei kyllä ole oikein hyvät ruoka/syömis tavat ja suorastaan ahmii ruokaa.

En sanoisi. Enemmänkin yleiseen elinvoimaan, terveyteen ja vitaliteettiin - ja nehän ovat aika paljon Luffya määrittäviä tekijöitä myös.

Toisaalta eiväthän ne sulje huonoa käytöstä pois.

Käyttäjän Kornholic kuva
Kornholic
Lainaus Slipoveri

Tällöin toki puhutaan punaisen lihan syönnin vähentämisestä. Jota suomalaiset syövät runsaasti verrattuna kalaan ja kanaan.

Ei niissä yleensä erikseen mainita tuota punaista lihaa. Siksi ne pistävätkin silmään.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami
Lainaus

japanilainen ajatus tasapainoisesta ateriasta on "vähän kaikkea"

On muuten mielenkiintoista, miten idea "vähän kaikkea" ymmärretään Japanissa ja Suomessa. Japanissa se on tämän blogitekstin ensimmäisen kuvan kaltainen ateria, jossa jokainen ruokalaji on omassa astiassaan. Suomalainen käsitys ideasta "vähän kaikkea" havainnollistuu etenkin erilaisissa buffeteissa ja vaikka joulupöydässä, joissa samalle lautaselle sullotaan "vähän kaikkea". Ainakin omaa makuaistiani hivelee enemmän Japanin tapa, jossa "vähän kaikki" maistuu selkeästi omina makuinaan eikä suomalaistyyppisenä sekoituksena (vaikka siitä toki tuleekin enemmän tiskiä).

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Minäkin olen aina ymmärtänyt lihan syömisen nimenomaan punaisen lihan syömisenä ja täten kala ja kana eivät niihin kuuluisi. Oletan siis, että jos "et syö lihaa" niin syöt mahdollisesti kalaa ja/tai kanaa. Erikseen olen myös kuullut termin sille, kun ei syö mitään näistä (joka ei nyt tule mieleen enkä jaksa googlata) ja tätenkin olen ajatellut, että kun kerran on termi sille, niin kai sitten syö kalaa/kanaa vaikka ei lihaa söisikään.

Itsehän syön lähes kaikkea mitä edestä löytyy.

Lainaus Hayarigami

Suomalainen käsitys ideasta "vähän kaikkea" havainnollistuu etenkin erilaisissa buffeteissa ja vaikka joulupöydässä, joissa samalle lautaselle sullotaan "vähän kaikkea". Ainakin omaa makuaistiani hivelee enemmän Japanin tapa, jossa "vähän kaikki" maistuu selkeästi omina makuinaan eikä suomalaistyyppisenä sekoituksena (vaikka siitä toki tuleekin enemmän tiskiä).

Öh... Mikä pakko on sekoittaa ruokia vaikka käyttääkin yhtä lautasta? Aina olen saanut eri kamat pidettyä erillisinä osioinaan yhdelläkin lautasella ja kuten sanoit, säästyy sitä tiskiä ja tiskaamista (ja sen kautta kai hyvin marginaalinen pala maailmaa). Useampi lautanen on toki käytössä jo sen takia, että kylmää ja lämmintä ruokaa laitan eri lautasille.

Toki buffeteissa näkee sitä ruokakekoa ihmisten lautasilla mutta ei se tarkoita että sellaista on pakko harrastaa.

Käyttäjän mantelirapu kuva
mantelirapu

Yllättävää, että runsas lihansyönti yhdistetään Japanissa elinvoimaisuuteen, vaikka tutkitusti se vanhentaa ihmistä nopeammin.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami

@zappah

Ei sekoittaminen täällä mikään pakko ole, mutta se tapahtuu itsestään, jos ruokaa ottaa vähänkin enemmän lautaselle, ja silloin pitää myös varoa ruokaa paloitellessaan, etteivät yhteensopimattomat vahingossa sekoitu. Et ehkä käsitä tätä kulttuurieroa täysin, jos et ole Japanissa käynyt, mutta kyllä ruokien eri astioihin erittelyn hyödyt huomaa Japanissa selkeästi. Sanoisin, että tämäkin on osa Petterin mainitsemaa ruoan arvostusta - jokaiselle oma astiansa.