Idän lumo: Pelihallit ovat nykyaikaa / Blogit / pelaaja.fi

Idän lumo: Pelihallit ovat nykyaikaa

3.11.2019 // Kirjoittanut: Petteri Uusitalo
6
Idän lumo: Pelihallit ovat nykyaikaa

Huttusen päätoimittajakausi ehkä päättyy, mutta Luigin vuosi ei pääty koskaan. Ensimmäistä Luigi’s Mansionia pidettiin aikoinaan ehkä turhankin rajallisena ja varovaisena julkaisupelinä GameCubelle, mutta minulla on siitä rutkasti mukavia muistoja. Ehkä enemmänkin kuin vasta myöhemmin samana vuonna valmistuneesta Super Mario Sunshinesta.

Siksi tällä viikolla julkaistu Luigi’s Mansion 3 onkin minulle yksi vuoden odotetuimpia pelejä. DS:lle julkaistua kakkososaa en koskaan pelannut, sillä en koskaan ihan saanut innostuttua käsikonsolipelaamisesta samalla tavalla.

Täysin vailla kosketusta kakkospeliin en kuitenkaan ole, sillä olen Japanissa kokeillut siihen perustuvaa arcade-peliä. Se on toki pohjimmiltaan ihan vain tuoteperheeseen kuuluvilla ikkunankoristeilla kuorrutettu raideräiskintä, mutta imurivalopistoolit sopivat konseptiin loistavasti.

Täällä lännessä on helppo ajatella, että pelihallit ovat täysin kadonnutta kansanperinnettä. Linnanmäellä on aina hauska käydä välillä ihmettelemässä Star Wars -simulaattoria ja Mario & Sonic -olympialaispeliä, mutta koko pelihalli tuntuu siellä lähinnä koristeelta ja kuriositeetilta – vähän samaan tapaan kuin sen nurkassa jököttävä Game of Thrones -flipperi.

Helsingin Malmissa sijaitsee sitten pelihalli Sugoi, mutta sielläkin pointti on selkeästi nostalgia. Teollisuusalueella tehdashallissa sijaitsevaan paikkaan on erikseen lähdettävä, ja hauskuuden varmistamiseksi koneet ovat siellä ilmaispelitilassa. Lähestymistapa ja ansaintamalli on kokonaan toinen kuin siihen aikaan, kun arcade-pelit olivat siellä missä ihmisetkin: huoltoasemilla, kauppakeskuksissa ja elokuvateattereissa. Itsekin tuli lapsena notkuttua oman kylän ostarin pelihallissa tuntikausia, vaikka valikoima oli pieni ja rahaa harvemmin pelaamiseen asti.

Japanissa pelihallikulttuuri on kuitenkin edelleen voimissaan: vähän pienemmissäkin kaupungeissa on juna-asemien läheisyydessä aina vähintään se yksi. Sisäänkäyntikerrosta hallitsevat usein helposti lähestyttävät palkintopelit, joista voi kokeilla pehmolelun tai animefiguurin onkimista. Kellarikerroksessa taas on usein valokuva-automaatteja, joissa muokatut ja koristellut kuvat voi tulostaa valmiiksi tarroiksi. Niiden suosio oli huipussaan siihen aikaan kun kännykkäkamerat olivat vielä perunalaatuisia, mutta sosiaalisen median keksiminenkään ei ole vielä tappanut niitä sukupuuttoon. Modernit mallit lähettävät kuvat myös suoraan kännykkään.

Ajan hengessä pysyminen on ehkä ylipäätään Japanin pelihalleja määrittävä piirre. Lännessä arcade-peleiltä nimenomaan ehkä halutaan retrokokemusta ja 90-luvun palikkaista 3D-grafiikkaa, mutta Japanissa retroilu on tiukasti sivuroolissa.

Usein jostain nurkasta löytyy toki rivi vanhoja multikabinetteja, joista on laitettu pelattavaksi jotain vanhempaa. Toisaalta melkein yhtä usein retron virkaa toimittavat vanhojen videopelien sijaan analogiset huvitukset, kuten puristusvoimatestain ja myyränhakkauspeli. Itse asiassa selkeimmin retroiksi videopeleiksi luettavat vekottimet olen nähnyt Japanissa jossain ihan muualla kuin pelihalleissa.

Strippimahjongpeli Final Romance R vuodelta 1995; kyltin haalistuneisuus antaa osviittaa siitä, kuinka kauan tämä peli on ollut tässä esillä. Tämä tuli vastaan yhdessä Kabukichon baseball-radoista, ei niinkään pelihallissa. Kuvissa näkyvät Egret II -kabinetit ovat itse asiassa niillä pyöriviä softia uudempia, vuodelta 1996.

Sen sijaan Japanin pelihallit ovat täynnä juuri nyt pinnalla olevia tuoteperheitä, ja kabinetteja vaihdetaan uusiin jatkuvasti. Pari vuotta sitten halleissa pystyi pelaamaan esimerkiksi Pokkén Tournamentia, Dissidia Final Fantasya ja Gunslinger Stratosta, nykyään todennäköisesti jo jotain uudempaa. Idolirytmipelit vaihtuvat uusiin säännöllisesti, tai ainakin biisivalikoimaa päivitetään. Moderni teknologia mahdollistaa ylipäätään pelien päivittymisen ja ylläpitämisen, mikä tekee niistä taloudellisesti houkuttelevampia myös pelihalleille.

Usein toistellun totuuden mukaan Japani on nykyään mobiilipelaamisen maa. Rahan ja pelaajien määrän mukaan mitattuna tämä toki pitää paikkansa, koska käytännössä joka ikinen työmatkalainen tahkoaa Fate/Grand Orderia tai jotain vastaavaa hahmonkeräilypeliä. (Muistanette minun maininneen aiemminkin, miten se on nykyään isompi tuoteperhe kuin Godzilla.)

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö mobiilipelaamisen ja pelihallipelaamisen välillä olisi päällekkäisyyttä. Lukuisista mobiilipeleistä on arcade-kabinetteja, ja siitä mikä mikä peli nykyään on pinnalla onkin helppo pysyä kärryillä kurkkaamalla nimenomaan pelihalliin.

Selainpelinä alkunsa saanut taistelulaivatyttöpeli Kantai Collection oli kuuminta hottia muutama vuosi sitten (myös arcademuodossa), kunnes kiinalainen kilpailija Azur Lane vei sen paikan.

Monet pelit tukevat nykyään NFC-talletuskorttia, kuten Taiton Nesicaa tai Segan Aimea, jonka avulla käyttäjä voi kirjautua sisään omalle tililleen missä pelihallissa vain. Tästä hyötyvät etenkin etenemiskeskeiset pelit, kuten Street Fighter IV.

Käyttäjätilit mahdollistavat paitsi pysyvät saavutukset myös maanlaajuisiin rankingeihin ja eventteihin osallistumisen sekä bonuslahjojen saamisen, mikä entisestään muistuttaa mobiilipelimaailmasta. Ja korteista puheenollen pelien maksaminen on totta kai onnistunut vuosikymmenten ajan myös matkakortilla kolikoiden sijaan.

Kuten aiemmin mainitsin ei lootbox-mekaniikka eli gacha ole Japanissa koskaan ollut vain digitaalisen maailman juttu. Esimerkiksi Fate/Grand Order Arcadessa käytettävät hahmokortit ovat konkreettisia kortteja, jotka ladataan peliin kabinetissa olevan lukusyvennyksen kautta:

Fate/Grand Order -kabinettien yhdennäköisyys Kantai Collection -kabinettien kanssa ei ole sattumaa: ne ovat selvästi samaa rautaa eri kuosissa ja eri ohjaimilla varustettuina.

Pelihallien idea on aina ollut tarjota pelikokemuksia, joita ei voi saada kotona. Yksi tärkeimpiä on sosiaalinen aspekti: muiden kanssa pelaaminen kasvokkain, jonottaminen ja muiden suorituksen seuraaminen. Aikoinaan arcade-kabinetit pystyivät 3D-grafiikkaan johon kotikonsolit eivät, mikä ei nykyään enää päde – mutta tämän tilalle on tullut edelleen kotipelaajalle kallis VR. Esimerkiksi Odaibassa sijaitseva Joypolis on kokonaan siihen VR-pelaamiseen erikoistunut paikka.

Kaiken kaikkiaan pelihallit ja arcade-pelit ovat Japanissa elävää ja hengittävää bisnestä, jossa tuotekehittely on aktiivista ja joka on kaikkea muuta kuin nostalgista retroilua.

90-luvun alkuun verrattuna on muuttunut myös se, että monien pelihallien vakiasiakkaat ovat yhä vanhempia. Monet pelihallit eivät olekaan enää nykyään erityisen lapsiystävällisiä. Ne ovat ensinnäkin savuisia – joissain paikoissa on nykyään erilliset tupakointipisteet, mutta monissa paikoissa on ronskisti edelleen ihan vain tuhkakuppi per kabinetti. Meluakin riittää, vaikka Pop'n'musicin, Jubeatin ja Taiko Drum Masterin kaltaisia rytmipelejä ei ottaisikaan huomioon.

Pachinkohallit ovat enemmän yli 50-vuotiaiden huvia.

Molemmat aspektit tuovat mieleen ne toisenlaiset rahapelihallit, jotka löytyvät yleensä samoista naapurustoista. Arcade-pelien kestävän suosion ymmärtääkin vähän helpommin, kun huomaa miten paljon ne muistuttavat perinteisiä pachinkohalleja. Ne ovat Japanissa perinteinen näky, ja ne ovat vielä savuisempia ja meluisempia. Uhkapelaaminen on Japanissa tiukasti säännösteltyä – mutta tätä on perinteisesti kierretty sillä, että pachinkossa voitetut kuulat vaihdetaan rahan sijaan johonkin palkintoon, joka sitten vaihdetaan nurkan takana olevalla kioskilla käteiseksi mitään kyselemättä.

Kuten tästä voi kuvitella on pachinko vielä rahakkaampaa bisnestä kuin arcade-pelit. Se on itse asiassa sen verran merkittävä osa monien anime- ja pelituoteperheiden kokonaistuottoa, että se merkitään kassavirtakaavioihin usein omana kategorianaan eikä osana ”muu”-kategoriaa. Täältä lännestä katsoen tämän kaiken merkitystä on toki vaikea sisäistää - täällähän kuluttajia toisinaan ärsyttää, miten nettiin putkahtanut ja ihmisiä innostanut hienonnäköinen traileri liittyykin vain tulevaan pachinko-automaattiin eikä olekaan tuleva Metal Gear Solid -peli tai uusi kausi Haruhi Suzumiyaa.

Kuten moni muukin asia Japanissa myös kaikenlaisten pelihallien elinvoimaisuus selittyy kenties ensisijaisesti ihmisten määrällä. Kun riittävän monta ihmistä elää ja liikkuu riittävän tiiviillä alueella, pysyvät mahdollisina monet sellaiset bisnesmuodot, jotka eivät olisi mitenkään järkeviä harvemmin asutuilla seuduilla.

Pohjimmiltaan pelihallien suosion takana on siis sama syy kuin siinä, miten Tokion kaduilla kävellessään voi törmätä viiden asiakaspaikan nuudelipuotiin, jonka omistajat pyörittävät sitä ties kuinka monennetta sukupolvea. Sellaista olisi mahdoton kuvitella maassa, jonka asukastiheys on 17 ihmistä kilometrillä.

---

Petteri Uusitalo

Kirjoittaja pitää Mangakartta-podcastia ja on Anime-lehden entinen päätoimittaja. Häntä ja blogia voi seurata Twitterissä.

---

Edellinen: Naisseuraa rahasta

Kommentit

Käyttäjän mantelirapu kuva
mantelirapu

Yksi suurista syistä miksi haluan käydä Japanissa on juuri pelihallit. Harmi vain jos joutuu tupakansavussa pelaamaan. :(

Käyttäjän Luffymcankka kuva
Luffymcankka

Jonkin verran oli jo tietoa Japanin pelihalleista, mutta kivasti opin tässä uutta. Kiitos!

Hyvä kun Sugoi-arcade mainittiin, sillä se taitaa olla Suomen ainoa paikka, jossa pääsee pelaamaan suosikki arcade-peliäni, F-Zero AX:ää.

Käyttäjän Kaze88 kuva
Kaze88

Onkos kuva akihabaran taito stationista? Juuri kävin ensimmäistä kertaa Japanissa ja taisin käydä juuri tuossa arcade puljussa. Tuli testattua tuo Luigis mansion, ei ollut sekään ihan mikään helpoin peli. Sai pari sataa jeniä lyödä laitteeseen sisään.

Mietin vain omassa päässäni sitä, kuinka arcade mestat ovat meillä kuolleita. Japanissa taas kävijöitä riittää aamusta aamuyöhön. Jos asuisin Japanissa, minulla olisi varmasti tuo kortti. Miltei jokainen vähänkään vakavampi peli vaatii sen, jotta ei tarvitsisi aina aloittaa alusta ja käydä tutoriaalia läpi...sekin tietenkin yleensä miltei kokonaan Japaniksi. Paria peliä opin pelaamaan ihan pelaamalla.

Pakko oli myös monesti ihastella, kuinka eteviä jotkut ovat rytmipeleissä. Ihan hillittömällä vauhdilla tulee tavaraa ruudulla, eivätkä he tee yhtään virhettä. Itse koitin sitä missä on pöydässä tatti, kolme värillistä nappia + sivunapit. Kyllähän siihen pääsi makuun, mutta oli hieman ärsyttävää aina aloittaa alusta.

Minusta noita Dissidia cabineita löytyi aika monestakin arcade mestasta, niillä ei vaan pelannut koskaan kukaan. Aina Tekken, Street fighter, Gundam taistelupeli, rytmipelit, VR/koppipelit ja pachinko pelipaikoilla pelaajia. Gunslinger stratosta testasin itse Kawasakin entertainmet warehousessa. Kuulin, että se suljetaan tämän vuoden aikana, joten siellä oli pakko käydä. Koitin siellä myös pelata tuota Fate/Grand order, en tajunnut siihen tarvittaisiin jotain keräilykorttia.

Pachiko masiinoita tuli testattua pariinkin otteeseen. Hirviä meteli, eikä mitään hajua mitä pelissä tapahtuu. Kaikissa laitteissa optimi kohta vasemmassa laidassa ja pitäisi saada sen kautta pallot menemään keskelle. Oikealla on käännettävä vipu jolla määritellään pallon ulostulon voima. Jos menee tarpeeksi hyvin, sitten saa painaa keskellä olevaa nappia ja jotain överiä tapahtuu ruudulla. Kyselin Japanilaiselta kaverilta, mitä pelissä tapahtuu. Vastaus oli lyhyt "ei mitään hajua". Olihan tuota kummallista katsoa, kun siellä jotain 40-50v ukkoja istuu, polttaa röökiä ja vetää 5000 yenin tai enemmän edestä palloja masiinaan silmää räpäyttämättä.

Video pachinko laitteista

Käyttäjän Tylor kuva
Tylor

Parhaimmat arcade pelit mitä tiedän ovatkin japanilaisia. Ainoa mitä varmana olen pellanut Linnanmäellä aikoinaan on Time Crisis 3. No Star Wars Trilogy Aracediakin pelasin (joka on japanilaisten tekemä), mutta se kun ei perustu japanilaiseen tuoteperheeseen, niin sitä en täysin laske, vaikka hyvä olikin. Toki olen klasikkoja Donkey Kongia, Mario Brosia ja Pac-Mania pelannut, mutta vain NES portauksina, että niitä ei voi laskea.

Jos joskus Japaniin pääseen, niin täytyy kyllä jossakin aracde luolassa käydä.

Pieni korjaus, Luigi Mansion 2 tuli kyllä 3DS:lle. Jos innostusta tulee käsikonoleihin, niin suosittelen kokeilmaan. Omasta mielestäni se on parempi kuin eka peli.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo
Lainaus Kaze88

Onkos kuva akihabaran taito stationista?

Shinjukun aseman eteläsisäänkäynnin paikasta, itse asiassa - tästä.

Kawasaki Warehousen sulkeminen korpeaa itseäkin, kun en tullut koskaan käyneeksi siellä... Niille jotka eivät ole paikasta kuulleet, niin kyseessä tosiaan oli pelihalli joka oli sisustettu Hong Kongin ghettokaupunki Kowloon Walled Cityn mukaisesti. Se suljetaan nyt marraskuussa.

Lainaus Tylor

Pieni korjaus, Luigi Mansion 2 tuli kyllä 3DS:lle.

Hyvä huomio, kiitos!

3DS löytyy kyllä, mutta vähälle käytölle se lopulta on jäänyt Pokémonin lisäksi. Switchkin on istunut tiukasti telakassaan kaksi ja puoli vuotta – aina välillä se tulee otettua mukaan johonkin reissuun tai mökille, mutta siitä fiiliksestä on vaikea päästä irti, että tätäkin peliä voisi pelata paljon mukavammin sohvan, telkkarin ja pro-ohjaimen kanssa. Ace Attorneytkin tuli aikoinaan pelattua Wiillä...

Käyttäjän Carpio kuva
Carpio

Tuntuu että suomalaiset, etenkin pohjoissuomalaiset eivät ymmärrä korkean väentiheyden tuomia etuja. Yksi niistä eduista on geesenit, eli pelihallit. Vaikka en niissä ole hullun paljoa käynytkään loppujen lopuksi, on niissä aina mukava käydä, oli sitten yksin tai kaverin kanssa. Itselläkin tuli koitettua Luigi's Mansionia aikanaan ja oli kyllä aika haastava peli. Samoin tuli testattua Pokkenia tovin ennen julkaisua.

Itselleni tuli shokkina Kawasaki Warehousen sulkeminen. Olen tiennyt paikan olemassa olosta jo pitkään, mutta en ole koskaan päässyt käymään siellä. Seuraavalla Japanin reissulla oli tarkoitus käydä siellä, mutta näköjään jää käymättä. Monet mielenkiintoiset musiikkivideotkin ovat kuvattu tässä paikassa. Itseasiassa en pikaisella googletuksella löytänyt syytä sulkemiselle (lienee taloudelliset). Kumma, sillä Kawasaki on kasvanut viime aikoina Japanin kaupungeista ja mennyt asukasluvussa jopa Kobe ohi, niin luulisi, että kysyntää riittäisi. Harmi. Toivon todella että tämä Kawasaki Warehouse saisi toisen mahdollisuuden.