Idän lumo: Steamin uudet seksistandardit / Blogit / pelaaja.fi

Idän lumo: Steamin uudet seksistandardit

25.08.2019 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
5
Idän lumo: Steamin uudet seksistandardit

Joulukuussa 2003 japanilainen pelistudio Nitroplus julkaisi pienimuotoisen visual novelin nimeltä The Song of Saya. Tiettävästi sitä ennakkomarkkinoitiin lehdissä ihan tavallisena yliopistoon sijoittuvana romanssipelinä ja irtiottona niistä rikossyndikaatti-, kyberpunk- ja demoninlahtausteoksista, joista studio tunnettiin.

Ensimmäisten ostajien yllätys oli varmaan melkoinen. Kyseessä kun olikin tarina nuoresta miehestä nimeltä Fuminori, joka auto-onnettomuuden ja kokeellisen aivokirurgian jäljiltä näkee ja tuntee koko maailman groteskina helvettinä, joka koostuu kokonaan mätänevästä lihasta, sykkivistä elimistä ja verisuonista. Muut ihmiset taas hän kokee sanoinkuvaamattoman kuvottavina lonkerohirviöinä.

Sairaalassa itsemurhaa märehtiessään Fuminori tapaa eräänä yönä mystisen ja epämääräisen ikäisen tytön nimeltä Saya, jonka hän jostain syystä kokee kaikesta huolimatta ihmisenä.

Vuosien varrella The Song of Saya alkoi kerätä tasaisesti mutta varmasti kulttisuosiota myös lännessä, ja siitä huhuttiin jo kauan ennen kuin englanninkielinen fanikäännös valmistui vuonna 2009. (Itse kokeilin siihen tutustumista ensimmäisen kerran muistaakseni joskus 2006 tai niillä main.) Vielä nykyäänkin se on VNDB-sivuston käyttäjien parissa kolmanneksi suosituin teos, ohi sellaisten raskassarjalaisten kuin Steins;Gate, Clannad, Danganronpa, Ace Attorneyt tai Umineko.

Tarinan kynäili silloin vielä täysin tuntematon Gen Urobuchi. Hänestä on Madoka Magican, Fate/Zeron ja Psycho-Passin myötä tullut yksi animemaailman nimekkäimpiä käsikirjoittajia, ja sittemmin kertyneen suosion myötä The Song of Saya onkin tiettävästi 2010-luvulla tuottanut paljon enemmän rahaa kuin silloin aikoinaan.

Urobuchi on vieraillut kertaalleen Suomessakin, Desucon Frostbite -tapahtuman kunniavieraana vuonna 2015. Nimikirjoitusjonossa näkyi useampia The Song of Sayan jenkkijulkaisuja, ja omaani pidän edelleen olohuoneessa esillä.

Teos on nyt taas ajankohtainen, koska vuoden 2013 fyysisen julkaisun lisäksi se julkaistiin viime viikolla lopulta myös Steamissa. Nyt lukemattomat uudet uteliaat pääsevät tutustumaan sen masentavaan, kamalaan ja kauniiseen tarinaan, ja vielä remasteroituna nykyaikaisemmille resoluutioille.

Masentava ja kamala tarina nimittäin on. Sen lukijat ymmärtävät paljon ennen Fuminoria, että Saya ei oikeastaan ole mikään poikkeustapaus hänen aivovammansa luomassa aistiharhaisessa maailmassa. Oikeasti Saya on jotain ihan muuta – jotain, jonka Fuminori vain kokee ihmisenä.

Ystäviään, naapureitaan ja kaikkia muitakin ihmisiä kohtaan Fuminori taas kokee pelkkää kuvotusta, ja hän menettää vastentahtoisesti mutta väistämättä kykynsä kokea näitä kohtaan mitään inhimillisiä tunteita. Samalla kun Fuminorin ystävät ovat hänestä huolissaan alkaa hän itse aikansa kuluksi selvittää Sayan kadonneen ”isän” mysteeriä – yksi okkultististen kirjojen ja tykötarpeiden täyttämä työhuone ja piilopirtti kerrallaan.

Välillä tarinaa kuljetetaan myös muiden hahmojen näkökulmista, jolloin Fuminorin hidas vajoaminen epäinhimillisyyteen näyttäytyy entistä surullisempana. Lukija ei myöskään voi olla ajattelematta, miltä Fuminorin ja Sayan yhteiselo rakastavaisina mahtaa ”oikeasti” näyttää.

Tarina on ylipäätään hyvin descartesilaisia teemoja pyörittelevä: kuinka täydellisen riippuvaisia lopulta olemmekaan siitä, mitä aistimme meille maailmasta kertovat, ja avuttomia tappelemaan vastaan jos ne valehtelevat meille? Tarinan taitekohdassa Fuminori toteaa itsekin, että maailma on sellainen kuin enemmistö sen kokee, ja hän vain sattui epäonnekseen päätymään laatikon ulkopuolelle. Kirjoitustyylissä näkyy myös Urobuchin mieltymys Lovecraftiin: kuvailut on kylvetty täyteen visvaisia adjektiiveja, ja esimerkiksi auringonlaskua saatetaan kuvailla ”mätänevän hedelmän väriseksi”.

Tarina sisältää vain kaksi valintakohtaa. Ne johdattavat lukijan kohti yhtä kolmesta vaihtoehtoisesta lopusta, joiden lopputulemat vaihtelevat mielisairaalaan joutumisen ja maailmanlopun välillä. Lopullinen totuus Sayan luonteesta ja alkuperästä selviää vasta true endingissä, joka on myös tavallaan lähimpänä onnellista loppua jota tällainen tarina voi saada. Kovin hilpeää kyytiä ei toki ole luvassa siinäkään suunnassa – onhan kyseessä pohjimmiltaan traaginen rakkaustarina.

Visuaaleillaan teos ei ole koskaan koreillut, ja ajan hammas näkyy etenkin sen 3D-rendatuissa suolenpätkissä. Sen sijaan edelleen yhtä ahdistavalta kuin ennenkin tuntuu sen särisevä, vatsaakääntävä soundtrack. Tarinan alussa erityyliset taustabiisit erottavat Fuminorin kohtaukset normaaliin maailmaan sijoittuvista, mutta sen edetessä painajaismainen äänimaailma alkaa vuotaa muuallekin. Kaikessa musiikissa on pahaenteinen ja kaikuva tuntu, ja Fuminorin maailmassa kuuluvista kappaleista rauhallisimmassakin kuuluu taustalla vaimea, rääkyvä särökitara.

Tarina on myös kokonaan ääninäytelty, ja se on ylipäätään hyvä esimerkki visual novelin vahvuuksien käyttämisestä mediamuotona. Romaani joutuisi luottamaan pelkkään proosaan, mutta toisaalta animemuodossa sarja joutuisi näyttämään ruudulla liikaakin. Iso osa painostavaa tunnelmaa kun on nimenomaan tilan antaminen lukijan mielikuvitukselle lonkerohirviöiden ulkonäön suhteen.

Tarina on varsin lyhyt, ja sen kliksuttelee läpi kokonaisuudessaan alle kymmenessä tunnissa. Usein toistellun totuuden mukaan modernit visual novelit ovat nykyään yhä pidempiä ja puuduttavampia, ja etenkin siihen nähden tällainen klassikkoteos on sekä virkistävä tuulahdus että moderneja teoksia lähestyttävämpi niille, jotka saapuvat visual novelien pariin pystymetsästä. Steam-julkaisun 15 euron hintakaan ei palele korvia.

Steamista ei kuitenkaan saa ladattua koko peliä, tietenkään. Tarina nimittäin sisältää pari seksikohtausta ja myös seksuaalista väkivaltaa, ja leikatut kohtaukset pitää ladata perinteiseen tapaan patchina julkaisijan nettisivuilta. (Lisähintaan 3,60 €.)

Lännessä se perinteinen näkemyshän on ollut, että hyvät tarinat ovat hyviä tarinoita ja porno on pornoa. Myös The Song of Sayan tapauksessa median näkemykset ovat olleet samansuuntaisia: esimerkiksi tämä PC Gamerin toissaviikkoinen uutinen toistelee kehuja teoksesta, mutta päättyy irralliseen tuhahdukseen siitä, miten ”it’s let down by some out-of-place hentai scenes”, jollaisia normaalit ihmiset eivät kaipaa.

Asiasta voi esittää argumentteja puolesta ja vastaan. Toisaalta voi sanoa, että vuonna 2003 jokainen visual novel joutui vielä hankkimaan K18-lätkän, jotta asiakkaita riittäisi. (Tämän totuuden mursi vasta Clannad vuonna 2004.) Toisaalta taas seksuaalisuus on yksi keskeisimpiä body horrorin rakennuspalikoita. Ja niin ikään toisaalta… kyseessä kuitenkin on, kuten aiemmin sanoin, pohjimmiltaan rakkaustarina.

Ja sitä paitsi varoittavia esimerkkejä kyllä löytyy siitä, miten voi käydä jos kaikki tarinaan sisäänrakennetut K18-kohtaukset vain leikataan surutta tiehensä. Mikäli aiempaan kokemukseen on luottaminen, tarinaa tuskin kannattaa lukea leikatussa muodossa.

Sweet Pool.

Saman julkaisijan viime vuonna julkaiseman Sweet Poolin Steam-versio nimittäin meni tämän asian suhteen siitä missä aita oli matalin. Yritä siinä sitten pysyä juonen perässä, kun raiskausten ja muiden seksikohtausten kanssa leikkaushuoneen lattialle ovat päätyneet myös päähenkilön verentäyteiset hallusinaatiot ja body horror -hirviösynnytykset, jotka ovat täysin olennaisia tarinan ymmärtämiselle 

(Sweet Pool ja The Song of Saya ovat muuten monella tavalla sisarteoksia. Ne ovat molemmat Nitroplusin kehittämiä, ja molemmissa päähenkilön tavallinen arki hajoaa lovecraftilaisten lihakauhujen tieltä. Toinen vain on suunnattu miesyleisölle, toinen naisyleisölle.)

Edelleen Sweet Pool.

Monille tämän postauksen lukijoille voi tulla yllätyksenä, että tällaisia saksimisia ja patcheja edelleen tarvitaan. Melko pian sen jälkeen kun kirjoitin asiasta viimeksi keväällä 2018 lupasi Steam nimittäin kovaan ääneen hyväksyvänsä jatkossa myyntiin kaiken sisällön, joka ei ole ”laitonta tai trollausta.”

Ja jos on seurannut pelialan uutisointia, näin näyttäisi tosiaan tapahtuneen. Esimerkiksi Kotaku kirjoittelee säännöllisesti puritaanista päänpudisteluaan siitä, miten Steamin myydyimmät pelit ovat nykyään ”animeseksipelejä.” (Tällainen suhtautuminen erotiikkaa sisältävään tarinankerrontaan on toki ikävän lapsellista ja yksinkertaistavaa, kuten esimerkiksi tässä Pete Davisonin artikkelissa huomautetaan.)

Totuus on kuitenkin toinen ja vähemmän uutisoitu: piirroshahmoja sisältävien pelien suhteen Steamin linja tuntuu enemmänkin vain entisestään kiristyneen. Sen vuoksi ei ole ihmekään, että julkaisijat ovat varpaillaan ja turvautuvat edelleen patcheihin.

Julkaisijoiden ja kuluttajien näkökulmasta Steamin standardit tuntuvat myös välillä täysin mielivaltaisilta. Siinä missä kaikki edellämainitut pelit kyllä kelpaavat Steamille myyntiin, esimerkiksi Frontwingin Loca-Love: My Commuting Crush ilmeisestikään ei kelvannut.

Kummallista tämä on erityisesti siksi, että sarjan ensimmäinen osa Loca-Love: My Cute Roommate kyllä pääsi Steamin seulasta läpi. Jatko-osa kertoo täysin samoista hahmoista, on graafisesti täysin samanlainen ja seksikohtaukset olivat samaan tapaan patchin takana, joten yhtäaikaisesta japaninkielisestä ja englanninkielisestä julkaisusta haaveilleelle japanilaiskehittäjälle kieltävä päätös tuli epäilemättä täytenä yllätyksenä.

Mitä ilmeisimmin ratkaiseva ero oli se, että ensimmäisen pelin Steamiin submitatuissa promokuvissa ei näkynyt koulupukuja.

Loca-Love: My Commuting Crushin sittemmin poistettu Steam-profiili. Neuleliivi, kravatti ja vekkihame ilmeisesti ajoivat sarjan kielletylle vyöhykkeelle. 

Silloin kirjoittaessani asiasta viimeksi mainitsin, että piirroshahmojen iän mittaaminen ”lapsipornon” pelossa on kuolleena syntynyt ajatus, koska yhden piirtäjän kolmikymppiset hahmot näyttävät joka tapauksessa nuoremmilta kuin toisen piirtäjän kymmenvuotiaat – ja eri piirtotyyleihin tottuneet ihmiset näkevät nämä hahmot myös täysin eri tavoilla. Sittemmin Steamilla on näemmä tultu samaan lopputulokseen, joten ilmeisesti päätöksiä siitä mikä pääsee myyntiin tehdään nykyään sen perusteella, miten näkyvästi peli sijoittuu minkäänlaiseen kouluun. Eli käytännössä näkyykö kuvissa koulupukuja.

Tämä selittäisi kaikenlaiset viimeisen vuoden aikana sattuneet tapaukset, kuten A Kiss for the Petals -sarjaan kuuluneen Maidens of Michaelin poistamisen Steamista ja sen, miksi Hello, Goodbyen Steam-julkaisua saatiin odottaa lähemmäs puoli vuotta. Huvittavimmillaan joitain hahmonrakennusseksisimulaattoreita on jopa julkaistu Steamissa niin, että seksin sijaan koulupuvut ovat olleet erikseen ladattavan patchin takana. Kelpaisivatkohan koulupuvut, jos ne olisi sensuroitu pikselimosaiikilla?

Sinällään tämä linjaus on ihan looginen: kyseessä tuntuu sentään olevan jonkinlainen konkreettinen standardi, jonka ympärillä kehittäjät ja julkaisijat voivat toimia – olkoonkin, että Steam ei tuttuun tapaansa ole sanonut asiasta mitään ääneen. Jos se joka tapauksessa tekee päätöksiä pelkän pärstäkertoimen perusteella, on kuitenkin mukavaa että kyseessä ei ole puhdas arvan heittäminen.

Huvittava kulttuuriero kyseessä joka tapauksessa on. On höpsöä ajatella, että The Song of Sayan ja Sweet Poolin kaltaiset väkivaltaiset, raiskauksia ja gorea sisältävät kauhuseksipelit kelpaavat Steamille – mutta ensisijaisesti vain siksi, että kummassakaan ei näy vekkihameita ja seilorikauluksia.

Olkoonkin, että jälkimmäinen kertoo lukiolaisista. Mutta se lienee Steamille ihan OK, jos hahmot ovat miespuolisia ja taidetyyli saa hahmot näyttämään kolmikymppisiltä. Se kun laskee hyvin lähelle nollaa sen todennäköisyyden, että kukaan tulee missään vaiheessa ulisemaan pedofiliasta - ja sehän on ainoa asia jolla on Valvelle väliä.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja pitää Mangakartta-podcastia ja on Anime-lehden entinen päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Kaikki mitä Netflix sanoo animeksi ei ole animea

Kommentit

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death

Aloitin viime aikoina visual novellien pelaamisen koska genre oli jäänyt kokonaan paitsioon ja etsiessäni näitä on tullut muutaman kerran vastaan näitä pelejä jossa K18 sisältö on ostettava julkaisijalta Steamin ulkopuolelta.

Visual Novelleja etsiessä ensimmäisenä tuli vastaan Muv-Luv, high schooliin sijoittuva VN K18 sisällöllä. Osasyy on tietysti siinä että Steam-julkaisu oli ennen uutta käytäntöä, mutta K18 patchiä ei ole näkynyt monen muun pelin tavoin pelin fanien pyynnöistä huolimatta. Koska en tiedä onko poistettu sisältö mitään olennaista niin peli ei ole siirtynyt toivelistalta kirjastooni, eikä muutenkaan tee mieli tukea sensuroituja tuotteita, ehkä julkaisijan kautta sitten joskus.

VN puolella Steamin Adults Onlyt salliva käytäntö ei ole hirveästi muutosta saanut aikaan, mutta esimerkiksi hentai-jrpg:t taitavat mennä aika usein läpi ongelmitta vaikka sisältö olisi samaa kuin novelleissa.

Nykymeno on hiukan huolestuttavaa ottaen huomioon miten laajaksi loli-termiä on venytetty, syytöksiä epäsopivasta lapsisisällöstä on saanut osakseen sekä Animesarja Keijo ja Persona 5, toisessa kaikki ovat +19 vuotiaita ja toisessa on hädintuskin mitään fanipalvelua. Toki voi sanoa että tuo on vain turhaa sosiaalisen median kuhinaa jota ei tarvitse huomioida, mutta harmittavan usein juuri julkaisijat nuo huomioivat ja muuttavat tuotettaan sen mukaan.

Onko ne nämä suuret silmät jotka tekevät hahmoista lapsekkaita länsimaalaisille?

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo
Lainaus Angel of Death

VN puolella Steamin Adults Onlyt salliva käytäntö ei ole hirveästi muutosta saanut aikaan, mutta esimerkiksi hentai-jrpg:t taitavat mennä aika usein läpi ongelmitta vaikka sisältö olisi samaa kuin novelleissa.

Yksi hommaan liittyvä juttuhan on tosiaan se, että fantasiamiljöössä hahmojen ikä ei välttämättä varsinaisesti tule mistään ilmi. Kun päähenkilö asuu fantasiamaailmassa ja hänellä on miekkasankarin vaatteet yllä saattaa alkoholin juominen tavernassa olla ihan OK, vaikka täsmälleen sama päähenkilö nyky-Japaniin sijoittuvassa tarinassa ei saisi vilkaista olutlasiin päinkään.

Japanissa siis. Lännessä taas fantasiagenre tosiaan tuntuu auttavan enemmänkin seksuaalisuuden suhteen (Rancet ja muut).

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

En ole uusiin käytäntöihin tutustunut sen tarkemmin itse, mutta tämän blogin perusteella uusi linja vaikuttaa melko selkeältä: Anime-hahmoja ei oleteta alaikäiseksi minkään visuaalisen arvioinnin perusteella, mutta jos peliin ujuttaa selkeän vihjeen siitä, että kyseessä on alaikäinen, niin bännivasara heilahtaa.

Koulupuku esim. käsitykseni mukaan liittyy Japanissa nimenomaan lukioikään, eli ikäluokkaan 14-18, joten aika selkeästi ollaan monien länsimaiden lainsäädännönkin näkökulmasta hämärän rajamailla.

Ymmärrän siis varsin hyvin, että Steam haluaa suojata itseään mahdollisilta oikeudellisilta toimenpiteiltä ja vähintäänkin suojella mainettaan, koska aihe on jatkuvasti suurennuslasin alla molemmilta puolen raja-aitaa.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Niin, siitähän tässä on kyse että lännessä ollaan kategorisesti hyvin varpaillaan, kun puhe on ”alaikäisten seksualisoimisesta”. Mutta kuten olen aiemminkin kirjoittanut Japanissa tähän on aina suhtauduttu vähän eri tavalla: täysi-ikäisyyden raja on 20, joten 19-vuotias on samalla tavalla ”alaikäinen” kuin 17-vuotiaskin. Alaikäiset saavat niin hankkia ajokortin kuin mennä naimisiinkin, joten siihen 18 vuoden ikään ei liity ihan samanlaista magiaa kuin täällä on totuttu.

Ja sitten on tietysti se, että japanilaisella popkulttuurilla vaan on niin pitkät ja monenkirjavat perinteet nuorista hahmoista kertomisen suhteen ylipäätään. Ja niiden joukossa toki on sitten paljonkin tarinoita joissa seksuaalisuus on jollain tavalla mukana… joten olisi vähän hassua, jos nimenomaan pelit eivät saisi niin tehdä.

Tässä viime viikolla esimerkiksi twiittailin erinäisten mangalehtien lukijakuntien ikäjakaumia. Alaikäisistä hahmoista kertovia ihmissuhdetarinoita löytyy niin naispuolisille (1, 2, 3) kuin miespuolisillekin (1, 2, 3) lukijoille suunnattujen lehtien puolelta - ja kyllä siellä seksistäkin ainakin puhutaan jos ei ihan harrasteta, vähän genrestä riippuen. Eikä visuaalinen tyyli kovin sanottavasti eroa konkreettisesti ala-asteikäisille lukijoille suunnatuista sarjoista – joissa niissäkin saattaa esiintyä jotain tuhmia fritsuvampyyreja, tai mistä ikinä kertovia sarjoja Ema Toyama nyt taas vaihteeksi tekeekään.

Japanilaisesta näkökulmasta ”alaikäisten esittäminen seksuaalisesti” kategorisesti kiellettynä asiana on siis ylipäätään vähän kummallinen asia takertua. Kun ylivoimaisesti suurin osa kaikesta piirretystä viihteestä kertoo joka tapauksessa kouluikäisistä, ja se osa joka ei kerro eroaa visuaalisesti lähinnä sen koulupukujen puutteen osalta.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

Lähinnä ymmärrän Steamin kantaa siis länsimaisen oikeuden ja kulttuurin kontekstissa. Tietyissä maissa lapsipornon määritelmän ulottaminen piirrettyihin ja animoituihin hahmoihin ei anna heille juurikaan liikkumavaraa asiassa, vaikka se kuinka järjetöntä olisikin.

Ero seksuaalisuuteen suhtautumisessa etenkin viihteen kontekstissa on kyllä kiistaton kulttuurien välillä. Pätee myös alaikäisten itsensä näkökulmasta:

Lännessä myös alaikäisiä yritetään pitää lähestulkoon aseksuaalisina olentoina mahdollisimman pitkään, koska seksuaalisuudelle "altistuminen" ennen avioliittoa on totuttu näkemään tahrana, joka vie näiltä "viattomuuden" ennen aikojaan. Kun uskonto ei enää nykyään kelpaa yleisesti perusteluksi, on siirrytty puhumaan keskeneräisestä henkisestä kehityksestä, mutta samaa ideologista sontaa se on edelleen. Alle 18-vuotias ei ex-perttien mukaan muka pysty käsittelemään sitä kun pelissä näkyy penis menossa vaginaan, mutta 16-vuotias on kuitenkin jo riittävän vastuullinen harrastamaan seksiä ihan kenen kanssa tahansa.

Paradoksaalista onkin, että seksin harrastamiselle ei nykyään useimmiten ole mitään varsinaista alaikärajaa samanikäisten kesken, mutta sattuneesta syystä kaikki sen avoimet viihteelliset esitysmuodot on kielletty 18-ikävuoteen asti. 15-vuotiaatkin voivat siis harrastaa seksiä keskenään, mutta eivät saa katsoa videolta ketään muuta harrastamassa. Noh, ei ole ketään 15-vuotiasta tähän päivään mennessä estänyt.

Nostoja