
Kiitos kaikille, jotka ovat seuranneet Idän lumo -blogia. Tämä kahden vuoden rajapyykki tuntuu sopivalta tilaisuudelta lopettaa blogin kirjoittaminen ja siirtyä muiden projektien pariin.
Jouluna 2017 julkaistussa aloituspostauksessa kirjoitin, että ajatus blogin perustamisen takana oli ”esitellä japanilaista kulttuuria sen popkulttuurin kautta ja auttaa vähentämään äimistelyn tarvetta”, koska ”ei japanilainen media ole mikään käsittämätön viidakko, jota ulkomaalainen ei vain voi ymmärtää”. Tällä viittasin siihen, että maailmassa on paljon japanilaisen popkulttuurin parissa kasvaneita kuluttajia, joille sen lainalaisuuksissa ja tavoissa tehdä asioita ei siksi ole mitään kummallista: ihmisiä, jotka ymmärtävät idän lumon.
Tällaisille kuluttajille länsimaisen median – niin pelimedian kuin yleismediankin – esittämä kuva Japanista voi tuntua pinnalliselta, vähättelevältä ja vieraalta. Eihän kukaan sellaisesta pidä, että itselle tärkeää asiaa ei käsitellä asiallisesti. Uskoisin, että olen blogin avulla saanut paikattua tätä puutetta varsin hyvin.
Twitter-profiiliin kirjoittamani tekstin mukaan Idän lumo on blogi ”Japanista, videopeleistä, mediasta ja kulttuurieroista.” Näistä kaikista on tosiaan tullut vuosien varrella kirjoitettua, joskus enemmän ja joskus vähemmän ajankohtaisiin aiheisiin liittyen: uskonnosta, hahmosuunnittelusta, sukupuolista, historiasta, erotiikasta, politiikasta, perinteistä, stereotyypeistä, kielestä, luontosuhteesta, genreistä, tropeista, alakulttuureista… Japanilainen kulttuuri, yhteiskunta ja maailmankuva heijastuvat japanilaisessa viihteessä monin tavoin, ja kaikki niissä liittyy lopulta kaikkeen muuhun.
Kaikkia lukijoita ei toki ole aina miellyttänyt se, että peliaiheista on poikettu joskus kauaskin. Mieleen ei kuitenkaan tule juuri muuta paikkaa kuin Pelaaja.fi, jossa olisin voinut kirjoittaa näin monipuolisista aiheista näin valtavirtaiselle yleisölle. Uskon, että olen blogin avulla pystynyt esittelemään sivuston lukijoille kokonaan uusia aiheita ja jakamaan yleissivistystä, vaikka yksittäiset aiheet eivät kaikkia olisikaan kiinnostaneet.
Henkilökohtaisesti minulle on ollut antoisaa päästä kirjoittamaan kokonaan uudenlaiselle yleisölle, ja projekti on ollut hauska ja hedelmällinen myös monilla muilla tavoilla. Kiitos kaikille lukijoille ja vakiokommentoijille – heillekin, jotka yleensä ovat olleet kanssani eri mieltä.
Muistoksi jälkipolville tässä on lista blogin kaikista 75 kirjoituksesta:
- Aina se sama peli
- Penispaniikki
- Kun jokainen peli on visual novel
- Kaikki englanti ei ole englantia
- Ei tavoitetta vaan kokemusta varten
- Yhtäkkiä jokainen on muka asiantuntija
- Ylivertainen japanilainen ystävänpäivä
- Ei enää niitä vahvoja naishahmoja
- Lausut todennäköisesti täysin väärin
- Perinteinen on uutta parempi
- Kun lopetus ei tarkoitakaan loppua
- Perverssi suhtautuminen väkivaltaan
- Studio Ghiblin pesänjakajat
- Tulevaisuus jota ei koskaan tullut
- Naimaluvan puute ja kielletyt suhteet
- Lihavuus on jokaisen omaa syytä
- Amerikkalaiset kieltävät seksin kaikilta, 1/2
- Amerikkalaiset kieltävät seksin kaikilta, 2/2
- Kun pelit valtasivat fantasian
- Entä jos esineellistäminen ei olekaan väärin?
- Älkää sanoko sitä "animetissiholokaustiksi"
- Kuinka Netflix pilaa animen
- Japanin nörttikulttuurin synty, 1/2
- Japanin nörttikulttuurin synty, 2/2
- Kun ei ole kuninkaita kumarreltavaksi
- Miesten maailmaan ei ole asiaa
- Et sinäkään halua kasvaa aikuiseksi
- Pahuutta ei ole olemassa
- Kaksi tapaa keksiä kieli
- Piirroshahmoista kiihottumattomat ovat viallisia
- Sanoinkuvaamattomat demoniruhtinaat
- Sielun peili ei ole suu
- Osa lokalisoinnista on täysin tarpeetonta
- Kulmakarvojen salaisuus
- Anime on aina samaa mössöä
- Sanasi rajoittavat ajatteluasi
- Ovatko animehahmot valkoisia?
- Poliisi on hoopo koheltaja
- Retronostalgia on harhaa
- Sukupuolenkääntämisestä ja seksualisoinnista
- Alaikäisten murhaamisen viihdyttävyydestä
- Kun zombit tuntuvat tylsiltä
- Animea tehdään liikaa ja väärin
- Huumeet ammatillisena itsemurhana
- Uusi seksiä vihaava Sony
- Murhamysteerimies joka ei osaa piirtää
- Yksinpelaamista ei ole olemassa
- Mitä japanilaiset ajattelevat suomalaisista
- Joskus hakaristi on vain hakaristi
- Lyhyt opas japanilaisen nationalismin tunnistamiseen
- Kaikki jumalat ovat eläviä jumalia
- Fanikääntämällä saa parempaa
- Ihmisellä on oikeus tuhota luontoa
- Tulevaisuudessa täällä ei ole enää juuri ketään
- Mikä näyttää homolta ja mikä ei
- Miksi japanilaiset eivät enää lisäänny
- Miehetkin saavat tykätä naishahmoista
- Japani ja maailman kummallisin maa
- Tokio jota ei ole olemassa
- Game of Thrones on melkein yhtä hyvää kuin anime
- Hirviöistä, sankareista ja muodonmuutoksista
- Rintojen pienentämisen ja homon rakkaudentunnustuksen yhteys
- Kinkku ei ole lihaa
- Radioaallot mädättävät aivosi
- Kaikki mitä Netflix sanoo animeksi ei ole animea
- Steamin uudet seksistandardit
- Hideo Kojima on visual novel -kirjoittaja
- Pokémonit joita ulkomaalainen ei voi ymmärtää
- Japanilaispelien pitkät nimet
- Naisseuraa rahasta
- Pelihallit ovat nykyaikaa
- Paperilehdet vuotavat eniten
- Ruokahan se aina on mielessä
- Korkea FPS ei ole hyvän animaation merkki
- Naisyleisön seksipeleistä
---
Petteri Uusitalo
Kirjoittaja pitää Mangakartta-podcastia ja on Anime-lehden entinen päätoimittaja. Häntä voi seurata Twitterissä.
---
Edellinen: Naisyleisön seksipeleistä
Kommentit
Kiitos hyvistä blogeista, on todellakin avannut näkymää aasialaisesta viihdekulttuurista, toivottavasti Pelaaja-lehden toimitus saa tästä kimmokkeen jonka myötä voitaisiin kuulla millaista peli-kulttuuri on muualla maailmaa myös!
Kiitos erinomaisesta blogista, jota jään syvästi kaipaamaan. Japaniin erikoistuneena moni aihe oli minulle enemmän tai vähemmän tuttu, mutta osasit kirjoittaa niistä suomalaiseen valtavirtaan uppoavalla tavalla (ja laajalla asiantuntemuksella). Tämän blogin kaltaisia tekstejä ei suomenkielisessä intranetissä todellakaan liikaa ole. Onneksi jatkat toimintaa Mangakartassa ja saa nähdä missä muissa projekteissa.
Olin valitettavasti yksi niistä, joka ei ikinä tajunnut että miksi ihmeessä tää on Pelaajassa. Toki monet koskivat ainakin yleisinä ilmiöinä myös pelejä, mutta ei se ehkä oikeuta silti sitä. Aina vähän ihmettelin, että miks tää ei nimenomaan oo Anime-lehden yhteydessä? Jos vastaus on se että Pelaaja-lehdellä on moninkertaisesti lukijoita, kertoisiko se ehkä jotain siitä että suurin osa täällä ei ehkä ole suuntautunut lainkaan näihin aihepiireihin.
Toivottavasti ei vaikuta henk koht moitteelta. Se mitä niitä katsoin niin vaikuttivat erinomaisilta kirjoituksilta joista joku kiinnostunut sai varmasti paljon irti. Toisaalta mietin että saattoivat usein olla liian pitkiä, jotta edes kiinnostunut mutta vähemmän hc jaksaa lukea läpi. Toisaalta taas hyvä että mennään kunnolla asioiden taustoihin mutta myös tiivistäminen on tärkeää ja en ehkä olisi jaksanut lukea suurinta osaa jutuista loppuun edes siinä tapauksessa, jos ne olisi olleet jollain tavalla kiinnostavia.
Onnea ja menestystä seuraaviin projekteihin!
Ikävä tulee. En ole mikään HC-animeharrastaja, mutta tämä blogi on ollut melkeinpä lempisisältöäni koko sivustolla. Vaikkei aina pelejä sivunnutkaan.
Tekstit ovat olleet viihdyttäviä, informatiivisia ja niistä on oikeasti ollut hyötyä japanilaista viihdettä kuluttaessa - esimerkiksi Steins;Gate olisi jäänyt minulta kesken, ellen olisi lukenut juttua chuunibyou-ilmiöstä ja ymmärtänyt paremmin, miksi päähenkilö on niin sietämätön pelle. Moni kirjoitus lisäksi herätti ihmettelemään länsimaisen kulttuurin kummallisuuksia, joita ei ole aina tullut ajatelleeksi.
Kiitos kaikesta!
@Core
Anime-lehden lukijoille (ainakaan kaikille) näitä juttuja ei tarvitse samalla tavalla selittää auki. Tarkoitushan oli juuri sivistää valtavirtaa, joka pelaa kenties japanilaisia pelejä mutta ei kunnolla ymmärrä tai ole edes tullut ajatelleeksi kulttuuria niiden taustalla. Juuri siksi, että valtavirta ei ole näihin "suuntautunut", näistä aiheista pitääkin kirjoittaa. Tähän tarkoitukseen Pelaaja-lehti alustana oli mitä mainioin.
Jos ei jaksa lukea loppuun hyvin kirjoitettuja blogitekstejä, voi syyttää vain omaa keskittymiskykyään. Tiivistettyinähän näitä asioita netistä jo löytyy, mutta tällaista syväluotaavaa ja esimerkkipitoista tekstiä näistä aiheista on hyvin vähän.
Simppelein vastaus tähän on toki se, että Anime-lehti oli hitaassa alasajovaiheessa jo pitkään ennen kuin minusta sen päätoimittajana luovuttiin. Sen nettisivuilla ei ollut ollut firmalle pitkään aikaan enää mitään taloudellista merkitystä, joten niiden päivittämisestä luovuttiin lopulta kokonaan. Ja nykyäänhän lehdellä ei enää edes varsinaisia nettisivuja ole, vaan vain pelkkä nettikauppa.
Pelaajan nettisivuilla taas on firmalle taloudellista väliä, ja siksi sisällöllekin on tarvetta. Joten minulle kirjoittajana löytyi silti käyttöä täällä Pelaajan puolella.
Vaikka japanilaista viihdettä kulutankin suuremmalta osin on taustat ja kulttuuri tuotteiden takana enemmän tai vähemmän tuntemattomia, joten blogi oli mielenkiintoinen ikkuna kulissien taakse ja joltain osin paransi jopa kokemusta japanilaisesta viihteestä kun taustatieto antoi lisäkontekstia.
Lisäksi blogi oli niitä harvoja joka uskalsi puhua myös japanin akuisviihdepeleistä.
Harmi että loppuu, mutta mikään ei ole ikuista. Kiitokset blogista.
Minusta blogi on sopinut Pelaaja-lehteen oikein hyvin, vaikkei aiheet aina suoraan liittyneetkään pelaamiseen. Maailmanlaajuisesti Japani on kuitenkin Yhdysvaltojen jälkeen merkittävin peliteollisuuden keskus, mutta suurimmalle osalle länsimaisista pelaajista sen kulttuuri ei ole vastaavalla tavalla tuttu, vaikka pelatuista peleistä huomattava osa saattaa olla japanilaisia. En ole kovinkaan kiinnostunut animesta ja mangasta, joten anime-lehden osana blogi olisi itseltä jäänyt kokonaan lukematta.
Vaikka Uusitalo lähestyi aiheita monesti animen ja mangan kautta, niin koin blogeista saatavan tiedon olevan usein sovellettavissa peleihin, sillä kulttuuri vaikuttaa kaikkiin viihteen lajeihin ja viihdeteollisuuden haarat vaikuttavat toisiinsa.
Toivotaan! Jään kyllä kaipaamaan Idän Lumon blogia, mutta jos sen loppumisen myötä aukeisi mahdollisuus tutustua laajemmin eri maiden videopelikulttuureihin, niin ehkä uuden sivun kääntyminen ei harmittaisi ihan niin paljoa.
Kiitokset Petterille näistä kahdesta vuodesta. Onnea uusien haasteiden pariin!
Kiitokset mainiosta blogista ja todella kätevästä listasta postauksiin, kirjanmerkkeihin menee! Uusi postaus oli aina todella mieluisa näky ja tekstit olivat omaan makuun juuri sopivan mittaisia, että niille sai kivan lukuhetken aikaiseksi kahvin kera. Kiitokset vielä kerran ja onnea ja menestystä!
Kiitoksia mielenkiintoisesta blogista! Taisin hypätä lukioiden kelkkaan puolivälissä ja olen sittemmin päivittänyt lukemia blogeja lähes kaikkiin. Kaikki aiheet eivät syystä tai toisesta kiinnostaneet, mutta valtaosa oli asiantuntevaa ja mielenkiintoista luettavaa. Vaikka animen ja mangan kulutus on jäänyt jonnekin teinivuosiin, niin blogista irtosi paljon ajateltavaa. Suurin osa kirjoituksista sai ajattelemaan boxin ulkopuolelta, mitä ei voi sanoa monestakaan luetusta blogista tai tekstistä. Hienointa blogissa oli se asiantuntemus millä se on kirjoitettu, ilman liiallista fanitusta. Liian monesti keskustelu on polarisoitunut niihin jotka rakastaa ja niihin jotka vihaa. Kun tätä blogia muistelen, niin kirjoituksessa puhuttiin enememän faktoista ja ilmiöistä (joskus kärjistetyistä) eikä, siitä 'miksi anime/manga on maailman parasta viihdettä'. Tätä jään kaipaamaan. Varsinkin jatko-osa kirjoitus jäi mieleen, nyt on helppoa ymmärtää miksi Zelda ja Mario ovat saman tyylisiä vielä 30 vuoden jälkeen.