Crusader: No Remorse (1995)
Jos Origin Systems yleensäkään on enää kenenkään muistissa, se muistetaan todennäköisesti enimmäkseen Ultima-pelisarjasta tai kenties Wing Commanderista. Ennen kuin EA löi lapun Richard ”Lord British” Garriott de Cayeuxin perustaman firman luukulle, tiimi ehti kuitenkin julkaista paljon muitakin pelejä. Osa niistä oli jopa pelaamisen ja muistamisen arvoisia!
Otetaan esimerkiksi vaikka Crusader: No Remorse. Kuka olisi arvannut, että Ultima VIII:n jälkeen Originin hilpeät veikot kehittäisivät pelin, jota voisi kuvailla vaikka Robocopin pelilliseksi seuraajaksi? Niin, en minäkään olisi moista arvannut, mutta kun pelilehdet revittelivät hyperväkivaltaisen räiskintäpelin kuvakaappauksilla, olin kyllä hyvin kiinnostunut.
Kun sitten oli aika tarttua itse peliin, reaktio oli hieman erilainen.
Rehellisesti sanoen on pakko tunnustaa, että Crusader ei ole suinkaan huono peli. Se on silti taas yksi niitä pelejä, jotka selvästi ilmestyivät hieman liian aikaisin. Vuonna 1995 pelinkehittäjät eivät olleet vielä lyöneet kolmannen persoonan toimintapelien kontrolleja mitenkään lukkoon, eivätkä esimerkiksi monen napin pad-ohjaimet olleet vielä yleistyneet pc-puolella.
Niinpä Crusaderin ohjakset ovat… sanotaanko vaikka ”mielenkiintoiset”. Pelaaja liikuttaa raskaaseen taistelupukuun sonnustautunutta kapinallista, joka käy taistoon koko maailmaa hallitsevaa järjestöä vastaan. Edessä olisi pino erilaisia tehtäviä, joissa pitäisi vaikka räjäyttää generaattoreita ja sitten poistua paikalta mahdollisimman pikaisesti.
Peli itse tarjoaa oletusvaihtoehdoksi näppäimistön ja hiiren yhdistelmää, tai oikeammin näppäimistöä ja hiirtä toistensa rinnalla ja vaihtoehtoina. Liikkua voi joko nuolinäppäinten avulla tai heiluttelemalla hiirtä samalla kun painaa sen oikeaa nappia pohjaan, jolloin ristiretkeläinen kävelee eteenpäin. Okei, erikoista. Jos pitää liikkuessaan ALT-näppäintä pohjassa, voi liikkua suoraan sivuille kääntyilyn sijaan. Okei, tässä on selvästi haettu inspiraatiota 90-luvun räiskintäpeleistä, joissa ALT oli yleensä sivuttaiseen liikkumiseen käytetty nappi. Jos taas painaa controlin pohjaan, voi kyyristyä, hyppiä tai kieriä sivuille. Okei, nyt en enää tiedäkään, mitä sanoa.
Lopputuloksena on kokemus, joka ei ainakaan hiiren ja näppäimistön yhdistelmänä toimi mitenkään hyvin. Sormet menevät ristiin alta aikayksikön, varsinkin kun samalla pitäisi haroa näppäimistöltä muitakin nappeja vaikkapa esineiden käyttöä tai repun sisällön plaraamista varten. Jätetään siis hiiri sikseen ja pelataan vain puhtaasti näppäimistöltä. Ja hei, nythän tämä toimii paremmin!
Crusader teki minuun vaikutuksen aikanaan, koska sen perimmäisenä ohjenuorana tuntuu olevan ”miten teemme mahdollisimman monipuolisen ja syvällisen taistelusimulaation”. Pelaaminen on selvästi arcade-henkistä, mutta siihen on haettu syvällisyyttä monimutkaisten kontrollien kautta.
Kyyristelyllä ja kierähtelyllä on kuin onkin paikkansa, samoin kuin vaikka suojasta laukaistujen kauko-ohjattujen räjähderobottien käytöllä. Ympäriinsä kävelemällä ei pääse kuin eroon hengestään, mutta toisaalta niin kyllä tapahtuu muutenkin hyvin helposti. Peli on kotoisin niiltä vuosilta, jolloin täysin varoittamattomat kerrasta poikki -kuolemat olivat ihan hyvä pelisuunnitteluratkaisu, eikä automattitallennuksista oltu kuultukaan. Niinpä oma pelisessioni tyssäsi siihen, kun yllättäen jalkojen alta romahtanut silta olisi tiennyt puolen tehtävän uudelleenpeluuta. Sen siitä saa kun ei muista Larry Lafferin klassista ohjetta: tallenna varhain, tallenna usein.
Aikanaan peli löysi yleisönsä ja ylitti Originin myyntitavoitteet moninkertaisesti. Se sai jatko-osan, joka oli niin ikään hyvä ja hieman hiotumpi, mutta edelleen todella väkivaltainen räiskintäpeli. Tehtiinpä Crusaderista myös konsolikäännökset PlayStationille ja Saturnille, mikä ei vuonna 1995 ollut mitenkään helppo homma. Pelikonsolit eivät olleet millään tasolla yhteensopivia pc-koodin kanssa, joten koko roska täytyi tehdä uusiksi alusta saakka, samalla konsolien vaatimattoman raudan tuottamia haasteita kierrellen. Pelin kehittäjän omien sanojen mukaan tuloksena oli ”ihan asiallinen käännös”.
Mutta Crusaderissa on silti sitä jotain. Sen verran paljon, että saatan viettää sen kanssa enemmänkin aikaa. Joytokeyn kaltaisten ohjelmien avulla monimutkaiset kontrollit voi muuttaa helposti toimivammiksi ja vaikkapa sijoittaa sivuttaisliikkeen peliohjaimen olkanappien taakse.
Hmm, ehkä tässä olisi aineksia vaikka jonkinlaiseen videosarjaan…
Liity Miikka Lehtosen seuraan retrostelemaan vanhoja pelejä joka lauantai Pelaaja.fissä. Ehdota kommenteissa, mitä seuraavaksi pitäisi napata retrosteluun.